Simon toivuttua ruokamyrkytyksestä, oli vuorossa tutustuminen Tamataveen kaupunkina. Suurin osa ajasta oli vietetty hotellin sisäpuolella, välillä käyden kymmenen metrin päässä olevassa kahvilassa syömässä ja vähän surffailemassa netissä:D En kokenut oloani Madagaskarissa tarpeeksi turvalliseksi, että olisin liikkunut ulkona yksin. Madagaskar oli ensimmäinen ja ainut maa Afrikassa missä koin minkäänlaista häirintää, ja silloinkin olin Simon seurassa, kun minua läpsäistiin takapuolelle kahtena eri kertana. Mitään vakavaa ahdistelua ei ole sattunut kohdalleni.
Matkan hankalimmat hetket ovat yleensä olleet ne, kun toinen on sairaana tai kun toista ei vaan huvita tehdä jotain. Itse kun välillä saatan olla aikamoinen duracellpupu:D Kun monta päivää vain viettää hotellilla, alkaa tietenkin harmittamaan, kun ei pysty tekemään niitä asioita mitä haluaisi. Näitä päiviä voi vain syyttää siitä, että jäin koukkuun Southpark ohjelmaan, ohjelmaan jota olen vihannut ja ajatellut että en IKINÄ aio seurata. No, tässä sitä ollaan suurena fanina.
Onneksi Simo kuitenkin toipui suhteellisen nopeasti taudistaan. Palautuminen normaaliin kesti kuitenkin hetken, joten päätimme, että otamme hieman helpomman matkustustavan käyttöön. Ostimme valmiin bussi -ja venepaketin, hotellimme matkanjärjestäjältä, Ile Sainte- Marie saarelle, parin päivän päästä. Kaikki oli hoidettu valmiiksi meille, bussi hakisi meidät hotellimme edestä aamulla, ajaisi meidät satamaan, mistä laiva lähtisi suoraan saarelle. Meidän ei itse tarvinnut huolehtia minkäänlaisista järjestelyistä ja suunnitelmista, vaan voisimme vain ankanpoikasina kulkea muiden turistien perässä. Lippujen hinta oli sitä paitsi ihan kohtuullinen, olisimme ehkä säästäneet 10-20€, jos itsenäisesti olisimme matkan tehneet.
Pidimme molemmat Tamatavesta kaupunkina, suurimmaksi osaksi siitä syystä, että siellä oli hyviä ravintoloita ja ruokaa. Ruokahulluja kun ollaan. Meri oli aivan lähellä, joten sai aina tuoreita mereneläviä lautaselleen. Ihmiset siellä olivat myös erittäin mukavia.
 |
| Bank of Africa ja polkupyöräkulkuneuvot |
 |
| Ranta oli aivan lähellä, siellä ei kuitenkaan voinut uida, ellei halunnut tulla haiden syömäksi. |
Emme mitenkään malttaneet olla menemättä Tamataven ulkopuolella olevaan eläintarhaan, Parc Ivoloinaan. Parc Ivoloina on voittoa tavoittelematon luonnonsuojelualue ja on mm. osallisena ympäristökasvatus ohjelmissa. Alueella elää lemureja vapaina sekä osa häkeissä, johtuen siitä, että jotkut lajit ovat niin harvinaisia ja uhanalaisia. Joihinkin lemureihin liittyy mm. taikauskoja minkä vuoksi niitä tapetaan ja niitä käytetään myös ruokana. Koska luonnonsuojelualue on rajatun kokoinen, joitain lemurlajeja joudutaan myös pitämään häkkien sisällä sen vuoksi, että ne ovat niin puolustavaisia omaa reviiriään kohtaan ja saattavat esimerkiksi olla erittäin aggressiivisia puolustaessaan reviiriään ja jopa tappaa toisen lemurin. Ajoittain Parc Ivoloinassa eläneitä lemureja päästetään myös vapaaksi Madagaskarin muille luonnonsuojelualueille missä asuu samoja lemurlajeja.
Parc Ivoloinaan oli jonkun verran matkaa hotelliltamme, noin 21km. Pähkäilimme sen välillä otammeko sinne taksin vai tuktukin, päädyimme tuktukkiin koska se oli vähän halvempi. Onneksi näin teimme, koska matkan lopputie oli erittäin huonossa kunnossa ja tielle oli jäänyt auto jumiin mutaan. Jonoa muodostui auton taakse, mutta mehän pääsimme ohi kapean tuktukimme ansiosta:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti