Eläinten bongailua Queen Elizabeth National Parkissa

Sunnuntaiaamuna oli taas tarkoitus jatkaa matkaa Queen Elizabeth National Parkiin, jossa yöpyisimme yhden yön. Tuli kuitenkin vähän mutkia matkaan kun Simo sairastui yöllä. Hänellä oli vähän kuumetta, kova päänsärky ja niskakipua. Pähkäilimme mistä voisi olla kyse, olimme molemmat kuitenkin ottaneet rokotteen aivokalvontulehdusta vastaan, niin siitä ei luultavasti olisi kyse. Kerroimme asiasta kuskillemme, joka sanoi, että voisimme jättää aamun kävelyn väliin ja mieluummin tehdä game drivingiä, eli istua autossa ja bongata eläimiä luonnosta. Sairaalaa ei ollut lähistöllä, jos siihen olisi ollut tarvetta, olisi pitänyt matkustaa pitkä matka suurempaan kaupunkiin. Onneksi Simon vointi kuitenkin parani parin päivän sairastelun jälkeen. Särkylääkkeiden avulla pystyttiin jatkamaan matkaa ja Doxycykliinillä (jota otamme malariaestolääkkeenä)  oli ehkä jotain vaikutusta, antibiootti kun se on. 

Jatkoimme normaalisti matkaa aamulla järvien kautta, missä kävelymme olisi sijainnut. Tällä kertaa saimme tyytyä pelkkiin kuviin, Simon ollessa kipeä. Matkamme Queen Elizabeth National Parkiin kesti muutaman tunnin. Tälläkin kertaa matkamme pitkittyi, koska matkamme aikana yksi edellä oleva auto oli jumittunut mutaan eikä autolla päässyt ohi. Auto saatiin lopulta irti ja pääsimme jatkamaan matkaa 30-45 minuutin odottelun jälkeen.

Ensimmäisenä nähtiin tietysti Pumba ja sitten...

Timon:D

Kansallispuisto johon saavuttiin oli aivan erilainen Kibale Forest National Parkiin verrattuna. Alue oli enemmän savanni kuin sademetsä ja sääkin oli paljon lämpimämpi. Päiväämme sisältyi aika paljon aktiviteetteja. Onneksi kuitenkin rauhallisia sellaista, Simon ollessa vielä kipeä. Ohjelmaamme kuului veneristeily Kazinga  kanavassa, jossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä erilaisia Afrikan eläimiä. Oppaamme veneajelulla lupasi että,  tulemme ainakin näkemään kahta eläinlajia, nimittäin puhveleita ja virtahepoja. Veneajelu oli hyvin onnistunut ja sitä vain paransi oppaan hyvä huumorintaju ja hänen kertomat hauskat jutut eläimistä. 

Eläinten luita

 

Salamatkustajat

Linnunpesiä

Elefanttien ja virtahepojen käyttämä kulkureitti ylös

Virtahepo vauvansa kanssa:)

Kuskimme oli myös luvannut meille game drivingia ja tätä saimme veneristeilyn jälkeen matkalla majoituspaikkaamme. Jännittyneinä odotimme mitä muita eläimiä tulisimme näkemään. Suurin toiveemme  sillä hetkellä oli, että näkisimme elefantin. Eläimiä on yleensä sadekautena vaikeampi nähdä, koska vettä on paljon enemmän saatavilla, joten niiden ei esimerkiksi tarvitse liikkua suurille järville juomaan, missä niitä yleensä saattaa nähdä. 

Toiveemme toteutui ja saimme ensimmäisenä nähdä elefantin:D

Näimme myös antilooppeja

Pitkän päivän jälkeen saavuimme lopulta majoituspaikkaamme. Huomasimme melkein heti, että siellä toimittiin samalla perjatteella kun edellisessä paikassa, nimittäin lounas ja päivällinen oli valmis menu ja muutenkin asiat perustuivat samaan toimintamalliin. Alue oli erittäin kaunis ja paikka viihtyisä. Näkymät teltasta oli mitä mahtavimmat. Söimme illallisemme kynttilänvalossa ulkona. Paikan jännittävin osuus liittyy siihen, kun saimme tietää, että alueella saattoi olla virtahepoja ja puhveleita. Oli mm. mahdollista saada saattaja  omalle teltalle, ulkona ollessa pimeä, jos esimerkiksi ei omistanut hyvää taskulamppua. Oli kyllä vähän jännittävä kulkea pimeällä telttaan, kun samalla kuuli virtahepojen röhisevän lähistöllä. Juuri ennen nukkumaan menoa, kuulimme virtahevon äänen telttamme lähellä olevasta pusikosta. Aamulla huomasimme sen liikkuvan alaspäin kohti järveä. Se oli ilmeisesti nukkunut siinä koko yön. Onneksi emme törmänneet siihen yöllisellä vessareissulla:D

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ohjelmassa meidän toinen simpanssitrekki. Saimme ohjeet kuskiltamme ottaa kaikki tavaramme mukaan, koska lähtisimme suoraan simpanssitrekin jälkeen kohti seuraavaa päämääräämme. Simpanssitrekki sijaitsi alueella nimeltä Kyambura Gorge Forest.  Kyseisessä viidakossa eli vähemmän simpansseja kun Kibale Forest National Parkissa, mutta mahdollisuus nähdä niitä oli kuitenkin hyvä. Alueella eli myös mm. virtahepoja ja leopardeja mikä toi vähän lisäjännitystä trekkiin. Käveleminen metsässä oli ihan järkyttävän vaikeaa (Sabinan mielipide:D). Maasto oli erittäin mäkinen ja mäet olivat jyrkät! Välillä sai kyllä pelätä henkensä edestä kun mäkiä yritti kiivetä tai laskea alas. Onneksi sentään ei ollut niin liukasta, muuten saattaa kyllä olla, että mäkiä olisi vierinyt alas.  Alueella piti myös ylittää paljon puroja. Sillat olivat yleensä tehty puunrungoista tai laudoista. Tuli ainakin kohdattua monta pelkoa yhden päivän aikana :D

 

 

Seitsemän vuotta vanha elefantin luuranko

Elefantin pääkallo

Simpanssi puussa

 

The tour begins

Perjantaiaamuna puoli kymmeneltä, oli aika jättää Ugandan pääkaupunki noin viikon ajaksi. Matkamme tähän asti ainoa niin sanottu ”pakettimatka” oli alkamassa. Reissumme ensimmäinen pysähdyksemme olisi Kibale Forest National Park,  mikä on yksi Ugandan monista kansallispuistosta. Kibalen kansallispuistossa uskotaan asuvan eniten eri apinalajeja koko Afrikassa. Alueelta saattaa myös löytää elefantteja, lintuja ja muita erilaisia matelijoita. Päätähtinä ovat kuitenkin simpanssit.

Reissuumme sisältyi oma paikallinen kuski. Ugandan joukkoliikenne on melko huonoa ja kansallispuistoihin pääseminen voi olla hankalaa ja aikaa vievää. Minibusseja(takseja) on, mutta niillä matkustaminen saattaa olla riskialtista ja välillä myös hyvin hidasta. Joitain busseja kulkee myös isompien kaupunkien välillä.  Monet (turistit) käyttävät siis täällä omaa autonkuljettajaa. 

Kuskimme, Emma tai oikealta nimeltä Emmanuel, odotti sovitusti aamulla hotellimme ulkopuolella. Pääsimme ihka oikean safariauton kyytiin ja innostuksen  huomasi vain lisääntyvän tulevasta seikkailusta. Edessämme olisi noin viisi tuntia istumista autossa, ennen kohteeseen saapumista. Meillä matka kuitenkin pitkittyi sadekelien takia, joka sai tiet aivan surkeaan kuntoon. Välillä sai oikein kunnolla jännittää, että pääseekö auto jyrkkiä mäkiä ylös vai jääkö mutaan kiinni. Monet autot edessä olivat nimittäin juuttuneet kiinni. Onneksi meillä oli hyvä maastoauto ja taitava kuski, vaikkakin välillä sai pelätä kyydissä kovan vauhdin vuoksi. Perille saavuimme kuitenkin ihan ehjinä. 
 

Innokkaana

Kampalan kiireisimpiä katuja, jossa hotellimme sijaitsi. Edessä olevan auton takana näkyy safariautomme.

Automme

Pysähdyimme ottamaan kuvia. Taitava nainen kantaa päällään puita.

Ugandan teeviljelmiä. On muuten hyvää teetä:)

Emme oikeastaan yhtään osanneet odottaa minkälainen majoituspaikka meitä odottaisi perillä. Meidän matkan järjestäjämme, Amagara tours oli järjestänyt meille kaikki majoitukset budjettihintaan. Tämä tarkoitti sitä, että luultavasti aika vaatimattomissa olosuhteissa elettäisiin. Nimittäin kansallispuistoissa tai sen lähistöllä on tunnetusti erittäin kalliit yöpymispaikat. Itse yövyimme camping alueella teltassa, joka sisälsi kaksi sänkyä. Aika luksusta! Ei siis tarvinnut nukkua pelkässä makuupussissa. Alue oli erittäin kaunis ja vastaanotto henkilökunnalta hyvä. Ainut huono puoli oli, että lounaalla ja päivällisellä sai vain valita yhden valmiin menuun. Lounaaseen sisältyi kaksi ruokalajia ja päivälliselle neljä. Jotain oli kuitenkin pakko syödä, kun lähistöllä ei ollut muita ruokapaikkoja. Yllätykseksemme ruoka oli yllättävän hyvää, vaikkakin   kokonainen menu tuli vähän kalliiksi meidän budjetillemme (neljä ruokalajia oli 15$, siis erittäin halpaa, mutta meidän budjetille kallista:D). Sää alueella oli yllättävän kylmä ja kostea, varsinkin öisin. Onneksi tuli pakattua mukaan makuupussi ja vähän lämpimämpiä vaatteita:) 

Telttamme

Kotimme parin päivän ajan:)

Ensimmäiset eläimet mitä näimme :D

Oleskelutila ja ravintola yläkerrassa:)

Seuraavana päivänä alkaisi meidän simpanssitrekki. Ensimmäistä kertaa elämässämme pääsisimme oikeaan sademetsään. Kaikki oli järjestetty meille valmiiksi, mm. sisäänpääsymaksut ja lupa-asiat kansallispuistoon. Meidän ryhmässä oli viisi henkilöä, opaat mukaanlukien. Kibalessa simpanssitrekki on Ugandan kallein, mutta siellä on myös parhaimmat mahdollisuudet nähdä simpanssit niiden suuren määrän vuoksi. Koska Ugandassa on nyt sadekausi alkamassa, niin kulkeminen viidakossa oli erittäin mutaista ja oli varottava liukastumista. Löysimme simpanssit noin tunnin kävelyn jälkeen ja saimme viettää aikaa niiden kanssa tunnin verran, ottaen kuvia ja seurata niiden touhumisia. Oli tärkeä muistaa pitää noin kahdeksan metrin etäisyys niihin, jotta ei mene niiden reviirille tai tartuta niihin sairautta tai ettei ne mahdollisesti tartuttaisi meihin.  Sairaana ei saisi tehdä simpanssitrekkiä, vaan se pitäisi silloin jättää väliin. Viidakossa vietimme aikaa yhteensä noin 3-4 tuntia.

Simpanssien etsintä alkaa

Eläinten jälkiä mudassa

Vesilammikoita piti ylittää

Elephant poop

Pikkuinen apina puussa

Löydettiin viimein  ensimmäinen simpanssi puusta ja kyseessä oli vielä lauman alfa-uros. Simpanssi oli aluksi vaan puussa, mutta tuli hetken päästä maalle. Seurasimme sitä kunnes se pysähtyi istumaan puun juureen:)

Siinä se vaan köllötti:)

Joka paikkaa vähän kutitti:D

Toinen simpanssi puussa

Hellyydenosoituksia

Oppaamme

Olive baboon:)

<3

Viidakkotrekin jälkeen saavuimme takaisin campingalueelle. Syötyämme lounaan, saimme itse valita vietämmekö vapaan illan vai haluammeko tehdä suokävelyn lähellä olevalla alueella. Valitsimme suokävelyn joka oli paikallisen yhteisön järjestämä. Tuotto meni yhteisön terveydenhuollon, koulujen ja teiden parantamiseen jne. Kävelyyn sisältyi myös paikallinen opas. Kävelyllä bongasimme monta erilaista apinalajia ja paljon lintuja, erinoimainen paikka siis lintubongareille:D

 

Apinaralli alkaa

Kahvipuu

Viimeinen ilta Kibale National Forest Parkissa