Aavikkopolkupyöräilyä Chilessä

Polkupyörävuokrauksen vaikeus

Kaiken säätämisen ja erilaisten pettymysten jälkeen pääsimme vihdoin tekemään jotain, mitä olimme molemmat odottaneet. Niin pieni asia kuin polkupyöränvuokraus sai aivan uutta matkaintoa meihin. Tämänkään asian järjestäminen ei ollut niin helppoa miltä se kuulostaa, vaan vietimme lähes kokonaisen päivän etsien henkilöä tai liikettä, josta saisimme polkupyörät lainaan päiväksi. Käytyä muutamien liikkeiden suljettujen ovien takana ja saatuamme vain kielteisiä vastauksia paikallisilta, olimme jo lähes luovuttamassa asian suhteen. Emme voineet muuta kuin ihmetellä asian hankaluutta. Miten voi olla niin hankalaa löytää liike, josta saisi polkupyörät vuokrattua? Eniten meitä ärsytti se, että liikkeitä kyllä oli Calderassa ja Bahía Inglesassa, mutta mikään niistä ei ollut auki. 

Perjantai oli onnenpäivämme. Aamulla huomasimme Calderan heränneen eloon. Kaupunki vilisi enemmän ihmisiä ja päätimme ihan huviksemme, käydä vilkaisemassa oliko kaupungissa oleva polkupyöränvuokrausliike auki. Yllätykseksemme liike oli auki. Vihdoin pääsisimme pyöräilemään, mitä olimme odottaneet, aina Elquin laaksosta asti.

Päiväretki aavikolle

Pakattuamme vettä ja eväitä mukaan päiväretkelle, lähdimme matkaan kohti Bahía Inglesiaa. Seurasimme hyväkuntoista pyöräilytietä Bahía Inglesiaan asti. Ajattelimme tämän olevan ihan luksusta. Päiväksi oltiin luvattu mitä mainiointa säätä pyöräilylle. Aurinko pysytteli suurien pilvien takana, eikä tullut liian kuuma. 
Niin kuin Caldera, Bahía Inglesiakin oli herännyt eloon. Ravintolat olivat täynnä ihmisiä ja rannalla makoili pariskuntia ja lapsiperjeitä. Länsimaalaisia turisteja emme kuitenkaan nähneet.

Olimme varanneet lähes koko päivän polkupyöräilylle ja päätimmekin tehdä monen kilometrin pituisen lenkin. Illalla meidän oli kuitenkin palattava Calderaan, koska yöbussimme San Pedro de Atacamaan lähtisi kello 22.00. 
Matkan varrella emme voineet muuta kuin todeta, että tämä on matkustelua parhaimmillaan. Olimme karun aavikon keskellä lähes aivan yksin. Atacaman alueen aavikon maisemat olivat aivan uusi kokemus meille, emme voineet kuvitella, että tällaista paikkaa edes oli olemassa.

Päivän aikana pyöräilimme aina Paleontologiseen puistoon/ulkomuseoon asti. Puistossa ei ollut käynyt ihmisen ihmistä moneen viikkoon. Paikallinen mies piti meille opastetun kävelyn alueella, harmiksemme emme ymmärtäneet mitään mitä hän sanoi, koska hän puhui vain espanjaa. Kyseiseltä alueelta oltiin löydetty runsaasti erilaisten eläinten luita, jopa dinosaurusten jäännöksiä! Suurin osa luista olivat kuitenkin kopioita ja oikeat luut sijaitsevat Chileläisessä sisämuseossa.

Kilometrien kerttyessä ja tuntien valuessa ohi, huomasimme auringon pikkuhiljaa tulevan esille. Päivästä oli sittenkin tulossa ahdistavan kuuma. Päätimme jatkaa matkaa takaisin osittain rannikkoa pitkin, missä tuuli enemmän. Samalla meidän ei tarvinnut pyöräillä ihan samaa reittiä takaisin. Huomasimme pian, että hiekassa pyöräily ei ollut aivan helpoin asia. Matka takaisin sujui etananvauhtia, johtuen osittain paksusta hiekasta ja siitä että aloimme olemaan niin väsyneitä. Nautimme kuitenkin siitä, että saimme nähdä aavikon erilaisia puolia sekä hienoja rantoja.

Matkapohdintoja loppuun

Päiväretkemme Atacaman alueella oli todella tullut tarpeeseen. Kaksi ensimmäista viikkoa Chilessä, oli tuottanut aivan liikaa päänvaivaa. Asiat eivät olleet sujuneet niin kuin olimme toivoneet ja uusien hienojen kokemusten löytäminen tuntui olevan vaikeaa. Ehkä tämä johtuu siitä, että olemme jo olleet niin kauan reissun päällä ja nähneet niin paljon asioita, että uusien kokemusten saaminen (ns. vau-elämysten) on vaikeampaa. Tajusimme myös, että odotuksemme Chilen suhteen olivat olleet aivan liian korkealla.

Jatkoimme matkaamme Calderasta hyvin mielin. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa. Olimme Calderassa saaneet vahvistuksen sille, että postipakettimme oli lopulta lähetetty Santiagosta lentopostina! VIHDOIN! Ennen tätä tietoa, saimme tosin TAAS käydä Calderan postikontorilla, missä asia kuitenkin lopulta hoitui, ystävällisen paikallisen miehen avulla.

Bahía Inglesa - Pohjoisen helmi

Kuuden tunnin bussimatka Copiapóón

Oleskeltuamme muutaman päivän Elquin laaksossa, päätimme jatkaa matkaamme kohti Chilen pohjoisosaa. Koimme liikkumisen Elquin laaksossa niin hankalaksi, että emme enää jaksaneet nähdä vaivaa sen eteen. Oma auto olisi ollut suuri etu, sen avulla olisimme voineet kokea paljon enemmän ja saaneet enemmän irti laakson kaikista nähtävyyksistä. 

Elquin laaksosta palasimme La Serenaan. Suunnitelmamme oli jatkaa matkaa suoraan Calderaan, rantakaupunkiin, joka sijaitsee yli 400km päässä La Serenasta. La Serenasta ei ole suoraa yhteyttä Calderaan, vaan on ensiksi matkustettava Copiapóón ja siellä pitää vaihtaa toiseen bussiin. La Serenan bussiterminaalilla, saimme tiedon, että seuraava bussi Copiapóón lähtisi vasta reilun parin tunnin päästä. Pitkästä odotteluajasta huolimatta, päätimme varata paikat kyseisestä bussista, sillä emme enää halunneet jäädä La Serenaan. 

Bussimatka Copiapóón tuntui ikuisuudelta. Olimme toivoneet, että olisimme kerenneet Calderaan saman päivän aikana, mutta auringon alettua laskemaan päätimme jäädä Copiapóón. Bussimatka oli kestänyt odotettua pidempään. Osittain johtuen siitä, että jouduimme odottamaan jonkun aikaa bensa-asemalla, kun bussin yhtä rengasta vaihdettiin. Lisää jännitystä tähän kaikkeen lisäsi se, että emme olleet varanneet mitään majoituspaikkaa tulevalle yölle.

Yksi matkamme nyrkkisääntö on ollut se, että yritämme välttää ulkona liikkumista pimeän aikaan, kun meillä on kaikki matkatavaramme mukana. Tästä "säännöstä" olemme varsinkin yrittäneet pitää kiinni vähän turvattomissa maissa. Vaikka Chilen sanotaan olevan yksi Etelä-Amerikan turvallisimmista maista, emme voi sanoa, että meitä ei yhtään olisi jännittänyt, kun saavuimme Copiapóón pimeän aikaan.

Elquin laaksossa, olimme Simon kanssa keskustelleet siitä, että lopettaisimme majoituspaikkojen varaamisen etukäteen, koska koimme varaamisen vähän stressaavaksi. Liikaa aikaa ja energiaa meni erilaisten majoituspaikkojen vertaamiseen ja etsimiseen. Mitä vähemmän valmiita suunnitelmia meillä oli, sen paremmalta ja spontaanimmalta matkustaminen mielestämme tuntui. Tässä tilanteessa, etukäteen varattu majoituspaikka olisi tietenkin ollut hyvä asia. 

Noin tunnin kestäneen etsinnän jälkeen, löysimme lopulta majoituspaikan läheltä Copiapón bussiterminaalia. Olimme aluksi kävelleet aivan väärään suuntaan, nimittäin kaupungin keskustaan, jossa oli vain kalliita majoituspaikkoja. Yhdestä yöstä olisi saanut maksaa noin 60€. Tähän emme olleet valmiita. Aloimme jo miettimään, että kohta meidän ainoa vaihtoehto on ottaa yöbussi San Pedro de Atacamaan, kun kohtuullisen hintaista majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Palattuamme bussiterminaalin kulmille, päätimme vielä käydä kysymässä yhdestä paikasta huoneen hintaa. Meidän onneksemme majoituspaikassa oli tilaa ja vielä kohtuulliseen hintaan. Olimme niin helpottuneita asiasta, että  majoituksen henkilökunta varmasti ajatteli meidän olevan hulluja. Huone oli erittäin simppeli, mutta meille se oli sillä hetkellä täydellinen.

Maaginen Bahía Inglesa

Aamulla sanoimme hyvästit Copiapólle ja jatkoimme suunnitelmamme mukaan  Calderaan. Syy, miksi olimme nähneet niin paljon vaivaa, että pääsisimme Calderaan, oli se, että Santiagon ensimmäisessä hostellissa huomasimme julisteen, jossa oli kuva aivan maagisen näköisestä paikasta. 

Emme ikinä olleet nähneet niin uniikin näköistä hiekkarantaa. Hiekka oli aivan vitivalkoista ja vesi kirkkaan turkoosia. Paikan nimi oli Bahía Inglesa. 

Aloimme heti selvittämään, missä kyseinen paikka oli. Selvisi, että Bahía Inglesa oli (San pedro de Atacaman) matkan varrella. Oli heti selvää, että pysähtyisimme kyseisessä paikassa. 

Tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Calderaan. Suunnitelmamme oli majoittua Bahía Inglesiassa pari päivää, ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti San pedro de Atacamaan. Bahía Inglesa, sijaitsee noin 6km Calderasta, eikä sinne mene mitään julkisia kulkuvälineitä. Ainut mahdollisuus päästä Bahía Inglesaan on taksilla.

Mitä enemmän pohjoiseen matkustimme, sitä kuivemmaksi ja karummaksi luonto muuttui.

Bahía Inglesa on pieni rauhallinen lomakylä aivan meren ääressä. Kylä oli aivan autio kun saavuimme sinne. Ihmisiä ei näkynyt missään. Tallustelimme toivekkaina kylän kaduilla, miettien erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Oli mm. paljon erilaisia lomataloja ja hotelleja. Ajattelimme, että meillä oli hyvä mahdollisuus saada huone halpaan hintaan, koska kylässä ei selvästikkään näyttänyt olevan muita turisteja kuin me.

Saimme kuitenkin heti alkuun pettyä. Kävimme useammassa majoituspaikassa kysymässä huoneiden hintaa, mutta hinnat pyörivät aivan pilvissä (eikä edes alennuksen pyytäminen auttanut). Monet hotelleista olivat kiinni, eikä kukaan edes tullut avaamaan ovea kun soitimme ovikelloa. Emme aikaisemmin matkallamme olleet kokeneet mitään vastavaa. Mielestämme oli outoa, että hotellit seisoivat tyhjinä pitkin päivää, eikä ketään sen kummemmin näyttänyt kiinnostavan, että olimme potentiaaliset majoittujat.

Aloimme pikkuhiljaa turhautumaan kaikkiin vastoinkäymisiin Chilessä. Ongelmat postipaketin kanssa, erilaiset vaikeudet julkisen liikenteen kanssa ja nyt vielä se, että majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Hetken etsittyä, löysimme lopulta loma-asunnon, jossa oli englantia puhuva nainen töissä. Häneltä saimme tiedoksi, että Bahía Inglesiassa ei valitettavasti ollut halpoja majoituksia, edes low seasonina. Kylässä oli mahdollista telttailla leirintäalueella, mutta leirintäpaikka maksoi yli 20€, joten päätimme jättää telttailun väliin. Halvimman majoituspaikan saisimme kuulemma Calderan keskustasta. Sinne oli siis taas palattava taksilla.

Löysimme lopulta majoituspaikan Calderasta, vieläpä kohtuullisen hintaan, omalla kylpyhuoneella. Päätimme majoittua hotelliin kahdeksi yöksi, jotta varmasti kerkeäisimme tehdä päiväretken Bahía Inglesaan.
 

 Caldera

Bahía Inglesa