Sairastelua ja lääkärissä ravaamista

Elokuu sujui minun (Sabinan) osalta sairastellessa. Itse olin välttynyt matkamme aikana sairaalahoitoa vaativista sairauksista, toisin kuin Simo. Tästä pääsee lukemaan Simon sairastelusta ja sairaalakäynnistä Madagaskarilla ollessamme. Pieniä flunssia ja lieviä vatsatauteja oli ollut muutama matkan aikana, mutta ei mitään sen pahempaa. 

Muutaman kuukauden oltuamme Australiassa, aloin epäilemään, että olisin tullut yliherkäksi joitain ruoka-aineta kohtaan. Epäilin tietenkin ensimmäisenä viljaa ja maitoa. Olin muutaman viikon ilman kyseisiä ruokatuotteita, ihan tuloksetta. Vatsaongelmat jatkuivat ja huomasin niiden pahenevan viikkojen kuluessa. Yhtenä päivänä saatoin voida ihan hyvin, mutta seuraavana päivänä saatoin olla ihan toimintakyvytön ja syömättä koko päivän. Särkylääkkeitä tuli syötyä melkein päivittäin, eikä nekään aina auttaneet. Öisin en aina saanut nukuttua vatsakipujen vuoksi.

Aloin epäilemään, että oliko minulla jonkinlainen tulehdus vatsalaukussa tai kenties muodostumassa vatsahaava, koska kipu oli niin järkyttävä ja sijaitsi juuri ylävatsalla. Takaraivossa oli myös pelko siitä, että olin saanut jonkun inhottavan matkataudin. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja varasin itselleni lääkäriajan. Ei tämä näin enää voinut jatkua.

Pääsin tapaamaan lääkäriä samana päivänä, jossa minut heti otettiin tosissaan ja pääsin samantien erilaisiin testeihin. Matkustelutaustan vuoksi epäiltiin tietenkin ensimmäisenä parasiittitartuntaa. Erityisesti Skistosomiaasia, eli Bilharziaa, koska olimme uineet Malawi-järvessä. Malawissa olimme ottaneet tietoisen riskin ja myös varautuneet asian kannalta. Koska olimme uineet järvessä, niin olimme varmuuden vuoksi, ostaneet lääkkeet tautia vastaan. 

Malawissa ollaan hyvin tietoisia Skistosomiaasin olemassa olosta, minkä vuoksi lääkkeiden hankkiminen paikan päällä on hyvin helppoa. Otimme tabletit kolme kuukautta uimisen jälkeen, kolmessa eri annoksessa, yhden päivän aikana. Tableteista ei tullut mitään oireita kummallekaan, mikä todennäköisesti tarkoitti  sitä, että meillä ei ollut mitään tartuntaa. Yleensä vointi voi tulla vähän huonoksi tabletteja ottaessa, jos kantaisi tartuntaa. (Näin olemme ainakin kuulleet ja lukeneet). Koska olimme ottaneet lääketabletit ihan ohjeen mukaan, niin ainakin minulla oli vaikea uskoa, että kantaisin Skistosomiaasi tartuntaa. 

Elokuun loppupuoli ja syyskuun alku sujui tutkimustuloksia odotellessa ja lääkärissä rampaten. Kerran jouduin myös menemään sairaala päivystykseen, koska vointini meni niin huonoksi.

Aloimme jo miettimään Simon kanssa, miten tekisimme matkamme suhteen, koska ei ollut mitään järkeä jatkaa matkaa sairaana. Lentomme Chileen lähtisi 28.9, minne ei enää ollut montaa viikkoa. 

Päivystyksessä olin yön nesteytyksessa ja erilaisissa tutkimuksissa. Olin samana päivänä käynyt lääkärissä ja minulle oltiin aloitettu lääke vatsalaukun suojaksi. (Kyseinen lääkäri epäili gastriittia, eli mahan limakalvon tulehdusta.) Päivystyksessä sain ohjeeksi jatkaa lääkekuuria, jonka toinen lääkäri oli jo aloittanut. Vakavammat sairaukset oli suljettu pois keuhkokuvalla ja muilla lisätutkimuksilla. Verikokeissa oli kuitenkin joitain poikkeavuuksia. Päivystyksen lääkäri epäili myös minulla olevan gastriitti (tai että minulla oli jossain vaiheessa ollut jokin bakteeritulehdus vatsassa). Aloin tutkimaan vaivaa tarkemmin netistä ja jättämään pois ruoka-aineita, jotka rasittivat vatsalaukkua.

Muutaman päivän jälkeen lääkkeen aloituksesta sain ilokseni huomata, että lääke tosiaan auttoi ja pystyin pikkuhiljaa taas syömään, ilman hirveitä  vatsakipuja tai oksentelua. Samalla sain myös loput tutkimustulokset ja tiedon, että parasiittitestit olivat negatiiviset. HUH, mikä helpotus! Lääkäri kirjoitti kuitenkin minulle varmuuden vuoksi parasiitti "häätökuurin", koska siitä ei kuulemma ollut mitään haittaa :D No, eipä siitä mitään haittavaikutuksia tullutkaan.

Tässä sairastellessa tuli kyllä mietittyä, miten kurjaa elämä olisi, jos ei pystyisi syömään normaalisti, taikka tekemään arkipäivisiä asioita. Meille molemmille hyvä ruoka nimittäin on niin suuri osa elämää! Onneksi oma terveyteni koheni ja toivotaan myös, että se jatkuu samanlaisena!


Alla vielä kuvasarja tekemisistämme elokuussa:

Kävimme Nooran kanssa kävelyllä Melbournen Royal Botanic Gardenissa. Oli tosi lämmin ja kaunis päivä!

Lähdössä syömään Melbournen keskustaan Simon ja Nooran kanssa.

Kuudes vuosipäivämme lähestyi ja Simo oli varannut pöydän Ezard nimisestä fine dining ravintolasta, joka sijaitsee aivan Melbournen keskustassa. Kävimme perjantai-iltana syömässä, kun vuosipäivämme olisi ollut lauantaina. Söimme molemmat kahdeksan ruokalajin maistelumenuun. Ruoka oli aivan sairaan hyvää, tarjoilijat tosi ammattitaitoisia ja paikka ihanan rento! Oli kyllä ihan mahtava ilta :)

Vuosipäivän aamuna Simo oli käynyt Queen Victoria Marketissa ostamassa kukkia, ruoka-aineita aamupalaa varten ja valmisti aamiaiseksi oikeat gourmet annokset :) ❤

Loppupäivä meni sitten joten kuten sairastellessa. Illaksi olimme varanneet "Ghost Tourin", eli kummitus iltakävelyn Melbournen keskustassa. Kävely alkoi 20.30 illalla ja kesti pari tuntia. Ghoust Tourin pitäjä on mm. tutkinut paljon epäluonnollisia tapahtumia elämänsä aikana ja oli erittäin paneutunut Melbournen "kummitushistoriaan". Kävely ja kerrotut tarinat olivat hyvin mielenkiintoisia!;)

Elokuun lopussa kävimme syömässä meksikolaista ruokaa ja samalla söimme myös kuuluisia Churroja suklaakastikkeen kera! Nam! 

Taroko Gorge - Matka ylös huipulle

Koitti uusi päivä Hualienissa ja myrskyisä sää oli onneksi loppunut. Päivän ohjelmassa oli omatoiminen päiväretki Taroko Gorgeen. Sää oli hyvä päiväretkelle. Ei ollut liian kuuma tai kylmä, eikä sadettakaan oltu luvattu koko päivän aikana. Trekkaamista ei suositella huonon sään aikaan, koska se voi altistaa maanvyöryille ja liukastumiselle.
 Syötyämme majoitukseen kuuluvan aamiaisen aamulla, suuntasimme kohti Hualienin bussiasemaa. Päiväreput oli pakattu täyteen energiapitoisia eväitä, mm. suklaalevyjä, sipsiä, banaania ja kolmioleipiä. Juomavettä unohtamatta. Olimme myös pakanneet mukaan joitain ensiaputarvikkeita. Näitä tuskin tarvitsisimme, mutta varmuuden vuoksi on aina hyvä pitää mukana lääkkeitä, sideharsoja ja muita selviytymistarvikkeita. Bussiasema sijaitsi ihan juna-aseman lähellä, joten löysimme aseman ilman ongelmia. Ostimme asemalta meno-paluu bussiliput Taroko Gorgelle, niin kuin meille oltiin ohjeistettu Taipein turisti-infossa.

Bussimatka Taroko Gorgen kansallispuistoon kesti aika kauan, koska kyseessä oli turistibussi, eli bussi kierteli kaikki turistinähtävyydet matkan aikana. Hualienissa emme olleet tavanneet yhtäkään länsimaalaista turistia, mutta bussissa tapasimme noin kymmenen eurooppalaista turistia.
Lähes tunnin kestävän bussimatkan jälkeen, saavuimme lopulta Taroko Gorgeen. Vastassamme oli kuvankauniit maisemat ja emme malttaneet odottaa, mitä meitä ylhäällä vuoristossa odottaisi. Ennen kuin aloitimme matkamme ylös, kävimme vielä alueen turisti-infossa hakemassa esitteen alueen eri reiteistä ja matkalla olevista nähtävyyksistä. Reittejä oli ainakin yli kymmenen erilaista, joissa vaativuusaste ja reitin pituus vaihteli. Taroko Gorgen vaativimpiin reitteihin tarvitsee erityisen kiipeiluluvan, jonka esimerkiksi pystyy samaan Taiwanin poliisilta. Jotkut reitit vaativat myös lupaa itse kansallispuistosta. Lupa-asiat saattavat olla vähän monimutkaisia, mutta netistä löytää hyvin tietoa niistä. Koska emme olleet mitään lupia hakeneet, niin olimme päättäneet pysyä reiteillä, joihin ei lupaa tarvinnut. Simo oli valinnut meille reitin, joka oli kohtalaisen vaativa ja  kestoltaan noin muutaman tunnin.

Taroko Gorgen kansallispuisto

Reitin alussa oli mm. varoitus myrkyllisistä käärmeistä ja ampiaisista

Matkalla ylös oli näinkin hienoja maisemia

Autotie vuoressa

Reitin alussa tie oli helppo, kuljimme rappusia ylös ainakin puolitoista tuntia. Kyllä reidet ja pakarat kiitti:D Matkalla ylös meitä vastaan tuli vain neljä henkilöä, joten minkäänlaista tunkua polulla ei ollut.

Matkan varrella oli erikoista kasvillisuutta

Levähdys paikka. Kuvista huomaa, että päivä oli aika sumuinen.

Matkan varrella oli erilaisia tieopasteita, josta mm. näki eri kulkureittien pituudet

Evästauko. Simolla oli vähän hiki :D

Käveltyämme puolisentoista tuntia rappusia ylös, muuttui reittimme vähän haastavemmaksi. Reitti Dali kylään (Dali village), oli erittäin kivinen ja jyrkkä. Dali kylä sijaitsee aivan vuoriston huipulla, joten matkaa ylös oli vielä melkein kaksi kilometriä. Dali kylässä, asuu vielä tänäkin päivänä muutamia alkuperäisihmisiä, jotka elävät luonnonvaraisesti ja eristyksessä muista ihmisistä ja maailmasta. Suurin osa alkuperäisihmisistä ovat muuttaneet sivistyksen pariin, mutta luimme netistä, että jotkut eivät sopeutuneet suurkaupunkien elämään ja palasivat lopulta kotikyläänsä. 
Reitin loppuvaiheessa polut muuttuivat entistä huonommaksi. Kunnollisia polkuja ei oikein ollut tai ne olivat hyvin huonokuntoisia. Polut olivat hyvin kiviset ja varsinkin itseäni pelotti kävellä osittain irtonaisten kivien päällä, koska ikinä ei tiedä meneekö joku kivi liikkumaan jalkasi alta.  Ylempänä vuoristossa oli myös erittäin kostea ilmasto, joten monet kivet ja polut olivat erittäin liukkaita ja mutaisia. Kaatumisen tai liukastumisen seuraukset voivat kuitenkin olla vakavat, joten kai pelkoni oli ihan aiheellinen. Jos etukäteen olisin tiennyt, että valitsemamme reitti olisi ollut näinkin haastava, olisin kyllä harkinnut kahteen kertaan valitsenko tämän polun.
 Saavuttuamme ylös vuoriston huipulle oli olo erittäin helpottunut. Huh, selvisimme tästä. Ylhäällä maisemat olivat taianomaiset ja koimme olevamme etuoikeutettuja kun saimme olla näin kauniissa paikassa. Tuntui siltä, kun olisi ollut jonkinlaisessa fantasiaelokuvassa, aivan eri maailmassa. Se että olimme todennäköisesti ylhäällä aivan yksin, teki kokemuksesta jännittävän ja ainutlaatuisen, mutta samalla myös hieman pelottavan, koska tiesimme, että jos jotain meille sattuisi, niin todennäköisesti kukaan ei saisi tietää siitä, ainakaan vähään aikaan.

Matkaopasteita reittimme varrella. Dali kylään oli vielä matkaa 1700 metriä.

Polku jatkui kivisenä

Maisemat matkan varrella

Tästä kiivettiin ylös

Vihdoin ylhäällä

Maisemat ylhäältä

Ylhäällä sijaitsi tavarahissi, jolla alkuperäiskansa oli aikoinaan tuonut ruokaa ja muita tarvikkeita ylös.

Vanhoja kulkuvälineitä

Pieni talo kukkulan päällä

Takana oli kiva pudotus. Uskalsin mennä noinkin lähelle tien reunaa:D

Maagisia polkuja

 

Tähän päätämme ensimmäisen postauksen Taroko Gorgesta ja matkastamme ylös huipulle. Seuraavassa postauksessa lisää jännittäviä hetkiä ja yllättäviä kohtaamisia. Päivän aikana tuli otettua niin paljon kuvia, että haluamme jakaa tämän postauksen kahteen osaan.