The Great Ocean Road - Part 1

Hyvin nukutun yön jälkeen, söimme aamiaisen huoneessamme ja aloimme suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarkoituksena oli ajaa Great Ocean Road Apollo Bayhin asti. Olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi Apollo Baysta. Suunnitelmana oli keretä sinne noin kello kahdeksi. Varaukseen kuului nimittäin kaksi kasvohoitoa, mitkä olimme varanneet samalle päivälle, kello kolmelta.  

Great Ocean Road sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista rannikkoteistä ja onkin yksi Victorian alueen suosituimmista turistinähtävyyksistä. Itse tie on 243km pitkä ja alkaa Torquaysta ja jatkuu aina Allansfordiin asti lähellä Warrnamboolia. Great Ocean Roadin on rakentanut ensimmäisestä maailmansodasta palaneet sotilaat, kuolleiden sotilaiden muistoksi. Tämä tekee Great Ocean Roadista maailman suurimman sotamuistomerkin.

Great Ocean Roadin tie on osittain erittäin mutkikas, joten aina välillä on hyvä pysähtyä, välttyääkseen matkapahoinvoinnilta. Tästä pääsee lukemaan enemmän Great Ocean Roadista ja kaikista nähtävyyksistä matkan varrella.

Aloittaisimme Great Ocean Roadin vastakkaisesta suunnasta, eli Warrnamboolista. Suurin osa ihmisistä, aloittaa ajelun Torquaysta, kun tulevat Melbournesta. Nähtäväksi jäi, miten paljon kerkeäisimme nähdä päivän aikana. Olimme kuitenkin päättäneet olla kiirehtimättä ja pysähtyä aina kun halusimme. Takaisinpäin kuin aina pystyi ajamaan, vaikka seuraavana päivänä. 

Päiväksi oltiin luvattu vähän huonoa säätä, ajoittaisia sadekuuroja. Emme kuitenkaan antaneet tämän lannistaa. Syötyämme aamiaisen, pakkasimme kamppeemme ja suuntasimme Warrnamboolin keskustaan autolla. Warrnambool ei kaupunkina sen kummemmin kiinnostanut meitä. Halusimme kuitenkin käydä Logan's Beachin näköalatasanteella, josta mahdollisesti voi bongata valaita maaliskuun lopusta, aina lokakuun alkuun asti. Valaat ovat yleensä hyvin lähellä rantaa, joten jos on onnekas, niitä voi nähdä hyvin ilman kiikareitakin. Valitettavasti emme tällä kertaa olleet onnekkaita ja jäimme ilman minkäänlaisia valashavaintoja.

Aloitimme Great Ocean Roadin käymällä Allansfordin Cheese Worldissa. Siellä saimme maistella erilaisia juustoja ja ostimme myös yhden juuston evääksi mukaamme :D  

Poikkesimme aina välillä Great Ocean Roadilta ja lähdimme ajamaan pienempiä teitä pitkin rannikkoa päin. Onneksi teimme näin, koska Great Ocean Road kulkee osittain sisämaassa (Allansfordista melkein aina Peterboroughiin asti). Pienempiä teitä pitkin pääsimme aivan rannikolle asti ja löysimme tätä kautta aivan upeita paikkoja.
Kun ensimmäistä kertaa saavuimme rannikon näköalatasanteelle olimme aivan ällistyneitä maisemista. Emme ikinä olleet nähneet mitään vastaavaa. Merinäkymä oli uskomattoman kaunis. Aallot olivat aivan valtavat ja paikan päällä huomaisi meren voiman. Rannikolla tuuli valtavasti, silmät vuotivat ja kameran linssi sotkeutui helposti merivedellä. Sateeseen emme kuitenkaan törmänneet koko päivän aikana,vaikka pilvet välillä olivat tosi tumman näköiset.
 
Päivän aikana kävimme mm. Childrens Covella, Bay of Islands Coastal Parkissa, Bay of Martyrsillä, The Grottolla, London Bridgellä ja monessa muussa paikassa matkan varrella. Päätimme jättää loput kohteet seuraavalle päivälle, koska meillä alkoi tulemaan kiire Apollo Bayhin.

Saavuimme Apollo Bayhin ja hotelliimme puoli kolmelta. Hotellimme sijaitsi Great Ocean roadilla, joten se oli hyvin helppo löytää. Meille tuli vähän kiire  kasvohoitoihin, mutta löysimme onneksi ajoissa paikalle. (Luulin aluksi, että spa-hoitola olisi ollut hotellissa). Kasvohoidon antanut nainen oli erittäin ammattitaitoinen ja hoito oli hyvin rentouttava. Myös Simon mielestä!:D 

Hotellihuoneemme oli erittäin siisti ja koimme heti, että huone oli melkein liikaa meille. Emme millään lailla olleet tottuneita sellaiseen hienouteen. Välillä on kuitenkin kiva hemmotella itseään ja päästä lämpimään kylpyyn! 

Trekkausta Grampiansin kansallispuiston upeissa maisemissa

Kylmänkankeina jatkoimme aamuvarhain matkaa kohti Halls Gapin keskustaa. Halls Gap on varsin pieni kaupunki ja on myös yleisin pääsytie Grampiansin kansallispuistoon. Kaupunki ja koko Grampiansin kansallispuisto on suosittu lomakohte Victorialaisten kesken, minkä kyllä huomasimme kun saavuimme kaupunkiin. Leirintäalue oli täynnä asuntovaunuja, ihmisiä telttoineen ja perheitä pienissä mökeissään. 

Grampiansin kansallispuisto on erityisen tunnettu villieläimistään, kasvillisuudestaan ja vaelluspoluistaan. Vaelluspolkuja löytyy yli 160km edestä, helpoista puolen tunnin pituisista, aina haastaviin yön yli kestäviin retkiin, jotka vaativat yöpymistä matkan varrella. Pääsyy miksi halusimme matkustaa Grampiansin kansallispuistoon olikin se, että rakastamme molemmat luonnossa olemista ja trekkaamista. Aina pääsee haastamaan itsensä ja laittamaan itsensä koville. Kuinka ihanalta tuntuukaan seuraavana päivänä, kun lihakset ovat kipeänä.  

Vaikka olimme nukkuneet niin huonosti edellisenä yönä, niin tunsimme olomme yllättävän pirteiksi. Jalat tosin tuntuivat todella painavilta ja kroppa jäykältä, koko yön kestäneen kylmyyden ja palelemisen jälkeen. Parkkeerasimme automme Halls Gapin karavaanarialueelle (Halls Gap caravan park) ja söimme aamiaisemme autossa. Kaupungissa oli erittäin hiljaista ja vain muutamia ihmisiä oli hereillä siihen aikaan. Simo oli valinnut meille vaellusreitin, mikä oli noin 10km pitkä ja haastavuudeltaan keskitasoa. Trekkailut olivat jääneet vähemmälle Australiassa ollessa, joten oli mukava taas päästä kokeilemaan kuntoaan. Päivää varten olimme pakanneet mukaan eväitä ja vettä, joita voisimme syödä matkan varrella. 

Olimme aivan ällistyneitä siitä, miten kaunis ja ainutlaatuinen Australian luonto oli. Olimme viettäneet suurimman osan ajastamme suurkaupungissa, joten se,  että yhtäkkiä olimme niin erilaisen ympäristön keskellä, tuntui vähän oudolta. Jotenkin saimme vasta Grampiansin kansallispuistossa sen tunteen, että nyt vasta olimme Australiassa! Juuri tällaiseksi, olimme aikaisemmin kuvitelleet maan. 

Polkuja pitkin kävellessämme huomasimme päivästä tulevan erittäin lämmin ja aurinkoinen. Olimme tietenkin pukeneet itsemme viimeistä päivää myöten, koska aamu oli vielä ollut niin viileä.

Matka ylös (The Pinnaclelle), jonka olimme valinneet päivän päämääräksi, kestäisi noin pari tuntia. Kokonaisuudessaan reittissä menisi noin viisi tuntia.  Saimme trekata hiljaisuudessa ja rauhassa ylös, koska matkalla näimme vain alle kourallisen ihmisiä. Tästä pääsee lukemaan The Pinnaclesta ja vaihtoehtoisista reiteistä ylös Pinnaclelle.

Matka ylös vuoren huipulle ei ollut mikään erityisen vaikea mielestämme. Monta askelta tuli otettua ja rappusia noustua ylös. Onneksi olimme varanneet tarpeeksi vettä mukaan, koska aurinko paistoi täysiä kirkkaalta taivaalta. Taisimme molemmat vähän polttaa nenämme. Pelkäsimme välillä, että törmäisimme käärmeeseen, koska pusikoista kuului aina välillä pientä rapinaa. Onneksi pelko kuitenkin osoittautui turhaksi. Muutamaan liskoon törmäsimme matkan varrella, mutta ei mihinkään sen kamalampaan.

Saavuttuamme ylös, vastassamme oli jonkun verta turisteja, myös pieniä lapsia. He olivat ilmeisesti tulleet helpompaa ja lyhyempää reittiä ylös, koska emme ainakaan matkallamme olleet montaa ihmistä nähneet. Ylhäällä pysähdyimme syömään eväitämme ja levähdimme hetkeksi.

Matka alas sujui vaivattomammin, vaikka alastulossa kestäisi yli kaksi tuntia (jos päätti kulkea koko matkan alas jalan).  Huomasimme enemmän ihmisiä tulevan vastaan, mitä enemmän kello oli. Onneksi olimme lähteneet aikaisin aamulla matkaan, niin olimme välttyneet suurimmilta turistijoukoilta.

Päivämme Grampiansin kansallispuistossa oli ollut mitä mainioin. Aluksi olimme ajatelleet, että olisimme vielä tehneet yhden trekkausreitin. Päätimme kuitenkin jättää sen väliin, koska huomasimme olevamme aika väsyneitä ja kello alkoi lähestyä kolmea. Olimme yöksi varanneet huoneen motellista, joka sijaitsi Warrnamboolissa, joten sinne oli vielä kerettävä illan aikana.

Grampiansin kansallispuistosta Warnambooliin on noin 160km, joten kerkeäisimme sinne todennäköisesti parissa tunnissa, riippuen tietenkin siitä, miten monta kertaa pysähtyisimme matkan varrella. Päätimme ajaa Warrnambooliin Dunkeldin ja Hamiltonin kautta, josta myös ostimme lounaamme (tai ehkä se siihen aikaan oli jo päivällinen:D) Hamiltonin jälkeen pysähdyimme muutamassa paikassa ottamassa kuvia. Saimme ajella ihan rauhassa, ilman muita autoilijoita.

Hamiltonin jälkeen saavuimme Portlandiin, missä emme valitettavasti jaksaneet pysähtyä, vaan jatkoimme matkaa suoraan Warrnambooliin. Olimme perillä Warrnamboolissa, joskus seitsemän aikaan illalla. Motellihuoneemme oli oikein mukava ja olimme tyytyväisiä siitä, että saisimme nukkua seuraavan yön lämpimässä.