Pieni pala Argentiinalaista ruokakulttuuria

Pitsaa ja Pastaa

Pitsaa, pastaa ja muita vaikutteita italialaisesta ruuasta. Yllätyimme toden teolla siitä, että Argentiinasta löytyy niin paljon italialaisia ravintoloita. Saltassa söimme ensimmäistä kertaa  "Argentiinalaista" pitsaa, mikä oli yllättävän hyvää. Argentiinalaiset ovat erittäin ylpeitä pitsastaan ja ovat jopa väittäneet, että heidän tekemänsä pitsa olisi jopa parempaa kuin italialaisten! 

Argentiinassa pitsan syöminen on halpaa. Usein vitsaillaan siitä, että kaikki reppureissaajat Argentiinassa syövät pelkkää pitsaa. Itse jaoimme yleensä yhden suuren pitsan, sitä riitti hyvin molemille. 

Argentiinalainen lihakulttuuri

Maistoimme myös Argentiinan maailmankuuluisaa naudanlihaa, minkä sanotaan olevan erittäin hyvälaatuista ja hyvää. Olihan liha erittäin hyvää, mutta emme kuitenkaan sanoisi, että se on parasta lihaa mitä olemme syöneet. Maistamamme pihvi oli vähän liian kauan kypsytetty ja kuiva, vaikka pyysimme sen mediumina. Hintaansa nähden, se oli kuitenkin hyvää.

Yksi matkamme extremeruokakokeiluista sijoittuu Argentiinaan. Halusimme maistaa paikallista herkkuruokaa, parrilladaa, eli argentiinalaista grilliruokaa. Löysimme San Telmosta parrillada ravintolan, joka oli saanut erittäin hyvät arvostelut. Sattumalta ravintolassa oli juuri hyvä parrillada-tarjous kahdelle hengelle, tätä tarjousta emme vain voineet ohittaa. Tilasimme oluet ruuan seuraksi ja odottelimme innoissamme grilliruokaa. Hetken päästä tarjoilijamme toi ison tarjottimen eteemme täynnä kaikenlaista. Tarjolla oli grillattua verimakkaraa, munuaista, suolenpätkiä, pieni pala naudankylkeä ja jotain muuta mitä emme tunnistaneet. Olimme joutuneet todellisen hasteen eteen. Yritimme pitää pokkamme ja jotenkin selvitä tilanteesta. Maistoimme kaikkea vähän, mutta jouduimme toteamaan, että kaikki muu jäisi syömättä, paitsi kylki ja verimakkara. Munaisen koostumus ei miellyttänyt meitä ja suolenpätkässä oli yksinkertaisesti liian epämiellyttävä maku ja koostumus. Hävetti jättää niin paljon syömättä, koska paikallisille kyseinen ruoka on erittäin suurta herkkua. Jätimme vähän normaalia enemmän tippiä, koska meillä oli niin kovat omantunnon tuskat...

Muutamia ruokia mitä söimme Argentiinassa ollessamme:

Dulce de leche

Dulce de leche, eräänlainen kinuski, mitä syödään latinalaisessa Amerikassa. Kinuski valmistetaan maidosta ja sokerista, eikä siltä yksinkertaisesti voi välttyä. Dulce de lecheä syödään joka paikassa ja lähes kaiken kanssa (no ei ihan, mutta ymmärrätte mitä tarkoitamme). Itse tutustuimme tähän kinuskiin jo Chilessä, kinuskia tarjotaan mm. aamiaiseksi hillon ja leivän kera. Argentiinassa suhteemme dulce de lecheen syventyi ja olimme jo vakavasti huolissamme hampaidemme kunnosta. Kinuskia käytetään leivonnaisissa, sitä syödään aamiaiseksi ja sitä laitetaan jopa kahviin.
Aamiaiset kuuluvat yleensä majoituspaikkojen hintaan, emmekä tietenkään halunneet olla syömättä ilmaista aamiaista. Aamiaisemme Argentiinassa koostui yleensä croissanteista, hillosta ja dulce de lechestä.
Juhlimme Simon syntymäpäivää suurella aamiaisella Saltassa, aamiainen koostui valkoisesta paahtoleivästä, hillosta, dulce de lechestä, teestä ja mehusta. Lopuksi saimme vielä kaksi valtavaa dulce de leche kakkupalaa. Ei herranjestas, hampaamme olivat irrota suusta. Pahinta kaikessa oli kuitenkin se, että dulche de leche ei edes ole erityisen hyvää, mutta koska sitä tarjotaan kaiken kanssa, niin sitä vain oppii syömään. Sabina: Itse en lähes ikinä syö lisättyä sokeria kotona, mutta pakko todeta, että minustakin on tullut pieni sokerihiiri matkan aikana. Kotona alkaa sitten vieroittautuminen...

Ensimmäiset päivät Buenos Airesissa - Riskitilanteita ja jälleentapaaminen ystävän kanssa

Jännityksen hetkiä Buenos Airesin yössä

Vietettyämme 27 tuntia putkeen junassa, voi vain kuvitella kuinka väsyneitä olimme. Aluksi ajattelimme, että ehkä hyvällä tuurilla olisimme saapuneet Buenos Airesiin vähän etuajassa. Tuntien vierittyä huomasimme, että tämä oli vain toiveajattelua. Junamme olisi perillä kello 1.00 aikaan yöllä. Koska junamme olisi niin myöhään perillä, niin olimme varanneet hostellin etukäteen yhdeksi yöksi. Luotimme siihen, että kaikki menisi hyvin. Buenos Aires on kuitenkin ihan turvallinen kaupunki, eikö niin?

Nousimme pois junasta muiden matkustajien kanssa ja seurasimme heitä pois juna-asemalta. Suurimmalla osalla oli jo kyyti valmiina odottamassa. Näimme pari taksia odottamassa tien reunassa. Onneksi tämä hoituisi näinkin helposti, ajattelimme. Taksikuski ei kuitenkaan ottanut meitä kyytiin, vaan ohjasi meitä kävelemään eteenpäin. Olimme hämmillämme. Päätimme kävellä lähellä sijaitsevalle valtatielle, jospa sieltä saisimme taksin. Ulkona oli hyvin vähän ihmisiä, mikä sai meidät hermostumaan. Koimme olevamme helppo kohde ryöstäjille ja halusimme nopeasti pois kaupungin pimeiltä kaduilta. Ajattelimme jokaisen vastaantulevan ihmisen olevan potentiaalinen ryöstäjä. Taksia emme edelleenkään löytäneet. Rupesimme pikkuhiljaa molemmat tulemaan epätoivoiseksi. Kysyimme yhdeltä vanhemmalta mieheltä, mistä saisimme taksin, mutta emme ymmärtäneet mitä hän tarkalleen sanoi, koska hän puhui pelkästään espanjaa. Päätimme palata juna-asemalle, koska se oli ainut paikka missä olimme nähneet takseja. Lopulta löysimme taksin, joka myös suostui viemään meidät hostellillemme. Puhelimen gps:llä seurasimme, että taksikuski vei meitä oikeaan suuntaan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olimme perillä hostellillamme. Olimme helpottuneita, että kaikki loppujen lopuksi sujui hyvin. (Jälkikäteen kuulimme Cesarin pojilta, kuinka vaarallinen juna-aseman alue on, varsinkin yöllä. Lähistöllä on nimittäin suuri slummi. Olimme kuulemma olleet onnekkaita, että mitään ei käynyt meille. Se siis siitä Buenos Airesin turvallisuudesta.

Hostellilla meidät otti vastaan vanhempi mies, joka ei oikeastaan puhunut ollenkaan englantia. Hän näytti meille huoneemme, joka ikävä kyllä haisi vanhalle puulle ja homeelle. Emmeköhän tämän yhden yön kestäisi. Kylpyhuone oli aivan järkyttävässä kunnossa, vettä lainehti lattialla ja wc-pönttö oli lähes irronnut lattiasta. Talo oli todellakin remontin puutteessa. Pahin asia kuitenkin tuli esille, kun katsoimme sänkyyn. Lakanat olivat aivan tahraiset, pystyimme vain kuvittelemaan mitä eritteitä sängyssä oli. Oksennushan siinä melkein nousi kurkkuun. Olimme niin v*ittuuntuneita ja väsyneitä, että melkein itketti. Päätimme nukkua yön omissa makuupusseissamme sängyn päiväpeiton päällä. Aamulla poistuisimme tästä hirveästä hostellista, niin nopeasti kuin mahdollista.

Jälleentapaaminen Cesarin kanssa

Aamulla herättyämme menimme heti etsimään toista majoituspaikkaa. Sopivaa majoituspaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, vaan kaikki oli liian kalliita budjettiimme. Lopulta päädyimme varaamaan huoneen itsellemme Bookingin kautta, mistä saimme huoneen hyvään tarjoushintaan. Ilmoitettuamme Cesarille tulostamme Buenos Airesiin (ystävällemme, johon tutustuimme Afrikassa), päätimme jäädä kaupunkiin yli viikoksi. Sovimme heti seuraavalle päivälle illallistapaamisen. Cesar oli varannut pöydän Korealaisesta barbeque ravintolasta seitsemälle henkilölle. Illalliselle osallistuisi Cesar, hänen vaimonsa ja heidän kolme aikuista poikaa meidän lisäksi. Lähes vuosi oli kulunut siitä kun viimeksi näimme Cesarin, joten odotimme innolla tapaamista.

Tapasimme Cesarin ensimmäistä kertaa majoituspaikassamme Livingstoniassa, Malawissa. Päädyimme matkustamaan yhdessä aina Tansaniaan asti. Cesar on alunperin syntynyt Etelä-Koreassa, mutta asui Argentiinassa. Meillä kolmella synkkasi heti ja matkustelusta tuli entistä hauskempaa Cesarin seurassa. Hän oli huumorimiehiä ja todellinen extreme-matkustaja meidän silmissä. Tansaniassa tiemme erkanivat, mutta vain hetkeksi, kun jälleen tapasimme Madagaskarilla. Matkamme jatkui kahdestaan Madagaskarilta Aasiaan, mutta pidimme vielä yhteyttä Cesariin puhelimitse. Sabina: Puhelimeni kuitenkin sanoi itsensä irti (hetkellisesti) Aasiassa  ja kaikki kontaktini hävisivät puhelimesta, mukaanlukien Cesarin puhelinnumero. Asia jäi harmittamaan meitä molempia aivan hirvittävästi, emme nimittäin olleet vaihtaneet mitään muita kontakteja Cesarin kanssa. Tiesimme pelkästään Cesarin etunimen, joten hänen löytäminen Internetistä oli lähes mahdoton tehtävä. Kuukaudet vierivät, emmekä löytäneet Cesaria yrityksistä huolimatta. Otimme jopa yhteyttä majoituspaikkoihin, jossa olimme kaikki majoittuneet matkamme aikana sekä Etelä-Korean suurlähetystöön :D Niin halukkaita olimme löytämään hänet. Mitään vastausta emme kuitenkaan saaneet mistään. Yksi päivä selatessani Facebookia, näin kaveriehdotuksen Cesar nimisestä henkilöstä. (Olimme yrittäneet löytää Cesaria Facebookin kautta ilman tulosta). Kyseinen mies asui Argentiinassa ja profiilikuvana hänellä oli kuva Salar de Uynista, missä tiesimme Cesarin käyneen. Huomasimme myös, että kyseisellä henkilöllä oli poika, joka oli lakimies ja Argentiinan hallituksessa töissä. Tämä ei voinut olla sattumaa, koska Cesar oli kertonut tämän saman tiedon meille. Laitoin Cesarille yksityisviestiä, mutta en koskaan saanut vastausta häneltä. Jostain syystä olimme kuitenkin aivan varmoja, että kyseessä oli meidän tuntema Cesar. Lopulta päädyin vielä laittamaan viestiä Cesarin pojalle, jolta lopulta sain vastauksen, että kyseessä tosiaan on Cesar ja hänen poikansa! Emme voineet uskoa sitä todeksi, että aivan vahingossa löysimme Cesarin Facebookin avulla. Vaihdoimme yhteistietojamme jälleen kerran ja sovimme, että vielä näkisimme joku päivä.

Löysimme itsemme perille Cesarin varaamaan ravintolaan. Ravintolalla saimme mitä lämpimimmän vastaanoton. Cesar ja hänen vaimonsa halasivat meitä heti ja tuntui siltä, että olimme vanhoja tuttuja vuosien takaa. Tutustuimme Cesarin kolmeen poikaan ja juttelimme matkastamme ja kaikesta muusta. Pöytämme täyttyi hiljalleen ruuasta ja söimme itsemme aivan täyteen erilaisia ruokia. Ravintolaillallisen jälkeen, Cesar halusi vielä viedä meidät kahvilaan, jonka erikoisuus oli kotitekoinen jäätelö. Söimme lähes puoli kiloa jäätelöä ja loput saimme vielä viedä mukaan hostellille. Illan lopuksi sovimme vielä, että käymme vielä kerran syömässä Buenos Airesissa ollessamme. Cesarin nuorin poika, lupasi myös näyttää meille Buenos Airesin parhaita paloja viikonloppuna, mitä tietenkin odotimme innolla. Emme ikimaailmassa odottaneet näin hyvää vastaanottoa Cesarilta ja hänen perheeltään. Harvoin tapaa niin vieraanvaraisia ihmisiä. Cesarin tapaaminen ja ystävyys on ehdottomasti ollut yksi matkamme parhaista paloista:)

Chileläinen ruoka - Herkkua vai ei?

Vina del mar - Yksi Chilen monista lomakohteista

Lähes kaksi viikkoa takana Chilessä, emmekä edelleen kokeneet suurta viehätystä maata kohtaan. Pienenä matkanlatistajana oli toiminut ongelmat postipaketin kanssa, sekä se että olimme huomanneet, miten vaikeata kommunikointi oli ilman espanjankielen osaamista. Suurin toiveemme oli, että saisimme ongelmamme postipaketin kanssa ratkaistua ja paketin lähetettyä Suomeen. Sen jälkeen voisimme jatkaa matkaa kohti pohjoista.
Valparaisossa tajusimme, että ongelmamme postipaketin kanssa, johtuivat meidän omasta tekemästä virheestä. Olimme nimittäin laittaneet Simon sähköisen partakoneen pakettiin. Epäilimme, että sen oli pakko olla kyseinen ”patteri”, joka esti paketin lähtemisen Chilestä. Tästä olimme tietenkin harmissamme, koska kaikki paketista johtuva säätäminen oli aivan oma syytämme.

Valparaisossa koimme ajan käyvän vähän pitkäksi, vietimme siellä kuitenkin viisi päivää. Emme kumpikaan sen kummemmin pitäneet kaupungista. Aivan niin kuin oppaamme (edellisessä postauksessa kirjoitimme kaupunkikävelystä) oli sanonut, ” you rather love or hate Valaraiso” . Emme ainakaan rakastaneet kaupunkia.
Ajan käydessä pitkäksi Valaraisossa, päätimme käydä lähellä sijatsevassa kaupungissa, Vina Del Marissa. Kaupunki on mm. suosittu lomakohde Chileläisten kesken. Valparaisosta pääsi helposti junalla Vina del Mariin. Matka kesti vain vartin. Aluksi harkitsimme majoittumista Valparaisossa tai Vina del marissa. Olimme lopuksi kuitenkin päädyimme Valparaisoon, koska löysimme sieltä paljon halvemman majoituspaikan.

Rahansäästövinkkejä Chileen
 

Vina del Mar oli kaupunkina paljon kehittyneempi ja hienompi kuin Valparaiso. Kadut olivat leveät, rakennukset uudempia ja parempikuntoisia. Näki, että kaupunki oli tehty turisteja varten. Ravintoloita, kahviloita ja hotelleja oli runsaasti. Vina del marissa tutustuimme ensimmäistä kertaa lounasmenuihin Chilessä. Huomasimme, että lähes jokaisessa ravintolassa oli oma lounasmenu. Yllätyimme siitä, että ruoka näytti olevan niin halpaa. Yhdestä lounasmenusta sai maksaa 2500-3500 pesoa, eli noin 3-5€. Siihen sisältyi alkuruoka ja pääruoka. (Huomasimme, että joissain paikoissa sai myös juoman ja jälkiruan samalla hinnalla).
Kokonaisen menun tilaaminen on lähes aina paljon halvempaa, kuin pelkän yhden ruokalajin tilaaminen. Tätä emme vielä tienneet Santiagossa ollessamme, vaan tilasimme aina pelkästään yhden ruokalajin, mikä välillä tuli vähän kalliimmaksi. Huomasimme jälkeenpäin, että Valparaisossa oli myös kyseisiä lounasmenuita, mutta niiden hinnat olivat paljon kalliimpia kuin esimerkiksi Vina del Marissa. Yhdestä menusta sai maksaa 8-10€, joten hintaero oli aika suuri mielestämme. Koimme myös, että ruoka oli paljon parempaa Vina del Marissa (tai ehkä meillä oli vain parempi tuuri ravintolan suhteen). Tai sitten se johtui siitä, että viini oli niin halpaa kyseisessä ravintolossa!;)

Chilessä ollessamme huomasimme, että monet reppureissaajat  tekevät omaa ruokaa hostelleiden keittiössä. Ravintoloiden ruoka on yksinkertaisesti niin kallista. Varsinkin jos matkustaa pienemmällä budjetilla, niin harvat haluavat käyttää niin paljon rahaa pelkkään ruokaan. Lähes jokaisessa hostellissa on pääsy keittiöön ja mahdollisuus ruuanlaittoon. Itse olemme kuitenkin sellaisia ruokafriikkejä, että haluamme myös syödä ulkona sitä paikallista ruokaa. Erilaisten ruokien maistaminen ja uusiin ruokakulttuureihin tutustuminen on meille molemmille intohimo. Välillä tämä intohimomme on vienyt meidät raivon partaalle, koska halvan tai ”kohtalaisen halvan” ravintolan löytäminen on ollut niin vaikeaa. Jonain päivinä olemme kävelleet parisen tuntia etsien ravintolaa, koska emme yksinkertaisesti ole löytäneet hintaluokkaamme sopivaa paikkaa. Kuulostaa ehkä hullulta. 

Chileläinen ruoka kuvien kera

Aamiainen kuuluu lähes jokaiseen hostelliin ja se on yleensä ilmainen. Chileläinen aamiainen on hyvin yksinkertainen ja koostuu yleensä teestä tai (pika)kahvista, valkoisesta leivästä ja hillosta. Muutamassa paikassa olemme saaneet hedelmiä, mehua, jugurttia ja muroja. Välillä meitä on myös hemmoteltu viipaleella kinkkua ja juustoa. Chilessä päätimme, että syömme vain kerran päivässä ulkona. Yleensä vähän raskaamman lounaan, jolla pärjäisimme iltaan asti. Illalla söimme yleensä jotain kaupasta ostettua, mm. leipää, pähkinöitä, jugurttia ja hedelmiä. Jos olisimme syöneet kahdesti ulkona päivässä, se olisi yksinkertaisesti syönyt liikaa päiväbudjettiamme (joka muutenkin oli ylittynyt aivan liikaa kalliiden bussimatkojen takia).

Lounasta söimme mitä missäkin. Suurimmaksi osaksi paikallisten suosimaa ruokaa, mutta välillä olemme myös käyneet vähän turistisimmissa ravintoloissa. Chileläinen ruoka on mielestämme ollut ihan hyvää ja erilaista verrattuna muiden maiden ruokiin. Monessa ravintolassa tarjotaan aivan tavallista kotiruokaa. On erilaisia keittoja ja salaatteja. Näitä syödään erityisesti alkuruuaksi, vaikka annokset voivat olla ihan valtavat! Pääruuan kanssa tarjoillaan lähes aina patonkia, tulisen tomaattisalsan kanssa. Pääruuaksi syödään erilaisia lihoja, (possua, nautaa tai kanaa) sekä myös kalaa tai muita mereneläviä. Lisäkkeenä toimii yleensä riisi, ranskalaiset tai perunamuusi. 

Pikaruoka kulttuuri on myös aika iso Chilessä. Erilaisia hotdogeja ja sämpylöitä syödään paljon, unohtamatta ranskalaisia perunoita, joita syödään isoina annoksina ihan sellaisenaan. Suosituin hotdog on todennäköisesti Completo. Siihen laitetaan nakki, runsaasti avokadotahnaa ja majoneesia. Completo oli meidän makuumme aivan liian raskas ja rasvainen. Harvat paikalliset juovat vettä ruuan kanssa. Suurin osa juo erilaisia limonaadeja tai ”fruit nectar” mehuja. Lounasmenuihin ei yleensä kuulu vesi, vaan on valittava limonaadi tai mehu ruuan seuraksi, mikä mielestämme oli aika hassua.

Kuuden päivän road trip Australiassa - mitä se maksaa?

Tuhat euroa köyhempänä

Palasimme takaisin Melbourneen monta kokemusta rikkaampana, mutta lähes 1000€ köyhempänä. Kuusi päivää tien päällä ja 1500 km oli takana.  Sanotaan, että matkustaminen on kallista Australiassa ja voimme itsekin todeta tämän todeksi. Kuuden päivän aikana käytimme noin 940 euroa. Aasiassa tai Afrikassa olisimme pärjänneet samalla summalla noin kolmisen viikkoa. Jäikö tämä sitten harmittamaan meitä? Ei todellakaan.  

Matkustustapamme Australiassa oli erilainen verrattuna aikaisempiin matkoihimme. Ensimmäistä kertaa elämässämme turvauduimme vuokra-autoon, mikä oli aivan mahtava tapa tutustua eri alueisiin omaan tahtiin ja mitä syrjäisempiin paikkoihin! Oli kiva saada vähän vaihtelua, tuttua tutuimpiin minibusseihin, laivoihin ja juniin.

Tietenkin Australiassa pystyy matkustamaan halvemmilla tavoilla ja monet valitsevatkin telttailla, matkustaa suuremmissa ryhmissä, syödä pussinuudelia ja nukkua dormeissa. Meidän kohdalla, rahaa olisi myös mennyt paljon vähemmän jos olisimme nukkuneet koko road trippimme aikana teltassa. Yön kylmyys kuitenkin yllätti meidät, emmekä enää pitäneet telttailukokemusta mukavana. Teimme ensimmäisille päiville omat eväät, joten tässä säästimme vähän rahaa. Muutoin söimme ulkona ravintoloissa, melko halvoissa paikoissa kylläkin, lukuun ottamatta pari kertaa, kun tyydyimme pussinuudeleihin ja muihin kaupan eväisiin. Emme kumpikaan välitä dormeissa yöpymisestä ja olemme myös huomanneet, että yksityishuoneen saa melkein samalla hinnalla, kuin kaksi vuodetta dormista. Halusimme myös vähän hemmotella itseämme, minkä vuoksi olimme varanneet kaksi yötä neljän tähden hotellista. 

Mitä saimme tällä rahalla?

1. Road trippimme budjettia söi eniten autonvuokraus. Tähän meni lähes 400€. Autonvuokraus sisälsi navigaattorin ja kaiken kattavan vakuutuksen.
2. Tankasimme auton neljästi matkamme aikana. Bensakulut olivat noin 40 dollaria joka kerta, eli noin 26€ per tankkaus.
3. Saimme nukkua motellissa, teltassa ja hienossa hotellissa(mihin sisältyi kaksi kasvohoitoa)! Majoituksiin meni noin 433 dollaria, eli noin 280€.
4. Lopuilla rahoilla söimme hyvää ruokaa ja saimme mm. mahtavia kokemuksia paikallisten eläinten kanssa(sisäänpääsymaksu eläinpuistoon).  Onneksi suurin osa Great Ocean Roadin nähtävyyksistä ovat ilmaisia, joten niihin ei pala rahaa.

Viimeinen viikonloppu Melbournessa

Melbournessa totesimme, että pian Australian matkamme oli päättymässä. Ei ollut enää montaa päivää jäljellä. Yllättäen olimme viettäneet tasan tarkkaan seitsemän kuukautta Australiassa. Emme ikinä olisi uskoneet, että viihtyisimme jossain näin kaukana kotoa, näinkin hyvin. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja oli aika jatkaa matkaa. Toteuttaa keskenjäänyttä maailmanympärimatkaa! 

Onneksi viimeisiin päiviin ei pelkästään sisältynyt pakkaamista ja siivoamista, vaan olimme sopineet hauskojakin asioita viimeisille päiville. Lentomme Chileen lähtisi vasta varhain maanantaiaamuna, ennen sitä olimme päättäneet pitää pienet läksiäiset ravintola illallisen muodossa. Olimme varanneet pöydän perjantai-illaksi Maha nimiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin lähi-itämaista fine dining ruokaa. Inari, Shaun ja Tiia olivat paikalla meidän lisäksi. Ilta oli erittäin hauska ja ruokaa tarjoiltiin aivan valtavasti, vaikkakin kyseessä oli fine dining ravintola. Kuuden ruokalajin jälkeen olimme kaikki aivan täynnä, emmekä läheskään syöneet kaikkea ruokaa. Illallisen jälkeen suuntasimme vielä viskibaariin, maistelemaan erilaisia viskejä. Kokemus oli mielenkiintoinen ja erilainen. Itse tosin totesin, että viski ei ole minua varten :D
Sunnuntaipäivä sujui lapsentahtisesti ja suuntasimme Inarin, Shaunin ja heidän tyttärensä (hoitotyttöni) kanssa Werribee Open Range zoohon. Vietimme päivän aivan mahtavassa säässä. Tietenkin hyvät säät alkoivat heti, kun olimme lähdössä Melbournesta. Eläintarha oli erittäin kiva. Tuntui jopa hetkellisesti siltä, kun olisimme palanneet Afrikkaan. Mikä oli sen parempaa, kuin viettää viimeinen päivä mahtavassa seurassa.

Mietintöjä viimeisiltä viikoilta

Aika Australiassa kului hujauksessa ja pian huomasimme, että elimme jo viimeisiä viikkoja Melbournessa. Viimeiset työviikot menivät nopeasti eteenpäin ja oli pikkuhiljaa valmistauduttava tulevaa Etelä-Amerikan matkaa varten. Miten puoli vuotta meni niin nopeasti?

Vaikeasta alusta huolimatta, olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että ylipäätänsä päätimme tulla tänne Australiaan ja että lopulta myös päätimme jäädä tänne Melbourneen pidemmäksi aikaa. Mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi?

Uuteen maahan muuttaminen on aina hankalaa aluksi, uskallamme väittää. Norjaan muutto oli meille tosin paljon helpompaa, kuin Australiaan muuttaminen. Minulla (Sabinalla) oli työpaikka etukäteen tiedossa ja saimme myös työn kautta työsuhdeasunnon. Norjan kieltä oli helppo oppia, kun jo puhuin ruotsia entuudestaan. Simo kulki helposti siivellä mukana :D

Kun tulimme Australiaan meillä ei ollut hajuakaan, miltä asiamme näyttäisivät parin kuukauden päästä. Olimme astuneet tuntemattomaan, ajatellen, että kyllä asiamme järjestyvät jollain tapaa (tai sitten eivät järjesty ollenkaan :D). Emme kyllä ikinä olisi uskoneet, että tulevaisuus "kohtelisi" meitä näin hyvin.  

Välillä olemme ihmetelleet sitä, kun niin monet tyytyvät niin vähään. Jäädään esimerkiksi työpaikkaan, jossa ei ollenkaan viihdytä. Asioista valitetaan, mutta niiden muuttamiseksi ei tehdä mitään. Elämä vain jatkaa kulkemistaan eteenpäin, kun itse vain poljetaan paikalla. Ehkä jossain vaiheessa elämää havahdutaan siihen, että mennyt elämä ei olekkaan ollut sitä, mitä on sisimmissään halunnut?

Tämä meidän matka on ollut yksi palkitsevimmista ja opettavimmista asioista meidän molempien elämässä. Vaikka kuluneeseen vuoteen on välillä kuulunut raskaitakin aikoja, niin olemme näistäkin hetkistä kiitollisia, koska sillä tavalla olemme oppineet arvostamaan pieniäkin asioita elämässä.

Päätöksemme tulla Melbourneen oli matkamme yksi parhaita päätöksiä. Saimme ladattua akkumme tulevaa Etelä-ja Väli-Amerikan matkaa varten. Samalla saimme molemmat arvokasta työkokemusta Australiasta. Toivomme, että tästä on tulevaisuudessa meille hyötyä! Koemme, että muutto Australiaan on avannut meille monta ovea maailmalla, ja ennen kaikkea, että olemme saaneet enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä erilaisia päätöksiä elämässämme. Kynnys lähteä maailmalle uudestaan tämän matkan jälkeen, on huomattavasti pienentynyt. Matkan alussa ajattelimme, että meidän olisi pakko asettua Suomeen tämän matkan jälkeen. Emme tiedä onko tämä enää mahdollista, nyt kun olemme saaneet pienen maistiaisen siitä, mitä kaikkea maailmalla on annettavana. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

 
Alla kuvasarja tekemisistämme syyskuussa:

Lauantai 5.9.2015 

Kävimme aamiaisella juuri avatussa kahvilassa. Ruoka oli tosi hyvää. Itse olin tosin vielä vähän toipilas, että en pystynyt syömään niin paljon. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Shaunin, Inarin ja hänen kollegoidensa näyttelyyn. Samassa tilassa oli myös toinen näyttely. Taas jälleen kerran saimme ihastella käsillä tehtyjä taideteoksia, mm. maalauksia, koruja, veistoksia ja valokuvia. Aivan upeita olivat!

Sunnuntai 13.9.15

Sunnuntaiaamuna suuntasimme junalla South Yarraan ja Prahraniin. Kävimme mm. Chapel Streetillä, joka on suosittu shoppailukatu ja Prahranin markkinoilla. Ulkona oli aivan mahtava sää, joten päätimme vielä jatkaa matkaa Brighton Beachille. Monet olivat rannalla ottamassa aurinkoa, uimassa ja surffaamassa. Näinkö nopeasti kevät tulee tänne Melbourneen? :D Päivän päätteeksi kävimme vielä Brunswickissa Sydney Roadilla syömässä.

Maanantai 14.9.2015

Kävimme Hardware Societessa, mikä on yksi Melbournen suosituimmista aamiaispaikoista. Ruoka oli erittäin maistuvaa ja annokset ihan super isoja!

Tiistai 15.9.2015 ja torstai 17.9.15

Kävimme hoitotyttöni kanssa viimeistä kertaa Melbournen eläintarhassa ja viimeisen päivän kunniaksi kävimme ostamassa sushia ja jäätelöä. Miten usein sitä tapaa kaksi vuotiaan, joka rakastaa sushia?! <3

Meidän molempien viimeinen työpäivä oli 17. päivä syyskuuta. Haikein mielin jätimme molemmat työpaikkamme, mutta odotimme myös innolla uusia tulevia seikkailuja. Edessä oli muutaman päivän road trip Australiassa, (tarkemmin sanottuna Victorian osavaltiossa), ennen alkavaa matkaa Etelä-Amerikkaan. Road trippimme alkaisi 19. päivä syyskuuta ja olimme päättäneet keskittyä  Victorian alueelle, koska meillä oli vain rajoitetusti aikaa. Seuraavassa postauksessa kerromme lisää road tripistämme!

Auringonlasku asunnostamme nähtynä <3