22 kuukautta maailmalla

 

Matkamme on päättynyt!

Syy, miksi emme ole kirjoittaneet moneen viikkoon blogiin, johtuu yksinkertaisesti siitä, että olemme palanneet Suomeen! Tämä tapahtui ihan suunnittellusti ja tulemmekin kirjoittamaan koko matkastamme loppuun asti, vaikka nyt sijaitsemmekin Suomessa. Ihanteellista olisi tietenkin ollut se, että olisimme päivittäneet blogia aktiivisemmin ja sillä tavalla blogimme olisi pysynyt ajantasalla. Emme kuitenkaan halunneet  ottaa sen enempää stressiä blogista, tarkoituksena oli kuitenkin rentoutua ja matkustaa, eikä istua koneella monta tuntia päivässä.

Nyt olemme olleet kohta kaksi kuukautta Suomessa, vaikka tuntuu siltä, että vastahan tänne palasimme. Asiat normalisoituivat ihan silmänräpäyksessä. Välillä on tuntunut siltä, että olimmeko edes missään vaiheessa matkalla. Niin normaalilta asiat ovat tuntuneet kotiin palattuamme. Oli tietenkin erittäin jännittävää tavata perheensä ja kaverinsa pitkän ajan jälkeen, mutta jo tunnin jälkeen tuntui siltä, kun ei ikinä edes olisi ollut poissa. Outoa eikö? Kissammekin sopeutuivat meidän takaisin tuloon yllättävän helposti, olivat heti tervehtimässä, eivätkä vieraistaneet meitä sen kummemmin.


Kotiinpaluuseen on tietenkin liittynyt pientä "kulttuurisokkia". Omani kohdalla paras lääke tähän on ollut töihin paluu. Voimme jossain vaiheessa ehkä tehdä postauksen aiheesta. Olimme molemmat niin onnekkaita, että saimme lähes heti töitä kun palasimme Suomeen. Simolla oli jo samalla viikolla työhaastattelu ja hän aloitti työt heti seuraavalla viikolla. Itse olin työttömänä vähän yli kaksi viikkoa, ennen kuin sain töitä.

Pyrimme nyt elämään melko normaalia elämään, mihin tiettyyn matkaan emme säästä tällä hetkellä. Tietenkin erilaisia matkoja on mielessä tulevaisuudessa ja aiommekin toteuttaa ne jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin on aika nauttia Suomesta ja kerätä vähän työkokemusta.

Meillä on vielä aivan valtavasti tarinoita kerrottavana matkamme varrelta. Viimeisin blogikirjoituksemme sijoittui viime vuoden marraskuuhun kun pääsimme Boliviaan. Tulemme jatkamaan tarinoita Boliviasta, jossa mm. sairastelimme ja päästimme oman extreme-ekimme valloilleen. Perussa vietimme yhden hirveimmistä jouluista. Perusta matkamme jatkui läpi koko Väli-Amerikan. Matkustimme läpi maiden, joihin emme ikinä olisi kuvitelleet laittavamme jalkamme. Loppumatkamme päättyi mitä parhaimmalla tavalla, josta kerromme myöhemmin lisää.

Matkamme kesti kaiken kaikkiaan 22 kuukautta. Tähän aikaan mahtui 27 erilaista maata ja satoja uusia kokemuksia. Olemme kiitollisia, että olemme syntyneet Suomeen ja tällaisen matkan tekeminen on ollut meille mahdollista. Toisin kuin jotkut ovat luulleet, niin emme ole voittaneet lotossa, vaan ihan omin kätösin säästäneet rahat matkaa varten. Meiltä on myös kysytty monta kertaa, jouduimmeko ongelmiin jossain kohtaa matkaa. Meitä ei ryöstetty kertaakaan, vaikka välillä olemme liikkuneet tunnetusti vaarallisissa maissa. 


Seuraava postauksemme kertoo matkastamme Boliviassa ja siellä kohtaamistamme ongelmista.

Rotankolosta omaan ihanaan kämppään!

Heti kun saimme tiedon, että Simolla alkaisi työt maanantaina, aloimme etsimään omaa asuntoa itsellemme. Simon palkka oli niin hyvä, että meillä olisi varaa muuttaa omaan asuntoon ihan Melbournen keskustaan, käyttämättä meidän säästöjä. Kalustettujen vuokra-asuntojen (yksiö/kaksio) hinnat liikkuivat $350-450 (per viikko) välillä. Olihan hinta aika mehevä, mutta koimme, että oman asunnon, keittiön ja rauhan saaminen olisi sen arvoista. Rakastamme molemmat ruuanlaittoa, joten oman keittiön koimme erityisen tärkeänä. Vuokran lisäksi lisäkuluja tulisi tietenkin erilaisista laskuista, mm. sähköstä, Internetistä, vedestä ja kaasusta. Jaetuissa asunnoissa vuokraan sisältyi yleensä kyseiset laskut. Näin oli myös meidän kohdalla Ascot Valen asunnossa. Löysimme muutaman sopivan asunnon gumtree.com/au:n kautta ja saimme sovittua pari asuntonäyttöä seuraavalle viikolle. Toivottavasti näiden seasta löytyisi tuleva kotimme!

Ascot Valessa meninki jatkui samana. Simo ja minä olimme ainoat, jotka siivosivat asunnossa. Muut istuivat sisäpihalla päivät pitkät kuunnellen musiikkia ja seurustellen toistensa kanssa. Keittiössä  pörräili kärpäsiä ja ötököitä ruokajämien ja likaisten astioiden seassa. Jääkaappi oli aivan järkyttävässä kunnossa. Ovea avatessa jääkaapista nousi hirveä lemu. Se oli täynnä vanhoja ja homeisia ruokia. Annoin luvan itselleni heittää homeiset ruuat pois. Ainakaan kukaan ei valittanut, että olin heittänyt jonkun ruuat pois :D  Vuokranantajan protestiksi emme alkaneet tekemään mitään suurempaa siivousta asunnossa, koska koimme, että oli vuokranantajan vastuulla huolehtia, että asunnossa oli säännöt ja että niitä noudatettiin. Tietenkin siivosimme aina omat jälkemme, mutta emme kyllä alkaneet siivoamaan muiden jälkiä sen kummemmin. Vuokranantajamme tuli aina silloin tällöin tekemään "suursiivousta " taloon, pitääkseen kulissia yllä, jotta saisi uusia vuokralaisia taloonsa. Monet kävivät katsomassa asuntoa, mutta meidän aikana vain yksi saksalainen mies muutti taloon.

 Asuttuamme melkein kolme viikkoa Ascot Valen talossa, vuokranantajamme alkoi vihdoin näyttämään vähän vihreätä valoa muuttoa kohtaan. Saisimme kuulemma muuttaa toiseen taloon ensi viikon maanantaina, samana päivänä kun Simon työt alkaisivat. Emme tietenkään luottaneet kokonaan vuokranantajamme sanaan, koska olimme käyneet saman läpi hänen kanssaan niin monta kertaa. Niin kuin olimme epäilleet, niin emme päässeet maanantaina muuttamaan toiseen taloon, vaan päivämäärä oli taas siirtynyt seuraavalle päivälle. Rupesimme jo miettimään, että kohta on jo ihan sama missä asumme loppuajan, koska toivon mukaan, muuttaisimme pian pois tästä p*skaläävästä. Emmekä ikinä enää tarvitsisi olla missään tekemisissä vuokranantajamme kanssa! 

Tiistaina saimme kuitenkin yllättäen tiedon, että tosiaan pääsisimme muuttamaan toiseen taloon. Oho, tätä emme osanneet odottaa. Pian saimme kuitenkin huomata, että ei se ruoho ollut sen vihreämpää aidan toisella puolella. Talossa asui ihan liikaa ihmisiä, kokoonsa nähden. Sinä aikana talossa asui helposti yli kymmenen ihmistä. Asukkaat olivat paljon nuorempia ja talosta löytyi myös naisia. Suurin osa asukkaista olivat saksalaisia, mutta löytyi myös brittejä, yksi kiinalainen, chileläinen ja aussi. 
Tulevassa huoneessamme asui vielä ihmisiä kun saavuimme taloon. He eivät tietenkään vaivautuneet tekemään loppusiivousta huoneeseen, vaikka vielä asuisivat samassa talossa! (He siirtyivät talon "dormi huoneeseen"). Simon ollessa töissä siivosin huoneen. Lattia oli aivan tahmainen, en edes halua tietää mitä kaikkea siinä oli. Henkilökohtaisia papereita, kortteja ja muuta roskaa oli kaksi muovipussillista. Tyhminä olimme luulleet, että kyseinen talo olisi ollut jotenkin parempi. Keittiö oli niin pieni, että usein joutui odottamaan pari tuntia ennen kuin mahtui tekemän ruokaa. Jääkaappi oli niin täynnä, että sinne sai juuri ja juuri ruokansa mahtumaan. Huomasimme myös monesti, että joku oli syönyt ruokatarvikkeitamme, vaikka olimme merkinneet nimemme niihin. Joka puolella oli likaista ja vain harvat siivosivat jälkensä. Iltaisin alkoi ryyppääminen ja juhliminen, joka jatkui aamuun asti. Melu oli tietenkin sen mukaista. "Kissatappeluita" ja kattiloiden heittelemistä keskellä yötä. Simo parka kävi vielä silloin töissä, eikä tietenkään saanut hirveän hyvin nukuttua.  Yksi aamu Simon lähdessä töihin, keittiön lattialta heräsi yksi talon tytöistä. Hän oli ilmeisesti sammunut lattialle. Öisin keittiössä juoksenteli jopa rottia, koska ihmiset jättivät ovet auki ryypätessään talon sisäpihalla! Argh. 

Seuraavan viikon aikana kävimme kolmella asuntonäytöllä. Ensimmäinen asunto sijaitsi korkeassa pilvenpiirtäjässä aivan Melbournen keskustassa. Asunto oli kuin unelma. Aivan uusi, upeasti sisustettu ja sijainti oli mitä mahtavin. Rakennuksessa oli jopa oma kuntosali, bbq-alue ja uimahalli. Ainut ongelma oli, että asunto oli meidän mielestä vähän liian kallis. Jos vuokraan olisi sisältynyt kaikki laskut, olisimme heti muuttaneet asuntoon! Toinen talo sijaitsi Carltonissa, kyseessä oli kaksio. Asunto oli paljon halvempi kuin edellinen ja vuokraan sisältyi kaasu. Asunnonomistaja oli juristi ja hänen toimistonsa sijaitsi aivan asunnon vieressä. Itse asiassa ihan asunnon seinän toisella puolella. Oli mentävä hänen toimiston läpi, jotta pääsi asuntoon. Tämä oli meidän mielestä vähän häiritsevä asia, koska koimme sen haittaavan meidän yksityisyyttä. Muuten asunto oli oikein kiva ja kodikas! Kolmas asunto sijaitsi myös aivan Melbournen keskustassa, Queen Victoria Markettia vastapäätä. Asunto oli pieni yksiö, vain pari vuotta vanha, eikä hintakaan ollut pahimmasta päästä. Tykästyimme asuntoon toden teolla, mutta sillä oli myös muita hakijoita, joten olimme aika varmoja ettemme saisi kyseistä asuntoa. Yllätykseksemme saimme seuraavana päivänä viestiä asunnonvuokraajalta, että saisimme muuttaa asuntoon, jos vain vielä halusimme. Ai halusimmeko?! Emme voineet uskoa, että juuri me olimme saaneet asunnon! Siis aivan mahtavaa! Olimme niin helpottuneita ja iloisia kun vihdoin saimme jättää jaetun asumisen taaksemme. Never again! 

Auringosta nauttimista ennen asuntonäyttöä

Pääsisimme muuttamaan uuteen asuntoomme 27. päivä maaliskuuta, eli samana päivänä kun "vuokrasopimuksemme" Ascot Valessa päättyisi. Uuden asunnon vuokra oli $350 per viikko ja vuokraan sisältyi kaasu. Vesilasku, sähkö ja Internet oli maksettava erikseen. Parasta asunnossa oli, että se sijaitsi aivan kivenheiton päässä Queen Victoria Marketista, josta saisimme ostettua tuoreita hedelmia, vihanneksia ja lihatuotteita. 

Ette voi kuvitella sitä onnea, kun muuttopäivämme koitti. Ainut hyvä puoli Ascot Valen asunnossa oli ollut se, että olimme tutustuneet meidän ikäiseen saksalaiseen mieheen, johon vieläkin olemme pitäneet yhteyttä. Olimme vähän huolissamme, että vuokranantajamme Ascot Valessa ei palauttaisi takuurahojamme, mutta onneksi saimme ne asianmukaisesti takaisin. Hän oli ihmeissään siitä, että olimme saaneet töitä niin helposti (tai no Simo:D ) ja että kaiken lisäksi olimme saaneet oman asunnon aivan Melbournen keskustasta.

Vuokranantajamme uudessa asunnossamme oli vähän meitä vanhempi nainen. Hän oli oikein asiallinen, mukava ja hoiti kaikki paperiasiamme kuntoon asianmukaisesti. Saimme tällä kertaa jopa vuokrasopimuksen! Hän suositteli meille myös sähköfirmaa ja Internettiä, sekä auttoi meitä liittymään "vesifirman" asiakkaaksi. Meillähän ei ollut näistä asioista hirveästi tietoa tai kokemusta, joten kaikki apu oli tervetullutta. Päädyimme ottamaan sähkön Powershopin kautta, joka on ollut erittäin hyvä! Sähkönkäyttöä pystyy seuraamaan vaikka päivittäin heidän Internetsivulla. Sähköä voi myös ostaa etukäteen, joten yllättäviä kalliita laskuja ei tule jälkikäteen. Olemme siis olleet  hyvin ajantasalla meidän sähkönkäytöstä ;)  Sähköä on keskimäärin mennyt $60-70 kuussa.
Internetiksi valitsimme Belongin, joka oli kohtuullisen hintainen (hinta $60 kuussa) ja ainakin ensimmäisten kuukausien aikana toimi oikein moitteettomasti. En tiedä mitä nyt viime aikoina on tapahtunut, mutta meidän Internet on ollut tosi hidas iltaisin ja se lopetti toimintansa yhtenä päivänä ihan kokonaan. Soitimme asiakaspalveluun ainakin kolmesti viime viikkolla (joka kerta jouduimme jonottamaan melkein tunnin) ja vasta viikon päästä saimme korjaajan asuntoomme. Nyt se on taas toiminut oikein hyvin!

Asuntomme

Pieni keittiömme

Parveke

Vedettävä vuode ja eteinen

Kylpyhuone

 Näkymät kahdeksannen kerroksen käytävästä (asuntomme sijaitsee kyseisessä kerroksessa).

Kävimme Richmondin Ikeassa muuttopäivänämme. Ostimme mm. petivaatteet sänkyyn, pyyhkeitä ja joitain keittiötarvikkeita. Kaikki muu löytyi jo asunnosta. Ikeassa oli ihanan kotoisa tunnelma. Tuntui kun olisi palannut Suomeen hetkeksi. Lihapullia ja perunamuusia oli tottakai syötävä. Nam!

Possumi Flagstafin puistossa. Puisto sijaitsee aivan asuntomme vieressä ja siellä on iltaisin aina kymmeniä possumeita puissa. Ne tulee ihan lähelle jos niiden vain antaa tulla. Niitä on nimittäin syötetty niin paljon, että ne olettavat automaattisesti ihmisten tuovan niille ruokaa :/

Herkuttelua uuden asunnon johdosta

Pääsiäisen ostokset Queen Victoria Marketista. Saimme nämä kaikki alle 20€:lla. Olemme molemmat ihan rakastuneita Queen Viciin! Ruoka-ainekset ovat niin halpoja ja sieltä saa kaiken näköisiä herkkuja. Emme tiedä miten voimme enää elää ilman sitä:D Ihmiset ovat myös niin ystävällisiä siellä!

Saksalaisen ystävämme kanssa baarikieroksella pääsiäisen aikaan. Saimme maistaa suklaamuna shotteja. Oli niin hyvää!

Matka alkaa!!!

Sunnuntaina oli aika jättää Norja taakseen ja suunnata Suomeen muutamaksi päiväksi. Vaikka oli haikea jättää Norja, oli kuitenkin mukava palata kotiin hetkeksi. Päädyimme lentämään Suomen kautta ennen meidän alkavaa maailman ympäri matkaa, koska Norjassa matkatavaraa oli enemmän kuin myöhemmin tarvitsisimme mukaamme. Lensimme takaisin Suomeen Oslon kautta, heti yövuoroni jälkeen. Kotona oltiin vasta kello 20.00 aikaan illalla. Maanantaille olimme sopineet menoa kavereiden kanssa. Olimme varanneet pöydän uudesta meksikolaisesta ravintolasta Helsingissä. Kaikki kaverit pääsivät paikalle mikä oli mahtavaa. Tiistaina teimme viimeisiä hankintoja matkaa varten ja vietimme aikaa perheidemme kanssa. Pientä stressiä oli pakkaamisen kanssa,  onneksi oli Madventures kirja apuna, mikä vähän lievitti stressiä. Ainakaan mitään tärkeää ei jäänyt kotiin. Loppujen lopuksi, emme ottaneet niin paljon matkatavaraa mukaamme, Simon rinkka painoi noin 12 kiloa ja minun 7 kiloa. Ainahan tavaraa voi ostaa matkan päällä.

Osa matkatavaroista

Keskiviikkona oli pitkään odotettu päivämme. Jännityksen tunsi oikeastaan vasta silloin, ei sitä oikein aikaisemmin ole tajunnut, että olemme oikeasti lähdössä. Tiedossa oli tosi raskas päivä. Lentomme Tunisiaan sisälsi kaksi välilaskua, Oslossa ja Pariisissa. Oslossa välilasku oli onneksi lyhyt, mutta Pariisissa joutuisimme olemaan yön yli lentokentällä. Päädyimme olla varaamatta hotellia, koska olisimme niin vähän aikaa Pariisissa ja hotellit ovat siellä aika kalliita. Oli ensimmäinen kerta kun yövyimme lentokentällä ja luultavasti emme tee sitä vähään aikaan uudestaan, oli nimittäin sen verran raskasta:D Vaikea nukkua ja muutenkin alkoi ärsyttämään ...

Kerkesimme kuitenkin piipahtaa  Pariisin yössä:)

Viimeiset päivät Norjassa, vuosipäivän viettoa ja muistilista matkaa varten

Viimeisiä päiviä vietetään täällä Norjassa...Itsellä hieman ristiriitaiset tunteet. Olen viihtynyt yllättävän hyvin täällä Norjassa ja joka suunnasta kysellään millon aion tulla Norjaan takaisin. Välillä olen miettinyt, löydänkö yhtä mukavan työpaikan Suomesta, missä viihtyisin näin hyvin. Olen aina ollut sitä mieltä etten pystyisi muuttamaan Suomesta pois, onhan se kuitenkin oma koti. On vähän pelottavaa huomata, että ehkä sittenkin voisin viihtyä muualla kuin Suomessa. No onneksi näin isoja päätöksiä ei tarvitse tehdä tässä vaiheessa elämää ja voihan se olla että maailmanympärimatkan jälkeen ei matkustelu ulkomaille maistu vähään aikaan!

Viime viikolla vietettiin Simon kanssa meidän 5 -vuotis vuosipäivää, oikea päivä olisi ollut 22.8. mutta juhlimme vähän aikaisemmin, koska olin ottanut pari lisävuoroa viikonlopuksi. Outoa ajatella että yhdessäoloa on jo kertynyt viisi vuotta, ei nimittäin tunnu ollenkaan siltä. Eihän me niin vanhoja olla :D Simo oli tehnyt ihanan pihviaterian lounaaksi ja illalla kävimme vielä Bakgården Bar og Spiseri:ssä syömässä. Ensimmäinen kerta kun käytiin tapasravintolassa ja hyvää oli :)

Enää pari yövuoroa tekemättä, ja sitten on aika palata takaisin Suomeen hetkeksi. Sunnuntaina lähtee lento kohti Helsinkiä. Tulee mukava päivä, kun heti yövuorostani joudumme lähtemään kohti Trondheimin lentokenttää. Toivottavasti Oslon lentokentällä saisi vähän nukuttua, kun siellä meillä on muutaman tunnin välilasku. Simo parka, saattaa olla että olen hieman väsynyt ja kärttyinen:D Ollaan kotona vasta kello 20.00 aikaan, niin tulee kyllä olemaan pitkä päivä edessä.
Palaamme Helsinkiin sen takia että saamme ylimääräistä tavaraa jätettyä pois. Täällä Norjassa, sitä tavaraa kuitenkin on ollut enemmän mitä matkan päällä tarvitaan. Helposti matkalle pakkaa mukaan kaikkea turhaa mitä sitä ei kuitenkaan tarvitse. Pakko kuitenkin sanoa, että ei se pakkaaminen ihan helpointa hommaa ole ja tavaroiden pois karsiminen. Pitää myös ajatella omaa selkää ja jaksamista, koska se rinkka tosiaan tulee olemaan suuri osa matkasta selässä.

Teimme Simon kanssa muistilistaa siitä mitä kaikkea meillä vielä on tekemättä tai hankkimatta matkaa varten.

• Ota lisää passikuvia. Passikuvia meillä on jo jonkun verran, niitä tarvitsemme mm. viisumeja varten. Verkkokaupasta olemme ostaneet halvalla, maksaa vain yhden euron!
• Käy kampaajalla ja parturissa. Ei ole tullut koko kesäna käytyä. Mitäs teet kun olet pihi.
• Käy apteekissa tekemässä viimeiset hankinnat lääkelaukkua varten. Meillä on jo melkein kaikki hankittuna, mutta jotain jätimme ostamatta, mm. sellaiset lääkkeet missä päiväys menee nopeasti.
• Hanki matkalla tarvittavat hygieniatarvikkeet
• Käy vaihtamassa rahaa
• Pakkaa rinkka
• Tapaa kavereita ja perhettä
• Tarkista vielä kerran tai pari, että olet muistanut ja hoitanut kaikki hommat!

Seuraava lento olisi sitten edessä ensi viikon keskiviikkona, jolloin lennämme Pariisin kautta Tunisiaan. CRAAAZY! Tämä matka alkaa oikeasti kohta, nyt ei voi enää jänistää:D