Aikamatkustusta ja kaksi myöhästynyttä lentoa

Lentolippuja metsästämässä

Matkamme pisin ja kallein lento on tähän asti ollut lentomme Chileen. Jahkailimme pitkään lentoreittimme suhteen ja vertailimme myös erilaisia lentopasseja. Halpaa lentoa Etelä-Amerikkaan ei yksinkertaisesti näyttänyt löytyvän. Kilpailua eri lentoyhtiöiden välillä on erittäin vähän, mikä todennäköisesti on syynä siihen, että lennot Etelä-Amerikkaan ovat niin kalliit. Ihan alkuperäisessä suunnitelmassamme olisimme myös halunneet lomailla Polynesian saaristossa Australian jälkeen, mutta päätimme jättää kyseisen pysähdyksen väliin ja suunnata suoraan Etelä-Amerikkaan. Toivottavasti löytäisimme yhtä kauniita rantoja Etelä-tai Väli-Amerikasta!    

Vaihtoehtomme oli lentää suoraan Etelä-Amerikkaan tai sitten Yhdysvaltojen (Los Angelesin) kautta Väli-Amerikkaan ja sieltä matkustaa maanteitä pitkin Etelä-Amerikkaan. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti meidän korviimme vähän säätämiseltä ja aikaavievältä. Loppujen lopuksi emme olleet varmoja, säästäisimmekö kuitenkaan hirveästi rahaa lentämällä Yhdysvaltojen kautta. 

Halvimmat lennot Australiasta Etelä-Amerikkaan näyttivät aina kulkevan Buenos Airesin tai Santiagon kautta. Henkilökohtaisesti Chile kiinnosti meitä maana enemmän kuin Argentiina (lennot olivat myös vähän halvempia sinne). Kaiken vertailun jälkeen, löysimme kohtuu hintaiset lentoliput Santiagon, Chileen. Aikaisemmin seuratessa lentojen hintoja, ne olivat pyörineet yli 1000 € tuntumassa (per henkilö). Löysimme liput 833€:lla (per henkilö), joten olimme tähän erittäin tyytyväisiä! Lentomme Chileen kulkisi Aucklandin kautta ja kestäisi kaiken kaikkiaan 18 tuntia. Pitkää matkaa emme odottaneet innolla:D

Kaksi myöhästynyttä lentoa

Lentoa edeltävänä yönä emme nukkuneet paljon, koska oli herättävä jo ennen neljää aamulla. Lentomme nimittäin lähtisi kello seitsemältä. Inari oli niin ystävällinen, että hän lupautui viemään meidät lentokentälle aamuvarhain, sen sijasta, että olisimme ottaneet lentokenttäbussin Tullamarinen lentokentälle. Tuntui siltä, kun olisimme lähdössä aivan uudelle matkalle, niin hyvin olimme ilmeisesti asettuneet Melbourneen. Simolla oli vähän perhosia vatsassa, itse en vielä osannut jännittää tulevaa matkaa.
Heti lentokentälle tullessamme saimme huomata, että lentomme oli yli tunnin myöhässä. Meillä oli siis runsaasti aikaa vietettävänä lentokentällä, ennen kuin lentomme lähtisi. Jännitimme vähän, että myöhästyisimmekö Aucklandista lähtevältä jatkolennolta, koska vaihtoaikaa oli vain kolmisen tuntia. Saimme kuitenkin tiedon, että Aucklandissa lentohenkilökunta oli tietoinen lentomme myöhästymisestä. Nähtäväksi jäi, jäisikö lentomme odottamaan meitä.
Pääsimme lopulta lentokoneeseen, melkein pari tuntia myöhässä. Laskimme, että todennäköisesti kerkeäisimme seuraavalle lennollemme juuri ja juuri. Matkustimme ensimmäistä kertaa Emiratesilla, mistä jäi oikein hyvä kokemus. Lentokoneen istuinpenkit olivat mukavat ja tilavat, sekä tarjottu ruoka oli oikein hyvää. Paljon erilaista viihdettä oli myös tarjolla ajanvietoksi.

Noin neljän tunnin jälkeen, olimme perillä Aucklandissa. Olimme vähän harmissamme siitä, että Uusi-Seelanti jäisi väliin tällä kertaa. Niin monet olivat kehuneet tätä mahtavaa maata, Australiassa ollessamme. Uuteen-Seelantiin haluamme ehdottomasti matkustaa joku kerta, oli sitten kyseessä Working-Holiday tai ihan vaan lomamatka! 
Aucklandin lentokentällä saimme pian huomata, että seuraava lentomme oli myös myöhässä. Lentoa oli siirretty parilla tunnilla eteenpäin. Lisää odottelua oli siis luvassa.

Lentomme Chileen lähti lopulta seitsemän aikaan illalla, paikallista aikaa. Lentoyhtiönä toimi LAN Chile, josta meille myös jäi hyvä kokemus. Ruoka oli oikein hyvää ja tarjolla oli myös Chileläistä viiniä. Itse lento oli tosin aika puuduttava. Saimme vain vähän nukuttua lentokoneessa, joten arvailimme, että hereillä olo päivällä tuottaisi ongelmia. Seuraava lentomme olisi näillä näkymin vasta vuoden vaihteessa, joten hetkeen ei olisi lentokoneella matkustamista. Mikä helpotus!

Aikamatkustusta

Lentomme oli perillä Santiagossa 28.päivä syyskuuta, eli samana päivämääränä jolla lentomme oli lähtenyt Melbournesta. Syy tähän oli, että olimme ylittäneet kansainvälisen päivämäärärajan. Elimme siis syyskuun 28. päivän kaksi kertaa. Chileen tultaessamme siirryimme ajassa taaksepäin kaiken kaikkiaan 14 tuntia. Jostain syystä, olimme kuvitelleet aikaeron olevan paljon pienempi. 

Santiagon julkinen liikenne haltuun

Väsyneinä ja vähän jännittyneinä kävelimme ulos Santiagon lentokentältä. Seuraavaksi oli löydettävä bussi keskustaan, mikä onneksi osoittautui olemaan melko helppoa. Bussin apupoika selitti espanjaksi, että meidän oli vielä otettava metro bussin päätepysäkiltä, jotta pääsisimme varaamamme majoituspaikkaan, joka sijaitsi Providencian alueella.

Puolen tunnin bussiajelun jälkeen olimme perillä Santiagon keskustassa. Lähes 25 asteen lämpö oli meitä vastassa, kun astuimme ulos bussista. Olimme luulleet, että lämpötila olisi ollut alhaisempi Santiagossa, minkä vuoksi olimme pukeneet pällemme takit ja pitkälahkeiset housut. Löysimme onneksi melko nopeasti alueen lähimmän metropysäkin, joten meidän ei tarvinnut kävellä pitkään painavat rinkat selässä. Tavaraa kun oli kertynyt jonkun verta Australiassa ollessa. Odotimme pääsevämme eroon näistä mahdollisimman pian!

Metrolla liikkuminen oli hyvin helppoa. Ostimme liput itsellemme lipunmyyntitoimistosta. Vaihtoehtoisesti olisi myös voinut ostaa matkakortin ja ladata siihen rahaa. Tarkoituksenamme oli kuitenkin vain oleskella Santiagossa muutaman päivän, joten emme nähneet korttia tarpeelliseksi itsellemme.

Hostellimme sijaitsi Providencian alueella, joka on suuremmaksi osaksi koti  keski- ja ylemmänluokan väestölle. Alue näytti silmiimme melko rauhalliselta ja hiljaiselta. Santiago itsessään, muistutti mielestämme paljon eurooppalaista kaupunkia, vanhoineen taloineen ja koristeellisineen rakennuksineen. Emme aivan tällaiseksi olleet kuvitelleet kaupunkia, vaan olimme kuvitelleet sen olevan paljon kehittymättömämpi.
Hostellihuoneemme  taas oli erittäin yksinkertainen ja mitäänsanomaton. Huone oli pieni ja ahdas, siihen mahtui vain kerrossänky, vaatelipasto ja yöpöytä. Hyvä kun itse mahduimme edes kääntymään huoneessa :D Huoneen hintalaatu-suhde tuntui Aasian jälkeen melko huonolta. Suunnitelmamme oli viipyä vain pari yötä kyseisessä hostellissa ja sillä välin löytää halvempi majoituspaikka lopuille öille.

Etelä-Amerikan seikkailumme oli alkanut ja olimme taas päässeet reppureissauksen makuun!

Kota Kinabalu

Oli helpotus päästä pois Filippiineiltä. Olimme viettäneet siellä kuukauden ja emme voi sanoa, että kyseinen maa kuuluisi suosikkiemme joukkoon. Emme tarkalleen tiedä mistä johtuen, mutta Malesiassa koimme, että täällä meidän kuului olla. Vaikka olimme melko väsyneitä, niin koimme siellä, että matkaintomme alkoi pikkuhiljaa taas lisääntymään.

 Filippiinien sekamelska, ylihintaisuus ja se, että emme kulttuurisesti kokeneet Filippiinejä niin mielenkiintoisena, vaikutti meidän viihtyvyyteen. Filippiineillä meillä oli myös yleinen tunne siitä, että asiat eivät olleet ihan kunnossa maan sisällä. Olemme tähän mennessä matkaamme käyneet monessa köyhässä maassa, mutta emme tällaista tunnetta olleet kokeneet missään muualla. Sitä on vaikea selittää. Yleensä olemme kokeneet, että yhteisö on tosi tiivis köyhissä maissa ja toisista pidetään hyvää huolta. Monet paikalliset kertoivat meille "kauhutarinoita" siitä, kun aseellisia ryöstöjä tehdään jeepneyhin. Paikallisilta ryöstetään vähäiset varat ja henkensä saattaa menettää helposti. Varsinkin Manilassa koimme, että ilmassa jylläsi pieni turvattomuuden tunne. Koimme myös matkamme aikana, että turisteja käytetään paljon hyväksi rahallisesti, mutta silti köyhät paikalliset eivät näytä hyötyvän siitä.

Niin kuin olin jo aikaisemmassa postauksessa kirjoittanut, niin minulla oli aika suuret odotukset Filippiinejä kohtaan, mikä tietenkin vaikutti kokemukseeni maasta. Kun huomasin, että mikään ei ollutkaan sitä mitä oli ajatellut, niin olin tietenkin vähän pettynyt. Monet kaupungit ovat tulleet ihan liian kaupallisiksi, rannat ovat aivan täynnä turisteja ja todella hyvää ruokaa on vaikea löytää. Matkamme ei tietenkään koostunut pelkistä huonoista kokemuksista, vaan olimme niin onnekkaita, että löysimme melko koskemattoman saaren Palawanista. Linapacan saari, oli ehdottomasti paras kokemuksemme Filippiineillä. Tästä pääsee lukemaan aikaisempaa kirjoitusta Linapacanista.

 Saavuimme Malesiaan, tarkemmin sanottua Kota Kinabaluun, vasta keskiyön jälkeen. Olimme varanneet etukäteen yhden yön hostellista ihan Kota Kinabalun keskustasta. Heti lentokentällä kohtasimme ongelmia. Lentokentän pankkiautomaatit eivät olleet toiminnassa, joten emme saaneet paikallista valuuttaa nostettua. Mukana meillä oli vain yhdysvaltain dollareita. (Onneksi meillä oli dollareita, muuten emme tiedä miten olisimme saaneet taksin Kota Kinabalun keskustaan maksettua). Meillä oli pelkkä sadan dollarin seteli mukana, joten jouduimme maksamaan sillä taksikyydin. Kota Kinabalun lentokentällä on sellainen käytäntö, että taksimatkat maksetaan etukäteen lentokentällä olevaan toimistoon ja vastineeksi saat kupongin, jonka sitten annat taksikuskille. Taksit ovat niin sanottuja "kuponkitakseja". Kun olimme ostaneet taksikupongin naiselta, hän antoi meille jäljelle jäävän vaihtorahan paikallisena valuuttana. Saatuamme vaihtorahan, ihmettelin sitä, että olin saanut niin vähän rahaa takaisin. En kuitenkaan tarkkaan muistanut, monta Malesian ringgittiä vastasi yhtä dollaria, joten ajattelin, että ehkä olin vain laskenut väärin. Taksissa otin puhelimeni valuuttamuuntimen esille ja laskin paljon vaihtorahaa olimme saaneet takaisin. Voi ***** nainen toimistossa oli vedättänyt meitä oikein kunnolla, olimme nimittäin maksaneet taksimatkasta lähes 60 euroa!!! Kello oli tosi paljon ja olimme molemmat tosi väsyneitä. Muistan ajatelleeni, että eihän tämä voi olla totta, että olen varmasti laskenut jotain väärin, koska olin niin väsynyt. Saavuimme hetken päästä hostelliimme ja painuimme heti nukkumaan. Päätin, että tarkistan raha-asian uudelleen aamulla, kun olisin vähän pirteämpi.

Aamulla herättyämme, totesin, että valitettavasti olin ollut oikeassa. Nainen oli veloittanut meiltä 60 euroa, kun taksin oikea hinta olisi ollut vähän päälle 10 euroa. Mietimme pitkään pitäisikö meidän palata takaisin lentokentälle ja vaatia rahoja takaisin, mutta päädyimme siihen, että jätämme asian sikseen. Todennäköisesti emme kuitenkaan olisi saaneet rahoja takaisin, koska meillä ei ollut mitään kuittia todisteena. Tietenkin tämä asia harmitti meitä ihan järjettömästi (varsinkin minua, Simo on vähän rennompi raha-asioiden suhteen :D). Jälkikäteen luimme Wikitravelista (joka on ilmainen matkaopas Internetissä), että Kota Kinabaluun lentäessä, kannattaa ehdottomasti pitää Malesian ringgittejä mukana, koska lentokentän valuutanvaihtokurssit ovat suoraan sanottuna "varkauksia". Sivulle oli myös lisätty tieto, että lentokentän pankkiautomaatit ovat usein rikki. Tämä ei ollut meillä tiedossa, koska tieto oli vasta lisätty sivulle meidän vierailumme jälkeen. 

Matkamme Kota Kinabalussa oli siis alkanut harvinaisen huonosti ja siihen ei auttanut sekään, että hostelli missä majoituimme oli mielestämme aika järkyttävä. Huoneemme näytti tosi likaiselta ja emme olleet edes ihan varmoja, oliko lakanamme puhtaat. Yleisessä suihku-ja vessatilassa lainehti vettä lattialla. Vessapönttö heilui, siihen istuessa. Olimme lukeneet Internetistä, että Borneossa majoituspaikkojen siisteys ja kunto, yleisesti ottaen on huonompi kun muualla Malesiassa, mutta emme kyllä olleet odottaneet, että se näin surkeaa olisi.
 Aamulla pakkasimme kamppeemme ja päätimme antaa jäähyväiset paikalle. Löysimme melko läheltä yhden hotellin, joka vaikutti paljon paremmalta ja siistimmältä. Huoneessa oli jopa oma suihku ja vessa. Olimme valmiita maksamaan majoituspaikasta vähän enemmän, jotta edes saisimme nukkua puhtaissa lakanoissa.

Parempi majoituspaikkamme

Vieressä oli The Black World pubi ja karaokepaikka

 Tiedättekö sen tunteen, kun vieraassa maassa tuntee olevansa kotona?

- Malesiassa meillä oli se tunne.  

Vaihdettuamme majoituspaikkaa ja kun vähän olimme kerenneet tutustua kaupunkiin, tiesimme heti, että viihtyisimme Kota Kinabalussa. Kaupungissa oli lämmin ja leppoisa tunnelma. Saimme kulkea kaduilla rauhassa. Filippiineillä koimme taas, että vaaleina turistina erotuimme enemmän joukosta ja herätimme epämieluisaa huomioita. Saimme myös sellaisen vaikutelman, että Filippiineillä monet pitivät meitä automaattisesti rikkaina ihovärimme vuoksi. Meitä häiritsi, että meille jatkuvasti yritettiin myydä jotain, kalliista päiväretkistä muihin aktivitteetteihin. Saimme välillä  jopa vähän oudoksuvia katseita, kun emme törsänneet rahaa, samalla tavalla kun muut lomalaiset.

 

Jo ennen tuloamme Kota Kinabaluun olimme harkinneet, Mount Kinabalulle kiipeämistä. Mount Kinabalu sijaitsee Malesian Borneossa ja on yli 4000 metriä korkea, tehden siitä Borneon korkeimman vuoren. Jos jonkun vuoren haluimme valloittaa maailmanympärimatkallamme, se olisi Mount Kinabalu.

 Mount Kinabalulle kiipeäminen soveltuu aloittelijalle, mutta vaatii kuitenkin kohtalaisen hyvää kuntoa kiipeilijältä. Kokemuksemme Taroko Gorgessa, Taiwanissa, kuitenkin jätti minuun pienen pelon ja epävarmuuden. Itselläni on kohtalainen korkeanpaikankammo, mutta en ole ikinä antanut sen estää tekemisiäni, vaan olen yrittänyt oppia hallitsemaan pelkoa, juuri näillä yllytyshulluilla teoilla. Minun oli kuitenkin myönnettävä itselleni, että Mount Kinabalulle en ollut vielä valmis. Vuorelle kiipeäminen vaatisi muutamissa kohtaa kiipeämistä köyden avulla ylös, mikä todennäköisesti olisi tullut itselleni vastaan. Tiesin, että mahdollisesti olisin alkanut panikoimaan, mikä ei ikinä ole hyvä asia. Vuorelle kiipeäminen saa siis jäädä toiseen kertaan, kun koen olevani valmis siihen. Simoa tietenkin tämä päätös vähän harmitti, mutta hän ei kuitenkaan halunnut kiivetä vuorelle yksin, vaan teemme sen sitten joskus yhdessä.

Tutustuttuamme Kota Kinabaluun, meitä vähän harmitti, että emme olleet tulleet Borneoon aikaisemmin, vaan olimme viettäneet niin kauan aikaa Filippiineillä. Sää oli mitä mainioin Kota Kinabalulla, vaikka sääennusteessa sanottiin, että koko viikon sataisi kaatamalla. Hotellimme lähellä oli paljon hyviä ravintoloita, ostoskeskuksia, sekä sunnuntaina järjestettiin myös suuret markkinat. Olimme ihan taivaassa, kun pitkästä aikaa pääsimme syömään malesialaista ruokaa. Miten ruoka voi olla niin hyvää?

Valitettavasti matkamme Malesian Borneossa kestäisi vain pari viikkoa, joista neljä päivää päätimme viettää Kota Kinabalussa. Kaupungissa olisi ollut vaikka mitä tekemistä ja siellä olisi helposti voinut viettää paljon pidempään aikaa. Olimme molemmat vielä aika väsyneitä ollessamme Borneossa ja itse sain vielä pahan flunssan ensimmäisten päivien aikana. Kaikki tämä vaikutti siihen, että emme tehneet mitään sen kummallisempaa siellä ollessa.

  Syy miksi olimme Borneossa vain pari viikkoa oli, että meillä oli pieni kiire lentää Australiaan. Olimme viime vuoden keväänä hankkineet Working Holiday viisumit Australiaan, mikä tarkoitti sitä, että meillä oli vuosi aikaa saapua maahan viisumin hyväksymisen jälkeen. Lento oli siis varattava Australiaan ennen maaliskuun puoltaväliä. Emme tosiaan olleet ennen matkaamme ajatelleet, että matkamme menisi näin tiukille, vaan olimme alunperin arvioineet, että olisimme saapuneet Australiaan jo viime vuoden loppupuolella. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan matkamme Afrikassa ja Aasiassa pitkittyi omasta tahdostamme. Lopulta saimme lennon varattua Melbourneen ihan helmikuun loppupuolelle. Vain pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista!

 Olimme Kota Kinabalussa juuri ennen kiinalaista uutta vuotta.
Ostoskeskuksissa oli sen takia paljon juhlakoristeluita.

Sunnuntaimarkkinat, missä myytiin hyvää ruokaa, vaatteita ja erilaisia esineitä.

Kävelyllä Kota Kinabalussa

Kota Kinabalun satama

Aamiaisemme

Atkinson Clock Tower

Signal Hill Observatory

Malesialainen ruoka <3

Ensimmäinen kohteemme Palawanin provinssissa

Kaksi päivää Quezon Cityssä vierähti nopeasti ja oli aika jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen Filippiineillä. Lentomme Busuangalle lähti iltapäivällä Manilan lentokentältä. Halusimme pelata varman päälle, joten otimme taksin lentokentälle. Ennen lentoa ei aina kannata alkaa seikkailemaan omin päin, jotta ei vaan vahingossa myöhästy lennolta. Varsinkin kun julkinen liikenne yleensä on hyvin hidasta ja välillä arvaamatonta köyhissä kaupungeissa. Taksilla matkustaminen on onneksi aika halpaa Manilassa.

 Ninoy Aquinon lentokenttä Manilassa on monesti äänestetty maailman huonoimmaksi lentokentäksi. Lentokenttä koostuu neljästä erillisestä terminaalista, eikä niiden välillä oikein ole minkäänlaista suoraa yhteyttä. Kulkeminen terminaalien välillä on parasta hoitaa taksilla ja kannattaa ottaa huomioon, että ruuhkaisena aikana terminaalista toiseen pääseminen, saattaa kestää jopa puoli tuntia. Joitain busseja kulkee terminaali 1:lle ja 2: lle, mutta Terminaali 3:lle ja 4:lle pääseminen voi olla haastavampaa ja enemmän aikaa vievää. Aikaa kannattaa siis varata runsaasti!

Itse pääsimme helposti ja ongelmitta lentokentälle, vaikka aikaa taksissa kului runsaasti ruuhkan vuoksi. Kokemuksemme Ninoy Aquinon lentokentästä oli ihan hyvä, vaikka koimme lentokentän  vähän epäkäytännölliseksi ja jouduimme varmaan käymään läpi kymmenen eri turvatarkastusta (siltä se ainakin tuntui). 

Lensimme Busuangaan pienellä lentokoneella (koneeseen mahtui alle sata matkustajaa). Matka  saarelle kesti vain 45 minuuttia, joten olimme hetkessä perillä. Busuangan lentokentän ulkopuolella  meitä odotti hyväkuntoinen minibussi, joka veisi meidät Coroniin. Busuangalla ei ole takseja, joten ainoat kulkuvälineet lentokentältä Coroniin ovat minibussit ja paikallisten suosimat"jeepneyt" . Jeepneyt ovat Filippiinien yleisin ja myös halvin matkustusmuoto. Bussit ovat tunnettuja värikkäistä väreistään ja tungoksestaan (bussit ovat aina hyvin täynnä). Yöllä matkustamista ei suositella jeepneyssä, koska niihin tehdään paljon aseellisia ja väkivaltaisia ryöstöjä.  

Matkamme Coroniin kesti noin 30 minuuttia ja maksoi 3€ per henki. Pidimme kovasti Busuangan maisemista. Ympäristö oli hyvin maalaismainen ja trooppinen. Viime kerrasta oppineina olimme varanneet hotellin itsellemme etukäteen. Ajattelimme, että majoituspaikat Coronissakin olisivat melko täynnä menossa olevan lomakauden vuoksi. Olimme varanneet viikoksi huoneen, niin sanotusta "puutarha lomakeskuksesta". Kyseessä ei ollut mikään tosi kallis majoituspaikka, vaan saimme huoneen 30€:lla/yö.

Cave room 2 oli huoneemme

Puutarha

Mount Tapyas

Huoneemme

Ravintola ja oleskelutila

Sisäänkäynti majoituspaikkaan

Hotellistamme oli matkaa Coronin keskustaan noin 15 minuuttia. Koimme tämän vähän huonona asiana. Jos olisimme tienneet hotellimme kaukaisesta sijainnista etukäteen, olisimme varanneet toisen majoituspaikan. Majoituspaikassamme oli oma ravintola, mutta se oli TOSI kallis. Ruuat maksoivat keskimäärin 6-8€, mikä oli budjettiimme ihan liikaa. Kävimme sen takia yleensä keskustassa syömässä lounasta ja päivällistä, missä ruoka oli (vähän) halvempaa. Olimme yllättyneitä siitä, että Coron oli niin turistinen. Keskusta oli täynnä länsimaalaisten pyörittämiä ravintoloita, matkatoimistoja ja majoituspaikkoja. Tästä olimme vähän pettyneitä, koska olimme todella olettaneet, että Coron ei olisi niin turistinen paikka. Harmitusta lisäsi myös se, että lähistöllä ei ollut mitään kunnon rantaa. Olimme siis tehneet pienen virhearvioinnin Coronista:D Majoituspaikka oli tietenkin varattuna meille viikoksi, eikä sitä voinut peruuttaa, joten jouduimme viettämään Coronissa viikon, vaikka sillä hetkellä olisi tehnyt mieli vain jatkaa matkaa:D

 Tässä matkan varrella on kyllä oppinut minkälaisista kohteista tykkää ja minkälaisista taas ei. Olemme ymmärtäneet, että meidän ei kannata varata majoituspaikkaa moneksi päiväksi etukäteen, ennen kuin tiedämme, että varmasti pidämme kyseisessä kaupungissa. Se nimittäin harmittaa, jos joudut kököttämään kaupungissa, jossa et viihdy :D

Matkalla Coronin keskustaan

Filippiiniläinen tuk-tuk

 

Taiwanin järjestelmällisyydestä Filippiinien sekamelskaan

Matkamme Filipiineille oli alkamassa. Filippiinit on ainakin itselleni ollut melko mystinen maa, jonne jo pitkään olen halunnut matkustaa. Filippiinejä ajatellessa, ensimmäiset asiat jotka tulevat mieleen on kauniit hiekkarannat ja maan arvaamaton luonto. Tietenkin olemme myös kuulleet paljon maan korruptiosta ja rikollisuudesta, sekä kidnappauksista, jossa turistit ovat olleet kohteena. Kidnappaukset ovat onneksi olleet hyvin harvinaisia ja uskoimme, että pärjäisimme ihan hyvin maassa, jos vain käyttäisimme maalaisjärkeä, emmekä matkustaisi alueille, joiden ei katsota olevan turvallisia turisteille. 

Emme oikeastaan tunne ketään, joka olisi käynyt Filippiineillä, joten ajattelimme, että Filippiinit ei ole niin turistinen kuin esimerkiksi Thaimaa ja muut Kaakkois-Aasian maat. Meitä kiinnosti myös Filippiinien ruokakulttuuri, koska emme oikeastaan tienneet siitä mitään. Harvoin sitä ulkona edes törmää Filippiiniläisiin ravintoloihin. Meillä oli siis jonkinlaiset odotukset Filippiineistä. Odotimme erityisesti sitä, että pääsisimme rentoutumaan hiljaisille hiekkarannoille ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. 

Lentomme Manilaan lähti kello kahdeksan jälkeen illalla, joten lähdimme hotellistamme, joskus vähän ennen kello kuutta. Meillä oli se hyvä puoli, että bussi Taoyuanin lentokentälle kulki hotellimme kautta, joten ei tarvinnut varata ylimääräistä aikaa bussiaseman löytämiselle. Saavuimme lentokentälle vasta kello seitsemän jälkeen (lentokenttäbussi oli aivan järkyttävän hidas, koska se kulki monen hotellin kautta, mitä emme tietenkään olleet ottaneet huomioon). Onneksi kuitenkin kerkesimme ajoissa lentokentälle, vaikka siellä tuli vähän kiire turvatarkastuksien yms. kanssa. Puoli tuntia ennen lentomme lähtöä, meille ilmoitettiin, että lennonlähtö viivästyisi tunnilla. No ei tässä mitään. Aika hyvin kaikki lentomme tähän asti ovat pysyneet aikataulussaan ja olimme vain iloisia, että mitään peruutuksia ei ollut sattunut meidän kohdalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme olleet Manilassa puoli kahdeltatoista, mutta nyt olisimme perillä vasta keskiyön jälkeen.
 Olemme matkallamme yrittäneet välttää lentoja, jotka saapuvat maahan keskellä yötä. Yöllä on  suurempi riski joutua ryöstetyksi tai muuten vaan ongelmiin. Tällä kertaa kyseinen lento kuitenkin oli niin halpa, että päätimme ottaa sen. Olimme tietenkin etukäteen varanneet huoneen itsellemme yhdeksi yöksi, jotta keskellä yötä ei tarvitsisi etsiä mitään majoituspaikkaa. Olimme myös lähettäneet sähköpostia varaamaamme guest houseen, jospa heidän palveluihin kuuluisi kuljetus majoituspaikkaan. Harvoin guest houseihin kuuluu tällaiset palvelut ja tämä asia päti myös kyseisessä majoituspaikassa. Jotta voisimme kuulostaa vielä enemmän vainoharhaisilta, niin Simo oli merkinnyt puhelimensa karttaan majoituspaikamme sijainnin, jotta voisimme nähdä, että taksikuski varmasti vie meidät oikeaan paikkaan. 

Filippiinien lentokenttä on yksi sekavammista lentokentistä missä olemme käyneet. Kesti nimittäin ikuisuus ennen kuin löysimme ulos lentokentältä. Oikeesti, miten voi olla niin vaikeata löytää ulos lentokentältä!? :D Samanlainen säätö jatkui taksien kanssa. Manilassa on tarjolla kahdenlaisia takseja, valkoisia ja keltaisia. Valkoiset taksit ovat yleensä halvempia ja luotettavampia. Netistä löytää hyvin tietoa kyseisistä takseista ja niiden eroavaisuuksista. En nyt tässä kirjoituksessa paneudu asiaan sen enempää. No meillä oli tosi vaikea löytää valkoista taksia, koska kaikki lentokentällä olevat taksit olivat keltaisia. Hämmästelimme sitä, miten paljon poliiseja sijaitsi lentokentän ulkopuolella. Monet poliisit, auttoivat ilmeisesti turisteja ja paikallisia taksien kanssa. Uskaltauduimme itsekin kysymään poliisilta apua, mistä löytäisimme valkoisen taksin. Saimme ohjeeksi mennä lentokentältä rappusia ylös yläkertaan. Valkoiset taksit eivät saa tulla saapuvien matkustajien puolelle, vaan saavat ainoastaan tulla lähtevien matkustajien puolelle. Kun vihdoin löysimme valkoisen taksin, oli vuorossa selittää taksikuskille mihin majoituspaikkaan halusimme. Taksikuski oli vanha papparainen, joka ei tietenkään puhunut ollenkaan englantia. Löysimme taksin läheltä poliisin, joka puhui englantia ja selitti taksikuskillemme mihin halusimme mennä. Tai sitä ainakin  toivoimme :D Haha. Ikinähän sitä ei tiedä, onko kyseessä korruptoitunut huijjaripoliisi :D 

Pääsimme vihdoin matkaan ja lopulta Manilan keskustaan. Taksikuskillamme oli koko taksimatkamme ajan hirveä tupakkayskä. Välillä ajattelimme matkan aikana, että miehen sydän varmasti kohta pettää. Oli kyllä niin hirveän kuuloista. Hyvä, että mies ylipäätänsä pystyi keskittymään ajamiseen ja pitämään silmiään auki.  
Hetken ajettuamme Manilan keskustassa, huomasimme, että kuskimme oli ilmeisesti vähän eksynyt. Olimme tulleet ihka oikealle huorakadulle. Nuoret tytöt seisoivat pienissä vaatteissa kadun varrella, odottaen asiakkaita. Ajattelimme, että meidän tuurilla majoituspaikkamme tietenkin sijaitsee huorakadulla. Onneksi näin ei ollut, vaan kuskimme sai ohjeeksi kadulla olevalta henkilöltä, ajaa vielä hetken eteenpäin. Löysimme vihdoin majoituspaikamme ja maksoimme taksimatkasta kuskille. Pieni vinkki meiltä, maksa aina tasarahalla taksikuskille. Emme nimittäin meinanneet saada vaihtorahojamme takaisin. Meillä oli tietenkin vain suuria seteleitä mukana, koska olimme juuri käyneet pankkiautomaatilla lentokentällä, emmekä olleet kerenneet vaihtaa rahoja pienempiin seteleihin. Filippiineillä tämä kuulemma on melko yleistä, taksikuskit eivät pidä vaihtorahaa mukana tai sitten vain sanovat, että heillä ei ole rahaa. Itse saimme osan rahoista takaisin (emme läheskään kaikkea), vaikka mies aluksi sanoi, että hänellä ei ole ollenkaan vaihtorahaa. Kyllä sitä rahaa alkoi näkymään kun sitä vähän vaati. Ehkä jonkun mielestä kuulostamme ahneita, mutta itse en halua tukea minkäänlaista huijaustoimintaa, vaan annan mieluummin rahojani rehellisille ihmisille.

Guest housessa meitä vastassa oli filippiiniläinen mies. Kerroimme hänelle, että meillä on huonevaraus täksi yöksi. Ilmeisesti majoituspaikassa oli sattunut jokin sekannus, koska meille ei ollut huonetta varattuna. Olimme etukäteen kyllä ilmoittaneet majoituspaikkaan, että tulemme vasta puolenyön jälkeen, joten tämä tieto piti kyllä olla heillä. Mies kuitenkin järjesti meille huoneen, itseasiassa kokonaisen dormin, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Saimme onneksi koko huoneen omaan käyttöömme, koska olimme kuitenkin maksaneet yksityishuoneesta. Huoneemme oli erittäin erittäin yksinkertainen, siellä ei nimittäin ollut mitään muuta kuin sängyt ja vuodevaatteet. Kävimme pikaisesti majoituspaikan baarissa ostamassa itsellemme vettä, koska meillä oli aivan järkyttävä jano. Baarissa oli yllätykseksemme, täysi meno päällä. Lattialla istuskeli kymmenisen länsimaalaista turistia, olutta juoden. Me olimme aivan loppu ja halusimme nopeasti nukkumaan. Aamulla suunnitelmamme oli etsiä toinen majoituspaikka. Emme halunneet jäädä dormiin nukkumaan ja halusimme muutenkin käydä katsomassa löytäisimmekö alueelta halvemman ja paremman yösijan.

Ongelmia Mauritiuksen lentokentällä

Trekkimme jälkeen palasimme takaisin Antsirabeen, missä vielä yövyimme yhden yön, ennen matkaamme takaisin Antananarivoon. Aikaa meillä vielä oli jäljellä neljä päivää, ennen lentoamme Malesiaan. Olimme olleet yhteydessä Etelä-Korealaiseen ystäväämme, Cesariin, whatsApin kautta. Hän oli itse juuri saapunut Antananarivoon ja päätimme tavata hänet majoituspaikan edessä, jossa hän majoittui. Meillä oli jälleen kerran hauskoja hetkiä yhdessä, kävimme mm. yhdessä syömässä ja esittelemässä kaupunkia hänelle. 

Muotinäytös

Museo, joka kertoo Madagaskarin historiasta

Näkymät hotellistamme

Cesar ja viimeinen päivä Madagaskarilla

Kuukauden jälkeen oli aika hyvästellä Madagaskar ja koko Afrikka. Vietettyä 7 viikkoa, tarkalleen ottaen 78 päivää Afrikassa, tarttui mukaamme sekä hyviä, että huonoja muistoja, suurimmaksi osaksi kuitenkin hyviä. Tuntui oikein mukavalta lähteä Aasiaan, Afrikan jälkeen. Tiesimme, että matkustaminen siellä, ainakin monessa maassa, olisi helpompaa kuin Afrikassa. Ruokakin olisi paljon parempaa, ja emme toivottavasti kärsisi yhtä paljon vatsataudeista kuin Afrikassa ollessa.

Matkalla Antananarivon lentokentälle, päätimme pysähtyä tien varrella olevaan markettiin. Siellä myytiin mm. erilaisia matkamuistoja. Mukaan tuli ostettua kaiken näköistä halvalla. Olemme matkallamme ostaneet jokaisesta maasta jonkun matkamuiston, ettei sitten jälkikäteen kaduta, ettei mitään tullut ostettua. 

Lentokentällä check-inin yhteydessä, henkilö tiskin takana,  kyseli meiltä paluulentoa kotimaahamme tai jatkolentoa Malesiasta. Meillä ei ollut jatkolentoa Malesiasta, koska suunnitelmamme oli, että kulkisimme maitse Malesiasta Thaimaaseen. Selitimme suunnitelmamme työntekijälle. Hän kuitenkin suositteli meitä varaamaan jatkolennon Kuala Lumpurista Bangkokiin varmuuden vuoksi, jotta emme joutuisi ongelmiin Malesian maahantuloviranomaisten kanssa. Hetken mietittyämme suostuimme miehen ehdotukseen, koska ei siitä mitään haittaakaan olisi. Mies varasi meille liput, jotka automaattisesti peruuntuisivat 24 tunnin jälkeen.

Olemme aina olleet tarkkoja ja selvittäneet etukäteen eri maiden maahanpääsyvaatimuksia, milloinkin tarvitaan jatkolentolippua tai viisumia etukäteen. Tähän asti kaikki oli sujunut  niin kuin suunniteltu, ilman minkäänlaisia ongelmia. Välillä check-inin yhteydessä on kysytty jatkolentolippua ja silloin se on aina löytynyt meiltä. Maahantuloviranomaiset ovat yleensä vain laittaneet leimat passiimme, ilman suurimpia kysymyksiä matkastamme tai matkamme suunnitelmista. 
  Olimme mm. etukäteen ottaneet selvää Suomen suurlähetystön sivulta, että Malesiaan emme tarvitsisi jatkolentolippua ja, että Suomen passilla saisimme oleskella maassa 90 päivää viisumivapaasti. Asian piti siis olla ihan piece of cake.

Lentomme Malesiaan sisälsi vain yhden välilaskun Mauritiuksella. Lennonvaihtoaikaa oli vain tunnin, eli melko hyvän lennon olimme varanneet. Mauritiuksen lentokentällä kohtasimme kuitenkin ongelmia. Lentokentällä piti mennä niin sanotun, transfer screening pointin läpi. Työntekijä tiskin takana, kysyi meiltä matkamme suunnitelmaa ja pyysi meitä näyttämään jatkolentolippua Malesiasta pois. Näytimme miehelle lentolippua, jonka juuri olimme varanneet Madagaskarin lentokentällä. Miehelle lentolippu ei kuitenkaan meinannut  kelvata, koska se oli pelkkä varaus. Mies sanoi meille, ettei voi päästää meitä lentokoneeseen, ennen kuin  kyseinen varaus olisi maksettu. Hän toisteli meille koko ajan, että Malesian viranomaiset eivät päästäisi meitä maahan.
Selitimme miehelle, että Suomen passilla maahantulo pitäisi sujua ongelmitta. Tunteet kävivät aika kuumana ja alkoi jännittämään pääsisimmekö olleenkaan koneeseen. Väittelimme miehen kanssa yli 20 minuuttia, siitä oliko meillä oikeus lentää Malesiaan. Alkoi toden teolla hermostuttamaan, koska jatkolentomme oli kohta lähdössä. Pääsimme kuitenkin lopulta tämän aiheen yli, lentolippuvarauksemme avulla. Seuraavana mies vielä vaati meitä näyttämään jatkolentolipun Bangkokista pois. Selitimme hänelle, että meillä oli jopa kuukausi aikaa varata  kyseinen lentolippu Malesiassa ollessa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Painotimme miehelle, että hänellä ei ole oikeutta pitää meitä täällä ilman painavempaa syytä, koska meillä oli kaikki tarvittavat matkadokumentit ja selvä matkasuunnitelma. Miehen hetken juteltuaan esimiehensä kanssa, hän päästi meidät läpi. Huomasi kyllä, että miestä jäi kovasti suututtamaan tämä asia.

Boarding oli jo alkanut kun saavuimme portille, josta lento lähtisi. Olimme molemmat erittäin helpottuneita kun pääsimme lentokoneeseen. Itselleni jäi kuitenkin kovasti vaivaamaan käyty väittely miehen kanssa, hermoilin koko lennon aikana sitä, että pääsisimmekö Malesiaan. Olin aivan varma, että meidät käännytettäisiin pois.

Lensimme ensimmäistä kertaa AirMauritiuksella, joka helposti on ollut paras lentoyhtiö mitä olemme käyttäneet. Palvelu oli kehuttavan hyvää, ruoka maukasta ja viiniäkin tarjoiltiin ilmaiseksi. Tuli juotua pari lasillista:D 
  Lentomme oli perillä Malesiassa aamuyön aikaan. Olimme molemmat erittäin väsyneitä ja jännitimme mikä kohtalo maahantulotiskillä meille suotaisiin. Olin jo valmiiksi päässäni miettinyt mitä sanoisin miehelle tiskin takana. Yllätykseksi, mies laittoi vain leimat passiin, ilman yhtäkään kysymystä. Ihan turhaan olimme siis stressanneet maahanpääsystä ja lentokentän mies meuhkannut siitä meille. Pystyimme vihdoin huokaista helpotuksesta.