Matkamme Filipiineille oli alkamassa. Filippiinit on ainakin itselleni ollut melko mystinen maa, jonne jo pitkään olen halunnut matkustaa. Filippiinejä ajatellessa, ensimmäiset asiat jotka tulevat mieleen on kauniit hiekkarannat ja maan arvaamaton luonto. Tietenkin olemme myös kuulleet paljon maan korruptiosta ja rikollisuudesta, sekä kidnappauksista, jossa turistit ovat olleet kohteena. Kidnappaukset ovat onneksi olleet hyvin harvinaisia ja uskoimme, että pärjäisimme ihan hyvin maassa, jos vain käyttäisimme maalaisjärkeä, emmekä matkustaisi alueille, joiden ei katsota olevan turvallisia turisteille.
Emme oikeastaan tunne ketään, joka olisi käynyt Filippiineillä, joten ajattelimme, että Filippiinit ei ole niin turistinen kuin esimerkiksi Thaimaa ja muut Kaakkois-Aasian maat. Meitä kiinnosti myös Filippiinien ruokakulttuuri, koska emme oikeastaan tienneet siitä mitään. Harvoin sitä ulkona edes törmää Filippiiniläisiin ravintoloihin. Meillä oli siis jonkinlaiset odotukset Filippiineistä. Odotimme erityisesti sitä, että pääsisimme rentoutumaan hiljaisille hiekkarannoille ja tutustumaan paikalliseen kulttuuriin.
Lentomme Manilaan lähti kello kahdeksan jälkeen illalla, joten lähdimme hotellistamme, joskus vähän ennen kello kuutta. Meillä oli se hyvä puoli, että bussi Taoyuanin lentokentälle kulki hotellimme kautta, joten ei tarvinnut varata ylimääräistä aikaa bussiaseman löytämiselle. Saavuimme lentokentälle vasta kello seitsemän jälkeen (lentokenttäbussi oli aivan järkyttävän hidas, koska se kulki monen hotellin kautta, mitä emme tietenkään olleet ottaneet huomioon). Onneksi kuitenkin kerkesimme ajoissa lentokentälle, vaikka siellä tuli vähän kiire turvatarkastuksien yms. kanssa. Puoli tuntia ennen lentomme lähtöä, meille ilmoitettiin, että lennonlähtö viivästyisi tunnilla. No ei tässä mitään. Aika hyvin kaikki lentomme tähän asti ovat pysyneet aikataulussaan ja olimme vain iloisia, että mitään peruutuksia ei ollut sattunut meidän kohdalle. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme olleet Manilassa puoli kahdeltatoista, mutta nyt olisimme perillä vasta keskiyön jälkeen.
Olemme matkallamme yrittäneet välttää lentoja, jotka saapuvat maahan keskellä yötä. Yöllä on suurempi riski joutua ryöstetyksi tai muuten vaan ongelmiin. Tällä kertaa kyseinen lento kuitenkin oli niin halpa, että päätimme ottaa sen. Olimme tietenkin etukäteen varanneet huoneen itsellemme yhdeksi yöksi, jotta keskellä yötä ei tarvitsisi etsiä mitään majoituspaikkaa. Olimme myös lähettäneet sähköpostia varaamaamme guest houseen, jospa heidän palveluihin kuuluisi kuljetus majoituspaikkaan. Harvoin guest houseihin kuuluu tällaiset palvelut ja tämä asia päti myös kyseisessä majoituspaikassa. Jotta voisimme kuulostaa vielä enemmän vainoharhaisilta, niin Simo oli merkinnyt puhelimensa karttaan majoituspaikamme sijainnin, jotta voisimme nähdä, että taksikuski varmasti vie meidät oikeaan paikkaan.
Filippiinien lentokenttä on yksi sekavammista lentokentistä missä olemme käyneet. Kesti nimittäin ikuisuus ennen kuin löysimme ulos lentokentältä. Oikeesti, miten voi olla niin vaikeata löytää ulos lentokentältä!? :D Samanlainen säätö jatkui taksien kanssa. Manilassa on tarjolla kahdenlaisia takseja, valkoisia ja keltaisia. Valkoiset taksit ovat yleensä halvempia ja luotettavampia. Netistä löytää hyvin tietoa kyseisistä takseista ja niiden eroavaisuuksista. En nyt tässä kirjoituksessa paneudu asiaan sen enempää. No meillä oli tosi vaikea löytää valkoista taksia, koska kaikki lentokentällä olevat taksit olivat keltaisia. Hämmästelimme sitä, miten paljon poliiseja sijaitsi lentokentän ulkopuolella. Monet poliisit, auttoivat ilmeisesti turisteja ja paikallisia taksien kanssa. Uskaltauduimme itsekin kysymään poliisilta apua, mistä löytäisimme valkoisen taksin. Saimme ohjeeksi mennä lentokentältä rappusia ylös yläkertaan. Valkoiset taksit eivät saa tulla saapuvien matkustajien puolelle, vaan saavat ainoastaan tulla lähtevien matkustajien puolelle. Kun vihdoin löysimme valkoisen taksin, oli vuorossa selittää taksikuskille mihin majoituspaikkaan halusimme. Taksikuski oli vanha papparainen, joka ei tietenkään puhunut ollenkaan englantia. Löysimme taksin läheltä poliisin, joka puhui englantia ja selitti taksikuskillemme mihin halusimme mennä. Tai sitä ainakin toivoimme :D Haha. Ikinähän sitä ei tiedä, onko kyseessä korruptoitunut huijjaripoliisi :D
Pääsimme vihdoin matkaan ja lopulta Manilan keskustaan. Taksikuskillamme oli koko taksimatkamme ajan hirveä tupakkayskä. Välillä ajattelimme matkan aikana, että miehen sydän varmasti kohta pettää. Oli kyllä niin hirveän kuuloista. Hyvä, että mies ylipäätänsä pystyi keskittymään ajamiseen ja pitämään silmiään auki.
Hetken ajettuamme Manilan keskustassa, huomasimme, että kuskimme oli ilmeisesti vähän eksynyt. Olimme tulleet ihka oikealle huorakadulle. Nuoret tytöt seisoivat pienissä vaatteissa kadun varrella, odottaen asiakkaita. Ajattelimme, että meidän tuurilla majoituspaikkamme tietenkin sijaitsee huorakadulla. Onneksi näin ei ollut, vaan kuskimme sai ohjeeksi kadulla olevalta henkilöltä, ajaa vielä hetken eteenpäin. Löysimme vihdoin majoituspaikamme ja maksoimme taksimatkasta kuskille. Pieni vinkki meiltä, maksa aina tasarahalla taksikuskille. Emme nimittäin meinanneet saada vaihtorahojamme takaisin. Meillä oli tietenkin vain suuria seteleitä mukana, koska olimme juuri käyneet pankkiautomaatilla lentokentällä, emmekä olleet kerenneet vaihtaa rahoja pienempiin seteleihin. Filippiineillä tämä kuulemma on melko yleistä, taksikuskit eivät pidä vaihtorahaa mukana tai sitten vain sanovat, että heillä ei ole rahaa. Itse saimme osan rahoista takaisin (emme läheskään kaikkea), vaikka mies aluksi sanoi, että hänellä ei ole ollenkaan vaihtorahaa. Kyllä sitä rahaa alkoi näkymään kun sitä vähän vaati. Ehkä jonkun mielestä kuulostamme ahneita, mutta itse en halua tukea minkäänlaista huijaustoimintaa, vaan annan mieluummin rahojani rehellisille ihmisille.
Guest housessa meitä vastassa oli filippiiniläinen mies. Kerroimme hänelle, että meillä on huonevaraus täksi yöksi. Ilmeisesti majoituspaikassa oli sattunut jokin sekannus, koska meille ei ollut huonetta varattuna. Olimme etukäteen kyllä ilmoittaneet majoituspaikkaan, että tulemme vasta puolenyön jälkeen, joten tämä tieto piti kyllä olla heillä. Mies kuitenkin järjesti meille huoneen, itseasiassa kokonaisen dormin, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Saimme onneksi koko huoneen omaan käyttöömme, koska olimme kuitenkin maksaneet yksityishuoneesta. Huoneemme oli erittäin erittäin yksinkertainen, siellä ei nimittäin ollut mitään muuta kuin sängyt ja vuodevaatteet. Kävimme pikaisesti majoituspaikan baarissa ostamassa itsellemme vettä, koska meillä oli aivan järkyttävä jano. Baarissa oli yllätykseksemme, täysi meno päällä. Lattialla istuskeli kymmenisen länsimaalaista turistia, olutta juoden. Me olimme aivan loppu ja halusimme nopeasti nukkumaan. Aamulla suunnitelmamme oli etsiä toinen majoituspaikka. Emme halunneet jäädä dormiin nukkumaan ja halusimme muutenkin käydä katsomassa löytäisimmekö alueelta halvemman ja paremman yösijan.
Olemme matkallamme yrittäneet välttää lentoja, jotka saapuvat maahan keskellä yötä. Yöllä on suurempi riski joutua ryöstetyksi tai muuten vaan ongelmiin. Tällä kertaa kyseinen lento kuitenkin oli niin halpa, että päätimme ottaa sen. Olimme tietenkin etukäteen varanneet huoneen itsellemme yhdeksi yöksi, jotta keskellä yötä ei tarvitsisi etsiä mitään majoituspaikkaa. Olimme myös lähettäneet sähköpostia varaamaamme guest houseen, jospa heidän palveluihin kuuluisi kuljetus majoituspaikkaan. Harvoin guest houseihin kuuluu tällaiset palvelut ja tämä asia päti myös kyseisessä majoituspaikassa. Jotta voisimme kuulostaa vielä enemmän vainoharhaisilta, niin Simo oli merkinnyt puhelimensa karttaan majoituspaikamme sijainnin, jotta voisimme nähdä, että taksikuski varmasti vie meidät oikeaan paikkaan.
Filippiinien lentokenttä on yksi sekavammista lentokentistä missä olemme käyneet. Kesti nimittäin ikuisuus ennen kuin löysimme ulos lentokentältä. Oikeesti, miten voi olla niin vaikeata löytää ulos lentokentältä!? :D Samanlainen säätö jatkui taksien kanssa. Manilassa on tarjolla kahdenlaisia takseja, valkoisia ja keltaisia. Valkoiset taksit ovat yleensä halvempia ja luotettavampia. Netistä löytää hyvin tietoa kyseisistä takseista ja niiden eroavaisuuksista. En nyt tässä kirjoituksessa paneudu asiaan sen enempää. No meillä oli tosi vaikea löytää valkoista taksia, koska kaikki lentokentällä olevat taksit olivat keltaisia. Hämmästelimme sitä, miten paljon poliiseja sijaitsi lentokentän ulkopuolella. Monet poliisit, auttoivat ilmeisesti turisteja ja paikallisia taksien kanssa. Uskaltauduimme itsekin kysymään poliisilta apua, mistä löytäisimme valkoisen taksin. Saimme ohjeeksi mennä lentokentältä rappusia ylös yläkertaan. Valkoiset taksit eivät saa tulla saapuvien matkustajien puolelle, vaan saavat ainoastaan tulla lähtevien matkustajien puolelle. Kun vihdoin löysimme valkoisen taksin, oli vuorossa selittää taksikuskille mihin majoituspaikkaan halusimme. Taksikuski oli vanha papparainen, joka ei tietenkään puhunut ollenkaan englantia. Löysimme taksin läheltä poliisin, joka puhui englantia ja selitti taksikuskillemme mihin halusimme mennä. Tai sitä ainakin toivoimme :D Haha. Ikinähän sitä ei tiedä, onko kyseessä korruptoitunut huijjaripoliisi :D
Pääsimme vihdoin matkaan ja lopulta Manilan keskustaan. Taksikuskillamme oli koko taksimatkamme ajan hirveä tupakkayskä. Välillä ajattelimme matkan aikana, että miehen sydän varmasti kohta pettää. Oli kyllä niin hirveän kuuloista. Hyvä, että mies ylipäätänsä pystyi keskittymään ajamiseen ja pitämään silmiään auki.
Hetken ajettuamme Manilan keskustassa, huomasimme, että kuskimme oli ilmeisesti vähän eksynyt. Olimme tulleet ihka oikealle huorakadulle. Nuoret tytöt seisoivat pienissä vaatteissa kadun varrella, odottaen asiakkaita. Ajattelimme, että meidän tuurilla majoituspaikkamme tietenkin sijaitsee huorakadulla. Onneksi näin ei ollut, vaan kuskimme sai ohjeeksi kadulla olevalta henkilöltä, ajaa vielä hetken eteenpäin. Löysimme vihdoin majoituspaikamme ja maksoimme taksimatkasta kuskille. Pieni vinkki meiltä, maksa aina tasarahalla taksikuskille. Emme nimittäin meinanneet saada vaihtorahojamme takaisin. Meillä oli tietenkin vain suuria seteleitä mukana, koska olimme juuri käyneet pankkiautomaatilla lentokentällä, emmekä olleet kerenneet vaihtaa rahoja pienempiin seteleihin. Filippiineillä tämä kuulemma on melko yleistä, taksikuskit eivät pidä vaihtorahaa mukana tai sitten vain sanovat, että heillä ei ole rahaa. Itse saimme osan rahoista takaisin (emme läheskään kaikkea), vaikka mies aluksi sanoi, että hänellä ei ole ollenkaan vaihtorahaa. Kyllä sitä rahaa alkoi näkymään kun sitä vähän vaati. Ehkä jonkun mielestä kuulostamme ahneita, mutta itse en halua tukea minkäänlaista huijaustoimintaa, vaan annan mieluummin rahojani rehellisille ihmisille.
Guest housessa meitä vastassa oli filippiiniläinen mies. Kerroimme hänelle, että meillä on huonevaraus täksi yöksi. Ilmeisesti majoituspaikassa oli sattunut jokin sekannus, koska meille ei ollut huonetta varattuna. Olimme etukäteen kyllä ilmoittaneet majoituspaikkaan, että tulemme vasta puolenyön jälkeen, joten tämä tieto piti kyllä olla heillä. Mies kuitenkin järjesti meille huoneen, itseasiassa kokonaisen dormin, jossa oli kaksi kerrossänkyä. Saimme onneksi koko huoneen omaan käyttöömme, koska olimme kuitenkin maksaneet yksityishuoneesta. Huoneemme oli erittäin erittäin yksinkertainen, siellä ei nimittäin ollut mitään muuta kuin sängyt ja vuodevaatteet. Kävimme pikaisesti majoituspaikan baarissa ostamassa itsellemme vettä, koska meillä oli aivan järkyttävä jano. Baarissa oli yllätykseksemme, täysi meno päällä. Lattialla istuskeli kymmenisen länsimaalaista turistia, olutta juoden. Me olimme aivan loppu ja halusimme nopeasti nukkumaan. Aamulla suunnitelmamme oli etsiä toinen majoituspaikka. Emme halunneet jäädä dormiin nukkumaan ja halusimme muutenkin käydä katsomassa löytäisimmekö alueelta halvemman ja paremman yösijan.
