The Great Ocean Road - Part 1

Hyvin nukutun yön jälkeen, söimme aamiaisen huoneessamme ja aloimme suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarkoituksena oli ajaa Great Ocean Road Apollo Bayhin asti. Olimme varanneet hotellin kahdeksi yöksi Apollo Baysta. Suunnitelmana oli keretä sinne noin kello kahdeksi. Varaukseen kuului nimittäin kaksi kasvohoitoa, mitkä olimme varanneet samalle päivälle, kello kolmelta.  

Great Ocean Road sanotaan olevan yksi maailman kauneimmista rannikkoteistä ja onkin yksi Victorian alueen suosituimmista turistinähtävyyksistä. Itse tie on 243km pitkä ja alkaa Torquaysta ja jatkuu aina Allansfordiin asti lähellä Warrnamboolia. Great Ocean Roadin on rakentanut ensimmäisestä maailmansodasta palaneet sotilaat, kuolleiden sotilaiden muistoksi. Tämä tekee Great Ocean Roadista maailman suurimman sotamuistomerkin.

Great Ocean Roadin tie on osittain erittäin mutkikas, joten aina välillä on hyvä pysähtyä, välttyääkseen matkapahoinvoinnilta. Tästä pääsee lukemaan enemmän Great Ocean Roadista ja kaikista nähtävyyksistä matkan varrella.

Aloittaisimme Great Ocean Roadin vastakkaisesta suunnasta, eli Warrnamboolista. Suurin osa ihmisistä, aloittaa ajelun Torquaysta, kun tulevat Melbournesta. Nähtäväksi jäi, miten paljon kerkeäisimme nähdä päivän aikana. Olimme kuitenkin päättäneet olla kiirehtimättä ja pysähtyä aina kun halusimme. Takaisinpäin kuin aina pystyi ajamaan, vaikka seuraavana päivänä. 

Päiväksi oltiin luvattu vähän huonoa säätä, ajoittaisia sadekuuroja. Emme kuitenkaan antaneet tämän lannistaa. Syötyämme aamiaisen, pakkasimme kamppeemme ja suuntasimme Warrnamboolin keskustaan autolla. Warrnambool ei kaupunkina sen kummemmin kiinnostanut meitä. Halusimme kuitenkin käydä Logan's Beachin näköalatasanteella, josta mahdollisesti voi bongata valaita maaliskuun lopusta, aina lokakuun alkuun asti. Valaat ovat yleensä hyvin lähellä rantaa, joten jos on onnekas, niitä voi nähdä hyvin ilman kiikareitakin. Valitettavasti emme tällä kertaa olleet onnekkaita ja jäimme ilman minkäänlaisia valashavaintoja.

Aloitimme Great Ocean Roadin käymällä Allansfordin Cheese Worldissa. Siellä saimme maistella erilaisia juustoja ja ostimme myös yhden juuston evääksi mukaamme :D  

Poikkesimme aina välillä Great Ocean Roadilta ja lähdimme ajamaan pienempiä teitä pitkin rannikkoa päin. Onneksi teimme näin, koska Great Ocean Road kulkee osittain sisämaassa (Allansfordista melkein aina Peterboroughiin asti). Pienempiä teitä pitkin pääsimme aivan rannikolle asti ja löysimme tätä kautta aivan upeita paikkoja.
Kun ensimmäistä kertaa saavuimme rannikon näköalatasanteelle olimme aivan ällistyneitä maisemista. Emme ikinä olleet nähneet mitään vastaavaa. Merinäkymä oli uskomattoman kaunis. Aallot olivat aivan valtavat ja paikan päällä huomaisi meren voiman. Rannikolla tuuli valtavasti, silmät vuotivat ja kameran linssi sotkeutui helposti merivedellä. Sateeseen emme kuitenkaan törmänneet koko päivän aikana,vaikka pilvet välillä olivat tosi tumman näköiset.
 
Päivän aikana kävimme mm. Childrens Covella, Bay of Islands Coastal Parkissa, Bay of Martyrsillä, The Grottolla, London Bridgellä ja monessa muussa paikassa matkan varrella. Päätimme jättää loput kohteet seuraavalle päivälle, koska meillä alkoi tulemaan kiire Apollo Bayhin.

Saavuimme Apollo Bayhin ja hotelliimme puoli kolmelta. Hotellimme sijaitsi Great Ocean roadilla, joten se oli hyvin helppo löytää. Meille tuli vähän kiire  kasvohoitoihin, mutta löysimme onneksi ajoissa paikalle. (Luulin aluksi, että spa-hoitola olisi ollut hotellissa). Kasvohoidon antanut nainen oli erittäin ammattitaitoinen ja hoito oli hyvin rentouttava. Myös Simon mielestä!:D 

Hotellihuoneemme oli erittäin siisti ja koimme heti, että huone oli melkein liikaa meille. Emme millään lailla olleet tottuneita sellaiseen hienouteen. Välillä on kuitenkin kiva hemmotella itseään ja päästä lämpimään kylpyyn! 

Täydellisen saaren etsintä

Heti ensimmäisinä päivinä Coronissa aloimme suunnittelemaan matkaamme sieltä eteenpäin. Viettäisimme kuitenkin viikon Coronissa, joten miksi ei käyttää sitä aikaa suunnitteluun ja hyvän kohteen löytämiseen. Katsoimme Filippiinien karttaa ja keskityimme tutkimaan erilaisia saaria Palawanin provinssissa. Löysimme kartasta muutaman pienen saaren lähellä Coronia. Monilla saarilla ei pystynyt yöpymään (pystyi vain tekemään päiväretkiä) tai sitten niissä oli vain yksi luksuslomakeskus, joka oli meidän budjettiin ihan liikaa. Lopulta löysimme yhden saaren lähellä Coronia. Saari oli nimeltään Linapacan ja sijaitsi Coronin ja El Nidon välissä.  Tietoa saaresta löytyi tosi vähän netistä. Löysimme kuitenkin yhden arvostelun netistä, mistä saimme vähän tietoa yhdestä majatalosta (Dory's Store & Lodging). Arvostelun kirjoittaja oli kirjoittanut, että saarella ei ole ollenkaan ravintoloita, mutta majatalon omistajaa voi pyytää tekemään ruokaa tarvittaessa. Saarella ei myöskään ole ollenkaan Internetiä ja sähköä oli vain päivisin kl. 12-24 välillä. Linapacan saari on mm. "tunnettu" kirkkaista vesistään ja on jopa päässyt maailman kirkkaimpien vesien kärkeen Daily Newsin listalla. Alla olevasta linkistä pääsee tutkimaan listaa.
   http://dailynewsdig.com/35-clearest-waters-world-swim-die/

Luettuamme tämän kaiken Linapacanista, niin ensimmäinen asia mielessä oli, että meidän on PAKKO päästä kyseiselle saarelle! Pyysimme hotellimme henkilökuntaa soittamaan majataloon, joka sijaitsi Linapacan saarella. Hotellimme henkilökunta olivat vähän ihmeissään siitä, miksi halusimme sinne, koska heidän mukaansa saarella ei ollut mitään turistille. He olivat myös hieman epäileviä sen suhteen, oliko majatalo ylipäätänsä enää pystyssä (he muistelivat, että vuoden 2013 taifuuni Haiyan olisi tuhonnut saarta). Majatalo oli kuitenkin vielä olemassa. Dory, majatalon omistaja, antoi meille lisätietoja majoituspaikasta ja ohjeet siitä kuinka pääsisimme saarelle. Samalla kun nainen hotellistamme puhui puhelimeen, hän painotti kovaan ääneen ja kirjoitti lapulle "ei ravintoloita, ei Internetiä, ei sähköä, ei ilmastointia, ei suihkua" :D Kerroimme hänelle, että tiesimme tämän jo, sekä että  kyseinen asia oli meille ihan fine. Juuri tällaisia kokemuksia halusimme! Olimme aivan innoissamme tästä ja emme malttaneet odottaa, että pääsisimme saarelle, joka vielä oli aito ja suhteellisen koskematon. 

Aloimme heti järjestelemään matkaamme Linapacan saarelle. Paikalliset auttoivat meitä löytämään laivan satamasta ja ohjasivat meidät oikean henkilön puheille. Laiva Linapacanille kulki vain pari kertaa viikossa, joten jouduimme vielä viettämään yhden ylimääräisen päivän Coronissa, ennen kuin pääsisimme matkaan. Päätimme vaihtaa majoituspaikkaa viimeisenä päivänä, jotta olisimme lähempänä Coronin satamaa. Kävimme myös varmuuden vuoksi ostamassa itsellemme nuudelipusseja ja pari isoa pulloa vettä. Saarella oli todennäköisesti hyvin ruokaa, asuihan siellä kuitenkin vähän päälle 14 000 asukasta. Ostimme myös Simolle snorkkelin Coronista, koska Linapacan saarella niitä ei ollut saatavilla.

Ennen kuin jatkaisimme matkaa Coronista, halusimme vielä kiivetä ylös Mount Tapyakselle. Vuorelle kiipeäminen vaatii 700 askelta. Luulimme tämän tietenkin olevan helppo nakki, mutta se ei ihan sitä ollut. Ulkona oli ihan mielettömän kuuma, helposti yli 30 astetta.  Tätä emme tietenkään ajatelleet, vaan päätimme kävellä ylös keskellä päivää kun aurinko paisti kovimmillaan. Virhe.  Emme olleet edes puolivälissä, kun olimme jo ihan loppu. Selvisimme kuitenkin ylös asti, vaikka välillä tuntui siltä, että olisi voinut pyörtyä:D

Matka ylös vuorelle oli mielestämme hyvin mielenkiintoinen, koska näki kuinka Haiyanin taifuuni oli tehnyt tuhojaan. Mount Tapyaksen valkoinen risti oli Haiyanin seurauksena lentänyt pois sijaltaan, mutta uusi risti oli jo pystytetty paikalleen kun me vierailimme siellä. Uskomatonta ajatella, niin kovaa tuulen voimaa. Sekä sitä, että paikalliset Coronissa todella avuvat pienissä puu-ja peltimajoissa ihan veden ääressä. Minkälaisessa vaarassa he ovat, kun kova hirmumyrsky iskee.

Mount Tapyas

Paikalliset asuvat meren äärellä, missä vesi on helposti saatavilla.

Simolla oli vähän hiki

ja niin oli minullakin

Kaatuneita puita

ja rikkinäisiä telineitä

Matkustaminen pariskuntana ja saarihyppely Coronilla

Kun takana on melkein viisi kuukautta reppureissaamista, sitä on jo kerennyt kokea ja nähdä aika paljon. Coronille tultuamme, olimme matkustaneet lähes viisi kuukautta putkeen. Matkamme aikana olemme oppineet, mitä arvostamme matkustelussa ja millä tavalla haluamme itse matkustaa. Kaikilla ihmisillä nämä asiat vaihtelevat. Asiat, jotka me koemme tärkeänä, saattaa jollekin toiselle olla ihan yhdentekeviä. Meillä on ollut se onni, että pystymme molemmat tekemään rakastamaamme asiaa ja vielä yhdessä. Onko mitään sen parempaa olemassa? Saat tehdä rakastamaasi asiaa ja vielä rakastamasi ihmisen kanssa. Olemme monesti miettineet miten tylsää olisi matkustaa yksin. Tämä on vain meidän mielipiteemme, emmekä todellakaan tuomitse yksin matkustavia! Yksin matkustaminen on hyvä tutkimusmatka itseensä ja vaatii tosi paljon rohkeutta.  Koemme kuitenkin, että meidän matkamme ei olisi ollut samanlainen, jos emme olisi tehneet tätä matkaa yhdessä. Kaikki pitkät bussi-ja lentomatkat ilman seuraa, tieto siitä, että tiedät vieressäsi olevan henkilö, jonka kanssa aina voit puhua sitä omaa äidinkieltä (okei, omani on ruotsi, mutta... you get the point:D), oli sitten kyseessä ilot tai surut. Parasta on kuitenkin se, kun voit palata "ajassa taaksepäin" ja muistella niitä hetkiä ja kokemuksia, mitä olette yhdessä saaneet kokea. Kukaan muu ei tule koskaan ymmärtämään tai samaistumaan näihin asioihin, samalla tavalla kuin me kaksi. 

Matkustaminen toisen henkilön kanssa voi tietysti ajoittain olla haastavaa, varsinkin kun sitä omaa tilaa on paljon vähemmän kuin normaalisti. Yhdessäoloa on myös yleensä enemmän kuin normaalisti, mikä välillä voi tuntua ahdistavalta. Matkustavana pariskuntana on opittava tuntemaan, mistä erilaiset tunteet johtuvat ja pystyttävä puhumaan niistä avoimesti. Toista on kuunneltava ja pystyttävä antamaan tilaa silloin kuin toinen sitä tarvitsee, itse loukkaantumatta. Itse olemme tässä matkan varrella oppineet, että kaikesta kannattaa puhua ja yrittää löytää jonkinlainen ratkaisu ongelmiin. Selvittämättömät asiat jäävät yleensä vaan kalvaamaan, mikä vain syö parisuhdetta pidemmän päälle.

Blogimme on meille eräänlainen päiväkirja, johon voimme kirjoittaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme matkamme aikana. Vuosien päästä on hauska palata takaisin blogiin, lukea vanhoja kirjoituksia ja katsoa kuvia. Teemme välillä nyt jo näin, nimittäin eksymme vanhoihin postauksiin ja muistelemme kokemuksia Afrikasta ja Aasiasta. Vieläkin on vaikea uskoa, että olemme olleet niin hienoissa paikoissa ja nähneet niin upeita asioita. Haluamme tietysti myös, että perheemme, ystävämme ja jopa tuntemattomat pääsevät mukaan matkaamme. Ei ehkä fyysisesti, mutta kuitenkin henkisesti seuraamaan matkaamme tämän blogin kautta. Olemme halunneet pitää tämän blogin erittäin rehellisenä, koska haluamme myös itse muistaa nämä asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat olleet.  

_____________ 

Vaikka Coronista löytyy erittäin upeat rannat ja se lukeutuu yhdeksi maailman parhaista sukelluskohteista, emme henkilökohtaisesti pitäneet Coronia niin mieluisana paikkana. Liika turismi vie yksinkertaisesti paikasta ilon ja fiiliksen. Sekin harmittaa, että joudut maksamaan puolet enemmän ruoka-annoksesta turistikohteessa, jonka oikea arvo oikeasti on paljon pienempi.  Mietimme useasti Simon kanssa sitä, mihin kaikki raha menee Filippiineillä. Syöminen ulkona, majoituspaikat ja matkatoimistojen retket, olivat paljon kalliimpia, kuin esimerkiksi muualla Kaakkois-Aasiassa. Sitä ajattelisi, että turismi toisi aika paljon rahaa Filippiineille, mutta se ei valitettavasti näy katukuvassa.  Meidän silmiimme Filippiinit oli paljon kehittymättömämpi kuin monet muut Kaakkois-Aasian maat. Lisääntyneet hirmumyrskyt ja muut luonnonkatastrofit koettelevat tietenkin Filippiinejä aina silloin tällöin, jolloin taloja tuhoutuu ja niitä joudutaan rakentamaan aina uudestaan ja uudestaan. 

Kuulimme niin monelta paikalliselta ja muutamalta turistilta, että saarihyppely Coronilla on "must do", että lopulta myös itse lankesimme ostamaan kyseisen päiväretken. Saarihyppely oli kuulemma tosi turistinen, mutta maisemat  niin upeat, että se on pakko nähdä omin silmin. Hotellimme henkilökunta yritti päivittäin myydä meille erilaisia päiväretkiä, joihin aina vastasimme kieltävästi. Se on hyvä puoli halvoissa hostelleissa ja muissa reppureissaajien suosimissa majoituspaikoissa, että niissä ei yleensä tyrkytetä kalliita retkiä. Henkilökunta on yleensä vähän ymmärtäväisempi reppureissaajia kohtaan näissä paikossa. He ymmärtävät, että matkustamme pienemmällä budjetilla sekä, että emme ole ihan uusavuttomia ja tarvitse apua jokaisessa asiassa. He ymmärtävät myös yleensä sen, että haluamme niitä oikeita kokemuksia, emmekä  aina tarvitse niitä mukavuuksia.

Päätimme varata saarihyppelyn matkatoimistosta, joka sijaitsi Coronin keskustassa. Saarihyppely oli halvin minkä löysimme ja oli saanut ihan hyvät arvostelut. Retkeen sisältyi viisi eri kohdetta; CYC Beach, Twin Peaks Reef, Bulungan Beach, Hidden lagoon, Kayangan lake, sekä lounas ja juomat. Emme aikaisemmin olleet tehneet saarihyppelyä, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Odotuksemme saarihyppelystä ei kuitenkaan ollut hirveän suuret. Onneksi niin, koska yllätyimme positiivisesti. Niin kuin monet paikalliset olivat sanoneet, niin maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Valkoiset hiekkarannat, turkoosit laguunit ja kirkkaan sininen meri. Näissä maisemissa saimme viettää koko päivän. Huonona puolena oli tietenkin se, että saarihyppely oli liian turistinen. Meidän ryhmässämme oli yli kymmenen henkilöä ja tietenkin paikan päällä oli muitakin turistiryhmiä. Olemme kuitenkin iloisia, että teimme kyseisen saarihyppelyn, jossei muuta, niin saimme tosi hienoja kuvia muistoksi!

Odotimme muita ryhmäläisiä veneessä

Venekuljettajamme (Boatman Batman)

CYC Island

Saarella saimme ottaa aurinkoa ja snorklata

Simo snorklasi pienten meduusojen kanssa. Meduusat olivat onneksi vaarattomia, vaikka vähän polttelivat ihoa.

Söimme perinteikkään filippiiniläisen lounaan tällä saarella. Oli tosi hyvää ruokaa! Itse rakastuin merilevään.

Hidden lagoon

Oppaamme

Pieniä kaloja

Saarihyppelyn jälkeen oli aika palkita itsensä herkullisella ruualla