Yöbussilla Mae Sottiin ja asiaa Myanmarin rajanylityksestä

Oli sunnuntaiaamu ja vietimme viimeistä päivää Bangkokissa. Olimme ostaneet bussiliput Mae Sottiin sunnuntai-illaksi, koska olimme kärsimättömiä ja halusimme jo jatkaa matkaa eteenpäin. Hotellivarauksemme olisi ollut maanantai-aamuun asti, mutta siitä emme jaksaneet välittää. Päiviä oli jo tullut vietettyä tarpeeksi Bangkokissa. Vietimme viimeisen päivän mm. kierrellen eri temppeleissä.

  Illalla pakkasimme rinkkamme ja hyvästelimme Bangkokin. Päätimme kulkea bussiasemalle junalla ja loput matkasta taksilla, koska junalla ei päässyt ihan perille asti. Matkaa juna-asemalta bussiasemalle oli kuitenkin jonkun verta, emmekä halunneet pimeällä kävellä pitkiä matkoja. 

Bussiasemalla oli vastassa paljon turisteja ja paikallisia. Monet turistit näyttivät siltä, että olisivat viettäneet pitkän ajan bussiasemmalla, mm. monet nukkuivat tai lepäsivät lattialla. Itse olimme juuri tarpeeksi ajoissa bussiasemalla, että kerkesimme ottaa yhdet kuplateet, ennen kuin bussimme Mae Sottiin lähti. Bussi oli erittäin uuden ja hyväkuntoisen näköinen, joten ihan mukava bussimatka olisi todennäköisesti edessä. Olimme valinneet toisen luokan liput, joten emme ainakaan saaneet huonoimpia paikkoja bussista, jotka sijaitsivat virtsalle haisevan vessan vieressä. Bussissa meille vielä tarjottiin puhdistusliinoja, pientä evästä ja vettä. Koska kyseessä oli yöbussi, joka lähtisi kello yhdeksän illalla,  olisimme perillä Mae Sotissa jo joskus kello viiden jälkeen aamulla.

Matkasuunnitelmamme Mae Sotista eteenpäin olivat vielä auki. Meillä oli pari vaihtoehtoa, joko yöpyisimme Mae Sotissa yhden yön tai tekisimme rajanylityksen samana päivänä Myawaddyyn. Myawaddysta kulkee useampia busseja/minibusseja mm. Hpa-aniin ja Mawlamyineen. Erikoinen seikka on, että kyseisiin kaupunkeihin ja maan muihin osiin, pääsee vain tiettyinä päivinä  (joka toisena päivänä). Yleensä kuukaudesta riippuen parillisina tai parittomina päivinä. (Itse otimme selvää päivistä netistä). Tämä järjestely johtuu siitä, että tie on vain yksikaistainen ja niin kapea, että toinen auto ei mahdu ohittamaan, minkä vuoksi länteen pääsee vain liikkumaan tiettyinä päivinä. Toisina päivinä, liikenne liikkuu taas toiseen suuntaan. Mielenkiintoista :D

Naisten tanssi-ja musiikkiesitys Bangkokissa

Wat Arun - Aamunkoiton temppeli

Kissojen lepopaikka

Matkamme ensimmäinen yöbussimatka sujui hyvin. Emme olleet aikaisemmin ottaneet yöbussia matkamme aikana, koska Afrikassa se ei ollut turvallista ja Malesiassa tuli aina kuljettua julkisilla päiväsaikaan. Nukkuminen bussissa on aika pinnallista ja pienempiinkin ääniin, valoihin ja pomppuihin herää helposti. Itse olen kuitenkin saanut ihan kohtalaisesti nukuttua busseissa. Yöbussissa luulisi olevan rauhallista, mutta ei, siellä laitetaan kunnon musiikkishow pystyyn. Telkkarista soitetaan thaimaalaista karaokemusiikkia, jonka mukana on mahdollista laulaa.  Tästä olimme jo kyllä kuulleet etukäteen, joten osasimme odottaa sitä. Seuraava päivä meni sitten hyrräillessä thaimaalaisia poppibiisejä. 

Juuri ennen kuin olimme perillä Mae Sotissa, yöbussin henkilökunta herätti meidät. Kello oli vähän yli viisi aamulla. Ulkona oli vielä pimeä, kun jäimme pois bussiasemalla. Oli pakko ottaa taksi Mae Sotin keskustaan, koska bussiasema sijaitsi keskustan ulkopuolella. Muita kulkovälineitä ei ollut paikalla, joten taksilla oli kuljettava. Taksikuskimme puhui erittäin huonosti englantia ja hänellä ei ollut hajuakaan mihin halusimme. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen tällä kertaa, vaan ajattelimme käydä kysymässä paikan päältä. Taksikuskimme kierteli erilaisia katuja Mae Sotissa, mutta montaa hotellia ei näkynyt matkan varrella. Lopulta pyysimme taksikuskiamme vain jättämään meidät jollekin kadulle, josta kävellen etsisimme majoituspaikan itsellemme. Hetken etsittyämme löysimme yhden majoituspaikan, joka kyllä näytti erittäin kalliilta. Alunperin ajattelimme vain käydä kysymässä rajanylityksestä hotellin henkilökunnalta, mutta päätimmekin jäädä hotelliin yhdeksi yöksi, kun selvisi, että hotellihuone oli erittäin halpa ja olimme molemmat aika väsyneitä. Kyseinen hotelli oli varmaan aikoinaan ollut tosi kallis ja hyvässä kunnossa, mutta se oli selvästi päästetty huonompaan kuntoon, eikä sitä oltu kunnostettu pitkään aikaan. Huoneessa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, paitsi että suihkusta tuleva vesi oli ihan JÄÄKYLMÄÄ. Hui...Afrikkamuistoja:D

Mae Sotin hotellihuone

Hotellilla sorruimme taas pitkiin päikkäreihin, yöllä matkustelu on sen verran rankkaa. Herättyämme suuntasimme ulos etsimään ruokapaikkaa. Kaupunki oli aivan eri näköinen valoisalla. Pimeän aikaan oli niin hiljaista ja ketään ei näkynyt missään. Mikä oli vähän pelottavaa. Valoisalla ihmisiä taas näkyi joka puolella, ei kuitenkaan montaa turistia. Jess, tätä olimme odottaneet. Ruokapaikkaa etsiessä meille tuli taas valinnanvaikeus, mikä on ollut yleinen ongelma  Aasiassa ollessa:D Emme osaa päättää mihin menemme syömään ja kiertelemme eri ruokapaikkoja, kunnes toinen jo on niin nälkäinen ja kiukkuinen, että on vain pakko mennä jonnekkin. Saimme tällä kertaa apua päätöksentekoon, kun eräs suomalainen mies huomasi meidän puhuvan suomea ja liityimme sitten hänen seuraksi. Siinä meni sitten helposti muutama tunti, rupatellessa ja kahvitellessa. Illalla kävimme vielä hänen ja yhden australialaisen naisen kanssa ulkona syömässä. Emme valitettavasti ottaneet mitään kaupunkikuvia Mae Sotista.  Aika meni niin nopeasti, että valokuvien ottaminen unohtui:D

Myanmarin viisumin hankinta ja muita kuulumisia Bangkokista

Vietettyämme koko päivän ulkona, jouduimme lopulta palaamaan takaisin majoituspaikkaamme. Kävimme melkein heti nukkumaan (oli muuten epämukavin sänky ikinä!), jotta aamu koittaisi nopeammin ja pääsisimme pois tästä likaisesta rotankolosta. Toisin kuin olimme pelänneet, niin selvisimme yöstä ihan hengissä (emme päätyneet pakastimen pohjalle) ja jäimme ilman näköhavaintoa jättiläisrotasta.

Päätimme aamulla ottaa taksin kolmanteen majoituspaikkaamme, koska se sijaitsi aika kaukana. Olimme onneksi nyt oppineet vaatimaan taksinkuljettajia käyttämään taksimittaria, koska matka tuli huomattavasti paljon halvemmaksi mittaria käyttäessä. Pari kertaa kerkesimme jo istua taksiin, kun kuski sittenkin sanoi, ettei käytä mittaria, jääräpäisinä emme tähän suostuneet ja poistuimme taksista. Nopeasti takana oli sitten toinen taksikuski, joka suostui käyttämään mittaria.

Päästyämme kolmanteen majoituspaikkaamme, olimme erittäin tyytyväisiä, koska huone oli paljon parempi ja siistimpi kuin edellinen. Sijaintikin oli paljon parempi, kun juna-asema oli ihan kävelyetäisyyden päässä. Liikkuminen paikasta toiseen oli paljon helpompaa, kun ei aina tarvinnut turvautua taksiin. Lähistöllä oli myös jonkun verta hyviä ravintoloita ja katukojuja. Olimme oikeastaan molemmat vähän yllättyneitä siitä, miten vähän katukojuja Bangkokissa oli, verrattuna esimerkiksi Kuala Lumpuriin. Ravintoloita löytyi kyllä joka puolelta Bangkokissa, mutta tuntui siltä, että jouduimme näkemään paljon vaivaa, että löysimme hyviä katukojuja. Löytämämme katukojut sisälsivät yleensä vain buffet ruokaa, mikä ei oikein ole meidän mieleen, koska ruoka yleensä ei enää ole ihan tuoretta ja ruoka on yleensä kerinnyt kylmetä. Monessa katukojussa oli sitä paitsi pelkästään ruokien nimet thaimaaksi, eikä mitään kuvia annoksista ollut saatavilla. Mikä tietenkin hankaloitti ruoan tilaamista, kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä ruoka esimerkiksi sisälsi:D Onneksi kuitenkin löysimme muutaman katukojun, missä tarjoiltiin erittäin hyvää paikallista perinteistä ruokaa. Löysimme mm. yhdeltä syrjäiseltä kadulta maailman parasta Tom Yam keittoa. Sillä pelkällä liemellä olisi voinut elää koko loppuelämänsä ihan tyytyväisenä:D

Maailman paras Tom Yam keitto

Päivän ohjelmaamme kuului myös käyminen Myanmarin suurlähetystössä. Tällä kertaa toivottavasti onnistuneesti,  koska eiköhän tässä ole jo ollut tarpeeksi ongelmia matkassa. Lähdimme matkaan junalla, minkä koimme varsin toimivaksi liikkumismuodoksi Bangkokissa.
  Kun saavuimme paikalle, meitä vastassa oli ainakin sadan metrin jono, täynnä turisteja. Ensimmäinen ajatus oli, että montakohan tuntia tässä menee. Huomasimme, että pakettiautosta jaettiin jotain lippusia ja lappusia, joten suuntasimme sinne päin. Autosta nainen antoi meille pari paperia täytettäväksi, mistä maksoimme pienen summan. Tämän jälkeen menimme jonon perään jonottamaan. Hetken päästä pääsimme sisään itse Myanmarin suurlähetystöön, jossa jonottaminen jatkui edessä olevaan tiskiin. Sillä välin, olimme täyttäneet tarvittavat tiedot viisumihakemukseen. Piti mm. kertoa mitä tekee ammatikseen, minkä takia on menossa Myanmariin, kauan aikoo viipyä, minkälaiset hiukset, silmät ja ruumiinrakenne itsellä on jne. Paperiin piti myös liittää pari passikuvaa. Päästyämme tiskille, tiskin takana oleva mies antoi meille muovisen kortin, joka kertoi meidän hakevan turistiviisumia. Jonottaminen jatkui tämän jälkeen ja huomasimme että monet eivät jaksaneet odottaa loppuun asti, vaan jättivät viisuminhakuprosessin kesken. Kolmen tunnin odottamisen jälkeen pääsimme vihdoin turistiviisumitiskille, jossa annoimme täytetyt hakemukset, kopion passistamme ja passimme työntekijälle. Saimme valita miten nopeasti halusimme viisumin, yhden, kahden vai kolmen päivän sisällä. Hinta oli kalliimpi mitä nopeammin sen halusi. Itse päädyimme viisumiin, jonka saisimme kahden päivän sisällä. Hinta oli muistaaksemme 24€. Olimme yllättyneitä miten vaivattomasti asiointi tiskillä sujui, olimme nimittäin jännittäneet sitä tosi paljon etukäteen. Olimme kuulleet, että kysymyksiä saattaa sadella tosi paljon, mutta meiltä ei kysytty kysymystäkään. Vihdoin oli tämä ensisijainen syy minkä takia edes tulimme Bangkokiin hoidettu. Olimme joutuneet näkemään enemmän vaivaa, kun osasimme odottaa. Onneksi kuitenkin olimme jaksaneet olla kärsivällisiä viisuminhaun suhteen.

Myanmarin suurlähetystö

Sillä välin kun odottelimme viisumiamme Myanmariin, niin tutustuimme Bangkokiin ja sen nähtävyyksiin. Bangkokissa on satoja erilaisia temppeleitä ja palatseja. Kävimme muutamassa temppelissä, joihin sisäänpääsy oli ilmainen. Kävimme myös kiertelemässä monessa ostoskeskuksessa, missä ajan sai hyvin kulumaan:D

Kullatut buddha patsaat

Keskeneräinen pilvenpiirtäjä

Ruuhka-aika

House of Walker

Ostoskeskus

Pupu tyttöjä

Madame Tussauds

Olimme käyneet Myanmarin suurlähetystössä keskiviikkona, joten saimme viisumimme jo saman viikon perjantaina. Hotellia varattaessa kolmeksi yöksi, emme heti olleet ajatelleet, että vähempikin olisi riittänyt. Hotellivarauksemme oli nimittäin maanantai aamuun asti, joten oli vielä vietettävä viikonloppu Bangkokissa. Koska olimme matkalla Myanmariin, koimme järkevimmäksi ylittää raja Mae Sotissa. Mae  Sot on yksi Thaimaan rajanylityskaupungeista, maan itäosassa. Pieneen kaupunkiin oli matkaa noin 7-8 tuntia bussilla. Päätimme lauantaiaamuna, käydä ostamassa bussiliput Mae Sottiin. Halusimme ostaa bussiliput etukäteen, koska emme olleet varmoja, saisimmeko liput samana päivänä kun lähtisimme. Bussiasema, josta bussit Mae Sottiin lähtivät, oli aika kaukana, joten meidän oli pakko kulkea junalla sinne. Päätimme samalla käydä suuressa viikonloppumarketissa (Chatuchak Market), koska se sijaitsi melko lähellä bussiasemaa. Matkan varrella, oli myös iso puisto, jossa poikkesimme ottamassa kuvia.

Saatiin vihdoin Myanmarin viisumi

Puisto marketin lähellä

Kala vedessä

Chatuchak Market on Thaimaan suurin marketti, jossa myydään IHAN KAIKKEA.  Marketissa  saa helposti koko päivän kulumaan. Itse löysimme sieltä halvalla vaatteita ja tuliaisia.

Marketissa myytiin mm. pieniä kilpikonnia

ja koiran- ja kissanpentuja

Kaksi päivää oli liikaa Bangkokin Khao San Roadilla

Matkamme Bangkokkiin sujui hitaasti mutta varmasti. Junassa saimme ajan kulumaan lukemalla kirjoja ja katsomalla elokuvaa. Olimme ostaneet mukaan omia eväitä ja söimme myös junassa yhden aterian. Nukkuminen junassa on mielestäni paljon vaikeampaa kuin bussissa (Simo kokee asian taas toisin päin). Juna pitää niin kovaa meteliä (vaikka käytän korvatulppia) ja matka on yleensä hyvin pomppuinen. Muuten kyllä saan melkein nukuttua missä vaan:D Kyllä tämä junamatka kuitenkin mukavuudellaan voitti Tansanian junamatkan 1-0, se on selvä asia. Tansanian junamatka tosin oli paljon mielenkiintoisempi:D Tästä pääsee lukemaan postausta Tansanian junamatkasta:http://rinkkaselassamaailmanympari.blogspot.com.au/2014/12/junamatkailu-afrikassa.html

Aamulla junan henkilökunta herätti meidät, kertoen että aamiaista olisi tarjolla. Kello oli vasta noin seitsemän aamulla, joten vielä olisi noin pari tuntia matkaa jäljellä.  Kun vihdoin saavuimme Bangkokkiin, kello taisi jo olla lähes kymmenen. Juna oli onneksi vain noin tunnin myöhässä aikataulustaan. Ostimme kartan juna-asemalta ja yritimme selvittää missä majoituspaikkamme sijaitsi. Olimme etukäteen varanneet netistä huoneen guest housesta, koska ajattelimme, että  joululomien vuoksi vapaan huoneen löytäminen Bangkokista saattoi olla hankalempaa. Huonona puolena oli, että varaamassamme guest housessa oli sisäänkirjautumis aika vasta puolen päivän jälkeen. Huomasimme, että monella muillakin majoituspaikalla oli tämä sama sääntö. Ei ollut merkitystä oliko huone vapaa tai ei, sinne pääsi vasta tiettyyn kellonaikaan.  
  Koska meillä oli muutama tunti aikaa ennen kuin pääsisimme kirjautumaan sisään majoituspaikkaamme, niin päätimme kävellä juna-asemalta majoituspaikkaamme. Näitä matkamme älynväläyksiä. Huomasimme hetken päästä, että tämä ei ehkä ollut maailman paras idea, kun edellisen yön oli nukkunut huonosti, emmekä vielä tunteneet kaupunkia hyvin, sekä että aamiaistakaan emme vielä olleet syöneet. Ei ehkä mukavin aamulenkki, kun painavia rinkkoja jouduimme kantamaan ja nälkä kaiken lisäksi kurni vatsassa. Nälkäisinä ja väsyneinä hermot ovat aina kireämmällä ja tulee kinasteltua ihan mitättömistä asioista. Onneksi löysimme matkamme varrelta 7elevenin, joten saatiin jotain pientä syömistä ja nälkämme taltutettua. Matka majoituspaikkaamme osoittautui olemaan aika pitkä ja onnistuimme vielä eksymään matkamme varrella. Eräät rakennusmiehet kadulla ilmeisesti huomasivat, että olimme vähän hukassa ja opastivat meitä oikeaan paikkaan. Hetken käveltyämme löysimme vihdoin majoituspaikkaamme. Tuli sitten vedettyä monen kilometrin aamulenkki, minkä kyllä huomasi, koska olimme ihan loppu guest houseen tullessa. Emme tietenkään päässeet kirjautumaan sisään guest houseen, vaan saimme luvan odottaa vajaat pari tuntia. Päätimme mennä aamiaiselle ja kiertämään lähialuetta ajan kuluksi. Kun vihdoin pääsimme majoituspaikkaamme menimme suihkun kautta päiväunelle. Väsymys painoi sen verta.

Olimme valinneet majoituspaikkamme kenties Bangkokin turistisimmalta alueelta. Guest housemme sijaitsi ihan lähellä Khao San Roadia, joka on tunnettu reppureissaajien paratiisi. Kun astuimme ulos majoituspaikkamme ovesta, vastassa oli pelkästään turistiravintoloita ja matkatoimistoja. Huomasimme heti, että tämä ei ole sitä mitä matkaltamme haluamme. Emme tykkää majoittua paikassa, joka vain vilisee turisteja ja turistiravintoloita. Emme nimittäin itse saa siitä mitään irti, mikä tietenkin latistaa matkafiilistä. Olemme myös huomanneet, että näissä paikoissa tulee enemmän huijausyrityksiä eteen ja niin sanottuja riivaajia tulee kohdattua enemmän. Toinen syy siis välttää näitä paikkoja.
  Olimme vain  varanneet yhden yön majoituspaikastamme, eikä respassa oleva henkilö osannut sanoa, onko heillä meille varmasti tilaa seuraaville päiville. Kaikki riippui siitä, peruuko joku varauksensa tai jos henkilö ei ilmestyisi paikalle. Päätimme, että etsisimme toisen majoituspaikan itsellemme aamulla, koska emme jaksaneet jäädä odottelemaan, kun emme suoraa vastausta saaneet henkilöltä.

Aamulla otimme rinkat selkäämme ja kävimme lähistöltä kysymässä muutamasta paikasta huoneen hintaa yhdeksi yöksi. Missään ei ollut tilaa tai jos oli, niin hinta ei sopinut budjettiimme. Lopulta löysimme yhden paikan, jossa oli huone vapaana ja vielä erittäin halvalla! Henkilökuntakin oli erittäin mukava. Kirjauduimme sisään ja veimme rinkkamme varaamamme huoneeseen. Huoneessa meitä kohtasi järkytys. Ensimmäinen kerta, kun emme ole pyytäneet nähdä huonetta, ennen kuin päätämme majoittua paikassa, kostautui meille. Huone oli aivan järkyttävän likainen, puhumattakaan kylpyhuoneesta ja vessasta. En tiedä milloin siellä viimeksi oli siivottu, ei ainakaan hetkeen. Kylpyhuoneen lattialla oli punaista väriä, joka näytti aivan vereltä. Tietysti luulin sitä ensiksi vereksi, mutta se olikin maalia. Kylpyhuoneen ikkunaa ei saanut kiinni, joten pelkäsimme tietenkin, että joku jättiläisrotta yllättäisi meidät sieltä yöllä. Onneksi lakanat sentään olivat puhtaat, tai siltä ainakin näytti. Koska halusimme keretä Myanmarin suurlähetystöön samana päivänä, emme jääneet murehtimaan huonetta sen enempää. Kun kävelimme alas alakertaan huomasimme pakastimen rappukäytävässä, jossa luki isoilla kirjaimilla DEAD. Mitä h*lvettiä, mihin paikkaan olimme tulleet?! Olimme jo melkein varmoja siitä, että meidät murhattaisiin yöllä hotellihuoneessamme. Kyseinen huone pääsi helposti kärkeen "kauheimmat majoituspaikat" listallamme.

Lähdettyä majoituspaikastamme etsimme tuk-tuk kuskin käsiimme ja kysyimme häneltä paljon matka Myanmarin suurlähetystöön maksaisi. Tiesimme, että sinne oli jonkun verta matkaa, mutta emme ikinä osanneet kuvitelleet, että hintapyyntö olisi 400 bahtia! Eli 11 euroa. Yritin tinkiä hinnasta yli puolet pois, mutta kuski ei siihen suostunut. Kysyimme toiselta tuk-tuk kuskilta hintaa ja hän antoi hinnaksi saman summan. Vaistomme sanoi, että nyt on kyllä kusetuksen merkkejä ilmassa, joten emme siihen syöttiin tarttuneet. Tuk-tuk kuskit suosittelivat meille, että meidän kannattaisi ostaa viisumi matkatoimistosta, koska se tulee halvemmaksi meille. Päätimme käydä kysymässä matkatoimistosta viisumin hinta, joka osoittautui melkein kolminkertaiseksi verrattuna viisumiin, jonka voisimme saada Myanmarin suurlähetystöstä.  Tuk-tuk kuski halusi todennäköisesti, että kääntyisimme matkatoimiston puoleen, koska olisi saanut palkkion sieltä, jos olisimme sieltä hankkineet viisumin. 
  Olimme melkein jo vaipumassa epätoivoon, kun vielä päätimme kysyä taksikuskilta hintaa suurlähetystöön. Yllätykseksemme kuski antoi hinnaksi vain 200 bahtia, puolet vähemmän kun tuk-tuk kuskit. Olimme aivan hämmillämme kun taksilla kulkeminen oli niin paljon halvempaa kun tuk-tukilla. Kuski ei suostunut käyttämään taksimittaria, enkä minä edes jaksanut tinkiä hinnasta. Kuskimme sanoi vielä ennen matkaamme, että hän ei ole varma onko suurlähetystö tänään auki. Hänen mukaansa oli paikallinen pyhäpäivä. Halusimme kuitenkin mennä paikan päälle ottamaan selvää, oliko suurlähetystö auki. Saapuessamme paikalle, huomasimme heti, että kuskimme oli ollut oikeassa, suurlähetystö oli suljettu. Eipä asialle voitu mitään, vaan seuraavana päivänä olisi tultava uudestaan. Ainakin tiesimme nyt, että taksilla liikkuminen oli fiksumpaa, kuin tuk-tukilla. Vielä kun löytäisi taksikuskin, joka suostuisi käyttämään taksimittaria. 

Kun kerran olimme tulleet näin pitkälle ihan turhan takia, päätimme jatkaa matkaa jalkasin samalla tutustuen Bangkokkiin ja sen ostoskeskuksiin. Emme vielä halunneet palata kauhujen majoituspaikkaamme, vaan yritimme oleskella ulkona niin kauan kuin mahdollista. Huomenna vaihtaisimme TAAS majoituspaikkaa, koska emme halunneet jäädä kyseiseen paikkaan. Olimme tällä kertaa varanneet netistä guest housen kolmeksi yöksi, rauhallisemmalta alueelta ja  paremmalta sijainnilta, juna-aseman läheltä, joten olisi myös helpompi jatkossa käyttää julkista liikennettä.

Uuteen vuoteen valmistautumista

Pad Thai

Paikallinen marketti missä myytiin kaiken näköistä tavaraa

Tuk-tuk

Paikallinen bussi

Auringonlasku

Matkamme parhaat curry ruoat tuli syötyä täällä