Onko yhdessä matkustaminen aina ruusuilla tanssimista?

Kyyneleitä Iguassun putouksilla

Marraskuu 6. päivä, 2015

Seisomme aivan Iguassu putousten tuntumassa, molemmat puhumatta toisillemme. Iguassun putoukset ovat yksi maailman seitsemästä ihmeestä, mutta tämä ei sillä hetkellä hetkauta meitä. Matka putouksille sujui kireissä tunnelmissa ja päätyi lopulta kyyneliin. Taasko riitelemme matkalla?

Vuoden pituinen matkamme on venynyt seitsemäntoista kuukautta kestäväksi reissuksi. Ei tässä mitään. Emme todellakaan valita, emme vain ikinä kuvitelleet, että matkamme venyisi näinkin pitkäksi.

Ajatus maailmanympärimatkasta tuli alunperin Simolta. Ajatus kiinnosti myös minua, mutta en kokenut olevani valmis vuodenmittaiseen reissuun, niin kuin Simo halusi. Kaiken rahansäästämisen ja suunnittelun keskellä, mielipiteeni matkan pituudesta kuitenkin muuttui. Koin olevani valmis hyppäämään pois oravanpyörästä vähän pidemmäksi aikaa. Aluksi puoleksi vuodeksi ja lopulta olin jo innoissani jättämässä Suomen vuodeksi.

Matkakärpänen puree, ja kovaa.

Kuka olisi uskonut, että MINÄ olen se joka innostuu reppureissaamisesta?

Kuukaudet vierivät ja olin yllättynyt siitä, että podin niin vähän koti-ikävää. Matkustamisen arki oli jotain aivan muuta, kuin kotona Suomessa. Koin olevani vapaa. Vuodet Suomessa olivat menneet opiskellen ja töitä tehden, eli aika stressaavaa arkea tuli elettyä. Välillä olen ihmetellyt, miten olen saanut niin paljon aikaan Suomessa ja ylipäätänsä jaksanut tehdä sitä sun tätä. Nykyään arki on aivan erilaista ja melko stressitöntä. Tietenkin matkustellessa tulee erilaisia stressitekijöitä eteen, mutta niistä selviää aika helposti. Uudessa ympäristössä, upeissa maisemissa ja lämmön keskellä, tämä ei ole mikään ihme.

Simon saadessa töitä Australiasta puoleksi vuodeksi, oli melko selvää, että matkamme venyisi. Yksi ehdoistani Australiaan jäädessä olikin, että jatkamme matkaa normaaliin tapaan Australian jälkeen. En nimittäin millään halunnut jättää Etelä- ja Väli-Amerikkaa väliin. Aina Aasiasta lähtöisin Simo on ollut se, joka on potenut enemmän koti-ikävää ja halua "palata arkeen". Tunne ei kuitenkaan ole ollut jatkuva, vaan tullut esille silloin tällöin. Suurimmat väittelymme matkan aikana ovatkin liittyneet tähän asiaan. Kuinka matkustaa kun toinen on kyllästynyt matkustamiseen ja toinen ei millään ole valmis palaamaan arkeen? Tämä on ollut yksi matkamme pulmista.

Välillä kun katsomme joitain kuvia matkaltamme, niin nauramme sille asialle, että...jaahas tämä oli se paikka missä riitelimme. Koemme sen myös olevan koomista, että paikkamme ovat ihan vaihtuneet. Nyt minä olen se, jota ei millään saa kotiin, vaikka Simo oli alunperin  se joka halusi maailmanympärimatkalle :D 

Kuinka tämä päivä sitten sai alkunsa?

Koska olimme päättäneet aikaistaa matkaamme Paraguayhin, Iguassun putoukset jäi meiltä näkemättä Argentiinan puolelta. Sabina: Halusin ehdottomasti nähdä putoukset, olihan kyseessä yksi Etelä-Amerikan suurimmista luonnon ihmeistä! Simo ei niinkään ole suurimpien "turistiansojen" fani, joten tässä vaiheessa herätyskellojen olisi jo pitänyt soida...

Iguassun putoukset voi nähdä Argentiinan ja Brasilian puolelta. Emme enää olleet palaamassa  Argentiinaan, joten sen vuoksi olimme päättäneet käydä katsomassa vesiputouksia Brasilian puolelta. Encarnaciónin jälkeen päätimme suunnata suoraan Ciudad del Esteen, josta oli lyhyt matka Brasilian puolelle. Rajanylitys Brasilian puolelle sujui ilman mitään ongelmia. Olimme lähteneet matkaan aika spontaanisti ja ajatelleet, että asiat sujuisivat ongelmitta.

Yleensä olemme olleet hyvin valmistautuneita ja tietoisia siitä, miten pääsee minnekkin, mutta tällä kertaa emme olleet ottaneet asioista tarpeeksi selvää. Ensimmäiset ongelmat alkoivat heti Brasilian puolella, kun emme löytäneet auki olevaa rahanvaihtopaikkaa. Emme olleet ottaneet huomioon sitä, että oli sunnuntai ja kaikki rahanvaihtopaikat olivat kiinni. Pankkikortit olimme jättäneet majoituspaikkaan (tahallisesti) ja ajatelleet, että vaihtaisimme Yhdysvaltain dollareita realeiksi. Emme olleet syöneet kunnollista aamiaista, joten nälkäkin kurni vatsassa. Bussin löytäminen Iguassun putouksille ei ollut niin helppoa kun olimme ajatelleet. Päädyimme kävelemään tosi pitkän matkan, ilman tietoa siitä, mistä löytäisimme oikean bussin. Sateen alkaessa päätimme ottaa ensimmäisen bussin joka tuli vastaan. Koska meillä ei ollut paikallista rahaa jouduimme maksamaan dollareilla. Bussi vei meidät lähellä olevalle bussiterminaalille, josta pystyimme ottamaan toisen bussin Iguassun putouksille. Ulkona satoi rankasti ja kirosimme sitä, että olimme valinneet niin huonon päivän Iguassun vesiputouksille. 

Toivoimme, että Iguassun putousten lipunmyyntipisteellä voisimme vaihtaa dollareita realeiksi, mutta tämä ei onnistunut. Sabina: Itse olen tosi tarkka rahan kanssa ja yritän aina välttää sitä, että joudumme maksamaan asioita dollareilla, koska kaikki on yleensä paljon kalliimpaa dollareilla maksettaessa. Nälkäisinä tilasimme yhden hampurilaisaterian, järkyttävään ylihintaan. Mihin muuhun meillä ei ollut varaa. Kuinka tyhmiä saatoimmekaan olla kun lähdimme matkaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia...?

Tämän kaiken säätämisen jälkeen oli jo soppa valmiiksi keitetty. Simoa ei näyttänyt kiinnostava Iguassun putoukset lainkaan ja koko matka Brasiliaan tuntui vain typerältä idealta. Olin vihainen itselleni, koska en ollut suunnitellut päivää sen paremmin ja vihainen Simolle, koska häntä ei näyttänyt kiinnostavan koko asia. Näin pienestä asiasta riitamme sai alkunsa.

Onneksi näitä huonoja päiviä ei ole ollut kuin yksi tai pari kuukaudessa. Yleensä olemme saaneet asiat puhuttua saman päivän aikana ja seuraavana päivänä aurinko on jo paistanut. 

Onko tämä kaikki ollut matkan arvoista?

Lähtiessä matkalle jonkun muun kanssa, oli kyseessä sitten kaveri tai avopuoliso, on aina olemassa se riski, että huomataan, että tykätään eri asioista. Voi olla kyse matkustustavoista, matkakohteista tai vaikka siitä, että toinen haluaa matkustaa pienemmällä budjetilla ja toinen taas kaipaa enemmän mukavuuksia. Jotkut riitelevät jo kahden viikon mittaisella matkalla, eivätkä voi edes kuvitella matkustavansa yhdessä pidempään. 

Ennen matkaamme yksi suurimmista peloista olikin se, että mitä jos parisuhteemme ei kestä vuoden kestävää matkaa? Olimme kuulleet monta tarinaa siitä, että monet olivat eronneet niin pitkän matkan jälkeen. Luotimme kuitenkin siihen, että pärjäisimme, emmekä antaisi asian olla esteenä matkan toteuttamiselle. Olimmehan jo aikaisemmin matkustaneet yhdessä ja silloinkin pärjänneet?

Vaikka matkaamme on sisältynyt riitoja, todennäköisesti eniten mitä näihin kuuteen vuoteen on mahtunut, niin emme todellakaan kadu matkalle lähtemistä. Tiesimme jo ennen matkaa, että tulemme kohtaamaan haasteita ja vaikeuksia, mikä kylläkin kuuluu elämään. Välillä hermo on ollut hyvinkin kireällä, mutta olemme saaneet kaikki asiat selvitettyä tähän mennessä. Tämä on vaatinut paljon ymmärystä, kuuntelemista ja joustamista molempiin suuntiin. Olemme päättäneet seisoa molempien unelmien rinnalla, emmekä esteenä. Välillä toisen pitää joustaa enemmän ja seuraavalla kerralla on sitten taas toisen vuoro.

Kuinka olemme selvinneet riidoista?

1. Asioista juttelu ja toisen kuunteleminen. Olemme yhdessä yrittäneet keksiä ratkaisuja ongelmiimme. Tarvittaessa olemme muuttaneet suunnitelmia, joustaneet eri asioissa tai esimerkiksi hidastaneet matkan tahtia.

2. Oman ajan antaminen. Välillä heikkohermoisuus toiseen johtuu vain siitä, että tarvitsee vain omaa aikaa.

3. Lyöttäydy yhteen muiden matkaajien kanssa. Tämä on auttanut meitä paljon, varsinkin Etelä-Amerikassa. Kuulumisten ja matkatarinoiden vaihtaminen muiden kanssa on ollut erittäin mukavaa. Samalla on myös saanut paljon uusia ystäviä. 

Onko teillä ollut samankaltaisia ongelmia ja miten olette ne ratkaisseet?

 

Elquin laakso - Mikä meni pieleen ja mitä olisimme tehneet toisin?

Futuristisia observatorioita ja UFO havaintoja
 
Elquin laakso (Valle del Elqui) sijaitsee noin 62km itään La Serenasta. Kyseinen laakso, on erityisesti tunnettu futuristisista observatorioistaan, satunnaisista UFO havannoistaan, pisco tuotannostaan (paikallinen väkevä alkoholijuoma) sekä viehättävistä kylistään. Vicuna, joka on laaksossa sijaitseva pieni kaupunki, on vain puolentoista tunnin päässä La Serenasta. Monet turistit ja Chileläiset päättävätkin majoittua kyseiseen kaupunkiin Valle del Elquin vierailun ajaksi. 

Vähän kauempana Vicunasta, sijaistee pieni kylä nimeltä Pisco Elqui. Nimensä mukaan kylässä valmistetaan suuri osa paikallista piscoviinaa. Viina tehdään paikallisista rypäleistä ja alueelta löytyy runsaasti erilaisia piscoviinantuottajia. Sekä Vicunassa, että Pisco Elquissa on mahdollista tutustua piscoviinan valmistumisprosessiin, sekä päästä piscoviinanmaisteluihin.  

Elquin laakso kuulosti meidän korviimme erittäin mielenkiintoiselta paikalta, minne ehdottomasti halusimme mennä. La Serenasta oli helppo ottaa minibussi Vicunaan, lukuunottamatta sitä, että jouduimme odottamaan myöhästynyttä minibussia yli tunnin. Kerkesimme jo ajatella, että bussia ei ikinä tulisi, kunnes se sitten lopulta ilmestyi paikalle. Matka Vicunaan oli erittäin kuuma, auringon paistaessa täysin kirkkaalta taivaalta. Maisemat matkan varrella olivat kuitenkin upeat. Ihan kun olisimme matkustaneet keskelle villiä länttä!

Yöpyminen paikallisen perheen luona

Chilessä ollessamme meillä oli tapana varata yösija etukäteen. Tapa oli jäänyt päälle Santiagosta, koska siellä koimme, että majoituspaikan löytäminen paikan päällä oli ollut hankalaa. Olimme myös huonoja tinkimään huoneiden hinnasta, koska espanjan kielen taitomme oli niin rajoittunut. Varaamamme majoituspaikka sijaitsi 10km Vicunan keskustan ulkopuolella. Vasta paikan päällä meille selvisi, että kyseessä oli enemmänkin "homestay" tapainen majoitus, eli asuimme paikallisen perheen luona, omassa huoneessa kylläkin. Majoituspaikka sijaitsi erittäin upealla alueella Elquin laaksossa. Ihastelimme taustalla näkyviä korkeita laaksoja ja kirkasta taivasta. Juuri tällaisia kokemuksia olimme kaivanneet! 

Majoituspaikan omistajat olivat vanhempi pariskunta, mies oli alunperin Belgiasta ja nainen Chilestä. Perheen isäntä lupasi oma-aloitteisesti tehdä meille listan ja kartan lähellä sijaitsevista nähtävyyksistä ja muista mielenkiintoisista kohteista Elquin laaksossa. Tästä olimme hyvin innoissamme.

Kaktushedelmän ja piscoviinan makuista jäätelöä

Vicuna oli oikein viehettävä pieni kaupunki. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ja hiljaista. Ravintoloita ei ollut montaa, eikä ruoka valitettavasti ollut hirmuisen erikoista. Söimme kuitenkin matkamme parasta jäätelöä siellä! Jäätelöä sai monessa eri maussa, mm. kaktushedelmän ja piscoviinan makuisena. Nämä kaksi erikoisuutta olivat suosikkimme.

Ryntääminen keskelle muistotilaisuutta

Matkamme yksi noloimmista hetkistä sattui ensimmäisen päivän aikana Vicunassa. Olimme juuri tulleet Vicunan keskustaan, kun jäimme ihmettelemään kadulle asetettuja kynttilöitä. Kynttilät olivat asetettu pitkään jonoon kadun reunalle. Jatkoimme matkaa ja palasimme takaisin hetken kuluttua, kun olimme lähdössä kauppaan. Koko kaupan henkilökunta oli kokoontonut kaupan ulkopuolelle.  Jonkinlaista torvea soitettiin jossain kauempana. Puhuimme jotain kovaan ääneen, kun yhtäkkiä saimme mieheltä tuiman katseen ja merkin siitä, että meidän piti olla hiljaa. Huomasimme ympärillä olevien ihmisten olevan tosi järkyttyneitä. He itkivät ja lohduttivat toisiaan. Hetken päästä torvien soitto voimistui ja auto kulki hitaasti yleisön ohi, ruumisarkku sisällään. Olimme saapuneet vainajan muistotilaisuuden keskelle. Kaupan ulkopuolella huomasimme valokuvakehyksen, jossa oli nuoren miehen kuva. Kyseessä oli ilmeisesti kaupan työntekijän hautajaiset ja muistotilaisuus. Pikkuhiljaa kaupan työtekijät liikkuivat takaisin työpisteisiinsä pyyhkien kyyneleensä pois poskiltaan. Emme voineet olla tuntematta pientä pistosta sydämmessämme.

Chile - Maanjäristyksien maa

Palattuamme majoituspaikkaamme perheen emäntä tuli ilmoittamaan meille, että olimmeko vähän aikaa sitten huomanneet maanjäristystä. Olimme aivan ällistyneitä hänen kysymyksestään, sillä emme olleet huomanneet mitään. Hän ei halunnut pelotetta meitä vaan halusi, että olisimme tietoisia siitä, että pienet maanjäristykset olivat mahdollisia alueella.

Pari viikkoa ennen matkaamme Chileen, syyskuun 16.päivä, Chilessä oli ollut suurempi maanjäristys. Maanjäristys oli tehnyt isompia tuhoja, sekä myös vienyt muutaman ihmisen hengen Chilessä. Pieniä jälkijäristyksiä oli ollut alueella sen jäljiltä. Kokemusta meillä oli pienistä maanjäristyksistä jo Taiwanista, vaikka emme niitä ikinä kunnolla tunteneet. Päätimme kuitenkin olla ottamatta stressiä Chilen pienistä maanjäristyksistä.

Jo ensimmäisen yön aikana heräsimme kahdesti siihen, että sänkymme tärisi. Olimme heränneet maanjäristykseen ja tällä kertaa sen todella pystyi tuntemaan! Kyseessä oli kuitenkin niin pieni järistys, että ei ollut tarvetta erityistoimiin.

Liikkuminen Elquin laaksossa

Koimme liikkumisen Elquin laaksossa olevan vähän hankalaa. Ainoa mahdollisuus päästä Vicunan keskustaan oli ottaa minibussi tien varrelta, joka sijaitsi aivan majoituspaikkamme ulkopuolella. Näin meidän oli tehtävä päivittäin, koska majoituspaikassamme ei ollut ravintolaa, taikka kauppaa lähistollä. Tämä ei meitä niinkään häirinnyt, vaikka bussimatkoihin meni jonkun verta rahaa. 
Niin kuin majoituspaikan isäntä oli  edellisenä päivänä luvannut, saimme häneltä itsetehdyn kartan ja erilaisia ehdotuksia päivän ohjelmaksi. Odotimme innoissamme piscoviinan maisteluita, vierailuja pieniin syrjäisiin kyliin, upeita maisemia sekä sitä, että polkupyöräillen saisimme tutustua tähän maagiseen laaksoon.

Innoissamme hyppäsimme tien varrelta minibussin kyytiin, joka veisi meidät Pisco Elquihin asti. Noin tunnin päästä saavuimme pieneen kylään, joka näytti aivan autiolta. Lähes kaikki ravintolat, kahvilat ja kaupat olivat kiinni. Ihmisiä näkyi vain muutamia kaduilla. 
Hetken käveltyämme löysimme yhden aukiolevan kahvilan, jossa päätimme nauttia yhdet kahvit ja teet. Emme pitkään aikaan olleet saaneet oikeata kahvia, vaan kaikki kahvi oli viime aikoina ollut  pikakahvia.
Harmiksemme saimme todeta, että päiväretkestämme ei ihan tulisi sitä mitä olimme odottaneet. Kaikki matkatoimistot ja polkupyörän vuokrausliikkeet olivat nimittäin kiinni. Pettyneinä päätimme palata Vicunaan, otettuamme muutaman valokuvan kylästä. Vierailumme Pisco Elquissa jäi odottettua lyhyemmäksi, mikä tietenkin harmitti meitä.

Ilmainen piscoviinamaistelu

Palattuamme Vicunan keskustaan, päätimme tehdä piscoviinamaistelun majoituspaikkamme tien varrella sijaitsevassa paikassa. Emme kuitenkaan tasan tarkkaan muistaneet missä kohtaa paikka sijaitsi, joten päätimme varmuuden vuoksi kävellä osan matkasta. Viiden kilometrin jälkeen huomasimme tien varrella yhden piscoviinatilan. Paikan päällä saimme tehdä ilmaisen piscoviinamaistelun. Viina ei oikein raakana ollut makuumme, mutta drinkeissä se osui ja upposi, erityisesti piscomango juoma.
 

Muutama käytännön vinkki Elquin laaksoon (mitkä opimme kantapään kautta)

1. Heti tullessamme Elquin laaksoon, huomasimme, että oma auto olisi helpottanut liikkumista laaksossa. Ilman omaa autoa, ainut vaihtoehto on käyttää minibussia, joka ei valitettavasti aja kuin päätietä. Omalla autolla olisi päässyt syrjäisempiin alueisiin ja kyliin. Polkupyörän vuokraaminen on tietenkin yksi mahdollisuus, mutta kannattaa ottaa huomioon, että välimatkat voivat olla melko pitkät. Päivisin on myös erittäin lämmintä, joten vettä on oltava runsaasti mukana. Kolmas vaihtoehto on ottaa matkatoimistosta järjestetty päiväretki, mitkä valitettavasti ovat melko kalliita. Neljäs vaihtoehto: Liftaa.

2. Ota selvää pyhäpäivistä ja muista, että sunnuntaisin Chilessä on "lepopäivä", eli lähes kaikki ravintolat ja muut liikkeet ovat kiinni. Valmistaudu siihen, että sunnuntaisin asioiden tekeminen tai aukiolevien ravintoloiden löytäminen voi olla hyvinkin hankalaa. Itse teimme sen virheen, että suuntasimme Pisco Elquihin pyhäpäivänä, jolloin mikään ei oikeastaan ollut auki.

3. Opettele espanjaa (tämä koskee koko Chileä). Hyvin harvat Chileläiset puhuvat englantia, joten opettele vähintään muutama sana espanjaa. Minibussit ovat yleensä erittäin täysiä ja meluisia, joten asiansa perille saaminen voi olla hankalaa, ellei puhu espanjaa. Paikkojen löytäminen sujuu varmasti helpommin, jos paikallisella kielellä osaa selittää mitä haluaa ja missä kohtaa haluaa pysähtyä.

4. Laita ikkunat kiinni yöksi, jotta alienit eivät kidnappaa sinua yön aikana.

Santiago kutsuu jälleen kerran

Ongelmat postipaketin kanssa, Osa 105

Valparaisossa ollessamme saimme tiedon siitä, että postipakettimme oli saapunut Santiagoon. Jo oli aikakin! Asiasta huojentuneina suuntasimme jälleen kerran Santiagoon, toivon mukaan viimeisen kerran tällä matkalla. Olimme varanneet hostellin Santiagon keskustasta kahdeksi yöksi, koska halusimme varmistaa, että paketti todella lähtisi matkaan, eikä taas esimerkiksi jäisi postiin tai tulliin.

Santiagoon saavuttuamme, jätimme ylimääräiset matkatavaramme hostelliimme ja lähdimme heti kävelemään tuttua postia päin. Postissa vastassa oli sama nainen, jonka kanssa olimme asioineet kaksi edellistä kertaa. Ymmärrettävästi hänellä oli vähän kyllästynyt ilme kasvoilla, olihan kaikki ylimääräinen säätäminen meidän syytä. Löysimme heti postipaketistamme  Simon partakoneen ja arvasimme, että kyseinen tuote oli se, joka esti paketin lähtemisen maasta. Tällä kertaa varmistimme postin henkilökunnalta, jokaisen tuotteen kohdalla, että tuotteen sai lähettää maasta. 

Ongelmat eivät kuitenkaan olleet aivan ohi. Kun paketti taas oli lähtövalmis ja kerkesimme ajatella, että asiat vihdoin järjestyisivät, nainen postissa ilmoitti, että meidän olisi tultava takaisin postiin viikon päästä. Paikalla olisi silloin viranomainen joka varmistaisi, että paketissa ei enää olisi kiellettyjä tuotteita. (Tämän kaiken päättelimme heikolla espanjankielentaidollamme). Nainen postissa oli juuri soittanut jollekin henkilölle, ennen kaikkea tätä tietoa. Ilmeisesti kysymys oli siitä, että joku viranomainen halusi rahaa meiltä, koska puhelun aikana nainen näytti meille "rahamerkkiä" käsillään. Aloimme turhautua toden teolla, koska emme ymmärtäneet kaikkea mitä nainen tarkoitti, emmekä itsekään osanneet kysyä oikeita kysymyksiä. Simo päätti käydä lähellä sijaitsevassa turisti-infossa, jospa sieltä saisimme apua. Kukaan ei kuitenkaan ollut paikalla, vaikka ovessa luki, että toimisto olisi auki siihen aikaan. Itse yritin sillä välin selittää postissa, että olemme turisteina maassa ja olemme lähdössä kohti pohjoista, että emme halua viettää kaikkea aikaamme Santiagossa. Nainen ilmeiseti ymmärsi jotain puheestani ja sanoi, että he lähettävät postipaketin uuden seurantanumeron, antamaani sähköpostiin ensi viikon tiistaina. En kuitenkaan ollut varma ymmärsinkö oikein. Simo oli juuri palannut turisti-infosta postiin, kertoen, että turisti-infossa ei ollut henkilökuntaa. Onneksemme huomasimme, että postissa oli nuorempi mies joka puhui englantia. Hän tulkkasi kysymyksemme postin henkilökunnalle ja saimme vahvistuksen sille, että postin henkilökunta lupasi hoitaa asian ilman, että meidän tarvitsisi tulla jälleen kerran Santiagoon. Saisimme uuden seurantanumeron viikon päästä sähköpostiin. Lopuksi meille vielä toivotettiin hyvää matkaa sekä, että keskittyisimme nauttimaan loppumatkastamme Chilessä. 

Emme olleet aivan varmoja kuuluiko meidän olla huojentuneita kaikesta uudesta tiedosta mitä olimme saaneet postista. Sitä emme ainakaan olleet. Vasta kun tietäisimme, että paketti olisi lähtenyt lentokentältä, niin todennäköisesti pystyisimme vähän jo iloitsemaan asiasta. 

Tours 4 Tips ja Santa Lucia hill

Koska olimme varanneet kaksi yötä Santiagosta, niin päätimme jäädä kaupunkiin siksi ajaksi ja suunnata La Serenaan vasta perjantaina. Edellisellä kerralla meillä ei ollut aikaa tehdä opastettua kaupunkikävelyä Santiagossa, joten päätimme osallistua kävelylle tällä kertaa. Valparaison kävely oli ollut niin onnistunut, että mielellämme halusimme antaa mahdollisuuden toiselle kaupunkikävelylle. Päätimme tehdä kävelyn saman matkanjärjestäjän kautta (Tours 4 Tips). 

Heti tapaamispaikalle saavuttuamme, huomasimme, että kyseessä ei ollut mikään pieni ryhmä, vaan paikalle oli kokoontunut yli kaksikymmentä ihmistä. Mietimme hetken, osallistuisimmeko kyseiselle kävelylle, vai jätämmekö väliin. Päätimme kutenkin antaan kävelylle mahdollisuuden.
Oppaanamme oli Boliviasta kotoisin oleva mies, joka oli asettunnut Santiagoon noin kymmenen vuotta sitten. Ryhmä oli niin suuri, että välillä oli vähän hankalaa kuulla mitä oppaamme kertoi. Kävely keskittyi lähes vain historiallisiin rakennuksiin ja kaupungin arkkitehtuuriin, mikä teki kävelystä vähän tylsän. Saman tiedon olisimme vaikka voineet saada internetistä. Kävelyn puolessa välissä, päätimme kiittää opastamme ja jättää kävelyn loppuosan väliin. Oppaamme oli juuri kertonut, että käynti Santa Lucia kukkulalle (Santa Lucia Hill) käynti jäisi väliin. Halusimme ehdottomasti käydä kyseisessä paikassa, ennen lähtöämme Santiagosta.