72 kosteaa tuntia rahtilaivassa

Pois turistien kulkemilta reiteiltä

Kerroimme aikaisemmassa postauksessa, miten vaikeata meidän oli löytää vaihtoehtoinen reitti Paraguay-Bolivia rajanylitykselle. Tästä pääsee lukemaan  kyseistä postausta.

Löysimme lopulta reitin, joka sopi meidän matkustustapaan paremmin. Vuorossa oli todellinen poistuminen turistien kulkemilta reiteiltä, olimme nimittäin nousemassa Barco Aquidaban-rahtilaivaan. Olimme vaihtaneet 24 tuntia kestävän bussireissun 72 tuntia kestävään laivamatkaan. Edessä olisi siis todellinen seikkailu.

Peter, El Roblen omistaja  (edellisessä kirjoituksessa kerroimme El Roblesta), lupasi auttaa meitä laivalippujen hankkimisessa. Mutkia tuli kuitenkin matkaan laivan lähtöaamuna, kun Peter muisti, että emme olleet maksaneet lippuja etukäteen. Olimme tietenkin luottaneet Peteriin, koska hän oli luvannut, että hän hoitaa liput meille. Itse emme edes tienneet, että laivaliput kuului maksaa viimeistään päivää ennen matkaa. Aamulla ennen lähtöämme Peter yritti vielä soittaa laivan henkilöstölle, mutta El Roblessa oli niin huono kuuluvuus, että hän ei saanut yhteyttä lippujen myyjään. Ohjeeksi saimme Peteriltä  pakata kamppeemme kasaan, nyt oli nimittäin kiire keretä Concepciónin satamaan, selvittämään oliko laivahyttejä vielä jäljellä. Toinen vaihtoehtomme oli tietenkin nukkua riippumatossa kolmen päivän ajan. Niin seikkailunhaluisia emme kuitenkaan kokeneet olevamme, mutta jos ei muita vaihtoehtoja ollut, niin kai se olisi pakko?

Peter ajoi meidät autollaan niin nopeasti kuin pystyi Concepciónin satamaan. Välillä olimme aivan varmoja, että auto menisi rikki matkalla, koska tie oli niin mutainen ja huonokuntoinen. Ihmeen kaupalla auto kuitenkin selvisi ehjänä satamaan ja saimme tiedon, että hyttimme oli vielä vapaa! Mikä helpotus! 

Ennen laivan lähtöä Peter vei meidät vielä kauppaan, jotta saisimme eväitä  ja vettä ostettua mukaan matkalle. Kävimme myös pankkiautomaatilla, koska seuraava rahannostomahdollisuus olisi vasta Bolivian puolella. Oli siis varattava tarpeeksi rahaa mukaan, että pääsisimme Boliviaan asti.

Mikä ihmeen Barco Aquidaban?

Barco Aquidabanin laivamatka alkaa Concepiónin satamasta ja päättyy Bahía Negraan, joka sijaitsee Paraguayn pohjoisosassa, lähellä Bolivian ja Brasilian rajaa. Kyseessä on rahtilaiva, joka kulkee samaa reittiä kerran viikossa, pysähtyen joen varrella sijaitsevilla kylillä, kuljettaen elintarvikkeita paikallisille. Barco Aquidaban ei siis ole mikään turistilaiva, vaan paikallisille elintärkeä kuljetusmuoto. Luksusta ei siis ollut tiedossa. 

Barco Aquidaban

Yksityisiä hyttejä ja riippumattoja

Itse saimme oman yksityisen kahden hengen hytin, missä oli niin sanottu kerrossänky. Uudet tuttavamme Tom ja Guy, saivat neljän hengen hytin, mutta olivat koko matkan aikana vain kahdestaan hytissään. Ohuet patjat kuuluivat hyttien varustukseen, mutta tyynyä tai lakanoita ei ollut. Otimme omat silkkilakanamme käyttöön, jotta välttyisimme pelkän paljan päällä nukkumisesta. Emme tiedä milloin hyttiä oltiin viimeksi siivottu perusteellisesti. Meitä tämä ei kuitenkaan sen kummemmin haitannut, koska olimme niin tyytyväisiä omasta hytistämme ja siitä että meidän ei tarvinnut nukkua riippumatossa. Huomasimme pian, että hytin ovea ei saanut kunnolla kiinni, emmekä monesta yrityksestä huolimatta, saaneet avainta oveemme henkilökunnalta kysyttäessä. Mietimme, että oliko mitään avainta  ylipäätänsä olemassa. Keksimme laittaa narua ovenkahvan ympärille yöksi, jotta ovi ei olisi auki öisin ja oven ulkopuolelle saimme laitettua lukon, jotta ovi oli edes jollain tapaa kiinni päivisin. Jos joku väkisin olisi halunnut aukaista oven, niin kyllä sen olisi saanut auki. Tällä kertaa oli vain luotettava siihen, että emme joutuisi varkauden uhreiksi.

8 & 5 hytti

Simo päiväunilla

Saimme hyttysverkon laitettua alimpaan sankyyn, missä nukuimme molemmat.

Terere-teetä paikalliseen tapaan

Peseytyminen Barco Aquidabanilla

Laivassa oli neljä vessaa ja jokaisessa vessassa oli vesiletku, jonka avulla paikalliset pesetyivät laivamatkan aikana. Itse emme uskaltautuneet "suihkuun", koska olimme melko varmoja, että vesi oli peräisin Paraguay joesta. Olimme onneksi ostaneet kosteusliinoja mukaan matkalle, joilla pystyimme vähän puhdistamaan itseämme.

Naudanlihaa kolmesti päivässä

Ruokailu laivassa tapahtui laivan keittiön ympärillä. Kokki teki kolme lämmintä ruokaa päivässä. Kolmen päivän aikana ruuaksi tarjottiin aina naudanlihaa eri lisukkeilla, oli mm. riisiä ja pastaa. Ruoka oli yllättävän hyvää, vaikka se joka kerta oli melko samanlaista. Ilmeisesti ruoka oli hygienisesti tehty ja raaka-aineet tuoreita, koska kukaan meistä ei sairastunut vatsatautiin. Olimme myös itse ostaneet eväitä ja monta litraa vettä mukaan laivamatkalle, mutta saimme nopeasti huomata, että eväät ja vesi olivat loppumassa. Onneksi laivalta sai ostettua erilaisia hedelmiä, puhdasta vettä ja herkullista chipa-leipää, mikä nopeasti muodostui meidän molempien suosikiksi. Chipa-leipä on tehty manjokki jauhoista, johon mm. lisätään juustoa ja kuminansiemeniä. Tämä on yksi herkuista, mitä todella olemme jääneet kaipaamaan Paraguaysta.

Laivan keittiö

Käytävät olivat täynnä erilaisia elintarvikkeita

Laivan käytävät olivat täynnä erilaista tavaraa, elintarvikkeita ja roikkuvia riippumattoja. Ihmiset nukkuivat laivan lattialla, penkeillä ja onnekkaat riippumatoissaan.

Keittiö

Hytin helvetillinen kuumuus

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin matkustanut laivassa kolmea päivää ja saimme pian huomata miten pitkästyttäväksi aika kävi. Tämä kokemus kasvattaisi kärsivällisyyttämme jos ei muuta. Laivassa oli  hyvin vähän tekemistä. Suurimman osan ajasta luimme kirjoja, söimme, yritimme nukkua tai olimme vain. Päivissä ei muuten olisi ollut mitään vikaa, siinä mielessä, että tiesimme, että tämä oli väliaikaista ja kestäisi  vain sen kolme päivää.

Laivan yllättävä kuumuus kuitenkin teki matkastamme lähes yhtä helvettiä. Olimme jo tottuneita Paraguayssa olevaan kuumuuteen, mutta tämä oli jotain aivan erilaista. Hytissämme oli aivan varmasti lähes viisikymmentä  astetta lämmintä, hiki vain valui ja kirosimme tuskaista oloamme. Öisin ei saanut nukuttua, koska hytissämme oli yksinkertaisesti niin kuuma. Vasta aamuyöstä ilma vähän viileni ja pystyimme nukkumaan kunnolla.

Aamulla heräsimme silmäkuopat täynnä hikeä, muistamme vieläkin sen kirvelevän tunteen silmissämme. Ei mikään ihme, että ostamamme juomavesi loppui niin nopeasti.

Ensimmäisen yön jäljiltä olimme saaneet niin paljon hyttysen puremia (hytin ikkunaa ei voinut pitää kiinni, koska olisimme luultavasti muuten kuolleet kuumuuteen), että päätimme nukkua pari viimeistä yötä vierekkäin samassa sängyssä, koska saimme hyttysverkon vain laitettua yhteen sänkyyn. Samalla hyttysverkko suojasi kaikilta torakoilta jotka juoksentelivat öisin hytissämme.

Hikeä pukkasi 24/7

Auringonlaskut Barco Aquidabanilla olivat upeat...

...ja niin olivat myös auringonnousut

El Roble ja pakeneminen kaupunkien hulinasta

Pako El Roblen maatilalle

Paraguayssa yksi kohokohdistamme oli ehdottomasti El Roble. Heti ensimmäisistä sekunneista lähtien tunsimme itsemme tervetulleiksi majoituspaikkaan. Pääsimme heti ruokapöydän ääreen syömään juuri valmistettua lounasta. Tarjolla oli paraguaylaista perinteistä kotiruokaa, sekä saksalaisia makuja. Ai, että teki hyvää syödä oikeata hapankaalia! Lähes kaikki ruoka oli peräisin El Roblen omalta maatilalta, mikä teki ruokakokemuksesta vielä paremman. 

Majoituimme omassa pienessä mökissä, mikä oli erittäin kodikas. Maatilalla oli paljon eläimiä lemmikkeinä, mm. käärmeitä, tapiiri, koira ja luonnosta pelastettuja apinoita.

Maatilalla oli paljon liskoja, suuria sekä pieniä.

Tapiiri

Pikku apina, jonka olisimme voineet ottaa kotiin :)

Apinat olivat pelastettu luonnosta luokkaantumisen vuoksi, eikä niitä enää voinut palauttaa luontoon. Tämän vuoksi apinat asuivat häkissä El Roblessa. Ne olivat hyvin kesyjä. Itse emme kuitenkaan uskaltaneet tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa.

Jo ensimmäisen päivän aikana tutustuimme kahteen brittiläiseen nuoreen mieheen, Tomiin ja Guyhin. Peter, majoituspaikan omistaja oli suositellut, että matkustaisimme yhdessä Boliviaan, olihan meillä kuitenkin sama matkasuunnitelma. Tällä tapaa voisimme myös jakaa matkakustannukset ja säästää rahaa. Aika El Roblessa sujuikin hyvin mukavissa tunnelmissa, emme olleet tavanneet muita matkaajia moneen viikkoon, joten olimme erittäin iloisia kun pääsimme tutustumaan uusiin ihmisiin. Illat sujuivat korttia pelaillen ja rupatellen matkakokemuksista. Päivisin teimme kävelyitä lähellä sijaitseville alueille.

Polku El Robleen

Kielletyt asiat El Roblella... :D

Rio Paraguay -Paraguay joki

Suunnittelimme menevämme veneajelulle Paraguay joelle. Peter antoi meille ohjeeksi mennä joenrantaan ja huutaa tietyn lauseen saksaksi. Hän antoi meille myös mukaan pullon paikallista rommia ja sanoi, että tällä varmasti saamme veneajelun joella. (Kyseessä oli Peterin ystävä). Perille tultuamme emme enää muistaneet koko lausetta, mutta yritimme huutaa joitain epämääräisiä lauseita. Tätä jaksoimme tehdä noin vartin verran, mutta kukaan ei ikinä tullut. Majoituspaikalla selvisi, että olimme kävelleet väärään paikkaan, Peterin ystävä oli ihmetellyt mihin olimme jääneet.