Aamulla
herättyämme jatkoimme matkaa
minibussilla kohti Nkhata Bayta. Malawilainen bussikulttuuri sai jatkoa
ja tälläkin kertaa matkustimme ihan täpötäydessä minibussissa, isojen
maissisäkkien, itkevien vauvojen, haisevien kalojen ja huutavien kanojen
keskellä. Minibussikokemukset ovat kyllä olleet mielenkiintoisia
Malawissa. Muutaman
tunnin ajelun jälkeen olimme kuitenkin onnistuneesti perillä Nkhata
Bayssa.
Edellisen päivän viivästyneen bussimatkan takia, olimme päivän myöhässä suunnitellusta aikataulustamme. Olimme tehneet varauksen suosittuun majoituspaikkaan joka sijaitsi Likoma Islandilla, saarella lähellä Mosambikin rajaa. Emme enää
samana päivänä pääsisi Likoma Islandille, koska laiva Nkhata Baysta, kulki sinne vain
tiettyinä päivinä viikossa ja se oli lähtenyt kello kuudelta aamulla.
Päätimme siis jäädä Nkhata Bayhin muutamaksi päiväksi, kunnes laiva taas kulkisi seuraavan kerran, eli kahden päivän päästä.
Nkhata Bay oli paljon
kauniimpi paikka kun Lilongwe ja tiesimme, että viihtyisimme siellä hyvin.
Majoituimme Butterfly Spacessa, joka oli suosittu reppureissaajien kohde ja
monet tulivat sinne mm. tekemään hyväntekeväisyyttä. Alueella oli pieni ranta jossa
oli mahdollista uida Malawijärvessä. Päätimme ottaa rennosti pari päivää, ennen
lähtöä Likoma Islandille, missä olisi luvassa vielä lisää rentoutumista. Itse
sain flunssan seuraavana päivänä, joten itse en päässyt nauttimaan vedestä,
vaan sain nauttia kuumasta hunaja-inkivääri teestä:D
 |
Liskoja ja gekkoja on aivan joka puolella, myös sisätiloissa :D |
 |
Kämppämme |

Vietettyämme kaksi päivää Nkhata Bayssa oli aika jatkaa matkaa Likoma Islandille. Heräsimme aikaisin aamulla, jotta kerkeäisimme laivalle joka veisi meidät saarelle. Laivalle kuljettiin pienillä veneillä ja siitä kiivettiin sitten laidan yli. Itsekin
onnistuimme kiipeämään laivaan rinkat selässä, vaikka aluksi epäilimme taitojamme. Laivamatka kesti
noin 4-5 tuntia, josta tunti ainakin meni tavaran laastaamiseen laivaan.
Ensivaikutelma Likoma Islandista ei ollut järin hyvä. Alue oli erittäin köyhän
oloinen ja kamapäiset ihmiset olivat heti kiinni meidän käsivarsissa. Malawilainen
mies sanoi, että voisi kävellä meidän kanssa Mango Driftiin, majoituspaikkamme, koska hän oli lähdössä samaan suuntaan. Yllätyimme kun
kuulimme, että sinne oli kävelymatkaa 45 minuuttia. Itse olimme luulleet, että
se olisi ihan lähistöllä. Loppumatka majoituspaikkaamme oli erittäin hankala kävellä, koska tie oli
niin jyrkkä ja kivinen. Selvisimme siitä kuitenkin, vain muutamalla pienellä
jalan ruhjeella. Saavuimme vihdoin paikkaan, joka todella nostatti
odotuksemme. Saisimme nauttia näistä
ihanista maisemista viikon verran. Alueella oli sitä paitsi erittäin hiljaista,
ei ollut muita turisteja kuin me ja yksi vanhempi valkoinen Zimbabwelainen
mies. Muut henkilöt Mango Driftilla oli alueen työntekijöitä.
Viiden
hiljaisen päivän jälkeen Mango Drift täyttyi turisteilla ja reppureissaajilla
eri puolilta maailmaa. Emme kuitenkaan tavanneet skandinaaveja. Meillä oli
ollut tuuri, että olimme saaneet pitää rannan näinkin kauan itsellämme:D
 |
Chambo-laiva |
 |
Paikka jossa majoituimme oli
helposti matkamme tähän asti paras. Huoneemme oli erittäin siisti ja
romanttinen, kukkia oli jopa levitetty vuoteelle. |
Kuuden rentouttavan päivän
jälkeen oli aika jättää paratiisimainen Likoma Island. Olimme päättäneet taas
kerran kävellä kaupungin läpi laivalle, tällä kertaa saimme vain kävellä
ylämäkeä rinkat selässä. Ainakin peppu
ja jalat saivat treeniä. Päivä oli vielä erittäin lämmin, niin hiki virtasi
oikein kunnolla. Odotimme laivaa parisen tuntia rannalla, mutta mitään ei näkynyt.
Paikalliset kertoivat meille, että laiva ei sittenkään tule tänään. Kysyimme
siihen syytä ja he sanoivat vain, että se oli lastattu liian täyteen. Odotimme
vielä hetken, kunnes nuori mies tuli sanomaan meille, että voisimme
vaihtoehtoisesti ottaa pienemmän laivan Nkhata Bayhin. Mietimme sitä vaihtoehtoa ja
päätimme lopulta käydä katsomassa kerkeämmekö kyseiseen laivaan. Olimme kyllä
aikaisemmin kuulleet, että laiva ei ollut parhaimmasta päästä ja että se oli
hidas kuin mikä. Kun näimme laivan se oli jo tekemässä lähtöä ja NIIN täynnä
kun olla voi. Emme varmasti edes olisi saaneet istumapaikkaa.
Jälkikäteen kuulimme, että kyseisellä laivalla ei edes ole vessaa ja matka Nkhata Bayhin
saattaa kestää 12 tuntia. Onneksi emme sitä ottaneet, koska se olisi varmaan meidän
tuurilla uponnut:D Meille ei siis jäänyt muuta vaihtoehtoa kun kävellä sama
pitkä matka takaisin Mango Driftiin. Saari ei ilmeisesti halunnut päästää meitä
pois:D
Päätimme vielä viettää pari
päivää Mango Driftilla ja toivoa parempaa tuuria perjantaille. Perjantaina
meitä oli isompi porukka lähdössä pois Likoma Islandilta. Lähdimme joskus 11.00
aikaan aamupäivällä, tälläkin kertaa kävellen, kun kroppa siihen jo oli
tottunut. Perillä näimme laivamme, jess! Jouduimme kävellä veteen, että
pääsisimme pienempään veneeseen, joka kuljettaisi meidät laivalle. Tuloksena oli
märät housut takapuoleen asti. Vanhempi mies oli tarjoutunut ottamaan meidät
reppuselkään, jotta emme kastuisi, mutta tietenkin kieltäydyimme tästä
kunniasta:D Laivaa lastattiin tavaralla
tuntikausia ja kello kuuden aikaan, se ei vieläkään ollut tehnyt lähtöä.
Kuulimme huhuja ihmisiltä, että laivan henkilökunta ilmeisesti oli rannalla
juopottelemassa. Ainakin tämä odottelu on kasvattanut meidän kärsivällisyyttä
ihan helkkaristi, saa nähdä milloin raja tulee vastaan. Joskus kello 19.00
aikaan laiva alkoi kulkemaan eteenpäin. Eihän tässä oltu odotettu kun seitsemän
tuntia. Onneksi meillä oli seuraa mukanamme niin aika ei käynyt liian pitkäksi.
Nukuimme laivan kannen lattialla niin hyvin kuin pystyimme. Olimme perillä
Nkhata Bayssa kahdelta yöllä. Onneksi meitä oli vähän isompi porukka muzunguja
(valkoisia:D) niin oli vähän turvallisempaa kulkea yöllä ulkona. Löysimme Guest
Housen melko läheltä ja pääsimme turvallisesti nukkumaan.
 |
Perussettiä Afrikassa |
 |
Lähdössä pois saarelta |
Mango Driftilla tapahtui
paljon hyviä asioita (mm. Simon ja minun kihlaus:)) ja tapasimme siellä monta mukavaa ihmista. Yllätyimme, että
alueella työskenteli niin monta valkoista Afrikkalaista. Tutustuimme mm.
eläkkeellä olevan Zimbabwelaiseen mieheen, joka oli työskennellyt sotilaana
Zimbabwessa, Etelä-Afrikkalaiseen sukeltajaan ja mm. lentäjiin jotka olivat
vuosia työskennelleet saarella. Paikkaa tulee kyllä ikävä<3
 |
Likoma Island<3 |