Santiagon kalliita hintoja pakoon Valparaisoon
Ensimmäisen viikon aikana Chilessä, meille kävi selväksi, että rahaa tulisi kulumaan enemmän mitä olimme olettaneet. Chile nimittäin osoittautui paljon kalliimmaksi maaksi, mitä olimme luulleet. Majoituksiin, ruokaan ja maan sisällä matkustamiseen kului runsaasti rahaa. Oletimme, että hinnat olisivat tippuneet Santiagon ulkopuolella, koska yleensä pääkaupungissa kaikki on kalliimpaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Majoitusten hinnat liikkuivat 25-30€ välillä (jaetulla kylpyhuoneella), yhdestä ateriasta ja juomasta (vesi tai limu) sai maksaa lähes 7€, ellei jopa enemmän. Yllättävintä oli kuitenkin meidän mielestä bussien hinnat. Kuuden tunnin bussimatka maksoi yhdeltä hengeltä noin 17€. Päivässä saattoi helposti mennä pelkkiin kuljetuksiin 50-100€. Emme ole missään muussa maassa joutuneet maksamaan niin paljon pelkistä kuljetuksista! Bussit olivat tietenkin oikein hyvät ja mukavat, silti ihmettelimme niiden kallista hintaa. Miten paikallisilla edes on varaa kulkea pitkänmatkan busseilla?
Päätimme lähteä Santiagon kalliita hintoja pakoon Valparaisoon. Näin ainakin toivoimme. Valparaiso on satamakaupunki, joka
sijaitsee noin puolentoista tunnin päässä Santiagosta. Se on tunnettu
värikkäistä rakennuksistaan, katutaiteestaan ja kapeista kaduistaan. Oikea
kulttuurikaupunki siis.
Valparaisoon päästyämme olimme aivan ällikällä lyöty. Kontrasti Santiagon ja Valparaison välillä oli aivan valtava. Puolessatoista tunnissa olimme tulleet rikkaiden keskuudesta, kaaokseen ja köyhyyteen. Valparaison bussiterminaalista saavuimme ahtaille kapeille kaduille, jotka olivat täynnä ihmisiä, torimyymälöitä ja muuta tavaraa. Saastetta ja likaa oli joka puolella. Pieniä huonokuntoisia taloja oli rakennettu tiiviisti toisensa perään. Jotkut taloista olivat aivan asumiskelvottomia, niissä olleiden tulipalojen vuoksi. Valparaiso muistutti mielestämme Madagaskarin pääkaupunkia, Antananarivoa. Emme oikein voineet ymmärtää, miksi joku piti Valaraisoa kauniina ja kulttuuririkkaana kaupunkina.
Raskasta ryyppäämistä
Jo ensimmäisten päivien aikana koimme, Valparaison olevan paljon turvattomampi kuin Santiago. Emme osaa suoraan sanoa minkä takia, mutta tunnelma kaupungissa oli vähän jännitynyt. Ehkä se johtui siitä, että olimme saapuneet Valparaisoon juuri paikallisen karnevaalin aikaan (Carnival of the Thousand Drums). Chileläiset nuoret olivat kokoontuneet Valparaisoon kyseisenä viikonloppuna juhlimaan ja ryyppäämään. Emme missään muussa maassa matkamme aikana ole nähneet sellaista ryyppäämistä kuin Chilessä. Nuoret olivat aivan humalassa jo 12 aikaan päivällä, riehuen ja rällästäen. Ihmiset hamstrasivat 1,5 litran olutpulloja ja 3l viinipulloja kaupoista, niin että kaupan hyllyt olivat aivan tyhjät. Naiset kulkivat rinnat paljaana kadulla. Kaupunki oli roskan peitossa ja virtsanhajun haistoi ulkona kävellessään.
Hylätyt lemmikkikoirat
Toinen häiritsevä tekijä oli kaupungin katukoirat. Koiria oli kaduilla aivan valtavasti ja niiden jätöksiä sai koko ajan väistellä. Oikea miinakenttä. Ihmettelimme jo Santiagossa katukoirien ulkonäköä. Lähes jokainen koira oli sairaallollisen ylipainoinen ja kantoi kaulapantaa, tai jonkinlasta koiranvaattetta. Saimme syyn koirien ylipainoon paikalliselta oppaalta Valparaisossa. Hän kertoi, että monet koirista ovat entisiä lemmikkejä, jotka on hylätty kadulle omistajien kyllästyessä niihin. Monet paikalliset ovat kiintyneet joihinkin katukoiriin ja ruokkivat niitä pitkin päivää, mikä on johtanut koirien ylipainoisuuteen. Kasvavan katukoira ongelman vuoksi, Chilen hallitus oli suunnitellut koirien lopettamista, mutta niin monet paikalliset olivat protestoineet asiaa vastaan, että koirien lopettaminen hylättiin. Sen sijasta monissa kaupungeissa ollaan nyt kastroitu katukoiria, jotta niiden lisääntyminen saataisiin estettyä. Oppaamme kertoi myös, että lain mukaan koirien ruokkimisestä pitäisi maksaa pieni maksu, mutta sitä ei kuulemma noudateta niin tarkkaan.
Sisäpiiritietoa Valparaisosta
Monessa Chilen kaupungissa on mahdollista tehdä ilmainen "walking tour", eli opastettu kävely kaupungissa. Kävely perustuu tippiin, eli oppaalle maksetaan sen verta rahaa, mitä hänen katsotaan ansaitsevan. Olimme jo Santiagossa miettineet tekevämme kyseisen kävelyn, mutta emme sitten enää kerenneet. Valparaisossa meillä oli runsaasti aikaa. Sabina: Yksi syy, miksi myös halusin tehdä opastetun kävelyn oli se, että itse ainakin jännitin arvoesineiden esillä pitämistä ulkona, koska niin paljon humalaisia oli liikkeellä. Opastetun kävelyn aikana, taas oli turvallista ottaa kuvia, koska liikuimme koko ajan paikallisen oppaan kanssa. Ehkä ylireagoimme, mutta näin koimme valokuvaamisen olevan turvallisempaa ja helpompaa.
Ryhmässämme oli neljä henkilöä meidän lisäksi, he olivat kaikki Chileläisiä. Ryhmä oli mielestämme juuri sopivan kokoinen. Suuremmassa ryhmässä, kokemus ei olisi ollut yhtä henkilökohtainen.
Oppaamme Eduardo oli syntynyt ja asui Valparaisossa, joten hänellä oli paljon tietoa kaupungista ja sen ihmisistä. Hän oli erittäin hyvä kertoja ja teki kävelystä erittäin mielenkiintoisen. Emme pelkästään keskittyneet historiallisiin rakennuksiin ja arkkitehtuuriin, vaan saimme myös paljon sisäpiiritietoa Valparaisosta. Oppaamme sanoi, että hän ei halua keskittyä pelkästään Valparaison hyviin puoliin, vaikka monet oppaat niin tekevät. Hän halusi myös näyttää kaupungin huonoja ja rumia puolia.
Koko kävely kesti kaiken kaikkiaan lähes neljä tuntia, mutta aika ei käynyt ollenkaan pitkäksi. Saimme välillä erittäin tuijottelevia katseita paikallisilta ja jotkut pysähtyivät kuuntelemaan mitä Eduardo kertoi Valparaisosta. Englanninkielen kuuleminen herätti selvästi paljon mielenkiintoa paikallisissa. Kävelyn puolessavälissä, saimme jopa todistaa kun ryhmämme pariskunnan autoon oltiin murtauduttu keskellä päivää vilkkaalla kadulla. Autosta oltiin viety heidän matkalaukkunsa.
Kaiken kaikkiaan kävelystä jäi erittäin hyvä kokemus ja koimme sen olleen erittäin antoisa. Näkemyksemme Valparaisosta oli saanut aivan uuden ulottuvuuden. Kokemuksemme Valparaisosta ei olisi ollut läheskään niin hyvä, ilman opastettua kävelyä ja kaikkea tietoa mitä saimme sen kautta. Tippiä ei ollut pakko antaa kävelyn päätteeksi, mutta koimme kävelyn olleen niin onnistunut, että halusimme lahjoittaa Eduardolle 10 000 pesoa, eli vähän yli kymmenen euroa.
Ensimmäisen viikon aikana Chilessä, meille kävi selväksi, että rahaa tulisi kulumaan enemmän mitä olimme olettaneet. Chile nimittäin osoittautui paljon kalliimmaksi maaksi, mitä olimme luulleet. Majoituksiin, ruokaan ja maan sisällä matkustamiseen kului runsaasti rahaa. Oletimme, että hinnat olisivat tippuneet Santiagon ulkopuolella, koska yleensä pääkaupungissa kaikki on kalliimpaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Majoitusten hinnat liikkuivat 25-30€ välillä (jaetulla kylpyhuoneella), yhdestä ateriasta ja juomasta (vesi tai limu) sai maksaa lähes 7€, ellei jopa enemmän. Yllättävintä oli kuitenkin meidän mielestä bussien hinnat. Kuuden tunnin bussimatka maksoi yhdeltä hengeltä noin 17€. Päivässä saattoi helposti mennä pelkkiin kuljetuksiin 50-100€. Emme ole missään muussa maassa joutuneet maksamaan niin paljon pelkistä kuljetuksista! Bussit olivat tietenkin oikein hyvät ja mukavat, silti ihmettelimme niiden kallista hintaa. Miten paikallisilla edes on varaa kulkea pitkänmatkan busseilla?
Junaliikenne
on melko olematonta Chilessa, mistä olimme vähän harmissamme. Junalla matkustaminen on mielestämme mukavampaa ja yleensä myös halvempaa.
Löysimme netistä halvan hostellin itsellemme, joista
varasimme huoneen yhdeksi yöksi. Emme vielä tienneet miten kauan viihtyisimme
Valparaisossa, joten päätimme ensiksi katsoa oliko kaupunki mieleemme.
Valparaisoon päästyämme olimme aivan ällikällä lyöty. Kontrasti Santiagon ja Valparaison välillä oli aivan valtava. Puolessatoista tunnissa olimme tulleet rikkaiden keskuudesta, kaaokseen ja köyhyyteen. Valparaison bussiterminaalista saavuimme ahtaille kapeille kaduille, jotka olivat täynnä ihmisiä, torimyymälöitä ja muuta tavaraa. Saastetta ja likaa oli joka puolella. Pieniä huonokuntoisia taloja oli rakennettu tiiviisti toisensa perään. Jotkut taloista olivat aivan asumiskelvottomia, niissä olleiden tulipalojen vuoksi. Valparaiso muistutti mielestämme Madagaskarin pääkaupunkia, Antananarivoa. Emme oikein voineet ymmärtää, miksi joku piti Valaraisoa kauniina ja kulttuuririkkaana kaupunkina.
Hostellimme sijaitsi Puerton alueella, joka
katsotaan olevan Valparaison vaarallisempi alue. Tämän
tiedon saimme vasta jälkeenpäin. Itse emme huomanneet mitään erikoista kyseisellä
alueella, tosin ei siellä kyllä hirveästi turisteja näkynyt.
Hostellimme
osoittautui oikein mukavaksi ja sen henkilökunta oli erittäin ystävällinen, vaikka he eivät paljon englantia puhuneet. Ihan sen takia, että huoneemme oli niin halpa, päätimme jäädä Valparaisoon viideksi päiväksi.
Raskasta ryyppäämistä
Jo ensimmäisten päivien aikana koimme, Valparaison olevan paljon turvattomampi kuin Santiago. Emme osaa suoraan sanoa minkä takia, mutta tunnelma kaupungissa oli vähän jännitynyt. Ehkä se johtui siitä, että olimme saapuneet Valparaisoon juuri paikallisen karnevaalin aikaan (Carnival of the Thousand Drums). Chileläiset nuoret olivat kokoontuneet Valparaisoon kyseisenä viikonloppuna juhlimaan ja ryyppäämään. Emme missään muussa maassa matkamme aikana ole nähneet sellaista ryyppäämistä kuin Chilessä. Nuoret olivat aivan humalassa jo 12 aikaan päivällä, riehuen ja rällästäen. Ihmiset hamstrasivat 1,5 litran olutpulloja ja 3l viinipulloja kaupoista, niin että kaupan hyllyt olivat aivan tyhjät. Naiset kulkivat rinnat paljaana kadulla. Kaupunki oli roskan peitossa ja virtsanhajun haistoi ulkona kävellessään.
Hylätyt lemmikkikoirat
Toinen häiritsevä tekijä oli kaupungin katukoirat. Koiria oli kaduilla aivan valtavasti ja niiden jätöksiä sai koko ajan väistellä. Oikea miinakenttä. Ihmettelimme jo Santiagossa katukoirien ulkonäköä. Lähes jokainen koira oli sairaallollisen ylipainoinen ja kantoi kaulapantaa, tai jonkinlasta koiranvaattetta. Saimme syyn koirien ylipainoon paikalliselta oppaalta Valparaisossa. Hän kertoi, että monet koirista ovat entisiä lemmikkejä, jotka on hylätty kadulle omistajien kyllästyessä niihin. Monet paikalliset ovat kiintyneet joihinkin katukoiriin ja ruokkivat niitä pitkin päivää, mikä on johtanut koirien ylipainoisuuteen. Kasvavan katukoira ongelman vuoksi, Chilen hallitus oli suunnitellut koirien lopettamista, mutta niin monet paikalliset olivat protestoineet asiaa vastaan, että koirien lopettaminen hylättiin. Sen sijasta monissa kaupungeissa ollaan nyt kastroitu katukoiria, jotta niiden lisääntyminen saataisiin estettyä. Oppaamme kertoi myös, että lain mukaan koirien ruokkimisestä pitäisi maksaa pieni maksu, mutta sitä ei kuulemma noudateta niin tarkkaan.
Sisäpiiritietoa Valparaisosta
Monessa Chilen kaupungissa on mahdollista tehdä ilmainen "walking tour", eli opastettu kävely kaupungissa. Kävely perustuu tippiin, eli oppaalle maksetaan sen verta rahaa, mitä hänen katsotaan ansaitsevan. Olimme jo Santiagossa miettineet tekevämme kyseisen kävelyn, mutta emme sitten enää kerenneet. Valparaisossa meillä oli runsaasti aikaa. Sabina: Yksi syy, miksi myös halusin tehdä opastetun kävelyn oli se, että itse ainakin jännitin arvoesineiden esillä pitämistä ulkona, koska niin paljon humalaisia oli liikkeellä. Opastetun kävelyn aikana, taas oli turvallista ottaa kuvia, koska liikuimme koko ajan paikallisen oppaan kanssa. Ehkä ylireagoimme, mutta näin koimme valokuvaamisen olevan turvallisempaa ja helpompaa.
Ryhmässämme oli neljä henkilöä meidän lisäksi, he olivat kaikki Chileläisiä. Ryhmä oli mielestämme juuri sopivan kokoinen. Suuremmassa ryhmässä, kokemus ei olisi ollut yhtä henkilökohtainen.
Oppaamme Eduardo oli syntynyt ja asui Valparaisossa, joten hänellä oli paljon tietoa kaupungista ja sen ihmisistä. Hän oli erittäin hyvä kertoja ja teki kävelystä erittäin mielenkiintoisen. Emme pelkästään keskittyneet historiallisiin rakennuksiin ja arkkitehtuuriin, vaan saimme myös paljon sisäpiiritietoa Valparaisosta. Oppaamme sanoi, että hän ei halua keskittyä pelkästään Valparaison hyviin puoliin, vaikka monet oppaat niin tekevät. Hän halusi myös näyttää kaupungin huonoja ja rumia puolia.
Koko kävely kesti kaiken kaikkiaan lähes neljä tuntia, mutta aika ei käynyt ollenkaan pitkäksi. Saimme välillä erittäin tuijottelevia katseita paikallisilta ja jotkut pysähtyivät kuuntelemaan mitä Eduardo kertoi Valparaisosta. Englanninkielen kuuleminen herätti selvästi paljon mielenkiintoa paikallisissa. Kävelyn puolessavälissä, saimme jopa todistaa kun ryhmämme pariskunnan autoon oltiin murtauduttu keskellä päivää vilkkaalla kadulla. Autosta oltiin viety heidän matkalaukkunsa.
Kaiken kaikkiaan kävelystä jäi erittäin hyvä kokemus ja koimme sen olleen erittäin antoisa. Näkemyksemme Valparaisosta oli saanut aivan uuden ulottuvuuden. Kokemuksemme Valparaisosta ei olisi ollut läheskään niin hyvä, ilman opastettua kävelyä ja kaikkea tietoa mitä saimme sen kautta. Tippiä ei ollut pakko antaa kävelyn päätteeksi, mutta koimme kävelyn olleen niin onnistunut, että halusimme lahjoittaa Eduardolle 10 000 pesoa, eli vähän yli kymmenen euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti