Ambohimanga - Kuninkaallinen rauniokukkula

Blogimme ei oikein ole pysynyt matkatahdimme mukana, yritetämme kuitenkin kirjoitella tänne aina kun on ylimääräistä aikaa ja jos netti vaan  sen sallii. Tarkemmin ottaen ollaan jo kaksi kuukautta jäljessä täällä blogin puolella, johon tämä kirjoitus sijoittuu. Silloin ihasteltiin vielä Madagaskarin upeutta.

Antananarivossa olessa, päättimme myös käydä kaupungin ulkopuolella. Yksi Antananarivon ulkopuolella oleva nähtävyys on Ambohimanga (kuninkaallinen rauniokukkula), joka sijaitsee noin 20km Antananarivosta pohjoiseen. Ambohimanga oli kuninkaallisen Merina perheen  alkuperäinen pääkaupunki. Alueella asui ja hallitsi Madagaskarin kuningas ja kuningattaret, johon myös osa on haudattu. Kukkulaa ja palatsia pidetään vielä tänäkin päivänä yhtenä tärkeimpänä kultuurillisena symbolina Merina kansan keskuudessa. 
Madagaskarilaisten uskomusten mukaan, kuninkaallisista tulee heti jumalia heidän kuoltuaan. Siksi paikalliset käyvät vielä tänäkin päivänä rukoilemassa ja toivomassa hyviä asioita itselleen ja mm. uhraamassa eläimiä. Alue on pitkään ollut kielletty turisteilta, paikallisten uskomusten ja paikan pyhyyden vuoksi. Vasta 2000-luvulla turistit ovat päässeet sinne käymään. 

Päätimme mennä Ambomahingaan taksilla, että varmasti löytäisimme perille ja tulla takaisin minibussilla. Monesti paikallisten kanssa ei ollut yhtään yhteistä kieltä, mikä tietysti hankaloitti asoita. Kulkeminen paikasta toiseen, ei sujunut noin vain, vaan oli pakko valmistautua paremmin. Kommunikoinnin helpottamiseksi ostimme mm. vihon, johon kirjoitimme ylös paikkoja mihin halusimme ja eri sanoja ja lauseita ranskaksi. Opettelimme myös vähän ranskaa ja paikallista kieltä. Viholla pärjäsimme melko hyvin ja sen avulla pystyimme myös tinkimään asioista;) 

Kun pääsimme Ambohimanga, saimme onneksi englantia puhuvan oppaan kierrokselle, niin paikasta sai vähän enemmän irti. Oppaalle sai maksaa oman tyytyväisyytensä mukaan, eli jos et ollut tyytyväinen et maksa mitään(mikä tietysti on epäkohteliasta ja sikamaista). Itse maksoimme noin 10 000 ariarya , noin 3€.

Alueen pyhyyden vuoksi, alueelle oli mm. kiellettyä tuoda sikaa, valkosipulia, sipulia ja alkoholijuomia.

Suomikin oli mainittu julisteessa. Emme valitettavasti muista mistä oli kysymys :D

Eläinten uhrauspaikka, mikä on vielä tänäkin päivänä käytössä

Eläinten verta kivillä.

Kuninkaan palatsi. Palatsin sisällä on  muutama paksu puunrunko, jotka ovat noin 15-20 metriä korkeita. Nämä rungot orjat kantoivat Madagaskarin itärannikolta, monta sataa kilometriä. Jos matkalla tuli ongelmia ja puunrunko jouduttiin laskea maahan, jonkun orjista piti uhrautua sen alle, koska puu ei saanut koske maata. Jos vahingossa runko osui maahan, orjat joutuivat hakemaan uuden puunrungon ja aloittaamaan matkansa alusta.

Kuninkaan allas. Kuninkaalla oli useampi palvelija. Kaikkien kuului olla nuoria neitsyitä.
Monet Madagaskarilaiset käyvät tänä päivänä juomassa altaan "pyhää vettä", siinä toivossa, että se tuo hyvää onnea.

Kuningattaren palatsi.

Näkymät Antananarivoon asti.

Ambohimanga. Ulkomuurin rakentamiseen käytettiin mm. noin 16 miljoonaa kananmunaa.

Suurin odotuksin Madagaskarille

Syy miksi lähdimme Tansaniaan oli oikeastaan se, että löysimme halvalla lentoliput Madagaskarille. Lentoliput Zanzibaarista Madagaskarille oli halvimmat mitä olimme löytäneet vertailuja tehdessä. Lentäminen Madagaskarille on kallista (myös sieltä pois lentäminen), koska ei ole niin paljon kilpailua lentoyhtiöiden välillä.

Tansania ei siis kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme, vaan olimme alunperin ajatelleet, että matkustaisimme Sambiaan, Malawin jälkeen. Hieman tietysti harmittaa, että Victoria falls jäi meiltä tällä kertaa näkemättä, mutta onneksi sinne voi matkustaa joskus toistekin. Lentomme Madagaskarille oli myös siedettävän pituinen, se sisälsi vain alle parin tunnin välipysähdyksen Nairobissa, joten ei todellakaan ollut valittamista. Olimme päättäneet, että viettäisimme pidempään aikaa Madagaskarilla, koska meillä oli vahva fiilis siitä, että viihtyisimme siellä. Lentomme pois Madagaskarilta oli vasta 19 marraskuuta, joten saisimme viettää 31 päivää maassa. 30 päivän viisumi olisi ollut meille ilmainen, joten vähän kyllä potutti, että yhden päivän takia jouduimme maksamaan  yhteensä noin satasen viisumeista:D

Lensimme Tansaniassa Kilimanjaron yli

Odotuksemme olivat hyvin korkealla Madagaskarin suhteen. Olemme monesti ajatelleet, että jos Madagaskarilla reissaaminen sujuu hyvin, niin todennäköisesti pärjäämme muissakin kohteissamme hyvin. No ei tietenkään ikinä saa olla liian itsevarma. Kuvittelimme Madagaskarin olevan todellinen kehitysmaa, missä ihmiset asuvat pelti-tai puuhökkeleissä, jossa tiet ja kulkuvälineet ovat ihan hirvittävässä kunnossa ja että ihmiset eivät puhu ollenkaan englantia. Kirjojen ja netistä luetun tiedon perusteella ajattelimme, että reissaaminen Madagaskarilla olisi erittäin vaikeaa ja mm., että

kulkuvälineet olisivat hyvin turvattomia. Suomen ulkoministeriön sivulla  varoitellaan monesta asiasta, mm. ulkona liikkumista ei suositeltu yhtään Antananarivossa, Madagaskarin pääkaupungissa:D

Miten mielikuvat voivatkaan olla niin väärässä, mutta kuitenkin oikeassa. Lentomme Madagaskarille sujui hyvin ja saavuimme lentokentälle aamupäivän aikaan. Olimme lonely planetista lukeneet, että vaihtoehtomme päästä Antananarivoon, oli ottaa taksi tai jonkinlainen lentokenttäbussi. Lentokentän pihalta, löysimme englantia puhuvan taksikuskin avulla bussin, jolla pääsisimme ihan hotellille asti. Bussi oli aivan uusi, tilava ja hyvin ilmastoitu. Aivan eri luokkaa, mihin olimme tähän asti tottuneita käyttämään.
Matka Antananarivoon kesti ikuisuuden. Oli ruuhka-aika ja tiet olivat niin kapeat, että liikenne seiso paikallaan koko ajan. Matka taisi kestää yli pari tuntia, vaikka matkaa hotellille oli vain noin 20km:D Kävellen olisi melkein päässyt nopeammin...Kun vihdoin pääsimme hotellille, se oli tietysti buukattu täyteen. Oli jatkettava matkaa etsien toista majoituspaikkaa. Pientä ärtymystä oli kyllä ilmassa väsymyksen ja nälän vuoksi. Hetken etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin guesthousen jossa oli tilaa. Olimme jo ennen sitä käyneet parissa paikassa kysymässä huonetta ilman tulosta. 

Löytämämme guesthouse oli enemmänkin asuntola, mistä pystyi vuokramaan itselleen asunnon pidemmäksi aikaa. Alueella asui nuori nainen joka osasi puhua vähän englantia. Saimme selitettyä hänelle, että halusimme vain vuokrata asunnon muutamaksi päiväksi, emme pidemmäksi aikaa. Hän soitti paikalle omistajan ja saimme ”vuokrattua” kämpän itsellemme muutamaksi päiväksi. Kämppä osoittautui olemaan erittäin hyvä ja siisti, halvan hinnan lisäksi. Saimme jopa oman keittiön ja kylpyhuoneen, jossa oli kunnollinen suihku ja lämmintä vettä. IHANAA. Kyllä täällä Afrikassa on oppinut arvostamaan pieniä asioita, niin kun esimerkiksi lämmintä vettä.

Pieni keittiömme

Tykästyimme molemmat Antananarivoon melkein heti. Kaupunki muistutti enemmän Aasialaista ja jopa vähän eurooppalaista kaupunkia, kun Afrikkalaista. Joka puolella myytiin jonkinlaista tavaraa. Ravintoloita ja kahviloita oli joka puolella. Kaupungissa oli paljon menoa ja vilskettä, puhumattakaan kaoottisesta liikenteestä. Yllätyimme positiivisesti Antananarivosta, sillä olimme odottaneet jotain aivan muuta. Kaupunkia oli rakennettu hienosti ja monet ihmiset asuvat oikeissa taloissa, eivätkä pelkästään puuhökkeleissä tai teltirakennelmissa. Maasto oli erittäin mäkinen, joten maisemat olivat mitä mahtavimmat, varsinkin korkealta katsottuna.

Olimme päättäneet jäädä Antananarivoon neljäksi päiväksi, ennen kuin jatkaisimme matkaa itään. Tanassa oli mukava vaan kävellä kadulla ja tutkia paikkoja. Löysimme myös hyvän kaupan, nimeltä Shoprite, johon jäimme vähän koukkuun. Kaupassa oli tosi hyvä valikoima ruokaa ja kaiken näköistä muuta kivaa. Ostimme aina sieltä aamiaista itsellemme ja saimme samalla myös säästettyä rahaa, kuin ei tarvinnut mennä kahvilaan aamiaiselle.

Kävimme myös vähän hienommassa ravintolassa syömässä. Ravintola oli arvosteltu yhdeksi parhaista ravintoloista koko Madagaskarilla, joten olihan siellä pakko käydä. Söimme molemmat kaksi ruokalajia, noin 15€:lla, mikä täällä on erittäin paljon. Yleensä yhden aterian saa alle kolmella eurolla. Pääruoka oli hyvää, jälkkäri taivaallista. 

Mitä enemmän tutustuimme kaupunkiin, sitä selvemmin köyhyyden huomasi. Kerjäläisiä oli vähän joka puolella, monet äidit asuivat kaduilla pienten lastensa kanssa ja prostituutiota oli paljon. Länsimaalaiset keski-ikäiset miehet (varsinkin ranskalaiset) nuorten naisten seurassa oli erittäin yleinen näky. Ällöttävintä oli kuitenkin kun näimme, miehen jolla oli jonkinlainen avonainen märkivä jalkavamma. Hän kerjäsi rahaa portaikossa, todennäköisesti sairaalaan varten. En tiedä elääkö mies enään. 
Tuloeron ihmisten välillä näki hyvin selvästi, paremmin kuin muualla Afrikassa missä olimme käyneet. Oli rikkaita ihmisiä, jotka ajoivat isoilla uusilla autoilla ja kävivät hienoissa ravintoloissa syömässä, samalla kun köyhät asuivat kaduilla kerjäten ja juoden viemärivettä. 

Juna-asema

Kuva guest housemme läheltä

La Varangue, hienompi ravintola jossa kävimme syömässä

Hotelli-ravintolan sisältä

Vanhoja autoja ravintolan pihalla

Herkuttelua

Emme kokeneet Anatananarivoa turvattomaksi, vaikka kaupungilla on vähän vaarallinen maine. Suurimaksi osaksi vältimme liikumista ulkona pimeällä, joskus aurinko laski niin nopeasti ettemme kerennet hotellille ennen pimeetä:D Emme myöskään pitäneet esillä arvokkaita esineitä, kuten kameraa. Iltasin jätimme repun hotellille ja otimme vain pienen summan rahaa mukaan, jos esimerkiksi kävimme syömässä. Ihmiset olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi ystävällisiä ja auttavaisia. Luimme uutisista, että Antananarivossa oli ollut mielenosoituksia juuri muutama päivä ennenkuin saavuimme kaupunkiin. Emme kuitenkaan huomannet mitään erityistä siellä ollessa.  

Dar Es Salaamista Zanzibaarille

Dar Es Salaam oli oikean suurkaupungin näköinen ja ainakin omasta mielestäni yksi matkamme siihen asti parhaista kaupungeista. Kaupunki oli kehittyneempi ja ravintoloitakin oli paljon, verrattuna esimerkiksi Kampalaan ja Lilongween. Vietimme Dar Es Salaamissa vain päivän, koska meidän piti kiirehtiä Zanzibarille, koska lentomme Madagaskarille lähtisi sieltä parin päivän päästä. Päätimme vähän viettää Simon synttäreitä nelistään ja kävimme ulkona syömässä intialaisessa ravintolassa. Afrikkalainen ruoka oli jo alkanut tökkimään siinä määrin, että oli mukava saada jotain erilaista ja hyvää ruokaa:D

Satama

Näkymät hotellistamme

Seuraavana päivänä  Dar Es Salaamissa, kävimme ostamassa liput laivaan, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa Zanzibaariin. Tiemme erkanivat Ceasarin kanssa hetkeksi. Hänellä oli asioita hoidettavana Dar Es Salaamissa, joten sovimme hänen kanssaan, että tapaisimme myöhemmin  Zanzibarissa ennen kuin jatkaisimme matkaa Madagaskarille.

Laiva Zanzibaarille oli aivan täynnä turisteja, varsinkin skandinaaveja. Oli outoa nähdä niin paljon turisteja yhtäkkiä, kun tähän asti heitä on vain nähnyt muutamia silloin tällöin:D Matka saarelle kesti alle kaksi tuntia ja olimme ihan aikataulun mukaan perillä. Löysimme keskustasta hyvän ja halvan guest housen, johon sisältyi jopa Wifi. Saimme blogia vähän päivitettyä ja skypetettyä läheisten kanssa pitkästä aikaa.

Zanzibar oli viehettävän näköinen saari, vaikkakin nähtiin vain murto-osa siitä, meidän kahden päivän vierailun aikana. Voisimme hyvin kuvitella palaavamme sinne joku päivä. Hinnat olivat tietysti paljon korkeammalla, kuin muualla Tansaniassa, turismin takia. Ruoka oli tosi hyvää, mistä suuri plussa. Oli ihana syödä niin hyvää ruokaa pitkästä aikaa. Pikkukauppoja oli joka puolella, mutta ne oli valitettavasti tosi ylihintaisia, joten suuremmat ostokset jäi kyllä tekemättä. Yritimme löytää väliaikaiset kihlasormukset sieltä (Zanzibar on tunnettu koruista joita koristaa tansaniittikivi), mutta ei löytynyt sopivaa meille. Sormukset olivat joko liian isot tai kalliit. Ei matkustaessa oikein halua pitää mitään liian näyttävää sormessa:D

Guest housestamme löytyi lasipöytä joka oli koristettu seteleillä, tietysti Suomen markkakin löytyi:D

Lapset odottamassa, että pääsevät kouluun

Zanzibarin satama

Simo tukka pystyssä

Ravintoloita ja korukauppoja löytyi paljon