The tour begins

Perjantaiaamuna puoli kymmeneltä, oli aika jättää Ugandan pääkaupunki noin viikon ajaksi. Matkamme tähän asti ainoa niin sanottu ”pakettimatka” oli alkamassa. Reissumme ensimmäinen pysähdyksemme olisi Kibale Forest National Park,  mikä on yksi Ugandan monista kansallispuistosta. Kibalen kansallispuistossa uskotaan asuvan eniten eri apinalajeja koko Afrikassa. Alueelta saattaa myös löytää elefantteja, lintuja ja muita erilaisia matelijoita. Päätähtinä ovat kuitenkin simpanssit.

Reissuumme sisältyi oma paikallinen kuski. Ugandan joukkoliikenne on melko huonoa ja kansallispuistoihin pääseminen voi olla hankalaa ja aikaa vievää. Minibusseja(takseja) on, mutta niillä matkustaminen saattaa olla riskialtista ja välillä myös hyvin hidasta. Joitain busseja kulkee myös isompien kaupunkien välillä.  Monet (turistit) käyttävät siis täällä omaa autonkuljettajaa. 

Kuskimme, Emma tai oikealta nimeltä Emmanuel, odotti sovitusti aamulla hotellimme ulkopuolella. Pääsimme ihka oikean safariauton kyytiin ja innostuksen  huomasi vain lisääntyvän tulevasta seikkailusta. Edessämme olisi noin viisi tuntia istumista autossa, ennen kohteeseen saapumista. Meillä matka kuitenkin pitkittyi sadekelien takia, joka sai tiet aivan surkeaan kuntoon. Välillä sai oikein kunnolla jännittää, että pääseekö auto jyrkkiä mäkiä ylös vai jääkö mutaan kiinni. Monet autot edessä olivat nimittäin juuttuneet kiinni. Onneksi meillä oli hyvä maastoauto ja taitava kuski, vaikkakin välillä sai pelätä kyydissä kovan vauhdin vuoksi. Perille saavuimme kuitenkin ihan ehjinä. 
 

Innokkaana

Kampalan kiireisimpiä katuja, jossa hotellimme sijaitsi. Edessä olevan auton takana näkyy safariautomme.

Automme

Pysähdyimme ottamaan kuvia. Taitava nainen kantaa päällään puita.

Ugandan teeviljelmiä. On muuten hyvää teetä:)

Emme oikeastaan yhtään osanneet odottaa minkälainen majoituspaikka meitä odottaisi perillä. Meidän matkan järjestäjämme, Amagara tours oli järjestänyt meille kaikki majoitukset budjettihintaan. Tämä tarkoitti sitä, että luultavasti aika vaatimattomissa olosuhteissa elettäisiin. Nimittäin kansallispuistoissa tai sen lähistöllä on tunnetusti erittäin kalliit yöpymispaikat. Itse yövyimme camping alueella teltassa, joka sisälsi kaksi sänkyä. Aika luksusta! Ei siis tarvinnut nukkua pelkässä makuupussissa. Alue oli erittäin kaunis ja vastaanotto henkilökunnalta hyvä. Ainut huono puoli oli, että lounaalla ja päivällisellä sai vain valita yhden valmiin menuun. Lounaaseen sisältyi kaksi ruokalajia ja päivälliselle neljä. Jotain oli kuitenkin pakko syödä, kun lähistöllä ei ollut muita ruokapaikkoja. Yllätykseksemme ruoka oli yllättävän hyvää, vaikkakin   kokonainen menu tuli vähän kalliiksi meidän budjetillemme (neljä ruokalajia oli 15$, siis erittäin halpaa, mutta meidän budjetille kallista:D). Sää alueella oli yllättävän kylmä ja kostea, varsinkin öisin. Onneksi tuli pakattua mukaan makuupussi ja vähän lämpimämpiä vaatteita:) 

Telttamme

Kotimme parin päivän ajan:)

Ensimmäiset eläimet mitä näimme :D

Oleskelutila ja ravintola yläkerrassa:)

Seuraavana päivänä alkaisi meidän simpanssitrekki. Ensimmäistä kertaa elämässämme pääsisimme oikeaan sademetsään. Kaikki oli järjestetty meille valmiiksi, mm. sisäänpääsymaksut ja lupa-asiat kansallispuistoon. Meidän ryhmässä oli viisi henkilöä, opaat mukaanlukien. Kibalessa simpanssitrekki on Ugandan kallein, mutta siellä on myös parhaimmat mahdollisuudet nähdä simpanssit niiden suuren määrän vuoksi. Koska Ugandassa on nyt sadekausi alkamassa, niin kulkeminen viidakossa oli erittäin mutaista ja oli varottava liukastumista. Löysimme simpanssit noin tunnin kävelyn jälkeen ja saimme viettää aikaa niiden kanssa tunnin verran, ottaen kuvia ja seurata niiden touhumisia. Oli tärkeä muistaa pitää noin kahdeksan metrin etäisyys niihin, jotta ei mene niiden reviirille tai tartuta niihin sairautta tai ettei ne mahdollisesti tartuttaisi meihin.  Sairaana ei saisi tehdä simpanssitrekkiä, vaan se pitäisi silloin jättää väliin. Viidakossa vietimme aikaa yhteensä noin 3-4 tuntia.

Simpanssien etsintä alkaa

Eläinten jälkiä mudassa

Vesilammikoita piti ylittää

Elephant poop

Pikkuinen apina puussa

Löydettiin viimein  ensimmäinen simpanssi puusta ja kyseessä oli vielä lauman alfa-uros. Simpanssi oli aluksi vaan puussa, mutta tuli hetken päästä maalle. Seurasimme sitä kunnes se pysähtyi istumaan puun juureen:)

Siinä se vaan köllötti:)

Joka paikkaa vähän kutitti:D

Toinen simpanssi puussa

Hellyydenosoituksia

Oppaamme

Olive baboon:)

<3

Viidakkotrekin jälkeen saavuimme takaisin campingalueelle. Syötyämme lounaan, saimme itse valita vietämmekö vapaan illan vai haluammeko tehdä suokävelyn lähellä olevalla alueella. Valitsimme suokävelyn joka oli paikallisen yhteisön järjestämä. Tuotto meni yhteisön terveydenhuollon, koulujen ja teiden parantamiseen jne. Kävelyyn sisältyi myös paikallinen opas. Kävelyllä bongasimme monta erilaista apinalajia ja paljon lintuja, erinoimainen paikka siis lintubongareille:D

 

Apinaralli alkaa

Kahvipuu

Viimeinen ilta Kibale National Forest Parkissa

Welcome to Uganda, the pearl of Africa

Seikkailumme Tunisiassa oli päättymässä ja oli aika suunnata seuraavaan maahan, nimittäin Ugandaan. Matkamme odotetuin asia liittyy Ugandaan ja on myös eniten rahaa vievä koko matkamme aikana. Asiasta lisää myöhemmin:) 

Monet ovat ennen matkaamme kyseenalaistaneet lähtöämme Ugandaan, mm. Afrikassa vallitsevan ebolaepidemian takia. Uutisia on seurattu, asioita ja niihin liittyviä riskejä on mietitty läpi tuhat kertaa. Toki voisi olla parempi ajankohta matkustaa Afrikkaan, mutta tämä meidän matka nyt osui samaan aikaan... Tosiasia kuitenkin on että Afrikka on valtava manner. Ihmiset eivät aina tiedosta miten suuresta alueesta puhutaan. Hyvä asia on kuitenkin, että Ebola ei ole levinnyt Ugandaan ja jos olisi, emme tänne olisi tulleet. Riski, että turisti saisi Ebolan on kuitenkin erittäin pieni. Terveellä järjellä ja hyvällä käsihygienialla pärjää. Nämä asiat pitäisi jo muutenkin olla kunnossa reissatessa. Olemme tietysti itsekkin molemmat eläneet siinä jännityksessä, että leviääkö Ebola tänne ja joudummeko perumaan varaamamme matkan. Onneksi näin ei ole käynyt.

Tunisissa ollessamme luimme kuitenkin huonoja uutisia Ugandaan liittyen. Ugandan poliisi oli estänyt Kampalassa sijaitsevan, Al-Shabab terrorijärjestön solun, suunnitteleman terroriteon. He pidättivät 19 henkilöä ja takavarikoivat räjähteitä. Yhdysvaltojen suurlähytystö oli kehottanut asukkaita olemaan varovaisia ja pysymään kotona, poissa julkisilta alueilta. Aiheesta voi lukea lisää täältä. http://www.bbc.com/news/world-africa-29201312 
Siinä vaiheessa kyllä ajattelimme, että miten voi olla näin huono tuuri. Onneksi Ugandan poliisi oli kerennyt estää iskun Kampalassa, eikä mitään kamalaa kerennyt tapahtua. Tästä huolimatta päätimme kuitenkin, että lähdemme Kampalaan. Tilanne oli rauhoittunut kaupungissa ja ihmiset olivat palanneet kaduille. Varovaisuutta oli kuitenkin hyvä noudattaa edelleen.

Vasta lentokentällä kun olimme juuri menossa lentokoneeseen, alkoi oikeasti jännittämään. Kyllä me ihan hulluja ollaan, ajattelimme. Meidän lisäksi, lentokoneeseen nousi kaksi pariskuntaa ja muutama yksin matkustava henkilö, jotka olivat länsimaalaisia. Loput olivat Afrikkalaisia. Tämä vähän lievitti jännitystä, kun näki, että meidän lisäksi muitakin matkusti Kampalaan tällä hetkellä. Lento sujui hyvin, lukuunottamatta sitä että heräsimme kauheaan pamahdukseen. Ensimmäinen ajatus oli, että nytkö siellä jo on sota...(Joo, oltiin vähän väsyneitä) Onneksi se kuitenkin vain oli ukkonen:D  

Olimme perillä Entebben lentokentällä kello kolmen aikaan yöllä. Ajattelimme, että lentokentällä varmasti menisi paljon aikaa viisumin takia ja että joutuisimme turvatarkastukseen. Onneksi asiat kuitenkin sujuivat nopeasti ja ongelmitta. Lentokentällä jouduimme myös täyttämään terveyslomakeen, liittyen ebolaan, sen oireisiin ja missä maissa on oleskellut viimeiset kolme viikkoa. Lämpökin otettiin ja käsidesiä tarjottiin:D Olin kyllä itse niin yllättynyt heidän toiminnastaan, että asia on otettu niin vakavasti. Tosi hieno asia ja kyllä hattua pitäisi nostaa heille. Monesti on kuullut, että Afrikassa ihmisillä on kyseenalainen käsitys käsihygieniasta ja että käsidesin tehoon  ei oikein uskota. Tämä oli kuitenkin erittäin positiivinen yllätys. 
Molemmat jännitimme kovasti, että oliko kuskimme hotellista muistanut tulla hakemaan meitä lentokentältä.  Jännitys osottauti turhaksi, sillä löysimme kuskimme melkein heti. Jippii! Kuskimme oli erittäin mukava ja ystävällinen. Automatka hotellille kesti vähän alle tunnin. Olimme kuulleet, että hotellimme sijaitsi yhdellä Kampalan kiireisimmistä kaduista. Yöllä ulkona kuitenkin oli rauhallista ja hiljaista.  Hotellihuoneemme sijaitsi viidennessä kerroksessa, onneksi ei katutasolla. Itse nukuin yön aika huonosti, koska huoneessa oli ihan järkyttävä tupakanhaju. Päätä alkoi särkeä ja tuli huono olo. Tuntui siltä kun olisi saanut keuhkosyövän yhdessä yössä... Taisin nukkua lakana kasvoilla koko yön:D Aamulla saimme onneksi vaihtaa hotellihuonetta ja nyt on nukuttu paljon paremmin!

Nukuttiin hyttysverkon alla ensimmäistä kertaa. Kampalassa ei ole malariaa, mutta onhan toi tunnelmallista:D

Ugandan shillinki. Noin 70€.

Ensimmäinen päivä Kampalassa meni aika rauhallisesti. Hotellihenkilökunta ajatteli meidän varmaan olleen vähän hölmöjä, kun olimme niin ”pihalla”. Hyvä että ulos uskalsi lähteä ensimmäisenä päivänä:D Menoa täällä Kampalassa ei vaan voi sanoin kuvailla tai edes kuvilla. Se on pakko nähdä itse, että ymmärtää millaista täällä on. Kaupunki on ahdattu niin täyteen ihmisiä, että et taatusti ikinä ole yksin missään. Liikenne on aivan kaoottista, pitää oikeasti varoa ettei jää auton tai moottoripyörän alle. Ihmiset kuljettavat suuria laatikoita, patjoja, siis ihan mitä vaan päidensä päällä. Olen jo muutaman kerran melkein saanut tavaraa päälleni, kun en ole hetkeksi katsonut eteeni ja kerennyt väistää pois tieltä. Ihmiset lastaavat monta tuntia kuorma-autoja niin täyteen kun voivat ja kuljettavat sitten tavaraa muihin maihin, täällä Afrikan alueella. Ihan hullun näköistä:D Uskalsimme kuitenkin käydä pankkkiautomaatilla. Se on aina yksi matkan kuumottavin hetki. Pitää olla niin varovainen ja katsoa ettei kukaan seuraa sinua. Onneksi meitä on kaksi, niin toinen voi vähän vahtia toista. Rahat pitäisi aina saada nopeasti piiloon. Nostamme yleensä viikon budjetin kerralla, se on kuitenkin aika suuri summa köyhissä maissa. Emme koskaan lähde minnekään kantaen isoja summia rahaa mukanamme, vaan silloin pitäisi saada rahat nopeasti turvaan. Yleensä pidämme vain mukana yhden päivän budjettia.

Ensimmäisenä päivänä Kampalassa söimme vain hotellin ravintolassa ja pysyimme muutenkin aika paljon hotellilla, ihan vaan oman turvallisuuden kannaltamme. Emme tunteneet ollenkaan kaupunkia ja olisimme melko varmasti eksyneet jonnekin, alueen sekavuuden ja ruuhkaisuuden vuoksi.  Myöhemmin päivällä kuitenkin kysyimme hotellihenkilökunnalta, jos sieltä käsin meille voisi järjestää kaupunkikierroksen. Se järjestyi nopeasti ja oppaamme oli sama henkilö joka oli toiminut kuskina aikaisemmin. Kuljimme autolla moneen paikkaan, mm. kirkkoihin, ostoskeskukseen ja kuninkaan palatsin alueelle.

Käytiin ensimmäistä kertaa moskeijan sisällä

Moskeijassa piti olla oikein pukeutunut, joten sain lainata vähän ylimääräisiä vaatteita:D

Kiipesimme ylös torniin

Näkymät ylhäältä

Kuskimme ja lapsukaiset halusivat kuvaan

Kaupunkikierroksen jälkeen olemme uskaltaneet käydä enemmän ulkona. Yleisesti ottaen Kampala on kuitenkin turvallinen kaupunki, jos nyt ei ota huomioon viime viikkoista tapahtumaa. Pimeällä ei kuitenkaan suositella liikumista ulkona ja ruuhkaisilla alueilla kannattaa varoa taskuvarkaita(samat suositukset on melkein jokaisessa Afrikan maassa). Hirveästi kuvia emme ole ottaneet täältä, koska kameramme herättää kyllä niin paljon kiinnostusta muissa. Arvoesineitä ei muutenkaan suositella pitävän esillä. Vähän kuvia olemme kuitenkin uskaltaneet napata.
Kampalassa on vähän joka puolella asestautuneita poliiseja tai vartioita metallipaljastimineen. Varsinkin markettien ja ostoskeskuksien lähellä on heitä paljon. Olemme itsekin jo monta kertaa tulleet tarkistetuksi näillä metallipaljastimilla.
 

Kävimme eilen ravintolassa syömässä. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Jouduin kolme kertaa muutamaan tilaamaani ruokaa, koska jokin aines oli aina loppu. Lopulta söimme Simon kanssa hampurilaista, missä sämpylän tilalla oli paahtoleipää, koska tietenkin sämpyläkin oli loppu :D

Nyt kun kaupunkia on vähän oppinut tuntemaan enemmän, ei ole enään niin turvaton olo kuin alussa. On se kuitenkin outoa, kun ei melkein missään näe valkoihoisia ihmisiä. Noin kourallisen länsimaalaisia olemme nähneet täällä. Ensivaikutelmamme Ugandalaisista ihmisistä on, että he ovat yllättävän vakavia, eivät paljon hymyile.  Kaikki joiden kanssa olemme puhuneet ovat kuitenkin olleet erittäin ystävällisiä ja mukavia.

 

Special coffee

Huomisen eväät  viiden tunnin automatkalle. Aika jättää Kampala:)