Valparaiso ja tuhannen rummun karnevaali

Santiagon kalliita hintoja pakoon Valparaisoon

Ensimmäisen viikon aikana Chilessä, meille kävi selväksi, että rahaa tulisi kulumaan enemmän mitä olimme olettaneet. Chile nimittäin osoittautui paljon kalliimmaksi maaksi, mitä olimme luulleet. Majoituksiin, ruokaan ja maan sisällä matkustamiseen kului runsaasti rahaa. Oletimme, että hinnat olisivat tippuneet Santiagon ulkopuolella, koska yleensä pääkaupungissa kaikki on kalliimpaa. Näin ei kuitenkaan ollut. Majoitusten hinnat liikkuivat 25-30€ välillä (jaetulla kylpyhuoneella), yhdestä ateriasta ja juomasta (vesi tai limu) sai maksaa lähes 7€, ellei jopa enemmän. Yllättävintä oli kuitenkin meidän mielestä bussien hinnat. Kuuden tunnin bussimatka maksoi yhdeltä hengeltä noin 17€. Päivässä saattoi helposti mennä pelkkiin kuljetuksiin 50-100€. Emme ole missään muussa maassa joutuneet maksamaan niin paljon pelkistä kuljetuksista! Bussit olivat tietenkin oikein hyvät ja mukavat, silti ihmettelimme niiden kallista hintaa. Miten paikallisilla edes on varaa kulkea pitkänmatkan busseilla?

Junaliikenne on melko olematonta Chilessa, mistä olimme vähän harmissamme. Junalla matkustaminen on mielestämme mukavampaa ja yleensä myös halvempaa.

Päätimme lähteä Santiagon kalliita hintoja pakoon Valparaisoon. Näin ainakin toivoimme. Valparaiso on satamakaupunki, joka sijaitsee noin puolentoista tunnin päässä Santiagosta. Se on tunnettu värikkäistä rakennuksistaan, katutaiteestaan ja kapeista kaduistaan. Oikea kulttuurikaupunki siis.

Löysimme netistä halvan hostellin itsellemme, joista varasimme huoneen yhdeksi yöksi. Emme vielä tienneet miten kauan viihtyisimme Valparaisossa, joten päätimme ensiksi katsoa oliko kaupunki mieleemme. 

Valparaisoon päästyämme olimme aivan ällikällä lyöty. Kontrasti Santiagon ja Valparaison välillä oli aivan valtava. Puolessatoista tunnissa olimme tulleet rikkaiden keskuudesta, kaaokseen ja köyhyyteen. Valparaison bussiterminaalista saavuimme  ahtaille kapeille kaduille, jotka olivat täynnä ihmisiä, torimyymälöitä ja muuta tavaraa. Saastetta ja likaa oli joka puolella. Pieniä huonokuntoisia taloja oli rakennettu tiiviisti toisensa perään. Jotkut taloista olivat aivan asumiskelvottomia, niissä olleiden tulipalojen vuoksi. Valparaiso muistutti mielestämme Madagaskarin pääkaupunkia, Antananarivoa. Emme oikein voineet ymmärtää, miksi joku piti Valaraisoa kauniina ja kulttuuririkkaana kaupunkina.

Hostellimme sijaitsi Puerton alueella, joka katsotaan olevan Valparaison vaarallisempi alue. Tämän tiedon saimme vasta jälkeenpäin. Itse emme huomanneet mitään erikoista kyseisellä alueella, tosin ei siellä kyllä hirveästi turisteja näkynyt. 

Hostellimme osoittautui oikein mukavaksi ja sen henkilökunta oli erittäin ystävällinen, vaikka he eivät paljon englantia puhuneet. Ihan sen takia, että huoneemme oli niin halpa, päätimme jäädä Valparaisoon viideksi päiväksi.

Raskasta ryyppäämistä

Jo ensimmäisten päivien aikana koimme, Valparaison olevan paljon turvattomampi kuin Santiago. Emme osaa suoraan sanoa minkä takia, mutta tunnelma kaupungissa oli vähän jännitynyt. Ehkä se johtui siitä, että olimme saapuneet Valparaisoon juuri paikallisen karnevaalin aikaan (Carnival of the Thousand Drums). Chileläiset nuoret olivat kokoontuneet Valparaisoon kyseisenä viikonloppuna juhlimaan ja ryyppäämään. Emme missään muussa maassa matkamme aikana ole nähneet sellaista ryyppäämistä kuin Chilessä. Nuoret olivat aivan humalassa jo 12 aikaan päivällä, riehuen ja rällästäen. Ihmiset hamstrasivat 1,5 litran olutpulloja ja 3l viinipulloja kaupoista, niin että kaupan hyllyt olivat aivan tyhjät. Naiset kulkivat rinnat paljaana kadulla. Kaupunki oli roskan peitossa ja virtsanhajun haistoi ulkona kävellessään.

Hylätyt lemmikkikoirat

Toinen häiritsevä tekijä oli kaupungin katukoirat. Koiria oli kaduilla aivan valtavasti ja niiden jätöksiä sai koko ajan väistellä. Oikea miinakenttä. Ihmettelimme jo Santiagossa katukoirien ulkonäköä. Lähes jokainen koira oli sairaallollisen ylipainoinen ja kantoi kaulapantaa, tai jonkinlasta koiranvaattetta. Saimme syyn koirien ylipainoon paikalliselta oppaalta Valparaisossa. Hän kertoi, että monet koirista ovat entisiä lemmikkejä, jotka on hylätty kadulle omistajien kyllästyessä niihin. Monet paikalliset ovat kiintyneet joihinkin katukoiriin ja ruokkivat niitä pitkin päivää, mikä on johtanut koirien ylipainoisuuteen. Kasvavan katukoira ongelman vuoksi, Chilen hallitus oli suunnitellut koirien lopettamista, mutta niin monet paikalliset olivat protestoineet asiaa vastaan, että koirien lopettaminen hylättiin. Sen sijasta monissa kaupungeissa ollaan nyt kastroitu katukoiria, jotta niiden lisääntyminen saataisiin estettyä. Oppaamme kertoi myös, että lain mukaan koirien ruokkimisestä pitäisi maksaa pieni maksu, mutta sitä ei kuulemma noudateta niin tarkkaan.

Sisäpiiritietoa Valparaisosta

Monessa Chilen kaupungissa on mahdollista tehdä ilmainen "walking tour", eli  opastettu kävely kaupungissa. Kävely perustuu tippiin, eli oppaalle maksetaan sen verta rahaa, mitä hänen katsotaan ansaitsevan. Olimme jo Santiagossa miettineet tekevämme kyseisen kävelyn, mutta emme sitten enää kerenneet. Valparaisossa meillä oli runsaasti aikaa. Sabina: Yksi syy, miksi myös halusin tehdä opastetun kävelyn oli se, että itse ainakin jännitin arvoesineiden esillä pitämistä ulkona, koska niin paljon humalaisia oli liikkeellä. Opastetun kävelyn aikana, taas oli turvallista ottaa kuvia, koska liikuimme koko ajan paikallisen oppaan kanssa. Ehkä ylireagoimme, mutta näin koimme valokuvaamisen olevan turvallisempaa ja helpompaa.

Ryhmässämme oli neljä henkilöä meidän lisäksi, he olivat kaikki Chileläisiä. Ryhmä oli mielestämme juuri sopivan kokoinen. Suuremmassa ryhmässä, kokemus ei olisi ollut yhtä henkilökohtainen.
Oppaamme Eduardo oli syntynyt ja asui Valparaisossa, joten hänellä oli paljon tietoa kaupungista ja sen ihmisistä. Hän oli erittäin hyvä kertoja ja teki kävelystä erittäin mielenkiintoisen. Emme pelkästään keskittyneet historiallisiin rakennuksiin ja arkkitehtuuriin, vaan saimme myös paljon sisäpiiritietoa Valparaisosta.  Oppaamme sanoi, että hän ei halua keskittyä pelkästään Valparaison hyviin puoliin, vaikka monet oppaat niin tekevät. Hän halusi myös näyttää kaupungin huonoja ja rumia puolia. 

Koko kävely kesti kaiken kaikkiaan lähes neljä tuntia, mutta aika ei käynyt ollenkaan pitkäksi. Saimme välillä erittäin tuijottelevia katseita paikallisilta ja jotkut pysähtyivät kuuntelemaan mitä Eduardo kertoi Valparaisosta. Englanninkielen kuuleminen herätti selvästi paljon mielenkiintoa paikallisissa. Kävelyn puolessavälissä, saimme jopa todistaa kun ryhmämme pariskunnan autoon oltiin murtauduttu keskellä päivää vilkkaalla kadulla. Autosta oltiin viety heidän matkalaukkunsa.

Kaiken kaikkiaan kävelystä jäi erittäin hyvä kokemus ja koimme sen olleen erittäin antoisa. Näkemyksemme Valparaisosta oli saanut aivan uuden ulottuvuuden. Kokemuksemme Valparaisosta ei olisi ollut läheskään niin hyvä, ilman opastettua kävelyä ja kaikkea tietoa mitä saimme sen kautta. Tippiä ei ollut pakko antaa kävelyn päätteeksi, mutta koimme kävelyn olleen niin onnistunut, että halusimme lahjoittaa Eduardolle 10 000 pesoa, eli vähän yli kymmenen euroa.

Alkuvaikeuksia Chilessä

Viikon kestävä jetlag

Ensimmäinen päivä Santiagossa sujui väsyneissä tunnelmissa. Tavoitteemme oli pysytellä hereillä koko päivän, vaikka kuinka väsyttäisi, jotta pääsisimme nopeasti kiinni normaaliin vuorokausirytmiin. Jo illan lähestyessä, huomasimme tämän olevan helpommin sanottu kuin tehty. Kello kuuden aikaan järkyttävä väsymys valtasi meidät ja olimme aivan valmiita nukkumaan. Silmät menivät pakosta kiinni ja saimme välillä nipistellä ja herätellä toisiamme, että pysyimme hereillä. Illalla kävimme lyhyellä kävelyllä, jotta emme vain nukahtaisi liian aikasin. Hyvästä yrityksestä huolimatta, suunnitelmamme vähän epäonnistui. Lähes viikon ajan menimme nukkumaan kello 19.00 ja 20.00 välillä ja heräsimme neljän ja viiden aikaan aamulla pirteinä kuin peipposet.  

Lumiset vuoret Santiagon taustalla

Varhaiset aamut sujuivat rauhassa kirjoitellen blogia. Syötyämme aamiaisen hostelilla, suuntasimme yleensä ulos tutustumaan Santiagoon. Liikkeet olivat yleensä vielä kiinni tähän aikaan, joten kaupungissa oli melko rauhallista, katukoiria lukuun ottamatta. Yhtenä aamuna teimme kävelyn ylös Cerro San Cristobalille. Matkan varrella ja kukkulan huipulla, oli mitä mahtavimmat näkymät Santiagon yli. Lumiset vuoret näkyivät upeasti kaupungin taustalla.

Kieliongelmat alkavat

Vietimme neljä päivää Santiagossa. Tässä ajassa kerkesimme huomata miten rajoittunutta tai olematonta paikallisten englanninkielentaito oli. Chile on tänä päivänä yksi Etelä-Amerikan kehittyneimmistä maista, minkä vuoksi tietenkin luulimme, että maassa pärjäisi joten kuten englannilla. Näin ei kuitenkaan ollut.  Australiassa ollessamme opiskelimme vähän espanjankielen alkeita sekä ostimme hyvän Latinalaisen Amerikan matkustussanakirjan. Espanjankielen hallitseminen, helpottaisi matkustamista ja tietenkin paikallisiin tutustuisi helpommin. Toiveenamme on käydä kielikurssi jossain maassa!

Ensimmäiset kieliongelmat kohtasimme postipakettia lähettäessä Suomeen. Tavaraa oli kertynyt runsaasti Australiassa ollessamme, joista tietenkin halusimme eroon. Rinkat pullottivat täysinä ja oli raskasta kantaa niin suurta määrää tavaraa. Olimme päättäneet lähettää ylimääräiset tavaramme vasta Chilestä, koska Australian posti on niin kallis. Laskimme, että säästäisimme monta satasta lähettämällä tavaramme vasta Chilestä.

Postitoimistolla kukaan henkilökunnasta ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia. Sanakirjamme avulla kuitenkin saimme asiamme selitettyä ja nainen ojensi meille pahviset laatikot. Täytettyämme laatikon tavaroillamme, oli edessä papereiden täyttäminen. Kaikki tiedot olivat pelkästään espanjaksi, eikä meillä tietenkään ollut hajuakaan mitä piti täyttää mihinkin. Asiakas postissa huomasi ongelmamme ja toimi meille tulkkina, jotta saisimme paperit oikein täytettyä. Samalla hän tulkkasi meille, mitä pakettiin ei saanut laittaa. Tämä oli jo meille ennestään tuttua, koska olimme jo matkamme aikana lähettäneet kaksi pakettia Suomeen. Paketin hinnaksi tuli 120€ ja painoa väheni rinkoistamme yli 10 kg! Nyt oli vain toivottava, että postipaketti saapuisi perille Suomeen.

Seurasimme tiiviisti postipakettimme kulkua postista saadun seurantanumeron avulla. Kahden päivän jälkeen huomasimme, että pakettimme oli jäänyt tulliin, paketissa olevan patterin takia. Mikä patteri?! Olimme aivan varmoja, että emme olleet laittaneet patteria pakettiin, edes vahingossa. Aloimme epäilemään, että kyseessä oli jokin virhe tai että joku tullissa yritti huijata meitä. Tästä kiivastuneina, lähdimme postitoimistoon ja yritimme selittää samalle naiselle, joka oli palvellut meitä, että pakettimme oli jäänyt tulliin, paketissa olevan patterin vuoksi. Tästähän ei tullut mitään, koska espanjankielentaitomme oli niin huono. Useamman soiton jälkeen nainen kuitenkin ymmärsi mistä oli kysymys. Saimme tiedoksi, että paketti palautettaisiin takaisi Santiagon postitoimistoon viiden työpäivän jälkeen. 

Harmissamme kävelimme ulos postitoimistosta ja mietimme mitä tekisimme. Matkamme suunnitelmat olivat menossa aivan pieleen yhden postipaketin vuoksi. Olimme jo viettäneet Santiagossa neljä päivää, mikä oli mielestämme  aivan tarpeeksi. Tarkoituksena oli ollut, että suuntaisimme Santiagon jälkeen pohjoiseen päin, mutta nyt jouduimme miettimään reittiämme ja aikatauluamme uusiksi. Viikon päästä, oli kuitenkin palattava Santiagoon. Mietittyä erilaisia vaihtoehtoja, päätimme matkustaa Valparaisoon muutamaksi päiväksi. Matka sinne kestäisi vain puolitoista tuntia bussilla, joten pääsisimme sieltä melko helposti takaisin Santiagoon. Kokemuksistamme Valparaisossa voitte lukea seuraavassa postauksessamme!

Aikamatkustusta ja kaksi myöhästynyttä lentoa

Lentolippuja metsästämässä

Matkamme pisin ja kallein lento on tähän asti ollut lentomme Chileen. Jahkailimme pitkään lentoreittimme suhteen ja vertailimme myös erilaisia lentopasseja. Halpaa lentoa Etelä-Amerikkaan ei yksinkertaisesti näyttänyt löytyvän. Kilpailua eri lentoyhtiöiden välillä on erittäin vähän, mikä todennäköisesti on syynä siihen, että lennot Etelä-Amerikkaan ovat niin kalliit. Ihan alkuperäisessä suunnitelmassamme olisimme myös halunneet lomailla Polynesian saaristossa Australian jälkeen, mutta päätimme jättää kyseisen pysähdyksen väliin ja suunnata suoraan Etelä-Amerikkaan. Toivottavasti löytäisimme yhtä kauniita rantoja Etelä-tai Väli-Amerikasta!    

Vaihtoehtomme oli lentää suoraan Etelä-Amerikkaan tai sitten Yhdysvaltojen (Los Angelesin) kautta Väli-Amerikkaan ja sieltä matkustaa maanteitä pitkin Etelä-Amerikkaan. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulosti meidän korviimme vähän säätämiseltä ja aikaavievältä. Loppujen lopuksi emme olleet varmoja, säästäisimmekö kuitenkaan hirveästi rahaa lentämällä Yhdysvaltojen kautta. 

Halvimmat lennot Australiasta Etelä-Amerikkaan näyttivät aina kulkevan Buenos Airesin tai Santiagon kautta. Henkilökohtaisesti Chile kiinnosti meitä maana enemmän kuin Argentiina (lennot olivat myös vähän halvempia sinne). Kaiken vertailun jälkeen, löysimme kohtuu hintaiset lentoliput Santiagon, Chileen. Aikaisemmin seuratessa lentojen hintoja, ne olivat pyörineet yli 1000 € tuntumassa (per henkilö). Löysimme liput 833€:lla (per henkilö), joten olimme tähän erittäin tyytyväisiä! Lentomme Chileen kulkisi Aucklandin kautta ja kestäisi kaiken kaikkiaan 18 tuntia. Pitkää matkaa emme odottaneet innolla:D

Kaksi myöhästynyttä lentoa

Lentoa edeltävänä yönä emme nukkuneet paljon, koska oli herättävä jo ennen neljää aamulla. Lentomme nimittäin lähtisi kello seitsemältä. Inari oli niin ystävällinen, että hän lupautui viemään meidät lentokentälle aamuvarhain, sen sijasta, että olisimme ottaneet lentokenttäbussin Tullamarinen lentokentälle. Tuntui siltä, kun olisimme lähdössä aivan uudelle matkalle, niin hyvin olimme ilmeisesti asettuneet Melbourneen. Simolla oli vähän perhosia vatsassa, itse en vielä osannut jännittää tulevaa matkaa.
Heti lentokentälle tullessamme saimme huomata, että lentomme oli yli tunnin myöhässä. Meillä oli siis runsaasti aikaa vietettävänä lentokentällä, ennen kuin lentomme lähtisi. Jännitimme vähän, että myöhästyisimmekö Aucklandista lähtevältä jatkolennolta, koska vaihtoaikaa oli vain kolmisen tuntia. Saimme kuitenkin tiedon, että Aucklandissa lentohenkilökunta oli tietoinen lentomme myöhästymisestä. Nähtäväksi jäi, jäisikö lentomme odottamaan meitä.
Pääsimme lopulta lentokoneeseen, melkein pari tuntia myöhässä. Laskimme, että todennäköisesti kerkeäisimme seuraavalle lennollemme juuri ja juuri. Matkustimme ensimmäistä kertaa Emiratesilla, mistä jäi oikein hyvä kokemus. Lentokoneen istuinpenkit olivat mukavat ja tilavat, sekä tarjottu ruoka oli oikein hyvää. Paljon erilaista viihdettä oli myös tarjolla ajanvietoksi.

Noin neljän tunnin jälkeen, olimme perillä Aucklandissa. Olimme vähän harmissamme siitä, että Uusi-Seelanti jäisi väliin tällä kertaa. Niin monet olivat kehuneet tätä mahtavaa maata, Australiassa ollessamme. Uuteen-Seelantiin haluamme ehdottomasti matkustaa joku kerta, oli sitten kyseessä Working-Holiday tai ihan vaan lomamatka! 
Aucklandin lentokentällä saimme pian huomata, että seuraava lentomme oli myös myöhässä. Lentoa oli siirretty parilla tunnilla eteenpäin. Lisää odottelua oli siis luvassa.

Lentomme Chileen lähti lopulta seitsemän aikaan illalla, paikallista aikaa. Lentoyhtiönä toimi LAN Chile, josta meille myös jäi hyvä kokemus. Ruoka oli oikein hyvää ja tarjolla oli myös Chileläistä viiniä. Itse lento oli tosin aika puuduttava. Saimme vain vähän nukuttua lentokoneessa, joten arvailimme, että hereillä olo päivällä tuottaisi ongelmia. Seuraava lentomme olisi näillä näkymin vasta vuoden vaihteessa, joten hetkeen ei olisi lentokoneella matkustamista. Mikä helpotus!

Aikamatkustusta

Lentomme oli perillä Santiagossa 28.päivä syyskuuta, eli samana päivämääränä jolla lentomme oli lähtenyt Melbournesta. Syy tähän oli, että olimme ylittäneet kansainvälisen päivämäärärajan. Elimme siis syyskuun 28. päivän kaksi kertaa. Chileen tultaessamme siirryimme ajassa taaksepäin kaiken kaikkiaan 14 tuntia. Jostain syystä, olimme kuvitelleet aikaeron olevan paljon pienempi. 

Santiagon julkinen liikenne haltuun

Väsyneinä ja vähän jännittyneinä kävelimme ulos Santiagon lentokentältä. Seuraavaksi oli löydettävä bussi keskustaan, mikä onneksi osoittautui olemaan melko helppoa. Bussin apupoika selitti espanjaksi, että meidän oli vielä otettava metro bussin päätepysäkiltä, jotta pääsisimme varaamamme majoituspaikkaan, joka sijaitsi Providencian alueella.

Puolen tunnin bussiajelun jälkeen olimme perillä Santiagon keskustassa. Lähes 25 asteen lämpö oli meitä vastassa, kun astuimme ulos bussista. Olimme luulleet, että lämpötila olisi ollut alhaisempi Santiagossa, minkä vuoksi olimme pukeneet pällemme takit ja pitkälahkeiset housut. Löysimme onneksi melko nopeasti alueen lähimmän metropysäkin, joten meidän ei tarvinnut kävellä pitkään painavat rinkat selässä. Tavaraa kun oli kertynyt jonkun verta Australiassa ollessa. Odotimme pääsevämme eroon näistä mahdollisimman pian!

Metrolla liikkuminen oli hyvin helppoa. Ostimme liput itsellemme lipunmyyntitoimistosta. Vaihtoehtoisesti olisi myös voinut ostaa matkakortin ja ladata siihen rahaa. Tarkoituksenamme oli kuitenkin vain oleskella Santiagossa muutaman päivän, joten emme nähneet korttia tarpeelliseksi itsellemme.

Hostellimme sijaitsi Providencian alueella, joka on suuremmaksi osaksi koti  keski- ja ylemmänluokan väestölle. Alue näytti silmiimme melko rauhalliselta ja hiljaiselta. Santiago itsessään, muistutti mielestämme paljon eurooppalaista kaupunkia, vanhoineen taloineen ja koristeellisineen rakennuksineen. Emme aivan tällaiseksi olleet kuvitelleet kaupunkia, vaan olimme kuvitelleet sen olevan paljon kehittymättömämpi.
Hostellihuoneemme  taas oli erittäin yksinkertainen ja mitäänsanomaton. Huone oli pieni ja ahdas, siihen mahtui vain kerrossänky, vaatelipasto ja yöpöytä. Hyvä kun itse mahduimme edes kääntymään huoneessa :D Huoneen hintalaatu-suhde tuntui Aasian jälkeen melko huonolta. Suunnitelmamme oli viipyä vain pari yötä kyseisessä hostellissa ja sillä välin löytää halvempi majoituspaikka lopuille öille.

Etelä-Amerikan seikkailumme oli alkanut ja olimme taas päässeet reppureissauksen makuun!

Kuuden päivän road trip Australiassa - mitä se maksaa?

Tuhat euroa köyhempänä

Palasimme takaisin Melbourneen monta kokemusta rikkaampana, mutta lähes 1000€ köyhempänä. Kuusi päivää tien päällä ja 1500 km oli takana.  Sanotaan, että matkustaminen on kallista Australiassa ja voimme itsekin todeta tämän todeksi. Kuuden päivän aikana käytimme noin 940 euroa. Aasiassa tai Afrikassa olisimme pärjänneet samalla summalla noin kolmisen viikkoa. Jäikö tämä sitten harmittamaan meitä? Ei todellakaan.  

Matkustustapamme Australiassa oli erilainen verrattuna aikaisempiin matkoihimme. Ensimmäistä kertaa elämässämme turvauduimme vuokra-autoon, mikä oli aivan mahtava tapa tutustua eri alueisiin omaan tahtiin ja mitä syrjäisempiin paikkoihin! Oli kiva saada vähän vaihtelua, tuttua tutuimpiin minibusseihin, laivoihin ja juniin.

Tietenkin Australiassa pystyy matkustamaan halvemmilla tavoilla ja monet valitsevatkin telttailla, matkustaa suuremmissa ryhmissä, syödä pussinuudelia ja nukkua dormeissa. Meidän kohdalla, rahaa olisi myös mennyt paljon vähemmän jos olisimme nukkuneet koko road trippimme aikana teltassa. Yön kylmyys kuitenkin yllätti meidät, emmekä enää pitäneet telttailukokemusta mukavana. Teimme ensimmäisille päiville omat eväät, joten tässä säästimme vähän rahaa. Muutoin söimme ulkona ravintoloissa, melko halvoissa paikoissa kylläkin, lukuun ottamatta pari kertaa, kun tyydyimme pussinuudeleihin ja muihin kaupan eväisiin. Emme kumpikaan välitä dormeissa yöpymisestä ja olemme myös huomanneet, että yksityishuoneen saa melkein samalla hinnalla, kuin kaksi vuodetta dormista. Halusimme myös vähän hemmotella itseämme, minkä vuoksi olimme varanneet kaksi yötä neljän tähden hotellista. 

Mitä saimme tällä rahalla?

1. Road trippimme budjettia söi eniten autonvuokraus. Tähän meni lähes 400€. Autonvuokraus sisälsi navigaattorin ja kaiken kattavan vakuutuksen.
2. Tankasimme auton neljästi matkamme aikana. Bensakulut olivat noin 40 dollaria joka kerta, eli noin 26€ per tankkaus.
3. Saimme nukkua motellissa, teltassa ja hienossa hotellissa(mihin sisältyi kaksi kasvohoitoa)! Majoituksiin meni noin 433 dollaria, eli noin 280€.
4. Lopuilla rahoilla söimme hyvää ruokaa ja saimme mm. mahtavia kokemuksia paikallisten eläinten kanssa(sisäänpääsymaksu eläinpuistoon).  Onneksi suurin osa Great Ocean Roadin nähtävyyksistä ovat ilmaisia, joten niihin ei pala rahaa.

Viimeinen viikonloppu Melbournessa

Melbournessa totesimme, että pian Australian matkamme oli päättymässä. Ei ollut enää montaa päivää jäljellä. Yllättäen olimme viettäneet tasan tarkkaan seitsemän kuukautta Australiassa. Emme ikinä olisi uskoneet, että viihtyisimme jossain näin kaukana kotoa, näinkin hyvin. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja oli aika jatkaa matkaa. Toteuttaa keskenjäänyttä maailmanympärimatkaa! 

Onneksi viimeisiin päiviin ei pelkästään sisältynyt pakkaamista ja siivoamista, vaan olimme sopineet hauskojakin asioita viimeisille päiville. Lentomme Chileen lähtisi vasta varhain maanantaiaamuna, ennen sitä olimme päättäneet pitää pienet läksiäiset ravintola illallisen muodossa. Olimme varanneet pöydän perjantai-illaksi Maha nimiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin lähi-itämaista fine dining ruokaa. Inari, Shaun ja Tiia olivat paikalla meidän lisäksi. Ilta oli erittäin hauska ja ruokaa tarjoiltiin aivan valtavasti, vaikkakin kyseessä oli fine dining ravintola. Kuuden ruokalajin jälkeen olimme kaikki aivan täynnä, emmekä läheskään syöneet kaikkea ruokaa. Illallisen jälkeen suuntasimme vielä viskibaariin, maistelemaan erilaisia viskejä. Kokemus oli mielenkiintoinen ja erilainen. Itse tosin totesin, että viski ei ole minua varten :D
Sunnuntaipäivä sujui lapsentahtisesti ja suuntasimme Inarin, Shaunin ja heidän tyttärensä (hoitotyttöni) kanssa Werribee Open Range zoohon. Vietimme päivän aivan mahtavassa säässä. Tietenkin hyvät säät alkoivat heti, kun olimme lähdössä Melbournesta. Eläintarha oli erittäin kiva. Tuntui jopa hetkellisesti siltä, kun olisimme palanneet Afrikkaan. Mikä oli sen parempaa, kuin viettää viimeinen päivä mahtavassa seurassa.

The Great Ocean Road - Part 3

Great Ocean Roadin viimeiset pysähdykset

Keskiviikkona koitti road trippimme toiseksi viimeinen päivä. Edellisenä iltana olimme etsineet yösijaa internetistä seuraavalle yölle. Yllätyimme siitä, miten kalliit kaikki majoituspaikat olivat Great Ocean Roadin varrella. Warrnamboolista olimme saaneet motellihuoneen itsellemme ihan kohtuulliseen hintaan, mutta majoitukset Great Ocean Roadilla eivät olleet lähelläkään kohtuullista. Yhdestä yöstä olisi saanut maksaa lähes 150 dollaria, eli lähes 100€ yötä kohden. Tämä oli aivan liikaa mielestämme. Tiesimme kyllä, että olimme myöhään liikkeellä huonevarauksen suhteen. Uskoimme kuitenkin, että jostain voisimme saada huoneen halvemmalla. Telttailu ei enää ollut vaihtoehto, koska ulkona oli vielä yksinkertaisesti liian kylmä. Käytyämme erilaisia vaihtoehtoja läpi, päädyimme varaamaan huoneen Colacista. 

Colac sijaitsee noin 150km Melbournesta lounaaseen suurella vulkaanisella alueella. Aluetta käytetään pääasiassa maa-ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin. Pienen kaupungin ympärillä on monia suuria järviä ja tulivuorten kraattereita. Itse Colac on rakennettu valtavan Colac-järven sivuun, josta kaupunki myös on saanut nimensä.

Ennen kuin jatsaisimme matkaa Colaciin, halusimme ensin ajaa koko Great Ocean Roadin loppuun, aina Geelongiin asti, josta sitten jatkaisimme matkaa Colaciin. Great Ocean Roadilla pysähdyimme useamman kerran. Yllätyimme siitä, miten erilainen luonto oli Apollo Bayn ja Torquayn välillä. Kun oli jättänyt yhden rannan taakseen, seuraava oli jo edessä. (Kyseistä aluetta kutsutaan Surf Coastiksi). Warrnamboolista Apollo Bayhin asti, maisemat olivat enemmän maalaismaisia ja välillä tie vei jopa sademetsän läpi.

Pysähdyimme muutamalla rannalla matkan aikana, mm. Kennet Riverillä, Lornessa ja Angleseassa. Kaikki kolme rantaa olivat hyvin erilaisia!

Syntymäpäivä Colacissa

Saavuimme Colaciin illan aikana. Taisimme olla ainoat henkilöt hostellissa, koska ainakaan ketään muita ei näkynyt talossa koko oleskelumme aikana. Talo oli vanha puutalo, joka natisi aina askeleen otaessa. Simon mielestä talo muistutti vähän kummitustaloa :D 

Syötyämme päivällisen huoneessamme (pussinuudeleita ja mansikoita), päätimme vielä tehdä lyhyen kävelyn kaupungin keskustaan. Kaupungissa oli aivan mielettömän hiljaista. Harvoja ihmisiä näkyi ulkona ja kaikki liikkeet olivat kiinni. Olemme molemmat huomanneet, että emme enää oikein viihdy näin hiljaisissa kaupungeissa. Mielestämme on mukava olla kaupungissa, joka tuntuu eloisalta ja joka vilisee ihmisiä. Melbourne on tainnut tehdä tämän meille?

Torstaiaamuna koitti oma syntymäpäiväni ja road trippimme viimeinen päivä. Oli uskomatonta ajatella, että viime syntymäpäiväni vietin Ugandassa keskellä viidakkoa vuorigorilloiden kanssa. Vuosi oli vierähtänyt nopeasti. Aluksi olimme suunnitelleet, että olisimme tähän aikaan vuodesta jo Suomessa. Toisin kuitenkin kävi. 
Emme aikoneet viettää syntymäpäivääni sen kummemmin road trippimme aikana, vaan viettäisimme sitä vasta seuraavana päivänä kun olimme palanneet Melbourneen.

Kumpikaan meistä ei pitänyt Colacia erityisen kiinnostavana kaupunkina, joten vierailumme siellä jäi melko lyhyeksi. Halusimme kuitenkin molemmat käydä keskustassa sijaitsevassa Colac Botanic Gardensissa, ennen kuin jatkaisimme matkaa. Puutarha sijaitsi aivan Colac-järven vieressä, mistä oli hienot näkymät järven yli. 

Red Rock - Yksi Australian nuorimmista tulivuorista

Meillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa päivälle, kun että palaisimme takaisin Melbourneen illan/yön aikana. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut, että olisimme vielä yöpyneen yhden yön jossain muualla kuin kotona. Kalliit majoitukset ja se, että olimme jo niin lähellä kotiamme Melbournessa, sai meidät kuitenkin muuttamaan mielemme. Ehkä uusi suunnitelmamme oli myös järkevämpi sen kannalta, että välttyisimme perjantain aamuruuhkalta.

Colacin keskustasta suuntasimme seuraavaksi Red Rockille. Tulivuori on yksi Australian nuorimmista tulivuorista ja se sijaitsee vain 12 km Colacista. Paikasta on löydetty yli 40 erillistä purkauspistettä ja monet kraattereista ovat nyt täynnä vettä. Paikalle löytää helposti hyvien tieopasteiden avulla.

Lake Weering - Vaaleanpunainen järvi

Red Rockista jatkoimme matkaa Steigliziin asti. Matkalla Steigliziin näimme aivan upean järven! Parkkeerasimme automme tien viereen ja jäimme ihmettelemään järveä ja sen väriä. Emme ikinä olleet nähneet mitään vastaavaa. Kartasta katsoimme, että kyseinen järvi oli Weering-järvi. Netistä löysimme jälkeenpäin hyvin huonosti tietoa järvestä ja sen väristä, emmekä todellakaan tiedä mikä on syynä järven erikoiselle värille.

Auringonlasku ja kengurulauma

Saavuttuamme Steigliziin ajattelimme, että olisimme vielä menneet trekkaamaan Steiglizin lähellä sijaitsevaan kansallispuistoon (Brisbane Ranges National Park). Meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää parkkipaikkaa autollemme ja kello alkoi jo lähestyä kolmea, joten päätimme jättää trekkailun väliin. 

Brisbane Ranges National Parkista jatkoimme matkaa Bacchus Marchiin, kaupunkiin, joka sijaitsee Ballaratin ja Melbournen välillä. Vietimme aikaa kaupungissa noin parisen tuntia, tutustuen kaupunkiin kävellen ja käyden päivällisellä. Kaupunki oli selvästi enemmän mieleemme kuin Colac. 

Päivällisen syötyämme lähdimme ajamaan Melbourneen päin. Matkalla törmäsimme mitä ihanimpaan näkyyn, nimittäin kenguruihin luonnossa! Aurinko oli juuri laskemassa, joten saimme erittäin hienoja kuvia!