Tekemisen meininkiä Kuala Lumpurissa

Malesian ihana lämpö oli meitä vastassa, kun astuimme ulos Kuala Lumpurin lentokentältä. Ilmasto oli yllättävän erilainen, verrattuna Afrikan ilmastoon. Vaikka Afrikassa oli kuuma, niin jotenkin Aasian ilma tuntui lämpimämmältä ja myös kosteammalta.

  Olimme ostaneet liput lentokenttäbussiin lentokentän sisältä. Bussia jouduimme odottamaan vartin verran ennen kuin pääsimme matkaan. Väsymys ja nälkä painoi.  Itselleni tuli tosi huono olo bussissa ja arvelin sen johtuvan väsymyksestä ja matkapahoinvoinnista. Bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden ja niin se kestikin. Emme etukäteen olleet ottaneet selvää, että lentokenttä sijaitsi niin kaukana kaupungin keskustasta. Matkaa keskustaan oli yli tunti bussilla. Koko ajan sain keskittyä siihen, etten oksenna bussiin.

  Päätimme jäädä pois Chinatownissa, koska olimme lukeneet netistä, että siellä olisi eniten budjettimajoituksia. Majoituimme ensimmäiseen löytämäämme hotelliin, huonon oloni takia. Hinta oli vähän korkeampi kun mitä olimme hakeneet, mutta saimme onneksi sitä vähän  tingittyä alas. 

Hotellilla minulle iski kauhea vatsatauti. Olin todennäköisesti saanut jonkun pöpön ravintolasta jossa viimeksi söimme Madagaskarilla. Olihan sieltä saatava joku vatsatautituliainen mukaan. 

Tervehdittyäni kävimme hoitamassa muutaman asian, mm. postissa tavaranlähetyksen vuoksi. Rinkkaan oli kertynyt jonkun verta tavaraa, joten halusimme lähettää osan tavaroista Suomeen, jotta rinkka kevenisi. Simo oli ostanut Madagaskarilaista vaniljarommia ja hölmöinä olimme luulleet, että voisimme lähettää pullon Suomeen. Malesiassa oli kuitenkin sääntö, että mitään nesteitä ei saanut lähettää. Päädyimme kuitenkin lähettämään muita tavaroita kotiin Suomeen, mm. vaatteita ja tuliaisia. Kiloja paketilla oli noin neljä ja hintaa tuli alle 40€. 
  Kävimme myös molemmat kampaajalla. Omat hiukseni olivat ihan järkyttävän huonossa kunnossa Afrikan auringon ja suihkuveden jäljiltä. Hiukset katkeilivat ja lähtivät päästä sen verta, että pelkäsin kohta olevani kalju. Kampaajalla mies tokaisi vain, että leikkaa puolet tukastani pois ja suositteli vielä päälle hoitoa päänahalleni. Hintaa koko hoidolle tuli noin 50€. Kampaajakäynti kesti kolme tuntia, sisältäen hoidon päänahalleni, päähierontaa ja hiusleikkauksen. Kokemus oli erittäin rentouttava.

Hassua kyllä, koimme pienen kulttuurisokin vasta saavuttuamme Malesiaan. Jälkikäteen sitä alkoi miettimään mitä kaikkea olimme kokeneet ja nähneet Afrikassa ollessa. Malesiassa kaikki oli niin erilaista ja paljon helpompaa. Matkustamisen ero Malesiassa ja Afrikassa oli niin suuri. Yhtäkkiä ei enää tarvinnut olla koko ajan varuillaan. Kameraa pystyi pitämään esillä kaduilla ihan huoletta (olemme kuitenkin vielä varovaisia, koska tietenkin ryöstö voi sattua missä maassa tahansa). Turvallisuuden tunne oli ihan eri tasoa kuin Afrikassa.

Ihastuimme Malesialaiseen ruokaan. Katukeittiöitä oli joka puolella kaupunkia, näissä söimme suurimmaksi osaksi. Niin pieni asia kuin,  ettei joka kerta tarvinnut sanoa, ettei halua jäitä juomaan teki meidät iloiseksi. Kuala Lumpurissa kun jääpalat ovat tehty puhtaasta vedestä. Kun kanaa tai muuta lihaa tilasi, se ei ollut pelkkää luuta ja nahkaa, vaan siinä oli kunnolla lihaa. Ruoka oli myös huomattavasti halvempaa kuin Afrikassa, joten päiväbudjettimme laski jonkun verta.

Vaikka Kuala Lumpur on Malesian suurin kaupunki, liikkuminen miljoonakaupungissa oli helppoa. Julkinen liikenne oli erittäin kattava ja oli mahdollista liikkua pitkiäkin matkoja  kaupungin sisällä junalla tai metrolla. Emme käyttäneet taksia kertaakaan, kun julkinen liikenne oli sen verta hyvä ja kaikkien lisäksi halpa. 
  Kaupungissa  oli paljon isoja  uusia ostoskeskuksia. Teki kyllä mieli shoppailla, mutta se sai kyllä nyt jäädä, kun rinkkaa vihdoin oli saanut kevyemmäksi. Selkä ja olkapäät eivät oikein tykkää liian painavasta rinkasta:D Kävimme myös elokuvissa katsomassa Interstellar elokuvan, liput olivat yhteensä noin 4€. Silmät meinasivat tippua päästä kun näimme hinnan. Ihan uskomatonta että leffassa käyminen on niin halpaa! Elokuvateatteri oli tosi moderni ja uusi, melkein parempi kuin Suomen;) Ihmettelimme kun siellä ei myyty mitään irtokarkkeja, oli pelkkiä karamellisoituja popkorneja. Kyselimme suolasten popkornien perään (myyjä katsoi meitä vähän oudosti), mutta niitä ei ollut. Karamellisoidut popkornit osoittautuivat olemaan oikeata herkkua, niitä tuli ahmittua vähän liikaa:D

Bubbletea ja bambuleivoksia välipalaksi

Marketti Chinatownissa

Uusi tukka

Simo parturinkäynnin jälkeen

Madras Lane hawkers (paikka oli jo suljettu). Tunnettu katuruokala Chinatownissa. Kannattaa kokeilla Asam Laksaa.

 Laatikossa maailmankuulut egg tart leivonnaiset erimakuisina (seesami, tavallinen ja vihreä tee) ja
BBQ pulled pork leivonnaiset vasemmalla  

Joulukoristeita

Ostoskeskuksen sisällä valmistauduttiin tulevaan jouluun

Kuala Lumpuria koristavat monet pilvenpiirtäjät

Ostoskeskuksen sisältä

Petronas twin towers juurelta

Petronas twin towers on maailman korkeimmat kaksoistornit, 452 metriä korkeat.

Ongelmia Mauritiuksen lentokentällä

Trekkimme jälkeen palasimme takaisin Antsirabeen, missä vielä yövyimme yhden yön, ennen matkaamme takaisin Antananarivoon. Aikaa meillä vielä oli jäljellä neljä päivää, ennen lentoamme Malesiaan. Olimme olleet yhteydessä Etelä-Korealaiseen ystäväämme, Cesariin, whatsApin kautta. Hän oli itse juuri saapunut Antananarivoon ja päätimme tavata hänet majoituspaikan edessä, jossa hän majoittui. Meillä oli jälleen kerran hauskoja hetkiä yhdessä, kävimme mm. yhdessä syömässä ja esittelemässä kaupunkia hänelle. 

Muotinäytös

Museo, joka kertoo Madagaskarin historiasta

Näkymät hotellistamme

Cesar ja viimeinen päivä Madagaskarilla

Kuukauden jälkeen oli aika hyvästellä Madagaskar ja koko Afrikka. Vietettyä 7 viikkoa, tarkalleen ottaen 78 päivää Afrikassa, tarttui mukaamme sekä hyviä, että huonoja muistoja, suurimmaksi osaksi kuitenkin hyviä. Tuntui oikein mukavalta lähteä Aasiaan, Afrikan jälkeen. Tiesimme, että matkustaminen siellä, ainakin monessa maassa, olisi helpompaa kuin Afrikassa. Ruokakin olisi paljon parempaa, ja emme toivottavasti kärsisi yhtä paljon vatsataudeista kuin Afrikassa ollessa.

Matkalla Antananarivon lentokentälle, päätimme pysähtyä tien varrella olevaan markettiin. Siellä myytiin mm. erilaisia matkamuistoja. Mukaan tuli ostettua kaiken näköistä halvalla. Olemme matkallamme ostaneet jokaisesta maasta jonkun matkamuiston, ettei sitten jälkikäteen kaduta, ettei mitään tullut ostettua. 

Lentokentällä check-inin yhteydessä, henkilö tiskin takana,  kyseli meiltä paluulentoa kotimaahamme tai jatkolentoa Malesiasta. Meillä ei ollut jatkolentoa Malesiasta, koska suunnitelmamme oli, että kulkisimme maitse Malesiasta Thaimaaseen. Selitimme suunnitelmamme työntekijälle. Hän kuitenkin suositteli meitä varaamaan jatkolennon Kuala Lumpurista Bangkokiin varmuuden vuoksi, jotta emme joutuisi ongelmiin Malesian maahantuloviranomaisten kanssa. Hetken mietittyämme suostuimme miehen ehdotukseen, koska ei siitä mitään haittaakaan olisi. Mies varasi meille liput, jotka automaattisesti peruuntuisivat 24 tunnin jälkeen.

Olemme aina olleet tarkkoja ja selvittäneet etukäteen eri maiden maahanpääsyvaatimuksia, milloinkin tarvitaan jatkolentolippua tai viisumia etukäteen. Tähän asti kaikki oli sujunut  niin kuin suunniteltu, ilman minkäänlaisia ongelmia. Välillä check-inin yhteydessä on kysytty jatkolentolippua ja silloin se on aina löytynyt meiltä. Maahantuloviranomaiset ovat yleensä vain laittaneet leimat passiimme, ilman suurimpia kysymyksiä matkastamme tai matkamme suunnitelmista. 
  Olimme mm. etukäteen ottaneet selvää Suomen suurlähetystön sivulta, että Malesiaan emme tarvitsisi jatkolentolippua ja, että Suomen passilla saisimme oleskella maassa 90 päivää viisumivapaasti. Asian piti siis olla ihan piece of cake.

Lentomme Malesiaan sisälsi vain yhden välilaskun Mauritiuksella. Lennonvaihtoaikaa oli vain tunnin, eli melko hyvän lennon olimme varanneet. Mauritiuksen lentokentällä kohtasimme kuitenkin ongelmia. Lentokentällä piti mennä niin sanotun, transfer screening pointin läpi. Työntekijä tiskin takana, kysyi meiltä matkamme suunnitelmaa ja pyysi meitä näyttämään jatkolentolippua Malesiasta pois. Näytimme miehelle lentolippua, jonka juuri olimme varanneet Madagaskarin lentokentällä. Miehelle lentolippu ei kuitenkaan meinannut  kelvata, koska se oli pelkkä varaus. Mies sanoi meille, ettei voi päästää meitä lentokoneeseen, ennen kuin  kyseinen varaus olisi maksettu. Hän toisteli meille koko ajan, että Malesian viranomaiset eivät päästäisi meitä maahan.
Selitimme miehelle, että Suomen passilla maahantulo pitäisi sujua ongelmitta. Tunteet kävivät aika kuumana ja alkoi jännittämään pääsisimmekö olleenkaan koneeseen. Väittelimme miehen kanssa yli 20 minuuttia, siitä oliko meillä oikeus lentää Malesiaan. Alkoi toden teolla hermostuttamaan, koska jatkolentomme oli kohta lähdössä. Pääsimme kuitenkin lopulta tämän aiheen yli, lentolippuvarauksemme avulla. Seuraavana mies vielä vaati meitä näyttämään jatkolentolipun Bangkokista pois. Selitimme hänelle, että meillä oli jopa kuukausi aikaa varata  kyseinen lentolippu Malesiassa ollessa. Sen ei pitäisi olla mikään ongelma. Painotimme miehelle, että hänellä ei ole oikeutta pitää meitä täällä ilman painavempaa syytä, koska meillä oli kaikki tarvittavat matkadokumentit ja selvä matkasuunnitelma. Miehen hetken juteltuaan esimiehensä kanssa, hän päästi meidät läpi. Huomasi kyllä, että miestä jäi kovasti suututtamaan tämä asia.

Boarding oli jo alkanut kun saavuimme portille, josta lento lähtisi. Olimme molemmat erittäin helpottuneita kun pääsimme lentokoneeseen. Itselleni jäi kuitenkin kovasti vaivaamaan käyty väittely miehen kanssa, hermoilin koko lennon aikana sitä, että pääsisimmekö Malesiaan. Olin aivan varma, että meidät käännytettäisiin pois.

Lensimme ensimmäistä kertaa AirMauritiuksella, joka helposti on ollut paras lentoyhtiö mitä olemme käyttäneet. Palvelu oli kehuttavan hyvää, ruoka maukasta ja viiniäkin tarjoiltiin ilmaiseksi. Tuli juotua pari lasillista:D 
  Lentomme oli perillä Malesiassa aamuyön aikaan. Olimme molemmat erittäin väsyneitä ja jännitimme mikä kohtalo maahantulotiskillä meille suotaisiin. Olin jo valmiiksi päässäni miettinyt mitä sanoisin miehelle tiskin takana. Yllätykseksi, mies laittoi vain leimat passiin, ilman yhtäkään kysymystä. Ihan turhaan olimme siis stressanneet maahanpääsystä ja lentokentän mies meuhkannut siitä meille. Pystyimme vihdoin huokaista helpotuksesta.

Trekkipäivä 2 - Vierailu kylän sairaalaan ja kävelyä riisipeltojen keskellä

Seuraavana päivänä heräsimme jo neljältä aamulla. Olimme molemmat ihan unenpöpperössä herättyämme. Afrikassa aikaisin herääminen kuuluu normaaliin elämään. Ihmiset heräävät kukonlaulun aikaan, kello 5-6 välillä tekemään töitä. Itsekkin heräsimme melko aikasin Afrikassa ollessa, koska kukot tosiaan kiekuvat niin kovaa ja liikennemeteli on niin meluisa, että on vaikea saada enää nukutuksi kello kuuden jälkeen. Simolla on vähän paremmat unenlahjat kun minulla. Itse olen saanut nukutuksi vähän pidempään korvatulppien avulla. 

Aamulla herättyämme, suuntasimme alas alakertaan juomaan kahvit ja syömään pari keksiä, ennen kuin toinen trekkipäivämme alkaisi. Aamun suunnitelma oli, että kiipeäisimme ylös, lähellä olevalle kukkulalle nauttimaan maisemista ja sen jälkeen suuntaisimme takaisin talolle, missä meitä odottaisi valmis aamiainen.

Kukkulalle kiipeäminen oli tosi raskasta niin aikaisin aamulla, tuntui siltä, että energiataso oli tosi alhainen ja olimme molemmat aivan poikki jo ennen puoltaväliä. Olimme niin hengästyneitä, että puhuminen ei onnistunut ja piti oikein keskittyä hengittämään:D Jotenkin kuitenkin saimme itsemme ponkaistua ylös mäelle. Ylhäällä aurinko oli jo noussut ja pääsimme nauttimaan lämpimästä kahvista ja muutamasta kakkupalasta (kyllä, Madagaskarilla syödään paljon makeita välipaloja).

Auringonnousu

Kukkulalta alastuleminen oli vähän helpompaa, vaikka omat varpaani eivät tykkää jyrkistä alamäistä. Oikea syy varpaiden epämukavuuteen oli kuitenkin se, että olin ostanut  liian pienet trekkikengät itselleni. Lyhyen kävelyn aikana ne ovat ihan mukavat, mutta kun pitäisi kävellä monta tuntia ja varsinkin jyrkkiä alamäkiä alas, niin kyllä alkaa tuntua ilkeältä. Kaksipäiväinen trekki johti siihen, että isovarpaan kynteni tummuivat ja kipeytyivät, ja lopuksi jouduin irroittamaan molemmat kynnet. Opetus: älä osta liian pieniä trekkikenkiä, mieluummin sitten yhden numeron isommat.

Talolla meitä odotti mahtava ja monipuolinen aamiainen. Talon kaksi naista olivat valmistaneet meille kaikennäköistä hyvää. Oli riisikeittoa, kuivattua zebunlihaa, lettuja hillon kera, riisileipää, makeaa fritteerattua perunaa sekä kahvia ja teetä.  
Ennen kuin lähdimme, kiitimme naisia heidän ystävällisyydestä, vieraanvaraisuudesta ja heidän tekemästään ruuasta. Naiset olivat aidosti iloisia meidän vierailusta heidän pieneen kylään. Tippa tuli melkein linssiin, kaikista kauniista sanoista, mitä he meille sanoivat. Harvoin niin aitoja ihmisiä tapaa.

Talo jossa majoituimme

Jätettyämme talon, jatkoimme matkaa tutustuaksemme kylään, jossa olimme yöpyneet. Kävimme mm. tutustumassa paikallisten työntekoon,  eli mitä he tekevät saadakseen päivittäisen elantonsa. Monet työt, kulkevat sukupolvesta toiselle, eli jos vanhemmat ovat riisinviljelijöitä, niin lapsetkin ajautuvat tekemään samaa työtä. Lapset ovat pienestä pitäen mukana työnteossa jollain tapaa,  yleensä jopa koulunkäyntinsä ohella. 

Miehet tekevät riisistä jauhoa

Viikonloppusin paikassa oli paikallinen marketti

Miehet korjasivat polkupyöriä. Heidän mielestään olimme enkeleiden näköisiä:D

Talossa asui mies, joka teki puukärryjä

Miehet lämmittivät uunia maissinjyviä varten

Naiset osallistuivat myös popkornin tekoon (oppaamme vasemmalla)

Oppaamme kertoivat, että puun kukkaa käytetään huumausaineena.  Se on mm. suosittu lasten- ja nuorten keskuudessa.

Päivän aikana pääsimme myös tutustumaan kylän julkiseen sairaalaan, mikä varsinkin minua sairaanhoitajana kiinnosti erittäin paljon. Sairaalassa toimi lääkäri, joka ei sillä hetkellä ollut paikalla ja farmaseutti. Muita työntekijöitä ei ollut. Farmaseuttimies kyseli paljon asioita minulta sairaanhoitajana ja kertoi mielellään sairaalan toiminnasta meille. 

Sairaalan suurin asiakasryhmä oli pienet lapset, (alle kaksivuotiaat). Työkuvaan kuului mm. konsultaatiot ja lääkkeiden jakaminen sairaille asiakkaille. Asiakaskunta ei ollut hirveän iso, päivästä riippuen, saattoi olla 5-15 asiakasta. Lapsiasiakkaita oli paljon, koska heille annettiin mm. perusrokotteita. Farmaseutti kertoi, että lapset saavat yhdeksän rokotetta ilmaiseksi.  Miestä huoletti se, että hänellä ei ollut toimivaa jääkaappia rokotteille, jotta ne pysyisivät kylmänä. Hän joutui joka päivä kulkemaan toiseen sairaalaan hakemaan rokotteitaan, jotta hän pystyi rokottamaan asiakkaita vastaanotollaan. Mies kysyi mm. minulta, oliko minulla tähän ongelmaan joku ratkaisu. 

Farmaseutti sanoi meille, että voimme tulla tutustumaan sairaalan sisätiloihin jos haluamme. Tottakai halusimme. 
Emme olleet ihan odottaneet sitä, mitä sisällä näimme. Olimme kuitenkin edellisellä matkallamme Kambodzassa, myös tutustuneet julkiseen sairaalaan, joka ei lähelläkään ollut saman tasoinen kuin tämä sairaala. Sairaalan sisätilat veti kyllä hiljaiseksi. En tiennyt mitä sanoa tai ajatella. Sairaalassa oli kolme huonetta ja pitkä käytävä.  Sisällä oli pimeä ja tunkkainen ilma. Yhdessä huoneessa oli kolme sänkyä, jossa pelkät muoviset patjat. Toisessa huoneessa oli niin sanottu, synnytyssänky. Sitä ei ollut käytettyä pitkään aikaan, koska suurin osa naisista synnyttävät kotona.  Jotkut naiset olivat synnyttäneet sairaalassa, jos heillä oli ollut vaikea raskaus. Farmaseutti kertoi, että monesti ihmiset avuvat vähän syrjemmässä, kauempana sairaalasta. Vaikeissa raskauksissa ja  synnytyksen lähestyessä,  mies monesti kantaa raskaana olevan vaimonsa sairaalaan, koska ei ole muuta tapaa päästä sinne. Kylässä ei ollut paljon kulkuneuvoja,  ja vaikka joitain oli, niin harvoilla oli varaa käyttää niitä.

Itse purskahdin järkytyksestä kyyneliin, nähtyäni sairaalan kaksi muuta huonetta. Näin surun miehen kasvoilla kun hän esitteli huoneet meille. Tällainen herkkis kun olen ja eläydyn vähän liikaa asioihin. En kuitenkaan osannut odottaa tällaisia sairaalaolosuhteita, kun ensimmäisenä näimme toimiston, mistä sai ihan hyvän vaikutelman. Tuli niin surullinen ja avuton olo, kun mietti miehen työtä sellaisessa paikassa. Olin kyllä niin vihainen maailmalle sillä hetkellä. Tiedän, että kehittyneissä sairaaloissa, ihan Suomessakin, heitetään niin paljon ”vanhentuneita” välineitä ja muuta tavaraa roskiin.  Nämä tavarat voisi lähettää kehitysmaihin, missä ne olisivat kullan arvoisia. Kyseisessä sairaalassa, ei ollut juuri mitään työvälineitä. Jotenkin niin uskomatonta. Eikä tässä vielä kaikki. Farmaseuttimies ei ollut saanut mitään palkkaa melkein vuoteen. Korruptio vaivaa pahasti maata. Aina joku vetää paikallisten ihmisten rahat välistä. Mies hyvää hyvyyttään teki työtään rahasta huolimatta, koska ei halunnut jättää kylänsä ihmisiä pulaan.

Farmaseutti sairaalan toimistossa

Tunteikkaan sairaalavierailun jälkeen jatkoimme trekkiämme riisipeltojen läpi. Trekkimme aikana riisipelloilla, näimme jopa kaksi käärmettä. Madagaskarilla ei  ole yhtään tappavan myrkyllistä käärmettä, vaikka maassa on vaikka kuinka monta erilaista käärmelajia. Joten aihetta suureen paniikkiin ei ollut:D

Kaksipäivämme trekkimme oli päättymässä, hyviin tunnelmiin. Viimeinen pysähdyksemme oli Betafon kaupungissa,  jossa kävimme kuninkaan haudalla ja tutustumassa paikalliseen markettiin. Oppaamme olivat mitä mahtavimmat ja meillä oli monta mielenkiintoista keskustelua. Miesoppaamme oli jopa käynyt vuoden koulua Norjassa vaihto-oppilaana, joten hän vähän tiesi millaisesta paikasta me olimme kotoisin. Hän sanoi,  että hän on onnellisimmillaan Madagaskarilla, vaikka Norjassa oli asunut ja maasta tykännyt. Mies asui itse pienessä talossa pienessä kylässä ( hän oli itse kasvanut kylässä jossa yövyimme). Mielestäni erittäin kunnioitettavaa ja  siitä näkee kuinka pienet asiat tekevät ihmisen onnelliseksi.

Nainen töissä riisipellolla

Hautoja

Nuoret kirjoittavat mm. rakkaudentunnustuksia kasvien lehtiin

Jättiläisheinäsirkka

Pieni vesiputous

Jättiläishämähäkkejä sai varoa vähän joka puolella.

Hautoja Betafon kaupungissa

Kirkko

Kuninkaan hauta

Betafon kaupunki