Matka Ile Sainte-Marie saarelta Antsirabeen

Vietettyämme vajaan viikon Ile Sainte-Marie saarella, päätimme lähteä saarelta hyvän sään aikaan. Olimme seuranneet sää tiedotuksia internetistä säännöllisesti, emmehän halunneet kokea samanlaista myrskyä merellä toista kertaa. Soanierana-Ivongon satamassa odotti sama bussi, jolla olimme sinne aikaisemmin tulleet. Tapasimme satamassa suomalaisen naisen. Hän tunnisti meidät suomalaisiksi Haltin repustamme. Oli outoa puhua suomea pitkästä aikaa ulkopuolisen kanssa. Bussimatka kulki erittäin nopeasti mielenkiintoisten keskusteluiden takia suomalaisista ja Suomesta. Tuli kyllä naurettua paljon yhden bussimatkan aikana. Päätimme "katkaista" matkareittimme taas tutussa Tamatavessa ja Moramangassa, ennen kuin jatkaisimme matkaa takaisin Antananarivoon. Hyvä puoli pitkään reissussa ollessa, on se, että ei ole mikään kiire ja hoppu minnekään. Voit katkaista pitkän välimatkan, jos siltä tuntuu ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. Vietimme vajaat pari päivää Tamatavessa ja yhden yön Moramangassa ihan vain chillaillen ja lepäillen. Koimme myös matkamme ensimmäinen ukkosmyrskyn Moramangassa:D

Mietimme Simon kanssa, mitä vielä halusimme tähdä Madagaskarissa, ennen lentoamme Malesiaan. Meillä oli kuitenkin vielä noin viikko aikaa Madagaskarissa ennen kyseistä lentoa. Aluksi olimme vain ajatelleet, että viettäisimme loppupäivät Antananarivossa, mutta mietittyä asiaa enemmän, päätimme lähteä Antananarivosta vähän etelämpänä sijaitsevaan kaupunkiin, Antsirabeen. Onneksi näin teimme, koska koimme yhden matkamme kohokohdista kyseisessä paikassa.

  Moramangasta ei valitettavasti päässyt suoraan Antsirabeen, vaan oli pakko kulkea Antananarivon kautta. Antananarivossa oli vielä vaihdettava bussiasemaa ja sieltä ottaa minibussi Antsirabeen. Antananarivosta Antsirabeen matkaa oli noin 170km, joten siinä vierähti vielä muutama tunti autossa. Matka oli yksi Madagaskarin pahimpia, olimme jo hölmöinä luulleet, että kaikki minibussit Madagaskarilla olivat uusia ja hyväkuntoisia. Tämä minibussi oli kaikkea muuta kuin sitä. Jalkapohjat olivat koko matkan aikana ihan tulessa, kun auton lattia kuumeni niin paljon sen pakoputken takia. Autossa oli tietenkin niin paljon ihmisiä ja niin ahdasta, ettet pystynyt liikkumaan yhtään, taikka vaihtamaan asentoa matkan aikana. Tästä kuitenkin selvittiin ihan selväjärkisinä.

Koimme molemmat Antsiraben erittäin köyhäksi kaupungiksi. Kaduilla näki paljon köyhyyttä ja kodittomia kerjäämässä. Kaikenlaista roinaa myytiin ja kierrätettiin kaduilla. Paikallisessa marketissa oli mahdollista ostaa kaikenlaista tavaraa. Huomasimme, että suurin osa esillä olevasta tavarasta oli vanhaa ja käytettyä, vanhoja lukkoja ja muovipulloja oli mm. myynnissä. Ei ollut uusia esineitä tai tekstiilejä esillä. Löysimme jopa Nokian ikuisia 3210 ja 3310 puhelimia, joita myytiin "uusina". Marketista pystyi myös ostamaan eläimiä, mm. kaneja, ankkoja, kanoja sekä kissan-ja koiranpentuja.
  Antsirabessa ei ollut oikeastaan yhtään autoja, autot korvasivat huonokuntoiset minibussit, pousse-pousset, eli polkupyöräkuskit kärryineen sekä miehet jotka vetivät puista kärryä, jossa kuljettavat ihmisiä ja tavaraa. Itse erehdyimme kerran käyttämään vedettävää kärryä, jossa ihminen kuljetti meitä juosten, ja kävellen kun voimat loppuivat. Mies oli laiha ja kuihtunut. Kuskit tienasivat vain muutamia senttejä per asiakas, joskus ehkä euron. Heille se tietenkin oli normaalia ja vain työtä, mutta meidän sydäntä se kyllä riipaisi sen verta, että emme toista kertaa kyseistä kulkuneuvoa halunneet käyttää. Tuntui siltä, kuin mies olisi tehnyt orjatyötä.

Yövyimme kahdessa eri majoituspaikassa Antsirabessa. Päädyimme vaihtamaan toiseen majoituspaikkaan, sen sijainnin vuoksi ja koska kyseinen huone oli vähän halvempi kuin edellinen. Tapasimme toisessa majoituspaikassa ensimmäisen majoituspaikan ranskalaisen omistajan, joka oli aivan humalassa. Mies oli aluksi ihan asiallinen, lukuunottamatta, että hän kyseli vähän outoja meiltä. Hän halusi puhua politiikasta, uskonnosta ja mm. Madagaskarin korruptiosta ja maan muista huonoista asioista. Emme halunneet ottaa asioihin kantaa millään tavalla.  Tästä mies sitten hermostui ja alkoi moittimaan meitä ja haukkumaan muita asiakkaita majoituspaikan ravintolassa. Mies kävi vessassa, ja oli ilmeisesti siellä ottanut jotain muutakin ainetta kuin alkoholia, koska hän aivasteli kyllä siihen malliin, että jotain jauhoa nenään todennäköisesti oli vedetty. Miehen käyttäytyminen muuttui tosi arvaamattomaksi ja uhkaavaksi, joten päätimme jättää ruokalumme kesken ja siirtyä huoneeseemme. Onneksi emme matkamme aikana ole moneen tällaiseen tapaukseen törmänneet. Emme tiedä oliko mies katkera siitä, että olimme vaihtaneet majoituspaikkaa vai halusiko mies käyttäytymisellään antaa huonoa mainetta toiselle majoituspaikalle, jotta se menettäisi asiakkaita.

Työntekijät paikallisista matkatoimistoista olivat jatkuvasti myymässä meille seitsemän päiväistä jokiristeilyä, joka oli alueen suosituin turisti aktiviteetti. Meillä ei kuitenkaan ollut niin paljon aikaa enään jäljellä Madagaskarilla, eikä meitä oikein kiinnostanut turistinen jokiristeily. Halusimme tehdä jotain erilaista. 

Kävimme kysymässä yhdestä hotellista mahdollisia turistiaktivitteetteja, mitä voisimme Antsirabessa ollessa tehdä. Tiesimme, että hotelli järjesti erilaisia aktivitteetteja turisteille, eikä vain samaa jokiristeilyä, mitä meille joka suunnasta tuputettiin. Mietittyä hetken yhdessä erilaisia vaihtoehtoja, päädyimme valitsemaan kaksipäiväisen trekin  Antsiraben lähialuueella. Trekki sisälsi kaksi paikallista opasta, yöpymisen pienessä kylässä sekä kaikki ateriat ja juomat. Kirjoitamme trekistä seuraavassa postauksessa:)

Ensimmäisen majoituspaikkamme ulkopuolelta

Pousse-Pousse ravintola. Ravintola oli sisustettu niin, että söit vaunun sisällä. Hampurilaiset olivat herkkua.