Pitkän blogitauon jälkeen, olemme päättäneet palata takaisin blogin pariin ja muistella maailmanympärimatkamme viimeisiä kuukausia. Tämä ei tule olemaan helppoa. Meillä on nimittäin tuhansia kuvia läpikäymättä tabletilla, Onedrive:lla, puhelimella ja kovalevyllä.
Bolivia, Marras- ja joulukuu 2015
Blogissamme kerroimme viimeksi siitä, kun matkustimme Paraguaysta Quijarroon, joka on rajakaupunki Boliviassa. Selaa pari tekstiä taaksepäin, niin pääset kyseiseen postaukseen.
Quijarrossa visiittimme jäi lyhyeksi. Vietimme siellä vain pari yötä.
Kaupunki ei ollut mitenkään kovin turistiystävällinen, vaan se on enemmänkin
läpikulkukaupunki. Kaupungissa oli lähestulkoon vain paikallisia. Juna-asemalla
taisimme nähdä yhden turistin. Matkassamme oli edelleen mukana brittituttavamme
Tom ja Guy, kenet olimme tavanneet Paraguayssa. Pari kertaa kadulla
kävellessämme, kuulimme kun paikalliset huusivat "puta "(huora)
ja muita kirosanoja meille. Ensimmäistä kertaa matkamme aikana tunsimme,
ettemme olleet tervetulleita kaupunkiin.
Olimme etukäteen vähän selvitelleet, miten pääsisimme Quijarrosta
jatkamaan matkaa Santa Cruziin. Yksi vaihtoehto nousi ylitse muiden,
nimittäin "Death Train", eli suomeksi kuoleman juna.
Lähdimme heti seuraavana päivänä juna-asemalle selvittämään, kulkiko
junia ylipäätänsä enää Santa Cruziin vai saisimmeko heti haudata
suunnitelmamme. Onneksemme selvisi, että juna edelleenkin kulki samaa reittiä
kuin aikoinaan. Vaihtoehtoja oli kaksi, yksi kalliimpi ja yksi halvempi juna.
Me päädyimme halvempaan vaihtoehtoon, joka lähtisi vasta seuraavana
päivänä (maksoimme matkasta vajaa 10€/henki).
Junaliput ostettuamme päätimme samalla etsiä toisen majoituspaikan
juna-aseman läheltä. Päädyimme erittäin halpaan hostelliin. Kahden hengen
huoneesta maksoimme 3-4€. Illan lähestyessä huomasimme, että hostelli oli
selvästi nuorten ja Brasilian puolella työskentelivien suosima. Porukka
pelasi jalkapalloa sisätiloissa ja biletti läpi yön.
"Death train" on saanut nimensä siitä, että aikoinaan siinä on
kuljetettu keltakuumetta sairastavia ihmisiä. Junassa olevat ihmiset olivat
siis enemmän tai vähämmän matkalla kuolemaansa.
 |
| Death train - Edessä oli 650 km ja 18 tunnin junamatka Santa Cruziin. |
 |
| Junassa tarjottu päivällinen |
Juna lähti matkaan päivällä ja olisi perillä Santa Cruzissa aikaisin
aamulla. Olimme ostaneet mukaan runsaasti eväitä matkan ajaksi. Junassa oli
myös ravintola, mistä sai päivällistä. Tarjolla oli kanaa, riisiä ja maissia.
Junan penkit olivat oikein mukavat, mutta niitä ei saanut makuuasentoon.
Vaunussamme oli pari televisiota mistä näytettiin erilaisia elokuvia ja
musiikkikonsertteja läpi yön. Kovin paljon ei kyllä saanut nukuttua yön aikana,
koska juna piti niin kovaa meteliä ja pomppi tosi paljon.
Aamulla saavuttuamme Santa Cruziin, olimme tietenkin tosi väsyneitä
huonosti nukutun yön jälkeen. Santa Cruzin juna-asema oli erittäin kaoottinen,
joten halusimme sieltä nopeasti pois. Päästyämme keskustaan, olimme
yllättyneitä siitä, että kaupunki oli niin kehittynyt ja paljon hienostuneemman
oloinen kuin mitä olimme odottaneet. Itse tutustuminen kaupunkiin jäi hyvin
pinnalliseksi, koska vietimme lähestulkoon puolet siellä vietetystä ajasta
neljän seinän sisällä vuorotellen sairastellessa.
 |
| Söimme ihan mielettömän hyvää jäätelöä Santa Cruzissa |
