Eksyksissä suurkaupungissa

Uusivuosi Taipeissa sujui rauhallisissa merkeissä. Palasimme hotellillemme joskus kahden jälkeen yöllä, muun juhlivan ihmisväen mukana. Vältimme pahimman ruuhkan, koska päätimme kävellä pari metropysäkkiä eteenpäin. Eksyimme vähän matkalla, mutta löysimme lopulta hotellille yhden paikallisen miehen ohjeilla. Metrot olivat aivan täynnä, mutta pahimman ruuhkan olimme onnistuneet välttämään. Taipeissa oltiin valmistauduttu uudenvuoden ruuhkaan hyvin, mm. metroliikennettä oltiin ilmeisesti lisätty pahimpaan aikaan ja joitain metroasemia Taipei 101:n lähellä oltiin suljettu, joten pahimmilta ruuhkaryntäyksiltä vältyttiin.

Taipei on hallinnollisesti jaettu kahteentoista kaupunginosaan. Eri alueiden välillä on helppo liikkua,  Taipein erinoimaisen metroliikenteen (Taipei Rapid Transit System, MRT) avulla, johon itse ainakin ihastuimme. Metrojärjestelmä koostuu 89 asemasta, joten aika laajasta metrojärjestelmästä puhutaan. Aluksi ajattelimme ettemme ikinä opi liikkumaan Taipeissa, mutta metroliikenne osoittautui olemaan paljon yksinkertaisempi kun miltä se näytti. Oli meillä tietenkin (melkein aina) mukana "metrokartta", josta pystyimme katsomaan oikean linjan itsellemme ja kumpaan suuntaan metron ottaisimme. 

Taipei on niin suuri kaupunki, että kaikkiin kaupunginosiin on aivan mahdotonta tutustua parin viikon aikana. Tavoitteekseen voi ottaa tutustumisen muutamaan kaupunginosaan ja sen tarjoamiin antimiin. Luonnollisesti tutustuimme parhaiten kaupunginosiin, jossa majoituspaikkamme sijaitsi. Ensimmäinen hotellimme sijaitsi Daqiaotou:ssa. Tutustuimme alueeseen hyvin pintapuolisesti, koska jouduimme vaihtamaan hotellia jo heti seuraavana päivänä.

Uudenvuoden vieton jälkeen oli aika suunnata väsyneinä kohti toista majoituspaikkaamme. Jos itse olisimme saaneet päättää, olisimme mielellämme jääneet pidemmäksi aikaa samaan hotelliin. Toinen majoituspaikka oli kuitenkin varattuna meille, joten sinne oli vain mentävä. Motelli, josta olimme saaneet huoneen uudenvuodenpäiväksi, sijaitsi vähän kauempana kaupungin keskustasta. Päätimme kulkea sinne metrolla ja loput matkasta kävellen. Huomasimme pian, että suunnistaminen alueella ei ollut ihan maailman helpoin juttu. Olimme myös arvioineet kävelymatkan pituuden aivan väärin. Ennen kuin motellille pääseminen menisi ihan säätämiseksi, päätimme kulkea loppumatkan taksilla. Taksikuljettaja ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, eikä osannut lukea englantia paperilta. Onneksi olin tulostanut tositteen hotellivarauksestamme, jossa kävi ilmi hotellin nimi ja sijainti kiinaksi. Miehen ilmeen perusteella, hän tiesi mihin olimme matkalla. Taksimatka motellille kesti kymmenisen minuuttia, eli olimme olleet aika kaukana kyseisestä paikasta. Motelli sijaitsi jonkinlaisella teollisuusalueella. Taksikuskimme katsoi meitä vähän sillä ilmeellä, että olemmeko todella oikeassa paikassa:D

 Motellin respassa tapasimme naisen, joka ei juurikaan puhunut englantia. Hotellivoucherin avulla, saimme kuitenkin selvennettyä naiselle, että meillä on varaus motelliin. Lopulta motellin henkilökunta näytti meille huoneemme. Motellialue oli erittäin  jenkkimäisen näköinen. Alueella oli erillisiä puutaloja ja jokaisessa talossa oli pari "omaa asuntoa". Huoneeseen kuljettiin autotallin kautta, rappusia pitkin ylös huoneeseen. Olimme muuten erittäin tyytyväisiä huoneeseemme, mutta sisällä oli aivan JÄRKYTTÄVÄN kylmä. Emmekä tietenkään osanneet käyttää lämmitystä, koska kaikki ohjeet oli kiinaksi:D Onneksi huoneessa oli paksut untuvapeitot mihin pystyi kietoutua. Kylpyhuoneessa oli myös kylpyamme, joka kyllä tuli tarpeeseen, kun halusi hemmotella itseään lämpimässä vedessä. 

Emme valitettavasti ottaneet mitään kuvia kyseisestä paikasta, koska olimme

erittäin väsyneitä. Simo poti vielä matkaväsymystä ja päätimme yhdessä tehdä muutoksia matkasuunnitelmaamme. Itse sain haudata sisäisen duracelpupuni hetkeksi ja yrittää ottaa vähän rauhallisemmin. Halusimme kuitenkin tehdä tämän matkan yhdessä ja se tarkoitti, että kompromisseja oli tehtävä. Päätimme jäädä Taipeihin viikoksi rauhoittumaan ja ylipäätänsä matkustaa pienemmällä alueella Taiwanissa. Taipei on itsessään niin suuri kaupunki, että  pari viikkoa pystyisi helposti viettämään pelkästään siellä. Alunperin olimme suunnitelleet, kulkevamme pohjoisesta etelään asti.  Päätimme kuitenkin, että kaikkea ei tarvitse nähdä yhdellä kertaa. Välillä vähempi on parempi.

Seuraavana aamuna oli aika jättää kylmä motellihuone taakseen ja pystyimme vain toivomaan, että seuraavassa majoituspaikassa olisi lämpimämpi. Alkuyö motellilla oli ollut mielenkiintoinen, yhtäkkiä hälytys huoneessamme alkoi soimaan täysiä. Hälytyksen yhteydessä sanottiin jotain kiinaksi. Odotimme kärsivällisinä jonkinlaista englanninkielistä ilmoitusta, mutta eihän sitä ikinä tullut:D Simo päätti käydä ulkona tarkistamassa tilanteen, että missään ei ollut tulipaloa. Ilmeisesti kyseessä oli ollut varoitus pienestä maanjäristyksestä motellialueella (Taiwanissa on nimittäin päivittäin pieniä maanjäristyksiä). Itse heräsin vielä yön aikana pieneen maanjäristykseen, kun taulu heilui seinällä.

Aamulla syötyämme, motellin henkilökunta tilasi meille taksin, joka vei meidät suoraan lähimälle metroasemalle. Kolmas majoituspaikkamme oli tällä kertaa hostelli Zhongshanin kaupunginosassa. Hostelli sijaitsi onneksi lähempänä keskustaa, metroaseman lähellä. Majoituspaikan löytäminen oli todellinen ongelma. Olimme saaneet hyvät ohjeet majoituspaikan pitäjältä, mutta emme siitä huolimatta meinanneet löytää hostellia. Yleensä olemme löytäneet aika hyvin tarvittavat paikat, uusissa ja vielä aika tuntemattomissa kaupungeissa. Mutta Taipei oli kyllä poikkeus. Kaupunki on niin järjettömän iso, erilaisia katuja ja pieniä kujia löytyy ihan joka puolelta. Meillä meni tosi kauan hahmoittaa, kuinka osoitteiden numerointi menee. Systeemi oli paljon monimutkaisempi kuin esimerkiksi, Suomessa tai muissa maissa missä olemme vierailleet. Pakkaa sekoitti tietenkin myös se, että monella hotellilla oli vain hotellin nimi kiinaksi, eikä englanniksi. Lopuksi löysimme hostellin, kun olimme kysyneet apua yhdestä hotellista ja Mcdonaldsista. Kyllä me varmaan tunti alueella pyörittiin ennen kuin varaamamme hostelli löytyi:D

Hostelli sijaitsi tällä pikkukadulla. Sitä ei ollut helppo löytää:D

Hostellin sisääntulo:D

Vaikka hostellin ulkokuori ei ollut mikään hienoin, niin sisältä majoituspaikka oli erittäin siisti. Taiwanissa on erittäin korkeat standardit, liittyen huoneiden kuntoon ja siisteyteen. Tämän kyllä huomasi, koska Taiwanissa olemme majoittuneet matkamme siisteimmissä ja puhtaimmissa huoneissa. Asiakaspalvelu on myös aina ollut erinomaista, jos kieliongelmia ei lasketa.

Uudeksi vuodeksi Taipeihin

Taas oli yksi maa jäämässä taakse ja voimme vain todeta, ettei vähän päälle kaksi viikkoa riitä millään Myanmarissa. Saimme vain pienen pintaraapaisun maasta. Myanmar lukeutuu helposti yhdeksi lempimaistamme Kaakkois-Aasiassa, ihan  vaan siellä asuvien ihmisten vuoksi. Missään muussa maassa emme ole tunteneet itsemme yhtä tervetulleiksi. Olisimme varmasti viihtyneet Myanmarissa paremmin, jos aikaa olisi ollut enemmän ja olisimme suunnanneet syrjäisempiin kaupunkeihin ja kyliin. Paikallisten ihmisten ystävällisyys kuitenkin teki TÄSTÄ Myanmarin matkasta ainutlaatuisen.

Yangonista matkamme jatkui Taipeihin, eli Taiwaniin. Maahan, josta emme oikeastaan tienneet paljoa. Odotimme innolla tulevaa uutta vuotta Taipeissa, joka on listattu yhdeksi parhaimmista kaupungeista viettää uusi vuosi. Huomasi, että Taipei oli suosittu kohde uudeksi vuodeksi, sen verran vaikeata oli löytää hotelli pyhäpäiviksi. Itse teimme sen virheen, että rupesimme katsomaan hotelleja ja muita majoituspaikkoja ihan liian myöhään (noin kuukausi etukäteen), kun vain joitain yyber kalliita hotelliöitä oli jäljellä. Lopulta saimme kolmesta eri hotellista/hostellista varattua neljä ensimmäista yötä Taipeissa. Eikä sekään ollut helppoa. Uudenvuodenaatoksi oli vaikeinta löytää majoituspaikka, ei vain ollut meidän budjettiin sopivia huoneita jäljellä. Otimme tietenkin huomioon sen seikan, että Taiwan ei ole mikään halvin Aasian maa. Emme kuitenkaan yhdestä yöstä halunneet maksaa pari sataa euroa. Lopulta päädyimme siihen ratkaisuun, että laitamme sähköpostia hotelleihin, joilla ei ole omaa kotisivua tai ei muutenkaan löytynyt miltään Internetin varaussivustolta. Internetistä löysimme sivun, jossa oli lista Taipein kaikista hotelleista. Harvat hotellit vastasivat meille tai he vastasivat, että heillä ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Saimme kuitenkin myöntävän vastauksen yhdestä hotellista. Onneksi! Hotellissa oli yksi huone vielä vapaana uudenvuodenaattona. Nainen sanoi, että yleensä paikalliset vain käyttävät kyseistä hotellia ja että heillä ei yleensä ole englanninkielistä henkilökuntaa paikalla. Hän myös kyseli meiltä hassuja kysymyksiä, mm. että olimmeko käyneet Taiwanissa aikaisemmin, mistä maasta tulemme ja minkä pituisia olemme. Kerkesimme jo ajatella, että onkohan hotelliin joku "pituusvaatimus". Todennäköisesti olisimme liian pitkiä:D En tiedä oliko kyseessä jotkut rutiinikysymykset, mutta nainen lupasi järjestää meille huoneen yhdeksi yöksi. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja lähetti sähköpostitse karttaohjeet hotelliin.

Viime lennostamme oli vierähtänyt hetki. Olimme itsekin yllättyneitä, että olimme pystyneet ja ylipäätänsä jaksaneet matkustaa maanteitse näinkin kauan. Viime lentomme oli ollut Antananarivosta Kuala Lumpuriin, joten tämä oli meidän ensimmäinen Aasian sisäinen lento. Yli kuukausi oli tullut reissattua ilman ainuttakaan lentoa. Olimme ylpeitä itsestämme :D Lensimme Yangonista Taipeihin uudenvuodenaattona, koska sille päivälle saimme halvimmat lennot. Lentomme lähti kello 16.00 aikaan Yangonista ja edessä oli onneksi vain kolmisen tuntia istumista lentokoneessa. Muutama päivä ennen lentoamme, oli tapahtunut traaginen AirAsian lento-onnettomuus, kun lentokone oli uponnut Jaavanmereen. En itse kärsi minkäänlaisesta lentopelosta, mutta tuoreen onnettomuuden vuoksi ja sen jatkuvasta uutisoinnista johtuen, huomasin itsessäni ensimmäistä kertaa lentopelkoa. Ei mitään hallitsematonta, mutta kyllä sitä mielessään kuvitteli kaikkea kamalaa tapahtuvan. Turhahan pelko oli ja aivan ongelmitta pääsimme Taiwaniin. Vuoden aikana on tullut lennettyä paljon eri lentokoneilla ja eri lentoyhtiöllä, sekä hyvillä ja vähän huonommilla. Jokaisessa lentokoneessa olemme kuitenkin tunteneet olomme turvalliseksi, oli sitten kyse halpalentoyhtiöstä tai normaalista lentoyhtiöstä. Monessa maassa (varsinkin Afrikassa) löytyy niin sanottuja "lentäviä ruumisarkkuja", eli lentoyhtiöitä, jotka eivät täytä EU:n asettamia turvallisuusvaatimuksia. Näiden lentoyhtiöiden "musta lista" löytyy helposti Internetistä. Itse olemme tällaisia lentoyhtiöitä välttäneet, koska ei matkanteko ole sen arvoista, että asetat itsesi tietoisesti vaaraan.

Saavuimme Taiwaniin illalla, hämärän jo ollessa. Tiesimme, että Taiwanissa olisi kylmempi tähän vuodeaaikaan, joten oli aika ottaa takit ja pitkät housut käyttöön. Itse olimme nyt muutaman kuukauden ajan saaneet nauttia melkein päivittäin 30 asteen lämmöstä, joten oli vähän totuttelemista 15-20 asteen lämpötilaan. Onneksi ei kuitenkaan ollut kysymys mistään suuremmasta lämpötilan muutoksesta:D Nainen hotellistamme oli lähettänyt ohjeet, kuinka julkisilla pääsi hotellille. Löysimme Taipein lentokentältä helposti bussin, joka kulki keskustaan. Matkaa keskustaan oli noin 45 minuuttia, joten tovi siinä vierähti. Kun lähestyimme keskustaa, vastassamme oli aikamoinen ruuhka. Ajattelimme, että melkein kävellen pääsisi nopeammin perille. Päätimme kuitenkin odottaa ja suhteellisen nopeasti loppujen lopuksi pääsimme keskustaan. Simolla oli onneksi karttasovellus puhelimessaan, joten tiesimme suurinpiirtein missä oli paras jäädä pois. Kävelimme vielä noin 10 minuuttia sen jälkeen, kun olimme jääneet pois bussista. Emme kyllä millään olisi löytäneet hotelliamme, ellei hotellin nainen olisi lähettänyt kuvaa meille hotellista. Hotelli sijaitsi  nimittäin korkeassa rakennuksessa, joka oli peitetty kiinankielisillä mainoksilla. Kuvasta tunnistimme rakennuksen ja päättelimme, että sen on pakko olla tämä. Kävelimme hissin sisään ja ainut kerros, jonka yhteydessä oli kiinankieltä hissinapin vieressä oli seitsemäs kerros. Painoimme sitä ja tulimme jonkinlaiseen aulaan. Vastasamme oli nainen ja kysyimme oliko tämä hotelli. Nainen ilmeisesti tunnisti meidät ja sanoi, että olemme tulleet oikeaan paikkaan. Saimme erittäin lämpimän vastaanoton ja hyvät neuvot kuinka mm. kulkea keskustassa julkisilla. Nainen oli ilmeisesti itse päättänyt olla paikalla kun saavumme, jotta mitään ongelmia ei muodostuisi. Ihmeen hyvin saimme kuitenkin muunkin henkilökunnan kanssa asiamme hoidettua, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Elekieli on ollut hyvänä apuna :D Hotelli oli paljon hienompi kuin mitä olimme osanneet kuvitella. Huoneessamme oli jopa ilmastointi ja kylpyamme. 

Hotellihuoneemme

Kylpyhuone

Ohjeet tulipalon sattuessa :D

Simon vaniljarommipullo Madagaskarilta, joka avattiin uutena vuotena:D (Emme saaneet sitä lähetettyä Suomeen, niin oli pakko juoda se pois ...Ei kuitenkaan yhdessä illassa:D)

 

Jätettyämme tavaramme hotelliin, suuntasimme ulos syömään. Meillä molemmilla oli suuret odotukset Taiwanilaisesta ruuasta,  emmekä kyllä pettyneet ensimmäisellä kerralla ulkona syömässä. Löysimme aivan tajuttoman hyvän ravintolan. Söimme nuudelia naudanlihan ja makkaran kera, joka oli maustettu viinietikkalla ja seesamiöljyllä. Joimme myös jotain taiwanilaista viinietikkajuomaa, mikä ainakin oli mielenkiintoisen makuista. Harmi kun emme ottaneet ruoka-annoksesta kuvaa, oli nimittäin myös kaunis annos! Vieläkin tänä päivänä haaveilen saavani tuon saman ruoka-annoksen eteeni joku päivä. DE-LI-CIOUS.

Emme tietenkään halunneet jättää Taiwanin uudenvuodenviettoa väliin, vaan suuntasimme katsomaan Taipei 101 pilvenpiirtäjää ja keskustassa olevaa muuta menoa. Taipei 101 on yksi Taipein hienoista nähtävyyksistä. Pilvenpiirtäjä on huimat 508 metriä korkea ja oli vuoteen 2010 asti maailman korkein pilvenpiirtäjä. Uudenvuodenaattona keskiyön aikaan, ihmiset kerääntyvät Taipei 101 ympärille, katsomaan monen minuutin pituista ilotulitusta. Ilotulitteita ammutaan tornin jokaisesta kulmasta. Uudenvuodenvietto oli yllättävän rauhallista kaupungissa, eikä sitä oikein voi verrata Suomen uudenvuodenviettoon. Keskustassa ja varsinkin Taipei 101 ympärillä oli paljon katutaiteilijoita, näytöksiä, ruokakojuja ja konsertteja. Emme nähneet minkäänlaista "kännäämistä" koko illan aikana. Muutamilla oli todennäköisesti pullo paperipussissa piilossa ja keskiyön jälkeen näimme yhden sammuneen kavereidensa kanssa. Tuli siis koettua vähän erilainen uusivuosi:D

Taipei 101

Katutaiteilijoita oli paljon

Paljon ihmisiä oli paikalla

Ilotulitukset alkoivat

Kokemuksemme Yangonin eläintarhasta - Kahlittuja norsuja ja yksinäisiä eläimiä

Kolmen päivän aikana Yangonissa, törmäsimme vahingossa eläintarhaan (Yangon Zoological gardens), joka on Myanmarin vanhin ja toiseksi isoin eläintarha. Eläintarha on perustettu jo 1900-luvun alussa. Kokemuksemme eläintarhasta oli ihan hyvä, kun kuitenkin on kyse aasialaisesta eläintarhasta, jossa yleisesti ottaen eläimillä ei aina ole mitkään parhaimmat olosuhteet elää. Tietysti Yangonin eläintarhassa olisi paljon parantamisen varaa ja huomasi, että joidenkin eläimien olosuhteisiin oli panostettu enemmän kuin toisten. Esimerkiksi suurilla linnuilla oli aika pienet häkit ja vähän tilaa lentää, kun tiikereille taas oli rakennettu isommat häkit missä oli tilaa liikkua, mikä tietenkin on hyvä asia. Sanoisin, että aasian norsuilla oli hirveimmät olosuhteet, norsut olivat jaloistaan kiinnitettyjä metalliketjuilla betonilattiaan. Näky oli sydäntäsärkevä, kun huomasi miten huonosti norsut voivat, kun ne kävelivät ahdistuneen oloisina edes takaisin taukoamatta. Eläintarhassa järjestettiin myös "norsu näytöksiä", mutta tätä emme edes halunneet mennä katsomaan, nähtyämme miten huonosti norsuja kohdeltiin. Eläintarhan huono puoli oli myös, että ihmiset ruokkivat eläimiä omalla ruoallaan kiellosta huolimatta, joten välillä huomasi miten eläimet tulivat ihmisten lähelle kerjäämään ruokaa.

Lintu pienessä häkissään

Surullinen yksinäinen apina...

Kylpyaika

Eläimiä oli selvästi ruokittu. Ne tulivat aina ihan kosketusetäisyydelle, kun ihmiset lähestyivät niitä.

:(

Yksinäinen valkotiikeri (tiikeristä löytyy myös video postauksen lopussa)

Mietteliäs apina

Karhuilla ei ollut paljon virikkeitä

Lapsi ruokki virtahepoja

Nukkuva sarvikuono

Kirahvin ruoka-aika

Kasa käärmeitä puussa

Krokotiileillä ei ollut paljon tilaa

Eläintarhan hyvä puoli, paikasta löytyi eläinsairaala

"Mouse deer"

Tiikeri haukotteli...

ja meni sen jälkeen kylpyyn

Surullisen näköinen leopardi

Piikkisika

Valkotiikeri videolla

Yangon - Viimeinen kohteemme Myanmarissa

Matkamme Yangoniin oli alkamassa. Päätimme ottaa taksin juna-asemalle, koska muita liikkumisvälineitä ei sillä hetkellä ollut saatavilla. Välillä  yllätyimme siitä, miten vaikea oli löytää kulkuneuvoa turisteille, varsinkin Baganissa. Avonaisia "autokärryjä" löytyi kaupungista, mutta kaikki olivat tarkoitettu pelkästään paikallisille. Eli turisteilla ei ollut niihin asiaa. Kuulimme paikallisilta, että se oli joku hallituksen asettama sääntö etteivät turistit saaneet käyttää samaa kulkuneuvoa kuin paikalliset. Tuk-tukkejakaan ei ollut meidän hotellin lähistöllä ( yllätys, yllätys), joten oli vain turvauduttava taksiin. Tietysti olisimme myös voineet kävellä juna-asemalle, mutta koska yöpyisimme junassa, emme halunneet ihan hikisinä saapua sinne.

Huonetovereiksi  junassa osoittautui olemaan kaksi rentoa brittiä, keski-ikäinen nainen ja mies. Heidän kanssaan oli mukava vaihtaa kuulumisia. Nainen oli mm. matkustellut paljon elämänsä aikana ja myös asunut ulkomailla. On ollut ihana huomata, kuinka innoissaan ihmiset ovat siitä, kun kuulevat meidän olevan maailmanympärimatkalla. On aina hauska keskustella ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset mielenkiinnonkohteet, sekä nauttivat ja arvostavat matkalla samoja asioita kuin me. Tällaisten ihmisten kanssa on mukava jakaa matkakokemuskia, antaa sekä saada matkavinkkejä.
  Junamme  Yangoniin lähti vasta kello 17.00 päivällä ja olisi perillä Yangonissa aamulla 10.30 (jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan). Päivämme vierähti kuitenkin melko nopeasti huonetovereidemme seurassa.

Olimme kuulleet paljon junamatkustelusta Myanmarissa, sekä nähneet Anthony Bourdain Parts unknown jakson, jossa hän vierailee Myanmarissa ja  mm. kulkee junalla. Videossa junamatka on hyvin hyvin hidas ja pomppuinen. Omanlainen kokemus siis. Matkamme aikana olemme jonkun verta kulkeneet junalla, joten junamatka sinänsä ei yllättänyt meitä. Olihan junamatka pomppuinen kuin mikä ja välillä sai kyllä pitää kiinni seinistä, että pysyisi pystyssä kun junassa käveli. Simokin lensi yöllä nukkuessa muutaman kerran kymmeniä senttejä ilmaan, mikä oli aika hauskan näköistä :D Hauskinta meillä kuitenkin ehkä oli, kun nuorempi miesturisti, oli juonut itsensä vähän humalaan ja soitatti musiikkia koko matkan ajan ja lauleskeli paikallisille. Huomasimme myös, että muutamat paikalliset lipuntarkistajatkin olivat ottaneet vähän huikkaa, he tulivat huoneeseemme silmät punaisina ja huonon tasapainon kera tarkastamaan lippujamme. Kyllä välillä oli naurussa pidättämistä.

Saavuimme Yangoniin seuraavana päivänä vasta kello 12 jälkeen, joten juna oli parisen tuntia myöhässä aikataulustaan. Jatkoimme kävellen matkaa Yangonin keskustaan. Emme olleet varanneet mitään hotellia etukäteen, vaan ajattelimme paikan päällä etsiä itsellemme majoituspaikan. Sopivan majoituspaikan löytäminen oli vaikeampaa kun olimme kuvitelleet, monet hotellit tai guest houset olivat aivan täynnä tai liian kalliita budjetillemme. Yllätyimme, että majoituspaikat olivat niin kalliita niin isossa kaupungissa kuin Yangonissa, missä kuvittelisi, että kilpailua on niin paljon, että hinnat sen vuoksi olisivat alhaisempia. Etsimme majoitusta itsellenne ainakin yli tunnin, loputa päätimme käydä syömässä välissä ja  samalla käydä netissä, katsomassa missä olisi lähin halpa majoituspaikka. Syötyämme jatkoimme matkaa. Päätimme käydä katsomassa yhtä majoituspaikkaa, jossa oli tilaa agodan verkkosivujen mukaan. Paikan löytäminen osoittautui tosi vaikeaksi ja päätimme lopulta ottaa taksin, koska olimme niin väsyneitä kaikesta kävelystä. Taksikuski ei heti tiennyt missä paikka oli, mutta tiesi suurinpiirtein missä se sijaitsi. Kerkesimme kulkea taksilla joku viisi metriä, hotelli oli nimittäin aivan kulman takana :D Olimme yllättyneitä, että kuitenkin olimme löytäneet niin lähelle majoituspaikkaa. Taksikuski oli iloinen meidän auttamisesta ja kun tarjosin hänelle rahaa (viiden metrin) taksikyydistä, hän kieltäytyi. Mies sanoi matkan olleen niin lyhyt, ettei halunnut maksua.

Majoituspaikassa oli huone vapaana, niin kuin olimme netistä katsoneet. Vihdoin majoituspaikan etsiminen oli päättynyt ja pääsimme lepäämään huoneeseemme. Ei ole pitkään aikaan ollut näin vaikeata löytää sopivaa majoituspaikkaa, onneksi näin, koska onhan tällainen säätäminen tosi latistavaa ja energiaa vievää.

Huomasimme molemmat pitävämme kovasti Yangonista kaupunkina. Yangon on Myanmarin suurin kaupunki, joten turismi ei näy samalla tavalla kuin Inle järvellä tai Baganissa. Yangonissa ruoka ja muut elintarvikkeet olivat myös paljon halvempia kuin esimerkiksi, edellä mainituissa paikoissa (johtuen turistihinnoista). Vähän aluksi harmittelimme, että emme olleet säästäneet enemmän päiviä Yangoniin, mutta eihän sitä oikein etukäteen voi tietää, mistä kaupungista tykkää ja mistä ei. Jätimme matkamme Yangoniin viime tippaan sen takia, että monet muut travellerit olivat sanoneet, että he eivät kokeneet Yangonia mitenkään erikoisena kaupunkina. Tässä sen huomaa, miten eri mieltä sitä voi olla! Ikinä ei saisi kuunnella liikaa muiden mielipiteitä. Edes meidän!;)

Yöjunamme Baganin juna-asemalla

Majoituspaikkamme oli tässä rakennuksessa

Paikallinen marketti hotellimme vieressä

Kävelyllä Yangonissa

Kaupungistaa löytyy paljon erilaisia temppeleitä ja pagodia. Yangonissa sijaitsee mm. Shwedagon Pagodi, joka on koko Myanmarin tärkein yksittäinen uskonnollien rakennelma ja paikka. Tällä kertaa, käynti pagodilla jäi väliin, koska sinne oli niin kallis sisäänpääsymaksu. Yangonissa sijaitsee myös paljon muita hienoja pagodia johoin pääsee ilmaiseksi.

Kilpikonnia :)

Kandawgyi Lake (turistit joutuvat maksaamaan pienen "sisäänpääsymaksun" järvelle)

Järvenrannalla sijaitsee luksushotelli

Maisemat hotellistamme

Maisemat hotellin yleisestä kylpyhuoneesta