Mietintöjä viimeisiltä viikoilta

Aika Australiassa kului hujauksessa ja pian huomasimme, että elimme jo viimeisiä viikkoja Melbournessa. Viimeiset työviikot menivät nopeasti eteenpäin ja oli pikkuhiljaa valmistauduttava tulevaa Etelä-Amerikan matkaa varten. Miten puoli vuotta meni niin nopeasti?

Vaikeasta alusta huolimatta, olemme molemmat enemmän kuin tyytyväisiä siihen, että ylipäätänsä päätimme tulla tänne Australiaan ja että lopulta myös päätimme jäädä tänne Melbourneen pidemmäksi aikaa. Mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi?

Uuteen maahan muuttaminen on aina hankalaa aluksi, uskallamme väittää. Norjaan muutto oli meille tosin paljon helpompaa, kuin Australiaan muuttaminen. Minulla (Sabinalla) oli työpaikka etukäteen tiedossa ja saimme myös työn kautta työsuhdeasunnon. Norjan kieltä oli helppo oppia, kun jo puhuin ruotsia entuudestaan. Simo kulki helposti siivellä mukana :D

Kun tulimme Australiaan meillä ei ollut hajuakaan, miltä asiamme näyttäisivät parin kuukauden päästä. Olimme astuneet tuntemattomaan, ajatellen, että kyllä asiamme järjestyvät jollain tapaa (tai sitten eivät järjesty ollenkaan :D). Emme kyllä ikinä olisi uskoneet, että tulevaisuus "kohtelisi" meitä näin hyvin.  

Välillä olemme ihmetelleet sitä, kun niin monet tyytyvät niin vähään. Jäädään esimerkiksi työpaikkaan, jossa ei ollenkaan viihdytä. Asioista valitetaan, mutta niiden muuttamiseksi ei tehdä mitään. Elämä vain jatkaa kulkemistaan eteenpäin, kun itse vain poljetaan paikalla. Ehkä jossain vaiheessa elämää havahdutaan siihen, että mennyt elämä ei olekkaan ollut sitä, mitä on sisimmissään halunnut?

Tämä meidän matka on ollut yksi palkitsevimmista ja opettavimmista asioista meidän molempien elämässä. Vaikka kuluneeseen vuoteen on välillä kuulunut raskaitakin aikoja, niin olemme näistäkin hetkistä kiitollisia, koska sillä tavalla olemme oppineet arvostamaan pieniäkin asioita elämässä.

Päätöksemme tulla Melbourneen oli matkamme yksi parhaita päätöksiä. Saimme ladattua akkumme tulevaa Etelä-ja Väli-Amerikan matkaa varten. Samalla saimme molemmat arvokasta työkokemusta Australiasta. Toivomme, että tästä on tulevaisuudessa meille hyötyä! Koemme, että muutto Australiaan on avannut meille monta ovea maailmalla, ja ennen kaikkea, että olemme saaneet enemmän rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä erilaisia päätöksiä elämässämme. Kynnys lähteä maailmalle uudestaan tämän matkan jälkeen, on huomattavasti pienentynyt. Matkan alussa ajattelimme, että meidän olisi pakko asettua Suomeen tämän matkan jälkeen. Emme tiedä onko tämä enää mahdollista, nyt kun olemme saaneet pienen maistiaisen siitä, mitä kaikkea maailmalla on annettavana. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

 
Alla kuvasarja tekemisistämme syyskuussa:

Lauantai 5.9.2015 

Kävimme aamiaisella juuri avatussa kahvilassa. Ruoka oli tosi hyvää. Itse olin tosin vielä vähän toipilas, että en pystynyt syömään niin paljon. Aamiaisen jälkeen suuntasimme Shaunin, Inarin ja hänen kollegoidensa näyttelyyn. Samassa tilassa oli myös toinen näyttely. Taas jälleen kerran saimme ihastella käsillä tehtyjä taideteoksia, mm. maalauksia, koruja, veistoksia ja valokuvia. Aivan upeita olivat!

Sunnuntai 13.9.15

Sunnuntaiaamuna suuntasimme junalla South Yarraan ja Prahraniin. Kävimme mm. Chapel Streetillä, joka on suosittu shoppailukatu ja Prahranin markkinoilla. Ulkona oli aivan mahtava sää, joten päätimme vielä jatkaa matkaa Brighton Beachille. Monet olivat rannalla ottamassa aurinkoa, uimassa ja surffaamassa. Näinkö nopeasti kevät tulee tänne Melbourneen? :D Päivän päätteeksi kävimme vielä Brunswickissa Sydney Roadilla syömässä.

Maanantai 14.9.2015

Kävimme Hardware Societessa, mikä on yksi Melbournen suosituimmista aamiaispaikoista. Ruoka oli erittäin maistuvaa ja annokset ihan super isoja!

Tiistai 15.9.2015 ja torstai 17.9.15

Kävimme hoitotyttöni kanssa viimeistä kertaa Melbournen eläintarhassa ja viimeisen päivän kunniaksi kävimme ostamassa sushia ja jäätelöä. Miten usein sitä tapaa kaksi vuotiaan, joka rakastaa sushia?! <3

Meidän molempien viimeinen työpäivä oli 17. päivä syyskuuta. Haikein mielin jätimme molemmat työpaikkamme, mutta odotimme myös innolla uusia tulevia seikkailuja. Edessä oli muutaman päivän road trip Australiassa, (tarkemmin sanottuna Victorian osavaltiossa), ennen alkavaa matkaa Etelä-Amerikkaan. Road trippimme alkaisi 19. päivä syyskuuta ja olimme päättäneet keskittyä  Victorian alueelle, koska meillä oli vain rajoitetusti aikaa. Seuraavassa postauksessa kerromme lisää road tripistämme!

Auringonlasku asunnostamme nähtynä <3

Sairastelua ja lääkärissä ravaamista

Elokuu sujui minun (Sabinan) osalta sairastellessa. Itse olin välttynyt matkamme aikana sairaalahoitoa vaativista sairauksista, toisin kuin Simo. Tästä pääsee lukemaan Simon sairastelusta ja sairaalakäynnistä Madagaskarilla ollessamme. Pieniä flunssia ja lieviä vatsatauteja oli ollut muutama matkan aikana, mutta ei mitään sen pahempaa. 

Muutaman kuukauden oltuamme Australiassa, aloin epäilemään, että olisin tullut yliherkäksi joitain ruoka-aineta kohtaan. Epäilin tietenkin ensimmäisenä viljaa ja maitoa. Olin muutaman viikon ilman kyseisiä ruokatuotteita, ihan tuloksetta. Vatsaongelmat jatkuivat ja huomasin niiden pahenevan viikkojen kuluessa. Yhtenä päivänä saatoin voida ihan hyvin, mutta seuraavana päivänä saatoin olla ihan toimintakyvytön ja syömättä koko päivän. Särkylääkkeitä tuli syötyä melkein päivittäin, eikä nekään aina auttaneet. Öisin en aina saanut nukuttua vatsakipujen vuoksi.

Aloin epäilemään, että oliko minulla jonkinlainen tulehdus vatsalaukussa tai kenties muodostumassa vatsahaava, koska kipu oli niin järkyttävä ja sijaitsi juuri ylävatsalla. Takaraivossa oli myös pelko siitä, että olin saanut jonkun inhottavan matkataudin. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja varasin itselleni lääkäriajan. Ei tämä näin enää voinut jatkua.

Pääsin tapaamaan lääkäriä samana päivänä, jossa minut heti otettiin tosissaan ja pääsin samantien erilaisiin testeihin. Matkustelutaustan vuoksi epäiltiin tietenkin ensimmäisenä parasiittitartuntaa. Erityisesti Skistosomiaasia, eli Bilharziaa, koska olimme uineet Malawi-järvessä. Malawissa olimme ottaneet tietoisen riskin ja myös varautuneet asian kannalta. Koska olimme uineet järvessä, niin olimme varmuuden vuoksi, ostaneet lääkkeet tautia vastaan. 

Malawissa ollaan hyvin tietoisia Skistosomiaasin olemassa olosta, minkä vuoksi lääkkeiden hankkiminen paikan päällä on hyvin helppoa. Otimme tabletit kolme kuukautta uimisen jälkeen, kolmessa eri annoksessa, yhden päivän aikana. Tableteista ei tullut mitään oireita kummallekaan, mikä todennäköisesti tarkoitti  sitä, että meillä ei ollut mitään tartuntaa. Yleensä vointi voi tulla vähän huonoksi tabletteja ottaessa, jos kantaisi tartuntaa. (Näin olemme ainakin kuulleet ja lukeneet). Koska olimme ottaneet lääketabletit ihan ohjeen mukaan, niin ainakin minulla oli vaikea uskoa, että kantaisin Skistosomiaasi tartuntaa. 

Elokuun loppupuoli ja syyskuun alku sujui tutkimustuloksia odotellessa ja lääkärissä rampaten. Kerran jouduin myös menemään sairaala päivystykseen, koska vointini meni niin huonoksi.

Aloimme jo miettimään Simon kanssa, miten tekisimme matkamme suhteen, koska ei ollut mitään järkeä jatkaa matkaa sairaana. Lentomme Chileen lähtisi 28.9, minne ei enää ollut montaa viikkoa. 

Päivystyksessä olin yön nesteytyksessa ja erilaisissa tutkimuksissa. Olin samana päivänä käynyt lääkärissä ja minulle oltiin aloitettu lääke vatsalaukun suojaksi. (Kyseinen lääkäri epäili gastriittia, eli mahan limakalvon tulehdusta.) Päivystyksessä sain ohjeeksi jatkaa lääkekuuria, jonka toinen lääkäri oli jo aloittanut. Vakavammat sairaukset oli suljettu pois keuhkokuvalla ja muilla lisätutkimuksilla. Verikokeissa oli kuitenkin joitain poikkeavuuksia. Päivystyksen lääkäri epäili myös minulla olevan gastriitti (tai että minulla oli jossain vaiheessa ollut jokin bakteeritulehdus vatsassa). Aloin tutkimaan vaivaa tarkemmin netistä ja jättämään pois ruoka-aineita, jotka rasittivat vatsalaukkua.

Muutaman päivän jälkeen lääkkeen aloituksesta sain ilokseni huomata, että lääke tosiaan auttoi ja pystyin pikkuhiljaa taas syömään, ilman hirveitä  vatsakipuja tai oksentelua. Samalla sain myös loput tutkimustulokset ja tiedon, että parasiittitestit olivat negatiiviset. HUH, mikä helpotus! Lääkäri kirjoitti kuitenkin minulle varmuuden vuoksi parasiitti "häätökuurin", koska siitä ei kuulemma ollut mitään haittaa :D No, eipä siitä mitään haittavaikutuksia tullutkaan.

Tässä sairastellessa tuli kyllä mietittyä, miten kurjaa elämä olisi, jos ei pystyisi syömään normaalisti, taikka tekemään arkipäivisiä asioita. Meille molemmille hyvä ruoka nimittäin on niin suuri osa elämää! Onneksi oma terveyteni koheni ja toivotaan myös, että se jatkuu samanlaisena!


Alla vielä kuvasarja tekemisistämme elokuussa:

Kävimme Nooran kanssa kävelyllä Melbournen Royal Botanic Gardenissa. Oli tosi lämmin ja kaunis päivä!

Lähdössä syömään Melbournen keskustaan Simon ja Nooran kanssa.

Kuudes vuosipäivämme lähestyi ja Simo oli varannut pöydän Ezard nimisestä fine dining ravintolasta, joka sijaitsee aivan Melbournen keskustassa. Kävimme perjantai-iltana syömässä, kun vuosipäivämme olisi ollut lauantaina. Söimme molemmat kahdeksan ruokalajin maistelumenuun. Ruoka oli aivan sairaan hyvää, tarjoilijat tosi ammattitaitoisia ja paikka ihanan rento! Oli kyllä ihan mahtava ilta :)

Vuosipäivän aamuna Simo oli käynyt Queen Victoria Marketissa ostamassa kukkia, ruoka-aineita aamupalaa varten ja valmisti aamiaiseksi oikeat gourmet annokset :) ❤

Loppupäivä meni sitten joten kuten sairastellessa. Illaksi olimme varanneet "Ghost Tourin", eli kummitus iltakävelyn Melbournen keskustassa. Kävely alkoi 20.30 illalla ja kesti pari tuntia. Ghoust Tourin pitäjä on mm. tutkinut paljon epäluonnollisia tapahtumia elämänsä aikana ja oli erittäin paneutunut Melbournen "kummitushistoriaan". Kävely ja kerrotut tarinat olivat hyvin mielenkiintoisia!;)

Elokuun lopussa kävimme syömässä meksikolaista ruokaa ja samalla söimme myös kuuluisia Churroja suklaakastikkeen kera! Nam!