Kaksi mannerta jo takana, Afrikka ja Aasia. Henkilökohtaisesti olimme pitäneet enemmän matkustelusta Afrikassa, minkä varmasti myös huomaa kirjoituksistamme. Kaikki oli vielä silloin niin uutta ja jännää. Aasiassa kärsimme matkaväsymyksestä ja meillä oli vähän vaikea löytää kohteita, joista todella pidimme. Kaipasimme Afrikan tuomaa jännitystä ja afrikkalaista mentaliteettia.
Olimme maailmanympärimatkallamme taas aloittamassa uuden luvun. Oli nimittäin aika lentää Australiaan. Tuohon valtavaan valtioon, joka kattaa kokonaisen mantereen. On oikeastaan vähän jännä, että päädyimme lentämään Australiaan, koska emme ole kumpikaan kokeneet maata niin mielenkiintoisena. Meillä ei ikinä ole ollut pakottavaa tarvetta matkustaa Australiaan, johtuen ehkä siitä, että Australia on niin suosittu travellereiden kesken ja se on kuitenkin niin länsimaalainen. Olemme ehkä ajatelleet Australian olevan liian "tuttu ja turvallinen". Lasketaan nyt tässä vaiheessa pois kaikki myrkylliset käärmeet, hämähäkit, hait ja krokotiilit :D
Ajattelimme kuitenkin, että matkamme aikana olisi mukava pysähtyä jonnekkin pariksi kuukaudeksi, tehden töitä ja palata vähän rutiiniin. Australia oli juuri matkamme puolivälissä, joten ajattelimme, että siinä kohtaa olisi todennäköisesti paras ja helpoin pysähtyä. Australiaan saa myös Working Holiday viisumin, joka vain helpotti
päätöstämme. Jahkailimme Australian ja Uuden Seelannin välillä, mutta
päädyimme lopulta Australiaan, ihan vaan siitä syystä, että Australian Working Holiday viisumi oli
halvempi :D Mitään emme kuitenkaan vielä olleet lyöneet lukkoon, vaan ajattelimme vasta matkan päällä ja lähempänä Australiaa päättää matkustammeko sinne ollenkaan ja kuinka kauan siellä viipyisimme. Kaikki riippui siitä, millä fiiliksellä olisimme ja tunsisimmeko sillä hetkellä, että pieni pysähdys olisi paikallaan.
Aasiassa, tai itse asiassa Taiwanissa tuli jo selväksi, että pieni levähdystauko ja normaaliin elämään palaaminen olisi paikallaan. Simo poti Aasiassa enemmän matkaväsymystä kuin minä. Välillä matkanteko väsyneen ja epäinnokkaan ihmisen kanssa on ollut melko raskasta. Vaikka molemmat rakastamme matkustelua, on oikean tasapainon löytäminen välillä ollut hankalaa. Olemme kuitenkin molemmat yksilöitä ja meillä molemmilla on vähän erilaiset matkustusmieltymykset. Suurimman osan ajasta, olemme kuitenkin olleet melko samaa mieltä asioista ja tahtoneet samoja asioita. Eniten haasteita on tuottanut se, että Simo huomasi pitävänsä enemmän rauhallisesta ja hidastempoisesta matkustelusta, kun taas mina (Sabina) tykkään liikkua paikasta toiseen vähän nopeammalla vauhdilla ja nähdä enemmän. Päätimme kuitenkin, että emme luovuta matkan suhteen, olihan tämä ollut meidän molempien suuri unelma. Oli vain opittava kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon toisen toiveita. Keskusteltua asioista, päätimme Taiwanista eteenpäin hidastaa vähän tahtia. (Simolla) tieto siitä, että pysähtyisimme Australiassa ja että (toivottavasti) saisimme töitä sieltä, antoi lisää energiaa vielä jatkaa matkaa.
....................................................
Kuten blogimme lukijat varmasti ovat huomanneet, niin blogimme ei ole oikein ajantasalla. Tarkalleen ottaen, olemme aikataulusta myöhässä puoli vuotta! Olemme aktiivisesti yrittäneet päivittää blogia, mutta jokaisessa postauksessa on aina niin paljon kerrottavaa, että se vie aika paljon aikaa. Välillä netti on takkuillut, mikä tietenkin on hankaloittanut kirjoittamista. Yritämme kuitenkin parhaamme ;)
.......................................................
Päädyimme lentämään Melbourneen, Australiassa. Niin moni australialainen oli kehunut kaupunkia. Olimme myös ymmärtäneet, että kaupungista löytäisi suhteellisen helposti töitä. Tavoitteemme oli löytää töitä 2-3 viikon sisällä. Jos emme siihen mennessä olisi löytäneet töitä, olisimme jatkaneet matkaa Etelä-Amerikkaan. Australia on kuitenkin niin kallis maa, että siellä rahaa saa helposti palamaan, jos ei ole mitään tuloja. Päätimme hakea töitä vasta kun olimme saapuneet Melbourneen, koska niin moni oli sanonut, että paikan päällä työn saaminen on helpointa.
Majoituspaikat ovat melko kalliita Australiassa, joten päätimme hakea lyhytaikaista asuntoa ensimmäisiksi viikoiksi. Tämä tulisi paljon halvemmaksi, kuin että majoittuisimme hostelleissa, jotka maksavat noin 70 Australian dollaria per yö. Tässä suunnitelmassa onnistuimmekin aika hyvin ja saimme huoneen jaetusta asunnosta Flatmates.com.au/ sivun kautta. Meillä oli siis asunto ennen kuin edes olimme saapuneet Melbourneen. Yksi stressitekijä oli poistettu.
Lentomme Melbourneen lähti vasta illalla Kuchingista, joten olimme Melbournessa vasta keskiyön jälkeen. Olimme varanneet huoneen St Kildasta olevasta hostellista, koska pääsisimme muuttamaan asuntoomme vasta aamulla. Olimme laittaneet viestiä hostelliin, että saapuisimme sinne vasta kello kahden aikaan yöllä, jotta henkilökunta olisi tietoinen siitä, että tulemme sinne keskellä yötä. Lentokentältä otimme lentokenttäbussin, joka onneksi kulki säännöllisesti koko vuorokauden ympäri. Lentokenttäbussilla pääsimme noin puolessa tunnissa Southern Cross asemalle, joka sijaitsee aivan Melbournen keskustassa. Hostellimme ei sijainnut aivan keskustassa, vaan St Kildassa, noin kuusi kilometriä Melbournen keskustasta. Julkinen liikenne ei enää kulkenut yöaikaan, joten bussikuskimme ohjeisti kaikkia matkustajia ottamaan taksin Southern Crossin asemalta, jotta kaikki pääsisivät perille koteihinsa tai hotelliinsa. Otimme siis taksin juna-asemalta ja pyysimme taksikuskiamme viemään meitä St Kildaan. Saavuimme hetken päästä St Kildaan ja hostelliimme, joka oli aivan pimeä sisältä. Hostellin baari ja ravintolapuoli, oli mennyt kiinni keskiyöllä. Onneksi hostellin ovessa oli omistajan puhelinnumero ja Simolla oli vähän saldoa puhelimessaan, jotta saimme soitettua hostellin omistajalle. Omistaja taisi herätä kesken unensa ja sanoi, että hän olisi hostellilla kymmenessä minuutissa.
Ulkona oli yllättävän kylmä yöllä, vaikka olimme saaneet monelta varoituksen sanan, että Melbournessa voi olla aika kylmä talvisin ja öisin. Syksy oli juuri virallisesti alkamassa kun saavuimme Melbourneen, joten Melbournen lämmin kesä jäisi meiltä todennäköisesti näkemättä. Onneksi meillä oli tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukana, kun saavuimme Australiaan !:D Monet reppureissaajat nimittäin tekevät sen virheen, etteivät ota säästä selvää, ennen tuloaan maahan ja yllättyvät siitä, että sää ei olekkaan niin lämmin kun olivat ajatelleet. Varsinkin Australian eteläosissa talvi saattaa olla hyvinkin kylmä.
Pääsimme lopulta hostelliimme ja omistaja näytti meille huoneen. Huone oli erittäin yksinkertainen ja miten sen sanoisi, ei maailman parhaassa kunnossa:D Maksoimme huoneesta 70 Australian dollaria, mikä kyllä tuntui vähän ylihintaiselta. (Huoneesta, jossa ei edes ollut omaa vessaa ja suihkua). Oli vähän totuttelemista Australian hintatasoon, kun viimeiset kuusi kuukautta oli matkustanut melko halpojen maiden sisällä.
Aamulla herättyämme suuntasimme alas ravintolan puolelle, missä meille tarjottaisiin hostelliin kuuluva aamiainen. Ravintola oli aivan täynnä reppureissaajia eri puolilta maailmaa. Aamiaiseksi oli valkoista paahtoleipää, hilloa, maapähkinävoita, corn flakes muroja ja liptonin teetä. Ehkä olemme sisäänpäinvetäytyneitä suomalaisia, mutta emme ollenkaan tunteneet kuuluvamme kyseiseen paikkaan. Tai kenties olemme vaan liian vanhoja hostellielämään:D Olimme todella kiitollisia siitä, että olimme saaneet oman asunnon, vaikka joutuisimme jakamaan sen muutamien henkilöiden kanssa. Kaipasimme enemmän yksityisyyttä ja kyseisessä hostellissa sitä valitettavasti ei ollut, vaikkakin meillä oli oma huone siellä. Hostellissa oli yksinkertaisesti ihan liikaa ihmisiä, että viihtyisimme siellä.
Syötyämme aamiaisen päätimme heti jatkaa matkaa Melbournen keskustaan. Asuntomme sijaitsi Ascot Valessa, muutaman kilometrin päässä Melbourne keskustasta. Olimme saaneet ohjeeksi asunnonvuokraajalta ottaa "tram", eli raitiovaunu Elizabet St:ltä. Melbourne on aivan valtava kaupunki, joten voitte vain kuvitella, miten eksyksissä olimme siellä ensimmäisenä päivänä. Minulla (Sabinalla) taisi mennä kuukausia, ennen kuin opin tuntemaan kaupungin :D
Hostellimme vieressä oli juna-asema, joten ajattelimme aluksi ottaa junan keskustaan ja sieltä vaihtaa toiseen junaan tai raitiovaunuun. Huomasimme kuitenkin, että junalla ei saanut matkustaa ilman matkakorttia, jota emme tietenkään vielä omistaneet. Kertalippuja ei saanut ostettua mistään, mistä olimme vähän ihmeissämme. No, ei kun kohti lähimpää raitiovaunua ja sillä sitten keskustaan. Vanhempi rouva pysäkillä huomasi varmasti, että näytimme vähän eksyneitä ja kysyi tarvitsemmeko apua. Selitimme naiselle minne olimme matkalla ja kysyimme kuinka pääsisimme sinne helpoiten. Hän kertoi, että Melbournen julkinen liikenne ei ole kovin turistiystävällinen ja että kaikkeen matkustamiseen tarvitsee Myki-matkakortin. Mitään kertalippuja ei ollut olemassa ja kyseisen matkakortin sai kuulemma vain Southern Cross asemalta. Saatuamme infopaketin rouvalta, osasimme vain ihmetellä, miten näin kehittyneessä maassa oli niin pirun vaikeata matkustaa julkisella liikenteellä. Asia ärsytti meitä kovasti, koska olimme pian myöhästymässä tapaamiseltamme vuokranantajan kanssa. Päätimme lopulta ottaa taksin St Kildasta, Southern Crossin asemalle ja sieltä käydä ostamassa itsellemme Myki-matkakortit.
Taksikuskimme ihmetteli miksi käytimme taksia, emmekä julkista liikennettä, haha :D Kerroimme hänelle meidän koko aamusta ja hän naureskeli, että vanhempi rouva oli kyllä antanut ihan virheellistä tietoa meille. Myki-matkakortin sai nimittäin myös mm. ostettua 7eleven kioskeista, joita löytyy vähän joka puolelta kaupunkia. No olihan tämä pitänyt arvata. Sinisilmäisesti olimme kuitenkin uskoneet vanhempaa rouvaa.
Taksikuskimme jätti meidät Southern Cross asemalle ja kävimme pikaisesti ostamassa itsellemme Myki-matkakortit. Samalla saimme matkatoimistosta kartat Melbournesta ja kaupungin julkisesta liikenteestä. Kysyimme samalla neuvoa, kuinka pääsisimme helpoiten Ascot Valeen ja he neuvoivat, että voisimme ottaa junan. Päätimme ottaa junan, koska olimme jo juna-asemalla. Ascot Valeen oli onneksi vain 20 minuuttia junalla, joten kerkesimme ajoissa asuntotapaamiselle. Soitimme matkalla vuokranantajalle, joka vaikutti olevan vähän ihmeissään puhelustamme. Hän ei mm. tajunnut, että meitä oli kaksi henkilöä, vaan oli ilmeisesti luullut, että meitä olisi vain yksi henkilö. Mies oli selvästi itse mokannut, koska olimme tarkkaan kirjoittaneet, että olemme pariskunta. Hän sanoi, että kyseinen huone oli vain yhdelle henkilölle (vaikka ilmoituksessa oli lukenut, että se sopii myös kahdelle henkilölle!) No mies sanoi, että hänellä oli myös toinen talo, missä olisi toinen huone vapaana, johon me molemmat voisimme muuttaa. Kyseinen talo sijaitsi myös Ascot Valessa, mutta eri kadulla. Suostuimme tähän, koska olimme todella asunnon tarpeessa. Ascot Valessa mies tuli meitä vastaan autolla ja ajoi meidät toiselle asunnolle, missä hänellä oli huone vapaana. Jouduimme melkein kahteen kolariin ollessamme miehen kyydissä, niin huolimattomasti hän ajoi!
Talo oli punainen tiiliskivi-rivitalo. Huone joka oli vapaana oli ihan ok:n näköinen, mutta ei läheskään niin hyväkuntoinen kun toisen talon huone, johon olimme luulleet, että muuttaisimme (olimme nähneet kuvia kyseisestä huoneesta). Ihmettelimme, kun huoneessa oli niin paljon tavaraa, matkalaukkuja ja vaatteita. Hetken päästä kävi selväksi, että huoneessa vielä asui joku, mutta henkilö ei ollut maksanut vuokraa, joten asunnonvälittäjä oli heittämässä henkilön pihalle. Että sellaista. Katsoimme vielä koko asunnon läpi ja tapasimme muutaman henkilön, jotka asuivat asunnossa. Asunnossa asui viisi miestä ja sotku oli myös sen mukaista. Kylpyhuoneet olivat suhteellisen siistit, mutta keittiö oli tosi likainen. Likaisia astioita oli joka puolella odottamassa tiskaamista. Asunnossa asuvat miehet olivat hippejä tai siltä he ainakin näyttivät :D Asunto ei todellakaan ollut niin hyvä, kuin olimme ajatelleet, mutta uskoimme Simon kanssa, että pärjäisimme siellä muutaman viikon. Yksin en olisi ikinä muuttanut sinne!
Päätimme jäädä asuntoon kuukaudeksi ja jos emme siinä ajassa saisi töitä, niin jatkaisimme matkaa Etelä-Amerikkaan. Kuukauden vuokra ja parin viikon takuuvuokra oli maksettava heti paikan päällä käteisenä. Meillä ei tietenkään ollut sellaisia summia mukana käteisenä, joten meidän oli mentävä pankkiautomaatille. Vuokranantaja lupasi viedä meidät lähimälle pankkiautomaatille. Kun olimme palanneet takaisin asunnolle, annoimme hänelle rahat ja saimme vastineeksi käsin kirjoitetun kuitin. Mies teki vielä loppusiivouksen huoneeseen, ennen kuin saisimme muuttaa sinne. Sillä välin katselimme vähän ympärille asunnossa ja päätimme mennä sisäpihalle pöydän ääreen istumaan. Järkytykseksemme huomasimme, että pöydällä oli kasa epämääräisiä pillereitä ja osittain poltettu lusikka. Ensimmäisenä mieleen juolahti tietenkin, että ne on huumeita. Emme oikein tieneet mitä ajatella ja koimme, että olimme tehneet hirveän virheen kun olimme muuttamassa asuntoon. Emme todellakaan halunneet sekaantua huumeisiin. Mietimme hetken mitä tekisimme ja lopulta kävimme kysymässä vuokranantajalta, että ei kai asunnossa ollut huumeidenkäyttäjiä? Mies naureskeli meidän kysymykselle ja sanoi pillereiden todennäköiseti olevan paracetamolia. (Joo, kyllä tiedämme miltä paracetamoli näyttää). Hän toisteli, että kai hän nyt tietäisi, jos asunnossa käytettäisiin huumeita. Sanoin miehelle, että emme ole enää varmoja haluammeko asua asunnossa, jos siellä tosiaan käytettiin huumeita. Mies ei kuitenkaan enää suostunut antamaan rahojamme takaisin, koska olimme jo suostuneet muuttamaan asuntoon. Emme edes olleet saaneet mitään vuokrasopimusta, koska niitä ei kuulemma ollut tapana tehdä täällä. Väittelimme miehen kanssa hetken ja lopuksi hän sanoi, että voimme vain saada takuuvuokran takaisin, mutta ei vuokraa (kyseessä oli kuitenkin lähes 1000€, joten mistään pienestä summasta ei ollut kyse). Jos tämä ei meille kelvannut, niin voisimme kuulemma haastaa hänet oikeuteen. Touhu oli menossa niin naurettavaksi, että annoimme asian olla. Meillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa, kun jäädä asuntoon asumaan, koska emme todellakaan aikoneet mennä mukaan mihinkään oikeustaisteluihin. Toinen vaihtoehto oli muuttaa hostelliin ja menettää 1000€.
Lopulta mies sanoi, että voisimme noin viikon päästä muuttaa hänen toiseen asuntoonsa, johon meidän alunperin piti muuttaa. Tämä kuulosti jo vähän paremmalta. Siihen olimme valmiita suostumaan ja saimme jopa käydä katsomassa huonetta saman päivän aikana.
Kyseinen asunto oli paljon viihtyisämmän näköinen ja siellä asui vähän nuorempaa porukkaa, naisia ja miehiä. Huone joka vapautuisi viikon päästä oli juuri sama minkä olimme nähneet kuvissa. Siellä asui tällä hetkellä aasialainen tyttö. Hän kertoi, että muuttaisi pois noin viikon päästä ja että sen jälkeen voisimme muuttaa hänen huoneeseen. Tästä tiedosta olimme todella helpottuneita ja ajattelimme, että emmeköhän pärjäisi toisessa asunnossa viikon. Kuhan kukaan ei vaan ryöstäisi meitä sinä aikana!
Aasiassa, tai itse asiassa Taiwanissa tuli jo selväksi, että pieni levähdystauko ja normaaliin elämään palaaminen olisi paikallaan. Simo poti Aasiassa enemmän matkaväsymystä kuin minä. Välillä matkanteko väsyneen ja epäinnokkaan ihmisen kanssa on ollut melko raskasta. Vaikka molemmat rakastamme matkustelua, on oikean tasapainon löytäminen välillä ollut hankalaa. Olemme kuitenkin molemmat yksilöitä ja meillä molemmilla on vähän erilaiset matkustusmieltymykset. Suurimman osan ajasta, olemme kuitenkin olleet melko samaa mieltä asioista ja tahtoneet samoja asioita. Eniten haasteita on tuottanut se, että Simo huomasi pitävänsä enemmän rauhallisesta ja hidastempoisesta matkustelusta, kun taas mina (Sabina) tykkään liikkua paikasta toiseen vähän nopeammalla vauhdilla ja nähdä enemmän. Päätimme kuitenkin, että emme luovuta matkan suhteen, olihan tämä ollut meidän molempien suuri unelma. Oli vain opittava kuuntelemaan toista ja ottamaan huomioon toisen toiveita. Keskusteltua asioista, päätimme Taiwanista eteenpäin hidastaa vähän tahtia. (Simolla) tieto siitä, että pysähtyisimme Australiassa ja että (toivottavasti) saisimme töitä sieltä, antoi lisää energiaa vielä jatkaa matkaa.
....................................................
Kuten blogimme lukijat varmasti ovat huomanneet, niin blogimme ei ole oikein ajantasalla. Tarkalleen ottaen, olemme aikataulusta myöhässä puoli vuotta! Olemme aktiivisesti yrittäneet päivittää blogia, mutta jokaisessa postauksessa on aina niin paljon kerrottavaa, että se vie aika paljon aikaa. Välillä netti on takkuillut, mikä tietenkin on hankaloittanut kirjoittamista. Yritämme kuitenkin parhaamme ;)
.......................................................
Päädyimme lentämään Melbourneen, Australiassa. Niin moni australialainen oli kehunut kaupunkia. Olimme myös ymmärtäneet, että kaupungista löytäisi suhteellisen helposti töitä. Tavoitteemme oli löytää töitä 2-3 viikon sisällä. Jos emme siihen mennessä olisi löytäneet töitä, olisimme jatkaneet matkaa Etelä-Amerikkaan. Australia on kuitenkin niin kallis maa, että siellä rahaa saa helposti palamaan, jos ei ole mitään tuloja. Päätimme hakea töitä vasta kun olimme saapuneet Melbourneen, koska niin moni oli sanonut, että paikan päällä työn saaminen on helpointa.
Majoituspaikat ovat melko kalliita Australiassa, joten päätimme hakea lyhytaikaista asuntoa ensimmäisiksi viikoiksi. Tämä tulisi paljon halvemmaksi, kuin että majoittuisimme hostelleissa, jotka maksavat noin 70 Australian dollaria per yö. Tässä suunnitelmassa onnistuimmekin aika hyvin ja saimme huoneen jaetusta asunnosta Flatmates.com.au/ sivun kautta. Meillä oli siis asunto ennen kuin edes olimme saapuneet Melbourneen. Yksi stressitekijä oli poistettu.
Lentomme Melbourneen lähti vasta illalla Kuchingista, joten olimme Melbournessa vasta keskiyön jälkeen. Olimme varanneet huoneen St Kildasta olevasta hostellista, koska pääsisimme muuttamaan asuntoomme vasta aamulla. Olimme laittaneet viestiä hostelliin, että saapuisimme sinne vasta kello kahden aikaan yöllä, jotta henkilökunta olisi tietoinen siitä, että tulemme sinne keskellä yötä. Lentokentältä otimme lentokenttäbussin, joka onneksi kulki säännöllisesti koko vuorokauden ympäri. Lentokenttäbussilla pääsimme noin puolessa tunnissa Southern Cross asemalle, joka sijaitsee aivan Melbournen keskustassa. Hostellimme ei sijainnut aivan keskustassa, vaan St Kildassa, noin kuusi kilometriä Melbournen keskustasta. Julkinen liikenne ei enää kulkenut yöaikaan, joten bussikuskimme ohjeisti kaikkia matkustajia ottamaan taksin Southern Crossin asemalta, jotta kaikki pääsisivät perille koteihinsa tai hotelliinsa. Otimme siis taksin juna-asemalta ja pyysimme taksikuskiamme viemään meitä St Kildaan. Saavuimme hetken päästä St Kildaan ja hostelliimme, joka oli aivan pimeä sisältä. Hostellin baari ja ravintolapuoli, oli mennyt kiinni keskiyöllä. Onneksi hostellin ovessa oli omistajan puhelinnumero ja Simolla oli vähän saldoa puhelimessaan, jotta saimme soitettua hostellin omistajalle. Omistaja taisi herätä kesken unensa ja sanoi, että hän olisi hostellilla kymmenessä minuutissa.
Ulkona oli yllättävän kylmä yöllä, vaikka olimme saaneet monelta varoituksen sanan, että Melbournessa voi olla aika kylmä talvisin ja öisin. Syksy oli juuri virallisesti alkamassa kun saavuimme Melbourneen, joten Melbournen lämmin kesä jäisi meiltä todennäköisesti näkemättä. Onneksi meillä oli tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukana, kun saavuimme Australiaan !:D Monet reppureissaajat nimittäin tekevät sen virheen, etteivät ota säästä selvää, ennen tuloaan maahan ja yllättyvät siitä, että sää ei olekkaan niin lämmin kun olivat ajatelleet. Varsinkin Australian eteläosissa talvi saattaa olla hyvinkin kylmä.
Pääsimme lopulta hostelliimme ja omistaja näytti meille huoneen. Huone oli erittäin yksinkertainen ja miten sen sanoisi, ei maailman parhaassa kunnossa:D Maksoimme huoneesta 70 Australian dollaria, mikä kyllä tuntui vähän ylihintaiselta. (Huoneesta, jossa ei edes ollut omaa vessaa ja suihkua). Oli vähän totuttelemista Australian hintatasoon, kun viimeiset kuusi kuukautta oli matkustanut melko halpojen maiden sisällä.
Aamulla herättyämme suuntasimme alas ravintolan puolelle, missä meille tarjottaisiin hostelliin kuuluva aamiainen. Ravintola oli aivan täynnä reppureissaajia eri puolilta maailmaa. Aamiaiseksi oli valkoista paahtoleipää, hilloa, maapähkinävoita, corn flakes muroja ja liptonin teetä. Ehkä olemme sisäänpäinvetäytyneitä suomalaisia, mutta emme ollenkaan tunteneet kuuluvamme kyseiseen paikkaan. Tai kenties olemme vaan liian vanhoja hostellielämään:D Olimme todella kiitollisia siitä, että olimme saaneet oman asunnon, vaikka joutuisimme jakamaan sen muutamien henkilöiden kanssa. Kaipasimme enemmän yksityisyyttä ja kyseisessä hostellissa sitä valitettavasti ei ollut, vaikkakin meillä oli oma huone siellä. Hostellissa oli yksinkertaisesti ihan liikaa ihmisiä, että viihtyisimme siellä.
Syötyämme aamiaisen päätimme heti jatkaa matkaa Melbournen keskustaan. Asuntomme sijaitsi Ascot Valessa, muutaman kilometrin päässä Melbourne keskustasta. Olimme saaneet ohjeeksi asunnonvuokraajalta ottaa "tram", eli raitiovaunu Elizabet St:ltä. Melbourne on aivan valtava kaupunki, joten voitte vain kuvitella, miten eksyksissä olimme siellä ensimmäisenä päivänä. Minulla (Sabinalla) taisi mennä kuukausia, ennen kuin opin tuntemaan kaupungin :D
Hostellimme vieressä oli juna-asema, joten ajattelimme aluksi ottaa junan keskustaan ja sieltä vaihtaa toiseen junaan tai raitiovaunuun. Huomasimme kuitenkin, että junalla ei saanut matkustaa ilman matkakorttia, jota emme tietenkään vielä omistaneet. Kertalippuja ei saanut ostettua mistään, mistä olimme vähän ihmeissämme. No, ei kun kohti lähimpää raitiovaunua ja sillä sitten keskustaan. Vanhempi rouva pysäkillä huomasi varmasti, että näytimme vähän eksyneitä ja kysyi tarvitsemmeko apua. Selitimme naiselle minne olimme matkalla ja kysyimme kuinka pääsisimme sinne helpoiten. Hän kertoi, että Melbournen julkinen liikenne ei ole kovin turistiystävällinen ja että kaikkeen matkustamiseen tarvitsee Myki-matkakortin. Mitään kertalippuja ei ollut olemassa ja kyseisen matkakortin sai kuulemma vain Southern Cross asemalta. Saatuamme infopaketin rouvalta, osasimme vain ihmetellä, miten näin kehittyneessä maassa oli niin pirun vaikeata matkustaa julkisella liikenteellä. Asia ärsytti meitä kovasti, koska olimme pian myöhästymässä tapaamiseltamme vuokranantajan kanssa. Päätimme lopulta ottaa taksin St Kildasta, Southern Crossin asemalle ja sieltä käydä ostamassa itsellemme Myki-matkakortit.
Taksikuskimme ihmetteli miksi käytimme taksia, emmekä julkista liikennettä, haha :D Kerroimme hänelle meidän koko aamusta ja hän naureskeli, että vanhempi rouva oli kyllä antanut ihan virheellistä tietoa meille. Myki-matkakortin sai nimittäin myös mm. ostettua 7eleven kioskeista, joita löytyy vähän joka puolelta kaupunkia. No olihan tämä pitänyt arvata. Sinisilmäisesti olimme kuitenkin uskoneet vanhempaa rouvaa.
Taksikuskimme jätti meidät Southern Cross asemalle ja kävimme pikaisesti ostamassa itsellemme Myki-matkakortit. Samalla saimme matkatoimistosta kartat Melbournesta ja kaupungin julkisesta liikenteestä. Kysyimme samalla neuvoa, kuinka pääsisimme helpoiten Ascot Valeen ja he neuvoivat, että voisimme ottaa junan. Päätimme ottaa junan, koska olimme jo juna-asemalla. Ascot Valeen oli onneksi vain 20 minuuttia junalla, joten kerkesimme ajoissa asuntotapaamiselle. Soitimme matkalla vuokranantajalle, joka vaikutti olevan vähän ihmeissään puhelustamme. Hän ei mm. tajunnut, että meitä oli kaksi henkilöä, vaan oli ilmeisesti luullut, että meitä olisi vain yksi henkilö. Mies oli selvästi itse mokannut, koska olimme tarkkaan kirjoittaneet, että olemme pariskunta. Hän sanoi, että kyseinen huone oli vain yhdelle henkilölle (vaikka ilmoituksessa oli lukenut, että se sopii myös kahdelle henkilölle!) No mies sanoi, että hänellä oli myös toinen talo, missä olisi toinen huone vapaana, johon me molemmat voisimme muuttaa. Kyseinen talo sijaitsi myös Ascot Valessa, mutta eri kadulla. Suostuimme tähän, koska olimme todella asunnon tarpeessa. Ascot Valessa mies tuli meitä vastaan autolla ja ajoi meidät toiselle asunnolle, missä hänellä oli huone vapaana. Jouduimme melkein kahteen kolariin ollessamme miehen kyydissä, niin huolimattomasti hän ajoi!
Talo oli punainen tiiliskivi-rivitalo. Huone joka oli vapaana oli ihan ok:n näköinen, mutta ei läheskään niin hyväkuntoinen kun toisen talon huone, johon olimme luulleet, että muuttaisimme (olimme nähneet kuvia kyseisestä huoneesta). Ihmettelimme, kun huoneessa oli niin paljon tavaraa, matkalaukkuja ja vaatteita. Hetken päästä kävi selväksi, että huoneessa vielä asui joku, mutta henkilö ei ollut maksanut vuokraa, joten asunnonvälittäjä oli heittämässä henkilön pihalle. Että sellaista. Katsoimme vielä koko asunnon läpi ja tapasimme muutaman henkilön, jotka asuivat asunnossa. Asunnossa asui viisi miestä ja sotku oli myös sen mukaista. Kylpyhuoneet olivat suhteellisen siistit, mutta keittiö oli tosi likainen. Likaisia astioita oli joka puolella odottamassa tiskaamista. Asunnossa asuvat miehet olivat hippejä tai siltä he ainakin näyttivät :D Asunto ei todellakaan ollut niin hyvä, kuin olimme ajatelleet, mutta uskoimme Simon kanssa, että pärjäisimme siellä muutaman viikon. Yksin en olisi ikinä muuttanut sinne!
Päätimme jäädä asuntoon kuukaudeksi ja jos emme siinä ajassa saisi töitä, niin jatkaisimme matkaa Etelä-Amerikkaan. Kuukauden vuokra ja parin viikon takuuvuokra oli maksettava heti paikan päällä käteisenä. Meillä ei tietenkään ollut sellaisia summia mukana käteisenä, joten meidän oli mentävä pankkiautomaatille. Vuokranantaja lupasi viedä meidät lähimälle pankkiautomaatille. Kun olimme palanneet takaisin asunnolle, annoimme hänelle rahat ja saimme vastineeksi käsin kirjoitetun kuitin. Mies teki vielä loppusiivouksen huoneeseen, ennen kuin saisimme muuttaa sinne. Sillä välin katselimme vähän ympärille asunnossa ja päätimme mennä sisäpihalle pöydän ääreen istumaan. Järkytykseksemme huomasimme, että pöydällä oli kasa epämääräisiä pillereitä ja osittain poltettu lusikka. Ensimmäisenä mieleen juolahti tietenkin, että ne on huumeita. Emme oikein tieneet mitä ajatella ja koimme, että olimme tehneet hirveän virheen kun olimme muuttamassa asuntoon. Emme todellakaan halunneet sekaantua huumeisiin. Mietimme hetken mitä tekisimme ja lopulta kävimme kysymässä vuokranantajalta, että ei kai asunnossa ollut huumeidenkäyttäjiä? Mies naureskeli meidän kysymykselle ja sanoi pillereiden todennäköiseti olevan paracetamolia. (Joo, kyllä tiedämme miltä paracetamoli näyttää). Hän toisteli, että kai hän nyt tietäisi, jos asunnossa käytettäisiin huumeita. Sanoin miehelle, että emme ole enää varmoja haluammeko asua asunnossa, jos siellä tosiaan käytettiin huumeita. Mies ei kuitenkaan enää suostunut antamaan rahojamme takaisin, koska olimme jo suostuneet muuttamaan asuntoon. Emme edes olleet saaneet mitään vuokrasopimusta, koska niitä ei kuulemma ollut tapana tehdä täällä. Väittelimme miehen kanssa hetken ja lopuksi hän sanoi, että voimme vain saada takuuvuokran takaisin, mutta ei vuokraa (kyseessä oli kuitenkin lähes 1000€, joten mistään pienestä summasta ei ollut kyse). Jos tämä ei meille kelvannut, niin voisimme kuulemma haastaa hänet oikeuteen. Touhu oli menossa niin naurettavaksi, että annoimme asian olla. Meillä ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa, kun jäädä asuntoon asumaan, koska emme todellakaan aikoneet mennä mukaan mihinkään oikeustaisteluihin. Toinen vaihtoehto oli muuttaa hostelliin ja menettää 1000€.
Lopulta mies sanoi, että voisimme noin viikon päästä muuttaa hänen toiseen asuntoonsa, johon meidän alunperin piti muuttaa. Tämä kuulosti jo vähän paremmalta. Siihen olimme valmiita suostumaan ja saimme jopa käydä katsomassa huonetta saman päivän aikana.
Kyseinen asunto oli paljon viihtyisämmän näköinen ja siellä asui vähän nuorempaa porukkaa, naisia ja miehiä. Huone joka vapautuisi viikon päästä oli juuri sama minkä olimme nähneet kuvissa. Siellä asui tällä hetkellä aasialainen tyttö. Hän kertoi, että muuttaisi pois noin viikon päästä ja että sen jälkeen voisimme muuttaa hänen huoneeseen. Tästä tiedosta olimme todella helpottuneita ja ajattelimme, että emmeköhän pärjäisi toisessa asunnossa viikon. Kuhan kukaan ei vaan ryöstäisi meitä sinä aikana!
 |
| Ascot Vale |
 |
| Parkkipaikka keskellä katua |
 |
| Kalustettu huoneemme Ascot Valessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti