RINKKA SELÄSSÄ MAAILMAN YMPÄRI: Kota Kinabalu

Oli helpotus päästä pois Filippiineiltä. Olimme viettäneet siellä kuukauden ja emme voi sanoa, että kyseinen maa kuuluisi suosikkiemme joukkoon. Emme tarkalleen tiedä mistä johtuen, mutta Malesiassa koimme, että täällä meidän kuului olla. Vaikka olimme melko väsyneitä, niin koimme siellä, että matkaintomme alkoi pikkuhiljaa taas lisääntymään.

Filippiinien sekamelska, ylihintaisuus ja se, että emme kulttuurisesti kokeneet Filippiinejä niin mielenkiintoisena, vaikutti meidän viihtyvyyteen. Filippiineillä meillä oli myös yleinen tunne siitä, että asiat eivät olleet ihan kunnossa maan sisällä. Olemme tähän mennessä matkaamme käyneet monessa köyhässä maassa, mutta emme tällaista tunnetta olleet kokeneet missään muualla. Sitä on vaikea selittää. Yleensä olemme kokeneet, että yhteisö on tosi tiivis köyhissä maissa ja toisista pidetään hyvää huolta. Monet paikalliset kertoivat meille "kauhutarinoita" siitä, kun aseellisia ryöstöjä tehdään jeepneyhin. Paikallisilta ryöstetään vähäiset varat ja henkensä saattaa menettää helposti. Varsinkin Manilassa koimme, että ilmassa jylläsi pieni turvattomuuden tunne. Koimme myös matkamme aikana, että turisteja käytetään paljon hyväksi rahallisesti, mutta silti köyhät paikalliset eivät näytä hyötyvän siitä.

Niin kuin olin jo aikaisemmassa postauksessa kirjoittanut, niin minulla oli aika suuret odotukset Filippiinejä kohtaan, mikä tietenkin vaikutti kokemukseeni maasta. Kun huomasin, että mikään ei ollutkaan sitä mitä oli ajatellut, niin olin tietenkin vähän pettynyt. Monet kaupungit ovat tulleet ihan liian kaupallisiksi, rannat ovat aivan täynnä turisteja ja todella hyvää ruokaa on vaikea löytää. Matkamme ei tietenkään koostunut pelkistä huonoista kokemuksista, vaan olimme niin onnekkaita, että löysimme melko koskemattoman saaren Palawanista. Linapacan saari, oli ehdottomasti paras kokemuksemme Filippiineillä. Tästä pääsee lukemaan aikaisempaa kirjoitusta Linapacanista.

Saavuimme Malesiaan, tarkemmin sanottua Kota Kinabaluun, vasta keskiyön jälkeen. Olimme varanneet etukäteen yhden yön hostellista ihan Kota Kinabalun keskustasta. Heti lentokentällä kohtasimme ongelmia. Lentokentän pankkiautomaatit eivät olleet toiminnassa, joten emme saaneet paikallista valuuttaa nostettua. Mukana meillä oli vain yhdysvaltain dollareita. (Onneksi meillä oli dollareita, muuten emme tiedä miten olisimme saaneet taksin Kota Kinabalun keskustaan maksettua). Meillä oli pelkkä sadan dollarin seteli mukana, joten jouduimme maksamaan sillä taksikyydin. Kota Kinabalun lentokentällä on sellainen käytäntö, että taksimatkat maksetaan etukäteen lentokentällä olevaan toimistoon ja vastineeksi saat kupongin, jonka sitten annat taksikuskille. Taksit ovat niin sanottuja "kuponkitakseja". Kun olimme ostaneet taksikupongin naiselta, hän antoi meille jäljelle jäävän vaihtorahan paikallisena valuuttana. Saatuamme vaihtorahan, ihmettelin sitä, että olin saanut niin vähän rahaa takaisin. En kuitenkaan tarkkaan muistanut, monta Malesian ringgittiä vastasi yhtä dollaria, joten ajattelin, että ehkä olin vain laskenut väärin. Taksissa otin puhelimeni valuuttamuuntimen esille ja laskin paljon vaihtorahaa olimme saaneet takaisin. Voi ***** nainen toimistossa oli vedättänyt meitä oikein kunnolla, olimme nimittäin maksaneet taksimatkasta lähes 60 euroa!!! Kello oli tosi paljon ja olimme molemmat tosi väsyneitä. Muistan ajatelleeni, että eihän tämä voi olla totta, että olen varmasti laskenut jotain väärin, koska olin niin väsynyt. Saavuimme hetken päästä hostelliimme ja painuimme heti nukkumaan. Päätin, että tarkistan raha-asian uudelleen aamulla, kun olisin vähän pirteämpi.

Aamulla herättyämme, totesin, että valitettavasti olin ollut oikeassa. Nainen oli veloittanut meiltä 60 euroa, kun taksin oikea hinta olisi ollut vähän päälle 10 euroa. Mietimme pitkään pitäisikö meidän palata takaisin lentokentälle ja vaatia rahoja takaisin, mutta päädyimme siihen, että jätämme asian sikseen. Todennäköisesti emme kuitenkaan olisi saaneet rahoja takaisin, koska meillä ei ollut mitään kuittia todisteena. Tietenkin tämä asia harmitti meitä ihan järjettömästi (varsinkin minua, Simo on vähän rennompi raha-asioiden suhteen :D). Jälkikäteen luimme Wikitravelista (joka on ilmainen matkaopas Internetissä), että Kota Kinabaluun lentäessä, kannattaa ehdottomasti pitää Malesian ringgittejä mukana, koska lentokentän valuutanvaihtokurssit ovat suoraan sanottuna "varkauksia". Sivulle oli myös lisätty tieto, että lentokentän pankkiautomaatit ovat usein rikki. Tämä ei ollut meillä tiedossa, koska tieto oli vasta lisätty sivulle meidän vierailumme jälkeen.

Matkamme Kota Kinabalussa oli siis alkanut harvinaisen huonosti ja siihen ei auttanut sekään, että hostelli missä majoituimme oli mielestämme aika järkyttävä. Huoneemme näytti tosi likaiselta ja emme olleet edes ihan varmoja, oliko lakanamme puhtaat. Yleisessä suihku-ja vessatilassa lainehti vettä lattialla. Vessapönttö heilui, siihen istuessa. Olimme lukeneet Internetistä, että Borneossa majoituspaikkojen siisteys ja kunto, yleisesti ottaen on huonompi kun muualla Malesiassa, mutta emme kyllä olleet odottaneet, että se näin surkeaa olisi.
Aamulla pakkasimme kamppeemme ja päätimme antaa jäähyväiset paikalle. Löysimme melko läheltä yhden hotellin, joka vaikutti paljon paremmalta ja siistimmältä. Huoneessa oli jopa oma suihku ja vessa. Olimme valmiita maksamaan majoituspaikasta vähän enemmän, jotta edes saisimme nukkua puhtaissa lakanoissa.

Parempi majoituspaikkamme

Vieressä oli The Black World pubi ja karaokepaikka

Tiedättekö sen tunteen, kun vieraassa maassa tuntee olevansa kotona?

- Malesiassa meillä oli se tunne.

Vaihdettuamme majoituspaikkaa ja kun vähän olimme kerenneet tutustua kaupunkiin, tiesimme heti, että viihtyisimme Kota Kinabalussa. Kaupungissa oli lämmin ja leppoisa tunnelma. Saimme kulkea kaduilla rauhassa. Filippiineillä koimme taas, että vaaleina turistina erotuimme enemmän joukosta ja herätimme epämieluisaa huomioita. Saimme myös sellaisen vaikutelman, että Filippiineillä monet pitivät meitä automaattisesti rikkaina ihovärimme vuoksi. Meitä häiritsi, että meille jatkuvasti yritettiin myydä jotain, kalliista päiväretkistä muihin aktivitteetteihin. Saimme välillä jopa vähän oudoksuvia katseita, kun emme törsänneet rahaa, samalla tavalla kun muut lomalaiset.

Jo ennen tuloamme Kota Kinabaluun olimme harkinneet, Mount Kinabalulle kiipeämistä. Mount Kinabalu sijaitsee Malesian Borneossa ja on yli 4000 metriä korkea, tehden siitä Borneon korkeimman vuoren. Jos jonkun vuoren haluimme valloittaa maailmanympärimatkallamme, se olisi Mount Kinabalu.

Mount Kinabalulle kiipeäminen soveltuu aloittelijalle, mutta vaatii kuitenkin kohtalaisen hyvää kuntoa kiipeilijältä. Kokemuksemme Taroko Gorgessa, Taiwanissa, kuitenkin jätti minuun pienen pelon ja epävarmuuden. Itselläni on kohtalainen korkeanpaikankammo, mutta en ole ikinä antanut sen estää tekemisiäni, vaan olen yrittänyt oppia hallitsemaan pelkoa, juuri näillä yllytyshulluilla teoilla. Minun oli kuitenkin myönnettävä itselleni, että Mount Kinabalulle en ollut vielä valmis. Vuorelle kiipeäminen vaatisi muutamissa kohtaa kiipeämistä köyden avulla ylös, mikä todennäköisesti olisi tullut itselleni vastaan. Tiesin, että mahdollisesti olisin alkanut panikoimaan, mikä ei ikinä ole hyvä asia. Vuorelle kiipeäminen saa siis jäädä toiseen kertaan, kun koen olevani valmis siihen. Simoa tietenkin tämä päätös vähän harmitti, mutta hän ei kuitenkaan halunnut kiivetä vuorelle yksin, vaan teemme sen sitten joskus yhdessä.

Tutustuttuamme Kota Kinabaluun, meitä vähän harmitti, että emme olleet tulleet Borneoon aikaisemmin, vaan olimme viettäneet niin kauan aikaa Filippiineillä. Sää oli mitä mainioin Kota Kinabalulla, vaikka sääennusteessa sanottiin, että koko viikon sataisi kaatamalla. Hotellimme lähellä oli paljon hyviä ravintoloita, ostoskeskuksia, sekä sunnuntaina järjestettiin myös suuret markkinat. Olimme ihan taivaassa, kun pitkästä aikaa pääsimme syömään malesialaista ruokaa. Miten ruoka voi olla niin hyvää?

Valitettavasti matkamme Malesian Borneossa kestäisi vain pari viikkoa, joista neljä päivää päätimme viettää Kota Kinabalussa. Kaupungissa olisi ollut vaikka mitä tekemistä ja siellä olisi helposti voinut viettää paljon pidempään aikaa. Olimme molemmat vielä aika väsyneitä ollessamme Borneossa ja itse sain vielä pahan flunssan ensimmäisten päivien aikana. Kaikki tämä vaikutti siihen, että emme tehneet mitään sen kummallisempaa siellä ollessa.

Syy miksi olimme Borneossa vain pari viikkoa oli, että meillä oli pieni kiire lentää Australiaan. Olimme viime vuoden keväänä hankkineet Working Holiday viisumit Australiaan, mikä tarkoitti sitä, että meillä oli vuosi aikaa saapua maahan viisumin hyväksymisen jälkeen. Lento oli siis varattava Australiaan ennen maaliskuun puoltaväliä. Emme tosiaan olleet ennen matkaamme ajatelleet, että matkamme menisi näin tiukille, vaan olimme alunperin arvioineet, että olisimme saapuneet Australiaan jo viime vuoden loppupuolella. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan matkamme Afrikassa ja Aasiassa pitkittyi omasta tahdostamme. Lopulta saimme lennon varattua Melbourneen ihan helmikuun loppupuolelle. Vain pari viikkoa ennen viisumin umpeutumista!