Pikapysähdys El Nidossa

Linapacanista matkamme jatkui El Nidoon. Kyseessä oli sama laiva, jolla olimme tulleet saarelle. Saimme aika paljon kiinnostuneita katseita ja kysymyksiä muilta matkustajilta, kun nousimme laivaan Linapacanista. Ihmiset olivat kiinnostuneita, kuinka olimme löytäneet kyseisen saaren ja halusi kuulla kokemuksiamme saaresta. Edessä oli 4-5 tunnin laivamatka El Nidoon, joten oli mukavaa, että oli juttuseuraa matkan aikana. 
Olemme huomanneet sen Aasiassa, tai niin meistä ainakin on tuntunut, että reppureissaajat ovat paljon enemmän itsekseen viihtyviä ja enemmän sisäänpäinkääntyneitä. Afrikassa reppureissaajayhteisö oli erittäin tiivis ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli erittäin helppoa. Toisia autettiin ja haluttiin jakaa omia kokemuksia muiden kanssa. Voihan se olla, että Afrikkaan hakeutuvat reppureissaajat ovat vähän samantyyppisiä ja senkin takia uusiin ihmisiin tutustuminen oli helpompaa. Ehkä olemme vaan Aasiassa eksyneet vääränlaisiin hostelleihin tai törmänneet vääränlaisiin ihmisiin. Ehkä tämän takia, uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut paljon vaikeampaa. Olemme myös saaneet sellaisen mielikuvan, että ihmiset Aasiassa haluavat enemmän matkustaa yksinään tai nauttia lomastaan ilman muita turisteja. Ei siinä mitään vikaa, on vain ollut mielenkiintoista huomata tällaisia eroja matkalla.

Laivamatkamme El Nidoon sujui hyvin, mutta hitaasti. Kaikilla laivoilla ei ole lupaa kulkea El Nidoon asti, joten kannattaa ottaa selvää etukäteen, onko kyseisellä laivalla lupa-asiat kunnossa, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä matkalla. Me olimme lukeneet tästä seikasta jo etukäteen, joten meille ei tullut yllätyksenä se, että laivamme parkkeerasi keskelle merta, vähän matkan päästä rannasta. Meidän ei tietenkään tarvinnut uida rantaan, vaan vastassa oli pari pientä moottorivenettä odottelemassa meitä.
Lähes tunti siinä meni, että koko laiva oli tyhjennetty ja kaikki matkustajat turvallisesti maan tasalla. Matkaa itse El Nidoon oli vielä lähes tunti, mikä tarkoitti sitä, että meidän oli kuljettava minibussilla kaupunkiin. Onneksi kaikki oli järjestetty tosi hyvin, rannalla nimittäin odotti valmiina useampi minibussi. Jouduimme maksamaan minibussikyydistä, eli se ei kuulunut laivalipun hintaan. Tästä monet matkustajat ärsyyntyivät ja loppumatka El Nidoon kuluikin siinä, kun kuuntelimme muiden ihmisten valitusta. Mikään ei ollut hyvin, oli joko liian ahdasta autossa ja liikaa paikallisia kyydissä. Kyllä hävetti olla samassa tilassa, niin epäkunnioittavien ihmisten kanssa.  Ikävää tavata sellaisia matkustajia matkalla, jotka luulevat olevansa parempia kuin muut ja heti ottavat nokkiinsa jos asiat eivät suju niin kuin itse haluaisivat. Itse olemme oppineet, että maassa kuuluu olla maan tavalla. Kunnioitetaan siis paikallisia ihmisiä ja heidän tapojaan.

Minibussi jätti meidät El Nidon bussiasemalle, joka sijaitsi vähän matkan päässä El Nidon keskustasta. Ulkona oli jo pimeä, joten päätimme kulkea keskustaan tuktukilla. Tuktuk-kuskimme oli niin hyväkäytöksinen, että miehen mielistely meni melkein imelyyden puolelle. Filippiineillä on tapana herratella ja rouvatella, eli "sir" ja "ma'am" tulee siellä heti ensimmäisinä päivänä erittäin tutuksi. Mies kuitenkin herratteli ja rouvatteli meitä ihan joka lauseessa jonka suustaan päästi ulos, sekä auttoi meitä ihan kädestä pitäen löytämään majoituspaikan yöksi. Mies hoiti kaiken puolestamme, eikä meidän tarvinnut tehdä muuta kuin sanoa, minkä hintaisen huoneen halusimme. Kun lopulta löysimme huoneen itselemme, hän tuli jopa katsomaan, että huoneemme oli meille sopiva. Olimme El Nidoon saapuessa jo niin väsyneitä, että annoimme miehen auttaa meitä ja seurasimme häntä kuin kananpoikaset. Saimme ihan hyvän ja halvan huoneen ihan meren äärestä. Maksoimme miehelle tietenkin vähän tippiä, koska se todennäköisesti oli hänen yliystävällisyytensä syynä.

Aamulla heräsimme aaltojen ääneen ja kävimme aamupalalla lähellä sijaitsevassa kahvilassa. El Nido on yksi Palawanin suurimmista lomakohteista ja sen kyllä huomasi. Kaupunki on kaupallistunut muutamassa vuodessa ihan hirveästi. Monet paikalliset eivät tästä pidä ja ovat sen takia siirtyneet muualle asumaan. Tiesimme, että todennäköisesti emme täällä viihtyisi niin hyvin. Ruoka oli tosi kallista, eikä edes erityisen hyvää. Vähäpukeisia turisteja näkyi katukuvassa joka puolella. Mietimme vähän aikaa suunnitelmaamme tästä eteenpäin. El Nidossa oli hienoja rantoja ja varsinkin saarihyppely oli kuulemma yksi El Nidon kohokohdista. Olimme kuitenkin jo kokeneet nämä asiat Coronilla ja jos totta puhutaan niin turistiset rannat eivät meitä kummemmin kiinnostaneet. Puhumattakaan kalliista ruuasta, kun nyt olimme saaneet syödä hyvää, aitoa ja halpaa filippiiniläistä ruokaa Linapacanilla. Päätimme siis ottaa selvää vähemmän turistisista paikoista lähellä El Nidoa. Löysimme muutaman kaupungin, jotka eivät vielä olleet ihan turistien valloittamat. Selvittelyn lopputuloksena päätimme suunnata nokkaamme kohti Taytayta. Taytay sijaitsee noin 70km etelään El Nidosta ja matka sinne kestää noin puolitoista tuntia bussilla tai minibussilla. Busseja ja minibusseja kulkee Taytayhin useampia päivässä, noin parin tunnin välein, joten päätimme, että otamme heti seuraavan minibussin sinne. Otimme myös etukäteen selvää erilaisista majoituspaikosta Taytayssa. Päätimme kokeilla onneamme yhteen tiettyyn paikkaan, joka oli saanut hyvät arvostelut ja oli myös kohtuullisen halpa. 

Pakkasimme rinkkamme ja suuntasimme jälleen kerran kohti El Nidon bussiasemaa. Bussiasemalla oli monta erilaista bussia, jeepneytä ja minibussia. Minibussit lähtivät aina matkaan tiettyinä aikoina, mikä meidän mielestä oli vähän hassua. Meidän minibussiin ei näyttänyt tulevan muita matkustajia, vaikka odottelimme puoli tuntia. Kun kello oli tietyn verran lähdimme matkaan. Saimme siis ihan yksityiskuljetuksen Taytayhin, mikä mielestämme oli ihan älytöntä. Olihan se typerää, että koko minibussin tilavuutta ei käytetty hyväksi, vaan ajettiin melkein ihan tyhjällä autolla. Emme tiedä oliko kuskimme samaa mieltä asiasta, mutta ainakin hän ajoi kuin hullu. Kyseessä oli kyllä matkamme tähän asti nopein kyyti. Kaiken lisäksi tie Taytayhin oli erittäin mutkikas, pölyinen ja kuoppainen, mikä ei todella auttanut asiaa. Välillä tosissamme pelkäsimme, että kolarin seurauksena päätyisimme johonkin ojaan. Pääsimme kuitenkin ihan turvallisesti perille, vaikka päässäni jo mietin, miten helposti kuskimme esimerkiksi voisi ryöstää meidät, kun paikalla ei ollut muita ihmisiä. Onneksi nämä ajatukset ovat olleet vain turhia pelkoja. 

Taytayn bussiasemalta löysimme itsellemme tuktuk-kuskin. Hän vei meidät majoituspaikkaan, josta toivoimme saavamme huoneen muutamaksi päiväksi. Meidän onneksi majoituspaikassa oli vielä muutama huone vapaana. Päätimme jäädä sinne viideksi päiväksi, nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta.

Merinäköala majoituspaikastamme El Nidossa

Jeepneyt El Nidon bussiasemalla

Linapacan - The hidden paradise

Matkamme Linapacanille oli vihdoin alkamassa. Olimme viettäneet kahdeksan pitkää päivää Coronilla, joten olimme todellakin valmiita jatkamaan matkaa eteenpäin. Olemme sitä mieltä, että 2-3 päivää olisi helposti riittänyt Coronissa. Paikka on niin pieni, että siihen kerkeää tutustua ihan parissa päivässä. 

Coronin satamaan oli jonkun verran matkaa, joten otimme tuktukin sinne. Olimme jo pari päivää sitten käyneet satamassa, kysymässä laivalippujen hintaa ja sitä oliko laivassa pelastusliivejä. Olimme netistä lukeneet, että laivamatka Linapacanille voi olla hyvin myrskyisä ja että aallot yleensä ovat tosi isoja saaren lähellä. Pelastusliivejä oli onneksi laivassa, joten meidän ei tarvinnut ostaa  lisävarusteita matkaa varten. Madagaskarin laivareissulta opimme sen, että ilman pelastusliivejä emme nouse enää laivaan :D Alla olevasta linkistä pääsee lukemaan kyseistä postausta Madagaskarin laivareissusta: http://rinkkaselassamaailmanympari.blogspot.com.au/search?updated-max=2015-01-24T02:30:00%2B01:00&max-results=7&start=3&by-date=false

Saavuttuamme satamaan olimme yllättyneitä siitä että, paikalla oli niin paljon turisteja. Huokaisimme helpotuksesta kun kuulimme, että ilmeisesti suurin osa oli matkalla El Nidoon, eikä Linapacanille. Heillä oli edessä kahdeksan tunnin laivamatka, kun me taas jäisimme pois jo matkan puolivälissä. Laiva, jolla kuljimme oli aika vanhan näköinen, mutta näytti kuitenkin ihan hyväkuntoiselta. Kaikille matkustajille oli myös pelastusliivit, vaikka nekin olivat vanhat ja jotkut rikkinäisiä. Ennen kuin lähdimme matkaan, jonkinlainen satamapoliisi vielä teki tarkistuksen laivaan, että kaikki oli kunnossa ja että laivassa ei ollut liikaa matkustajia. 
Matka Linapacanille sujui paljon paremmin kuin olimme odottaneet. Päivä oli hyvin selkeä ja merellä ei ollut kovia myrskyjä. Jossain kohtaa aallot olivat vähän suurempia, mutta tästä huolimatta, laiva kulki koko ajan melko tasaisesti merellä. Laivassa tarjottiin jopa yksi ateria ja vettä. Matkan hyvänä puolena oli myös se, että emme kumpikaan tulleet merisairaiksi koko matkan aikana:D

Kun lopulta saavuimme Linapacan saarelle olimme aivan innoissamme näkemästämme. Saari oli aivan upean näköinen kirkkaine vesineen. Täällä viettäisimme viikon tai pari, tai niin kauan kun viihtyisimme. Kukaan muu laivasta ei jäänyt pois meidän kanssamme, vaan olimme ainoat turistit, jotka olivat päättäneet poiketa tavalliselta matkareitiltä. Saimme erittäin lämpimän vastaanoton paikallisilta saarella. Paikalliset olivat yllättyneitä, mutta iloisia, että olimme päättäneet viettää "lomaamme" Linapacanilla. 
Majoituspaikkamme Dory's Store & Lodging sijaitsi San Miguelissa (saaren pääkaupunki) aivan sataman vieressä, joten se oli helppo löytää. Majatalo ja huoneemme oli erittäin siisti. Huoneessamme oli jopa oma tuuletin. Dory ja majatalon muu henkilökunta oli ystävällisiä ja yllättävän hyviä puhumaan englantia. Tilasimme heti lounasta itsellemme ja kerroimme heille meidän ruokamieltymyksiä. Saatavilla oli päivästä riippuen, paljon tuoreita mereneläviä ja myös tarvittaessa erilaisia säilykeruokia. Merenelävät olivat aamulla kalastettu merestä ja ostettu San Miguelin paikallisesta marketista.

Linapacanin satama (majoituimme keltaisessa talossa)

Pieni ranta majatalomme ulkopuolella

Paikallisten  taloja

Kävimme päivällä kävelyllä San Miguelissa. Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Ruoka mitä söimme Linapacanilla, oli ehdottomasti parasta ruokaa mitä olimme syöneet Filippiineillä. Opimme jopa tykkäämään kokonaisesta kalasta, mitä aikaisemmin olemme vähän vierastaneet. Aamuisin söimme yleensä kananmunaa/paistosta, riisiä, valkoista paahtoleipää ja joimme (instant) kahvia. Lounaaksi oli mitä milloinkin, erilaisia kalaruokia, simpukoita, katkarapuja, mustekalaa ja kalmaria. Jälkiruuaksi banaania tai mangoa. Ruoka oli hyvin maustettua ja erittäin maukasta!

Päätimme kolmantena päivänä tehdä päiväretken, majoituspaikkamme vastapäätä olevalle pienelle saarelle. Saarella oli hyvä ranta, jossa oli mahdollista ottaa aurinkoa rauhassa ja snorklata. Dory majoituspaikastamme, järjesti meille pienen veneen ja kuljettajan, sekä teki meille hyvät eväät mukaan. Muutamassa minuutissa olimme perillä, melkein autiolla saarella. Venekuljettajamme asui saarella yhdessä äitinsä kanssa ja sanoi, mm. että saimme tarvittaessa käyttää heidän suihkua. Koko päivän aikana näimme vain yhden paikallisen miehen, joka lastasi tavaraa saarelle pienestä veneestään. Päivä sujui mahtavasti nauttien auringosta, uimisesta ja snorklauksesta.

Mahtavan päivän jälkeen oli hyvä nauttia olutta...

...ja katsella auringonlaskua

Paloin vähän auringossa aurinkorasvasta huolimatta...

 Jos päivämme olisivat jatkuneet samalla lailla, kuin tähän asti, olisi kokemuksemme Linapacanista ollut täydellinen. Valitettavasti näin ei ollut, vaan sairastuimme vatsatautiin muutaman päivän jälkeen. Epäilimme tietenkin ruokaa ensimmäisenä ja elimme hetken pussinuudeleilla ja riisillä:D Oireet eivät kuitenkaan helpottaneet ja aloimme todella kyllästymään pitkittyneeseen sairasteluun. Neljän seinän sisällä oleskelu ei ollut kivaa, kun tiesimme, mistä kaikesta jäimme paitsi. Internettiä ei ollut, joten ainut asia mitä pystyimme tekemään ajankuluksi oli kirjojen lukeminen ja vanhojen sarjojen katsominen. Varhaisin aamulla meidät herätti kovaääninen kukko, joka asusti ikkunamme alapuolella. Simo jo uhkasi syödä kukon, kun se ei suostunut olemaan hiljaa aamuisin :D

 Tajusimme lopulta mistä sairastelumme luultavasti johtui. Vesi, jossa peseydyimme oli todennäköisesti jollain tapaa epäpuhdasta. Saarella ei siis ollut suihkua, vaan peseydyimme vedellä, mikä oli kerätty isoihin ämpäreihin (vesi oli kyllä jollain tapaa puhdistettu, mutta emme tiedän miten hyvin). Heti kun lopetimme peseytymisen, niin sairastelumme loppui. Yritimme tietenkin olla nielaisematta vettä kun kävimme pesulla, mutta vähän sitä aina meni suuhun, varsinkin kasvoja ja hiuksia pestäessä.

Vietettyämme kuusi päivää Linapacanilla, päätimme jättää saaren taaksemme. Parin päivän sairastelu ja vähäinen syöminen oli vienyt voimamme ja intomme jäädä saarelle pidemmäksi aikaa. Jos emme olisi tulleet sairaaksi, olisimme mielellämme pitkittäneet vierailuamme saarella. Huonot suihkumahdollisuudet oli myös osasyynä siihen, miksi halusimme jatkaa matkaa.

Kokemuksemme Linapacanista oli kuitenkin erittäin hyvä, sairastelusta huolimatta. Oli mahtavaa olla saarella, missä ei ollut muita turisteja.  (Lukuunottamatta yhtä iltaa, kun majoituspaikkaamme tuli muutama turisti. Merellä oli ollut niin kova myrsky, että matkustajalaiva oli joutunut tekemään pysähdyksen Linapacanille matkallaan El Nidoon.) Majatalon henkilökunta oli myös erittäin ymmärtäväinen ja auttavainen niinä päivinä kun olimme sairaina. Majoittuminen Linapacanilla oli kaiken lisäksi erittäin halpaa. Meillä meni päivittäin keskimäärin 20€, päivän ateriat mukaan luettuna. 

Aika jatkaa matkaa Linapacanista

Linapacan - "The hidden paradise"

Täydellisen saaren etsintä

Heti ensimmäisinä päivinä Coronissa aloimme suunnittelemaan matkaamme sieltä eteenpäin. Viettäisimme kuitenkin viikon Coronissa, joten miksi ei käyttää sitä aikaa suunnitteluun ja hyvän kohteen löytämiseen. Katsoimme Filippiinien karttaa ja keskityimme tutkimaan erilaisia saaria Palawanin provinssissa. Löysimme kartasta muutaman pienen saaren lähellä Coronia. Monilla saarilla ei pystynyt yöpymään (pystyi vain tekemään päiväretkiä) tai sitten niissä oli vain yksi luksuslomakeskus, joka oli meidän budjettiin ihan liikaa. Lopulta löysimme yhden saaren lähellä Coronia. Saari oli nimeltään Linapacan ja sijaitsi Coronin ja El Nidon välissä.  Tietoa saaresta löytyi tosi vähän netistä. Löysimme kuitenkin yhden arvostelun netistä, mistä saimme vähän tietoa yhdestä majatalosta (Dory's Store & Lodging). Arvostelun kirjoittaja oli kirjoittanut, että saarella ei ole ollenkaan ravintoloita, mutta majatalon omistajaa voi pyytää tekemään ruokaa tarvittaessa. Saarella ei myöskään ole ollenkaan Internetiä ja sähköä oli vain päivisin kl. 12-24 välillä. Linapacan saari on mm. "tunnettu" kirkkaista vesistään ja on jopa päässyt maailman kirkkaimpien vesien kärkeen Daily Newsin listalla. Alla olevasta linkistä pääsee tutkimaan listaa.
   http://dailynewsdig.com/35-clearest-waters-world-swim-die/

Luettuamme tämän kaiken Linapacanista, niin ensimmäinen asia mielessä oli, että meidän on PAKKO päästä kyseiselle saarelle! Pyysimme hotellimme henkilökuntaa soittamaan majataloon, joka sijaitsi Linapacan saarella. Hotellimme henkilökunta olivat vähän ihmeissään siitä, miksi halusimme sinne, koska heidän mukaansa saarella ei ollut mitään turistille. He olivat myös hieman epäileviä sen suhteen, oliko majatalo ylipäätänsä enää pystyssä (he muistelivat, että vuoden 2013 taifuuni Haiyan olisi tuhonnut saarta). Majatalo oli kuitenkin vielä olemassa. Dory, majatalon omistaja, antoi meille lisätietoja majoituspaikasta ja ohjeet siitä kuinka pääsisimme saarelle. Samalla kun nainen hotellistamme puhui puhelimeen, hän painotti kovaan ääneen ja kirjoitti lapulle "ei ravintoloita, ei Internetiä, ei sähköä, ei ilmastointia, ei suihkua" :D Kerroimme hänelle, että tiesimme tämän jo, sekä että  kyseinen asia oli meille ihan fine. Juuri tällaisia kokemuksia halusimme! Olimme aivan innoissamme tästä ja emme malttaneet odottaa, että pääsisimme saarelle, joka vielä oli aito ja suhteellisen koskematon. 

Aloimme heti järjestelemään matkaamme Linapacan saarelle. Paikalliset auttoivat meitä löytämään laivan satamasta ja ohjasivat meidät oikean henkilön puheille. Laiva Linapacanille kulki vain pari kertaa viikossa, joten jouduimme vielä viettämään yhden ylimääräisen päivän Coronissa, ennen kuin pääsisimme matkaan. Päätimme vaihtaa majoituspaikkaa viimeisenä päivänä, jotta olisimme lähempänä Coronin satamaa. Kävimme myös varmuuden vuoksi ostamassa itsellemme nuudelipusseja ja pari isoa pulloa vettä. Saarella oli todennäköisesti hyvin ruokaa, asuihan siellä kuitenkin vähän päälle 14 000 asukasta. Ostimme myös Simolle snorkkelin Coronista, koska Linapacan saarella niitä ei ollut saatavilla.

Ennen kuin jatkaisimme matkaa Coronista, halusimme vielä kiivetä ylös Mount Tapyakselle. Vuorelle kiipeäminen vaatii 700 askelta. Luulimme tämän tietenkin olevan helppo nakki, mutta se ei ihan sitä ollut. Ulkona oli ihan mielettömän kuuma, helposti yli 30 astetta.  Tätä emme tietenkään ajatelleet, vaan päätimme kävellä ylös keskellä päivää kun aurinko paisti kovimmillaan. Virhe.  Emme olleet edes puolivälissä, kun olimme jo ihan loppu. Selvisimme kuitenkin ylös asti, vaikka välillä tuntui siltä, että olisi voinut pyörtyä:D

Matka ylös vuorelle oli mielestämme hyvin mielenkiintoinen, koska näki kuinka Haiyanin taifuuni oli tehnyt tuhojaan. Mount Tapyaksen valkoinen risti oli Haiyanin seurauksena lentänyt pois sijaltaan, mutta uusi risti oli jo pystytetty paikalleen kun me vierailimme siellä. Uskomatonta ajatella, niin kovaa tuulen voimaa. Sekä sitä, että paikalliset Coronissa todella avuvat pienissä puu-ja peltimajoissa ihan veden ääressä. Minkälaisessa vaarassa he ovat, kun kova hirmumyrsky iskee.

Mount Tapyas

Paikalliset asuvat meren äärellä, missä vesi on helposti saatavilla.

Simolla oli vähän hiki

ja niin oli minullakin

Kaatuneita puita

ja rikkinäisiä telineitä

Matkustaminen pariskuntana ja saarihyppely Coronilla

Kun takana on melkein viisi kuukautta reppureissaamista, sitä on jo kerennyt kokea ja nähdä aika paljon. Coronille tultuamme, olimme matkustaneet lähes viisi kuukautta putkeen. Matkamme aikana olemme oppineet, mitä arvostamme matkustelussa ja millä tavalla haluamme itse matkustaa. Kaikilla ihmisillä nämä asiat vaihtelevat. Asiat, jotka me koemme tärkeänä, saattaa jollekin toiselle olla ihan yhdentekeviä. Meillä on ollut se onni, että pystymme molemmat tekemään rakastamaamme asiaa ja vielä yhdessä. Onko mitään sen parempaa olemassa? Saat tehdä rakastamaasi asiaa ja vielä rakastamasi ihmisen kanssa. Olemme monesti miettineet miten tylsää olisi matkustaa yksin. Tämä on vain meidän mielipiteemme, emmekä todellakaan tuomitse yksin matkustavia! Yksin matkustaminen on hyvä tutkimusmatka itseensä ja vaatii tosi paljon rohkeutta.  Koemme kuitenkin, että meidän matkamme ei olisi ollut samanlainen, jos emme olisi tehneet tätä matkaa yhdessä. Kaikki pitkät bussi-ja lentomatkat ilman seuraa, tieto siitä, että tiedät vieressäsi olevan henkilö, jonka kanssa aina voit puhua sitä omaa äidinkieltä (okei, omani on ruotsi, mutta... you get the point:D), oli sitten kyseessä ilot tai surut. Parasta on kuitenkin se, kun voit palata "ajassa taaksepäin" ja muistella niitä hetkiä ja kokemuksia, mitä olette yhdessä saaneet kokea. Kukaan muu ei tule koskaan ymmärtämään tai samaistumaan näihin asioihin, samalla tavalla kuin me kaksi. 

Matkustaminen toisen henkilön kanssa voi tietysti ajoittain olla haastavaa, varsinkin kun sitä omaa tilaa on paljon vähemmän kuin normaalisti. Yhdessäoloa on myös yleensä enemmän kuin normaalisti, mikä välillä voi tuntua ahdistavalta. Matkustavana pariskuntana on opittava tuntemaan, mistä erilaiset tunteet johtuvat ja pystyttävä puhumaan niistä avoimesti. Toista on kuunneltava ja pystyttävä antamaan tilaa silloin kuin toinen sitä tarvitsee, itse loukkaantumatta. Itse olemme tässä matkan varrella oppineet, että kaikesta kannattaa puhua ja yrittää löytää jonkinlainen ratkaisu ongelmiin. Selvittämättömät asiat jäävät yleensä vaan kalvaamaan, mikä vain syö parisuhdetta pidemmän päälle.

Blogimme on meille eräänlainen päiväkirja, johon voimme kirjoittaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme matkamme aikana. Vuosien päästä on hauska palata takaisin blogiin, lukea vanhoja kirjoituksia ja katsoa kuvia. Teemme välillä nyt jo näin, nimittäin eksymme vanhoihin postauksiin ja muistelemme kokemuksia Afrikasta ja Aasiasta. Vieläkin on vaikea uskoa, että olemme olleet niin hienoissa paikoissa ja nähneet niin upeita asioita. Haluamme tietysti myös, että perheemme, ystävämme ja jopa tuntemattomat pääsevät mukaan matkaamme. Ei ehkä fyysisesti, mutta kuitenkin henkisesti seuraamaan matkaamme tämän blogin kautta. Olemme halunneet pitää tämän blogin erittäin rehellisenä, koska haluamme myös itse muistaa nämä asiat sellaisina kuin ne oikeasti ovat olleet.  

_____________ 

Vaikka Coronista löytyy erittäin upeat rannat ja se lukeutuu yhdeksi maailman parhaista sukelluskohteista, emme henkilökohtaisesti pitäneet Coronia niin mieluisana paikkana. Liika turismi vie yksinkertaisesti paikasta ilon ja fiiliksen. Sekin harmittaa, että joudut maksamaan puolet enemmän ruoka-annoksesta turistikohteessa, jonka oikea arvo oikeasti on paljon pienempi.  Mietimme useasti Simon kanssa sitä, mihin kaikki raha menee Filippiineillä. Syöminen ulkona, majoituspaikat ja matkatoimistojen retket, olivat paljon kalliimpia, kuin esimerkiksi muualla Kaakkois-Aasiassa. Sitä ajattelisi, että turismi toisi aika paljon rahaa Filippiineille, mutta se ei valitettavasti näy katukuvassa.  Meidän silmiimme Filippiinit oli paljon kehittymättömämpi kuin monet muut Kaakkois-Aasian maat. Lisääntyneet hirmumyrskyt ja muut luonnonkatastrofit koettelevat tietenkin Filippiinejä aina silloin tällöin, jolloin taloja tuhoutuu ja niitä joudutaan rakentamaan aina uudestaan ja uudestaan. 

Kuulimme niin monelta paikalliselta ja muutamalta turistilta, että saarihyppely Coronilla on "must do", että lopulta myös itse lankesimme ostamaan kyseisen päiväretken. Saarihyppely oli kuulemma tosi turistinen, mutta maisemat  niin upeat, että se on pakko nähdä omin silmin. Hotellimme henkilökunta yritti päivittäin myydä meille erilaisia päiväretkiä, joihin aina vastasimme kieltävästi. Se on hyvä puoli halvoissa hostelleissa ja muissa reppureissaajien suosimissa majoituspaikoissa, että niissä ei yleensä tyrkytetä kalliita retkiä. Henkilökunta on yleensä vähän ymmärtäväisempi reppureissaajia kohtaan näissä paikossa. He ymmärtävät, että matkustamme pienemmällä budjetilla sekä, että emme ole ihan uusavuttomia ja tarvitse apua jokaisessa asiassa. He ymmärtävät myös yleensä sen, että haluamme niitä oikeita kokemuksia, emmekä  aina tarvitse niitä mukavuuksia.

Päätimme varata saarihyppelyn matkatoimistosta, joka sijaitsi Coronin keskustassa. Saarihyppely oli halvin minkä löysimme ja oli saanut ihan hyvät arvostelut. Retkeen sisältyi viisi eri kohdetta; CYC Beach, Twin Peaks Reef, Bulungan Beach, Hidden lagoon, Kayangan lake, sekä lounas ja juomat. Emme aikaisemmin olleet tehneet saarihyppelyä, joten emme oikein tienneet mitä odottaa. Odotuksemme saarihyppelystä ei kuitenkaan ollut hirveän suuret. Onneksi niin, koska yllätyimme positiivisesti. Niin kuin monet paikalliset olivat sanoneet, niin maisemat olivat kertakaikkisen upeat. Valkoiset hiekkarannat, turkoosit laguunit ja kirkkaan sininen meri. Näissä maisemissa saimme viettää koko päivän. Huonona puolena oli tietenkin se, että saarihyppely oli liian turistinen. Meidän ryhmässämme oli yli kymmenen henkilöä ja tietenkin paikan päällä oli muitakin turistiryhmiä. Olemme kuitenkin iloisia, että teimme kyseisen saarihyppelyn, jossei muuta, niin saimme tosi hienoja kuvia muistoksi!

Odotimme muita ryhmäläisiä veneessä

Venekuljettajamme (Boatman Batman)

CYC Island

Saarella saimme ottaa aurinkoa ja snorklata

Simo snorklasi pienten meduusojen kanssa. Meduusat olivat onneksi vaarattomia, vaikka vähän polttelivat ihoa.

Söimme perinteikkään filippiiniläisen lounaan tällä saarella. Oli tosi hyvää ruokaa! Itse rakastuin merilevään.

Hidden lagoon

Oppaamme

Pieniä kaloja

Saarihyppelyn jälkeen oli aika palkita itsensä herkullisella ruualla