Pikapysähdys El Nidossa

Linapacanista matkamme jatkui El Nidoon. Kyseessä oli sama laiva, jolla olimme tulleet saarelle. Saimme aika paljon kiinnostuneita katseita ja kysymyksiä muilta matkustajilta, kun nousimme laivaan Linapacanista. Ihmiset olivat kiinnostuneita, kuinka olimme löytäneet kyseisen saaren ja halusi kuulla kokemuksiamme saaresta. Edessä oli 4-5 tunnin laivamatka El Nidoon, joten oli mukavaa, että oli juttuseuraa matkan aikana. 
Olemme huomanneet sen Aasiassa, tai niin meistä ainakin on tuntunut, että reppureissaajat ovat paljon enemmän itsekseen viihtyviä ja enemmän sisäänpäinkääntyneitä. Afrikassa reppureissaajayhteisö oli erittäin tiivis ja uusiin ihmisiin tutustuminen oli erittäin helppoa. Toisia autettiin ja haluttiin jakaa omia kokemuksia muiden kanssa. Voihan se olla, että Afrikkaan hakeutuvat reppureissaajat ovat vähän samantyyppisiä ja senkin takia uusiin ihmisiin tutustuminen oli helpompaa. Ehkä olemme vaan Aasiassa eksyneet vääränlaisiin hostelleihin tai törmänneet vääränlaisiin ihmisiin. Ehkä tämän takia, uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut paljon vaikeampaa. Olemme myös saaneet sellaisen mielikuvan, että ihmiset Aasiassa haluavat enemmän matkustaa yksinään tai nauttia lomastaan ilman muita turisteja. Ei siinä mitään vikaa, on vain ollut mielenkiintoista huomata tällaisia eroja matkalla.

Laivamatkamme El Nidoon sujui hyvin, mutta hitaasti. Kaikilla laivoilla ei ole lupaa kulkea El Nidoon asti, joten kannattaa ottaa selvää etukäteen, onko kyseisellä laivalla lupa-asiat kunnossa, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä matkalla. Me olimme lukeneet tästä seikasta jo etukäteen, joten meille ei tullut yllätyksenä se, että laivamme parkkeerasi keskelle merta, vähän matkan päästä rannasta. Meidän ei tietenkään tarvinnut uida rantaan, vaan vastassa oli pari pientä moottorivenettä odottelemassa meitä.
Lähes tunti siinä meni, että koko laiva oli tyhjennetty ja kaikki matkustajat turvallisesti maan tasalla. Matkaa itse El Nidoon oli vielä lähes tunti, mikä tarkoitti sitä, että meidän oli kuljettava minibussilla kaupunkiin. Onneksi kaikki oli järjestetty tosi hyvin, rannalla nimittäin odotti valmiina useampi minibussi. Jouduimme maksamaan minibussikyydistä, eli se ei kuulunut laivalipun hintaan. Tästä monet matkustajat ärsyyntyivät ja loppumatka El Nidoon kuluikin siinä, kun kuuntelimme muiden ihmisten valitusta. Mikään ei ollut hyvin, oli joko liian ahdasta autossa ja liikaa paikallisia kyydissä. Kyllä hävetti olla samassa tilassa, niin epäkunnioittavien ihmisten kanssa.  Ikävää tavata sellaisia matkustajia matkalla, jotka luulevat olevansa parempia kuin muut ja heti ottavat nokkiinsa jos asiat eivät suju niin kuin itse haluaisivat. Itse olemme oppineet, että maassa kuuluu olla maan tavalla. Kunnioitetaan siis paikallisia ihmisiä ja heidän tapojaan.

Minibussi jätti meidät El Nidon bussiasemalle, joka sijaitsi vähän matkan päässä El Nidon keskustasta. Ulkona oli jo pimeä, joten päätimme kulkea keskustaan tuktukilla. Tuktuk-kuskimme oli niin hyväkäytöksinen, että miehen mielistely meni melkein imelyyden puolelle. Filippiineillä on tapana herratella ja rouvatella, eli "sir" ja "ma'am" tulee siellä heti ensimmäisinä päivänä erittäin tutuksi. Mies kuitenkin herratteli ja rouvatteli meitä ihan joka lauseessa jonka suustaan päästi ulos, sekä auttoi meitä ihan kädestä pitäen löytämään majoituspaikan yöksi. Mies hoiti kaiken puolestamme, eikä meidän tarvinnut tehdä muuta kuin sanoa, minkä hintaisen huoneen halusimme. Kun lopulta löysimme huoneen itselemme, hän tuli jopa katsomaan, että huoneemme oli meille sopiva. Olimme El Nidoon saapuessa jo niin väsyneitä, että annoimme miehen auttaa meitä ja seurasimme häntä kuin kananpoikaset. Saimme ihan hyvän ja halvan huoneen ihan meren äärestä. Maksoimme miehelle tietenkin vähän tippiä, koska se todennäköisesti oli hänen yliystävällisyytensä syynä.

Aamulla heräsimme aaltojen ääneen ja kävimme aamupalalla lähellä sijaitsevassa kahvilassa. El Nido on yksi Palawanin suurimmista lomakohteista ja sen kyllä huomasi. Kaupunki on kaupallistunut muutamassa vuodessa ihan hirveästi. Monet paikalliset eivät tästä pidä ja ovat sen takia siirtyneet muualle asumaan. Tiesimme, että todennäköisesti emme täällä viihtyisi niin hyvin. Ruoka oli tosi kallista, eikä edes erityisen hyvää. Vähäpukeisia turisteja näkyi katukuvassa joka puolella. Mietimme vähän aikaa suunnitelmaamme tästä eteenpäin. El Nidossa oli hienoja rantoja ja varsinkin saarihyppely oli kuulemma yksi El Nidon kohokohdista. Olimme kuitenkin jo kokeneet nämä asiat Coronilla ja jos totta puhutaan niin turistiset rannat eivät meitä kummemmin kiinnostaneet. Puhumattakaan kalliista ruuasta, kun nyt olimme saaneet syödä hyvää, aitoa ja halpaa filippiiniläistä ruokaa Linapacanilla. Päätimme siis ottaa selvää vähemmän turistisista paikoista lähellä El Nidoa. Löysimme muutaman kaupungin, jotka eivät vielä olleet ihan turistien valloittamat. Selvittelyn lopputuloksena päätimme suunnata nokkaamme kohti Taytayta. Taytay sijaitsee noin 70km etelään El Nidosta ja matka sinne kestää noin puolitoista tuntia bussilla tai minibussilla. Busseja ja minibusseja kulkee Taytayhin useampia päivässä, noin parin tunnin välein, joten päätimme, että otamme heti seuraavan minibussin sinne. Otimme myös etukäteen selvää erilaisista majoituspaikosta Taytayssa. Päätimme kokeilla onneamme yhteen tiettyyn paikkaan, joka oli saanut hyvät arvostelut ja oli myös kohtuullisen halpa. 

Pakkasimme rinkkamme ja suuntasimme jälleen kerran kohti El Nidon bussiasemaa. Bussiasemalla oli monta erilaista bussia, jeepneytä ja minibussia. Minibussit lähtivät aina matkaan tiettyinä aikoina, mikä meidän mielestä oli vähän hassua. Meidän minibussiin ei näyttänyt tulevan muita matkustajia, vaikka odottelimme puoli tuntia. Kun kello oli tietyn verran lähdimme matkaan. Saimme siis ihan yksityiskuljetuksen Taytayhin, mikä mielestämme oli ihan älytöntä. Olihan se typerää, että koko minibussin tilavuutta ei käytetty hyväksi, vaan ajettiin melkein ihan tyhjällä autolla. Emme tiedä oliko kuskimme samaa mieltä asiasta, mutta ainakin hän ajoi kuin hullu. Kyseessä oli kyllä matkamme tähän asti nopein kyyti. Kaiken lisäksi tie Taytayhin oli erittäin mutkikas, pölyinen ja kuoppainen, mikä ei todella auttanut asiaa. Välillä tosissamme pelkäsimme, että kolarin seurauksena päätyisimme johonkin ojaan. Pääsimme kuitenkin ihan turvallisesti perille, vaikka päässäni jo mietin, miten helposti kuskimme esimerkiksi voisi ryöstää meidät, kun paikalla ei ollut muita ihmisiä. Onneksi nämä ajatukset ovat olleet vain turhia pelkoja. 

Taytayn bussiasemalta löysimme itsellemme tuktuk-kuskin. Hän vei meidät majoituspaikkaan, josta toivoimme saavamme huoneen muutamaksi päiväksi. Meidän onneksi majoituspaikassa oli vielä muutama huone vapaana. Päätimme jäädä sinne viideksi päiväksi, nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta.

Merinäköala majoituspaikastamme El Nidossa

Jeepneyt El Nidon bussiasemalla