Karaokea ja roskaruokaa

Herätyskello soi aikaisin aamulla ja oli aika lähteä etsimään uutta majoituspaikkaa seuraaville päiville. Emme vielä kirjautuneet ulos guest housesta, koska ajattelimme, että käymme vain pikaisesti katsomassa lähialueen majoituspaikat. Samalla pystyimme vielä pitämään rinkkojamme huoneessamme, eikä niitä tarvinnut raahata mukaan. Nykyinen majoituspaikkamme sijaitsi Malatessa, Metro Manilassa. Etsimme itsellemme majoituspaikkaa noin tunnin ajan ilman tulosta. Lähellä olevat majoituspaikat olivat joko täynnä tai budjettiimme liian kalliita. Olimme erittäin yllättyneitä, että hotellit olivat niin täynnä ja että majoituspaikkojen hinnat olivat niin korkeat. Tämän hetkisestä guest housesta maksoimme 20€/yö, mikä meidän mielestä oli aika paljon. Hinta-laatusuhde ei ainakaan ollut kohdillaan kyseisessä paikassa. Majoituspaikkojen korkeat hinnat johtuivat todennäköisesti lomakaudesta, sillä matkustimme Filippiineille tammikuussa, jolloin ihmiset yleensä lomailevat. Koska emme löytäneet toista majoituspaikkaa itsellemme lähialueelta, päädyimme varaamaan hotellin netin kautta. Hotelli sijaitsi Quezon Cityssa, joka on Filippiinien yksi suosituimmista kaupungeista. Quezon City kuuluu Metro Manilan suurkaupunkialueeseen ja muodostaa yhden maailman suurimmista metropolialueista. Kaupungissa asuu lähes kolme miljoonaa ihmistä.

Varattuamme hotellin pariksi yöksi Quezon Citystä, päätimme heti jatkaa matkaa sinne. Emme vielä olleet tutustuneet Manilan julkiseen liikenteeseen, joten päätimme ottaa taksin majoituspaikkaamme. Taksikuskimme puhui hyvin englantia ja tiesi heti minne halusimme. Mies oli lähes neljäkymppinen, hänellä oli 26-vuotias vaimo ja seitsemän lasta. Mies oli erittäin mukava ja meillä oli mielenkiintoiset keskustelut hänen kanssaan. Puhuimme mm. uskonnosta, ruuasta ja urheilusta. Ihmiset Filippiineillä ovat erittäin uskonnollisia ja suurin osa filippiineistä kuuluvat katoliseen kirkkoon. Paavi oli vierailulla Manilassa, juuri kun itse olimme Manilassa, minkä kyllä huomasi katukuvasta. Vierailusta puhuttiin joka puolella ja  paikallisesta televisista seurattiin paavin liikkeitä ja puheita. Taksikuskimme puheista päätellen saimme selville, että filippiiniläiset kunnioittavat suuresti nyrkkeilijää Manny Pacquiaoa ja että he rakastavat spagettia:D Haha. Mies antoi meille myös neuvoja ja varoitteli esimerkiksi, missä tilanteissa kannattaa olla varuillaan turistina.

 Noin puolen tunnin taksiajelun jälkeen saavuimme Quezon Cityyn. Matka oli kestänyt vähän pidempään kuin tavallisesti, koska kaupungissa oli niin paljon ruuhkaa.Uusi majoituspaikkamme oli paljon parempi kuin edellinen ja henkilökunta oli mukava. Meillä oli yksityinen huone, omalla kylpyhuoneella. Suuntasimme melkein heti syömään, koska emme vielä olleet syöneet aamiaista. Nälkä kurni jo pahasti vatsassa. Löysimme ihan hotellimme ulkopuolelta (ketju)ravintolan, jossa myytiin mm. aasialaista ruokaa.

Vietimme Quezon Cityssä kaksi päivää. Kaupunki ei ehkä turistille ollut se kaikista paras ja antavin, mutta saimmepahan ainakin nähdä filippiiniläistä normaalia elämää. Kahden päivän aikana emme nähneet ainuttakaan turistia ja taisimme itsekin olla melko erikoinen näky alueella. Ensimmäisten päivien aikana opimme Filippiineistä sen, että he rakastavat K-A-R-A-O-K-E-A. Karaokea lauletaan joka päivä ja joka yö. Se ei oikeastaan ikinä lopu. Kun normaalisti mennään kahville (tai nukkumaan), niin täällä ihmiset menevät laulamaan karaokea. Sillä ei ole väliä osaatko ollenkaan laulaa tai lausua sanoja englanniksi. Kaikki laulavat täällä. Meillä oli itse asiassa (karaoke)baari-ravintola hotellimme alakerrassa, joten karaoke tuli hyvin tutuksi meille :D  

Toinen asia on, että Filippiineiltä löytyy aivan älyttömästi (amerikkalaisia) ketjuravintoloita. Pitsaa ja pastaa syödään paljon, tai ainakin rikkaammat syövät, koska ruuat olivat mielestämme aika hintavia. Pitsasta tai pastasta sai helposti maksaa 10-20€. Olimme yllättyneitä siitä, että tästäkö se filippiiniläinen ruokakulttuuri koostuu, amerikkalaisesta roskaruuasta? Kaduilla oli kyllä jokunen katukoju, mutta olimme valitettavasti niin epäileviä ruuan ja hygienian suhteen, että emme syöneet katuruokaa siellä. Monet ruuat sisältävät paljon erilaisia sisäelimiä, koska koko eläin käytetään hyväksi tehdessä ruokaa. Itse emme oikein sisäelimistä välitä. Hotellimme alakerran ravintolan ruoka oli ihan hyvää paikallista ruokaa. Itse söin tosin vain kasvisruokaa. 

 Kävimme myös suuressa ostoskeskuksessa Quezonissa ollessa. Ostoskeskus oli kuin suuri viihdekeskus. Musiikki ja erilaiset pelilaitteet soivat niin kovaa, että omia ajatuksiaan tuskin kuuli:D 

Pitkän tauon jälkeen oli aika mässäillä oikein kunnolla; pitsaa, pastaa ja valkosipulileipä. Huomatkaa sulatettu voi, sitä ilmeisesti käytetään dippinä:D Oli kallista ja päiväbudjettimme ylittyi, mutta välillä on lupa herkutella:D

Valitettavasti emme ottaneet muita kuvia ollessamme Quezon Cityssä. Emme nimittäin halunneet herättää lisää huomiota kulkemalla kallis kamera esillä ulkona. Muutenkin kun alueella ei ollut muita turisteja, niin tuntuu jotenkin väärältä ja oudolta kulkea kameralla napsimassa kuvia köyhistä ihmisistä päivän askareissa. Tällaisissa paikoissa sitä itse ymmärtää, miten onnekas sitä on ollut ja  miten väärin asiat ovat maailmassa. Kulkeminen hienon kameran kanssa ulkona napsimassa kuvia, kun toiset taistelevat päivittäisestä elannostaan niin, että juuri ja juuri on varaa ruokaan. Turistisissa paikoissa paikalliset tietenkin ovat tottuneita siihen, että turistit ottavat valokuvia, mutta alueilla joissa ei liiku paljon turisteja, niin valokuvaaminen kyllä herättää epämielyttävää huomiota. Näin olemme ainakin itse kokeneet asian.

Suunnitelmamme Quezon Citystä eteenpäin oli lentää Manilan lentokentältä Coroniin, pieneen kuntaan, joka sijaitsee Busuanga-saarella. Busuanga on osa Palawanin provinssia ja juuri Palawaniin halusimme keskittää matkamme. Olemme kuulleet ja lukeneet, että Palawanin saaret, rannat ja merivesi ovat aivan upeat. Valitsimme myös Palawanin saariryhmän sen takia, että olimme ymmärtäneet, että Palawanin saaret eivät olisi niin turistisia kuin esimerkiksi, Visayasin saariryhmään kuuluvat Boracay ja Cebu.

Alkuperäinen suunnitelmamme Filippiineillä oli viipyä Manilassa vain päivä tai kaksi ja sieltä jatkaa matkaa Coroniin. Emme niinkään tunteneet viehätystä jäädä suurkaupunkiin, vaan halusimme mieluummin makoilla hienoilla hiekkarannoilla. Jouduimme kuitenkin vähän muuttamaan suunnitelmiamme, otettuamme asioista vähän enemmän selvää.

 Filippiinit koostuu yli 7000 saaresta, joten kannattaa ottaa huomioon matkaa suunnitellessa, että bussiliikennettä ei aina ole joka paikkaan. Bussiliikenteen sijasta käytetään paljon laivaliikennettä. Kun etsimme tietoa laivaliikenteestä Manilan ja Coronin välillä, niin saimme tietää, että kyseinen laiva kulki vain tätä väliä kerran viikossa, aina perjantaisin. Saavuimme tietenkin Manilaan perjantai ja lauantai välisenä yönä, joten olisimme joutuneet odottaa Manilassa viikon, ennen kuin olisimme päässeet jatkamaan matkaa. Päätimme siis haudata matkustamisen laivalla ja ostimme mieluummin lentoliput Busuangan saarelle. Saimme lentoliput Busuangaan 174€:lla (molemmilta), joten hinta ei ollut niin paha. Edessä oli siis matkamme ensimmäinen maan sisäinen lento.