Heti ensimmäisinä päivinä Coronissa aloimme suunnittelemaan matkaamme sieltä eteenpäin. Viettäisimme kuitenkin viikon Coronissa, joten miksi ei käyttää sitä aikaa suunnitteluun ja hyvän kohteen löytämiseen. Katsoimme Filippiinien karttaa ja keskityimme tutkimaan erilaisia saaria Palawanin provinssissa. Löysimme kartasta muutaman pienen saaren lähellä Coronia.
Monilla saarilla ei pystynyt yöpymään (pystyi vain tekemään päiväretkiä) tai sitten niissä oli vain yksi
luksuslomakeskus, joka oli meidän budjettiin ihan liikaa. Lopulta löysimme yhden saaren lähellä Coronia. Saari oli nimeltään Linapacan ja sijaitsi Coronin ja El Nidon välissä. Tietoa saaresta löytyi tosi vähän netistä. Löysimme kuitenkin yhden arvostelun netistä, mistä saimme vähän tietoa yhdestä majatalosta (Dory's Store & Lodging). Arvostelun kirjoittaja oli kirjoittanut, että saarella ei ole ollenkaan ravintoloita, mutta majatalon omistajaa voi pyytää tekemään ruokaa tarvittaessa. Saarella ei myöskään ole ollenkaan Internetiä ja sähköä oli vain päivisin kl. 12-24 välillä. Linapacan saari on mm. "tunnettu" kirkkaista vesistään ja on jopa päässyt maailman kirkkaimpien vesien kärkeen Daily Newsin listalla. Alla olevasta linkistä pääsee tutkimaan listaa.
http://dailynewsdig.com/35-clearest-waters-world-swim-die/
Luettuamme tämän kaiken Linapacanista, niin ensimmäinen asia mielessä oli, että meidän on PAKKO päästä kyseiselle saarelle! Pyysimme hotellimme henkilökuntaa soittamaan majataloon, joka sijaitsi Linapacan saarella. Hotellimme henkilökunta olivat vähän ihmeissään siitä, miksi halusimme sinne, koska heidän mukaansa saarella ei ollut mitään turistille. He olivat myös hieman epäileviä sen suhteen, oliko majatalo ylipäätänsä enää pystyssä (he muistelivat, että vuoden 2013 taifuuni Haiyan olisi tuhonnut saarta). Majatalo oli kuitenkin vielä olemassa. Dory, majatalon omistaja, antoi meille lisätietoja majoituspaikasta ja ohjeet siitä kuinka pääsisimme saarelle. Samalla kun nainen hotellistamme puhui puhelimeen, hän painotti kovaan ääneen ja kirjoitti lapulle "ei ravintoloita, ei Internetiä, ei sähköä, ei ilmastointia, ei suihkua" :D Kerroimme hänelle, että tiesimme tämän jo, sekä että kyseinen asia oli meille ihan fine. Juuri tällaisia kokemuksia halusimme! Olimme aivan innoissamme tästä ja emme malttaneet odottaa, että pääsisimme saarelle, joka vielä oli aito ja suhteellisen koskematon.
Aloimme heti järjestelemään matkaamme Linapacan saarelle. Paikalliset auttoivat meitä löytämään laivan satamasta ja ohjasivat meidät oikean henkilön puheille. Laiva Linapacanille kulki vain pari kertaa viikossa, joten jouduimme vielä viettämään yhden ylimääräisen päivän Coronissa, ennen kuin pääsisimme matkaan. Päätimme vaihtaa majoituspaikkaa viimeisenä päivänä, jotta olisimme lähempänä Coronin satamaa. Kävimme myös varmuuden vuoksi ostamassa itsellemme nuudelipusseja ja pari isoa pulloa vettä. Saarella oli todennäköisesti hyvin ruokaa, asuihan siellä kuitenkin vähän päälle 14 000 asukasta. Ostimme myös Simolle snorkkelin Coronista, koska Linapacan saarella niitä ei ollut saatavilla.
Ennen kuin jatkaisimme matkaa Coronista, halusimme vielä kiivetä ylös Mount Tapyakselle. Vuorelle kiipeäminen vaatii 700 askelta. Luulimme tämän tietenkin olevan helppo nakki, mutta se ei ihan sitä ollut. Ulkona oli ihan mielettömän kuuma, helposti yli 30 astetta. Tätä emme tietenkään ajatelleet, vaan päätimme kävellä ylös keskellä päivää kun aurinko paisti kovimmillaan. Virhe. Emme olleet edes puolivälissä, kun olimme jo ihan loppu. Selvisimme kuitenkin ylös asti, vaikka välillä tuntui siltä, että olisi voinut pyörtyä:D
Matka ylös vuorelle oli mielestämme hyvin mielenkiintoinen, koska näki kuinka Haiyanin taifuuni oli tehnyt tuhojaan. Mount Tapyaksen valkoinen risti oli Haiyanin seurauksena lentänyt pois sijaltaan, mutta uusi risti oli jo pystytetty paikalleen kun me vierailimme siellä. Uskomatonta ajatella, niin kovaa tuulen voimaa. Sekä sitä, että paikalliset Coronissa todella avuvat pienissä puu-ja peltimajoissa ihan veden ääressä. Minkälaisessa vaarassa he ovat, kun kova hirmumyrsky iskee.
http://dailynewsdig.com/35-clearest-waters-world-swim-die/
Luettuamme tämän kaiken Linapacanista, niin ensimmäinen asia mielessä oli, että meidän on PAKKO päästä kyseiselle saarelle! Pyysimme hotellimme henkilökuntaa soittamaan majataloon, joka sijaitsi Linapacan saarella. Hotellimme henkilökunta olivat vähän ihmeissään siitä, miksi halusimme sinne, koska heidän mukaansa saarella ei ollut mitään turistille. He olivat myös hieman epäileviä sen suhteen, oliko majatalo ylipäätänsä enää pystyssä (he muistelivat, että vuoden 2013 taifuuni Haiyan olisi tuhonnut saarta). Majatalo oli kuitenkin vielä olemassa. Dory, majatalon omistaja, antoi meille lisätietoja majoituspaikasta ja ohjeet siitä kuinka pääsisimme saarelle. Samalla kun nainen hotellistamme puhui puhelimeen, hän painotti kovaan ääneen ja kirjoitti lapulle "ei ravintoloita, ei Internetiä, ei sähköä, ei ilmastointia, ei suihkua" :D Kerroimme hänelle, että tiesimme tämän jo, sekä että kyseinen asia oli meille ihan fine. Juuri tällaisia kokemuksia halusimme! Olimme aivan innoissamme tästä ja emme malttaneet odottaa, että pääsisimme saarelle, joka vielä oli aito ja suhteellisen koskematon.
Aloimme heti järjestelemään matkaamme Linapacan saarelle. Paikalliset auttoivat meitä löytämään laivan satamasta ja ohjasivat meidät oikean henkilön puheille. Laiva Linapacanille kulki vain pari kertaa viikossa, joten jouduimme vielä viettämään yhden ylimääräisen päivän Coronissa, ennen kuin pääsisimme matkaan. Päätimme vaihtaa majoituspaikkaa viimeisenä päivänä, jotta olisimme lähempänä Coronin satamaa. Kävimme myös varmuuden vuoksi ostamassa itsellemme nuudelipusseja ja pari isoa pulloa vettä. Saarella oli todennäköisesti hyvin ruokaa, asuihan siellä kuitenkin vähän päälle 14 000 asukasta. Ostimme myös Simolle snorkkelin Coronista, koska Linapacan saarella niitä ei ollut saatavilla.
Ennen kuin jatkaisimme matkaa Coronista, halusimme vielä kiivetä ylös Mount Tapyakselle. Vuorelle kiipeäminen vaatii 700 askelta. Luulimme tämän tietenkin olevan helppo nakki, mutta se ei ihan sitä ollut. Ulkona oli ihan mielettömän kuuma, helposti yli 30 astetta. Tätä emme tietenkään ajatelleet, vaan päätimme kävellä ylös keskellä päivää kun aurinko paisti kovimmillaan. Virhe. Emme olleet edes puolivälissä, kun olimme jo ihan loppu. Selvisimme kuitenkin ylös asti, vaikka välillä tuntui siltä, että olisi voinut pyörtyä:D
Matka ylös vuorelle oli mielestämme hyvin mielenkiintoinen, koska näki kuinka Haiyanin taifuuni oli tehnyt tuhojaan. Mount Tapyaksen valkoinen risti oli Haiyanin seurauksena lentänyt pois sijaltaan, mutta uusi risti oli jo pystytetty paikalleen kun me vierailimme siellä. Uskomatonta ajatella, niin kovaa tuulen voimaa. Sekä sitä, että paikalliset Coronissa todella avuvat pienissä puu-ja peltimajoissa ihan veden ääressä. Minkälaisessa vaarassa he ovat, kun kova hirmumyrsky iskee.
 |
| Mount Tapyas |
 |
| Paikalliset asuvat meren äärellä, missä vesi on helposti saatavilla. |
 |
| Simolla oli vähän hiki |
 |
| ja niin oli minullakin |
 |
| Kaatuneita puita |
 |
| ja rikkinäisiä telineitä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti