Polkupyöräilyä, sukeltamista ja vierailu merirosvo hautausmaalla

Päätimme käydä tutustumassa Ile Sainte-Marie saareen, sinä aikana kun vielä majoituimme Ile aux Nattes saarella. Ile aux Nattes saari oli kuitenkin niin pieni, että siihen kerkesi tutustua jo muutamassa päivässä. Ajattelimme  samalla käydä tutkimassa pääsaaren majoitusvaihtoehtoja ja vertailemassa hintoja.

Ile Sainte-Marie  on pääsaari ja paljon isompi kuin Ile aux Nattes. Suurin osa turisteista majoittuu kyseisellä saarella ja tekevät esimerkiksi päiväretkiä Ile aux Nattes saarelle. Saimme koko päivän vierähtämään saarella kun kävelimme saaren eteläosasta saaren keskiosaan, missä saaren pääkaupunki ja ainut kaupunki sijaitsee. Löysimme itsellemme tuleville päiville, kohtalaisen hyvän ja halvan majoituksen. Omistajat eivät puhuneet ollenkaan englantia, mutta olimmehan tähänkin asti pärjänneet kielimuurin kanssa.  Huomasimme, että olimme aika uupuneita kaiken kävelemisen jälkeen. Kävelyä oli kuitenkin kertynyt yli 10km. Päätimme paluumatkalla käydä syömässä pitsat ravintolassa ja sen jälkeen ottaa tuktukin takaisin saaren eteläosaan, mistä pääsisimme kanootilla takaisin Ile aux Nattes saarelle. Emme tietenkään heti löytäneet tuktukkia paluumatkallamme, joten päätimme kävellä kunnes löytäisimme yhden. Lopulta löysimme yhden tuktukin. Siinä vaiheessa olimme jo kerenneet kävellä aika kauan. Itselleni oli tullut kaikesta kävelemisestä hirveä päänsärky ja vähän huono olo. Majoituspaikassa olo vain paheni ja oli vähän lämpöäkin. Olin ilmeisesti saanut auringonpistoksen päivän aikana. Päivä oli ollut erittäin kuuma. Minulla ei tietenkään ollut minkäänlaista päänsuojusta ja vettäkin oli tullut juotua liian vähän. Huomasin myöhemmin päivällä, että kasvotkin oli palanut aika pahasti. Taas hyvä muistutus siitä aurinkorasvasta ja  varsinkin, että mikään matala suojakerroin ei todellakaan ole riittävä.

Seuraavana päivänä olo oli onneksi vähän parempi. Olin edellisenä iltana ottanut särkylääkettä, levännyt ja juonut runsaasti vettä. Aamulla jatkoimme matkaa Ile Sainte –Marie saarelle, varaamaamme majoituspaikkaan. Yövyimme bungalowissa pienen rannan ääressä. Paikan omistajat olivat erittäin mukavia, vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä. Majoituspaikassa työskenteli  perheen nuori poika, joka osasi vähän englantia. Hän oli innokas puhumaan englantia ja oli aina auttamassa meitä, mm. ruuan tilaamisessa ja polkupyörien vuokraamisessa. Ile Sainte- Marie saarella oli erittäin hyvää ruokaa. Pääsimme maistamaan erilaisia rapuja ja muita mereneläviä, mm. Madagaskarin pippurikastikkeiden kera. Söimme myös langustia ensimmäistä kertaa elämässämme. Namnam. 
  Itse sairastuin lievään vatsatautiin Ile Sainte-Marie saarella. Onneksi se ei ollut mitään vakavaa, vaan meni ohi muutamassa päivässä. Majoituspaikan omistajat olivat erittäin huolehtivaisia ja tarjosivat aina lämmintä teetä  runsaan hunajan kera. Hunaja on ollut Madagaskarilla tärkeä raaka-aine ja sitä on käytetty tosi pitkään ainoana makeutusaineena.

Ankanpoikanen, josta majoituspaikan omistajat pitivät huolta. Poikanen ei osannut liikkua normaalisti, joten he ruokkivat sitä ja tekivät sille suojapaikan , jotta muut linnut eivät päässeet kiusaamaan sitä.

Ile Sainte-Marie saarella oli helppo vuokrata polkupyörä ja tutustua saareen sillä tavalla. Vuokraaminen oli myös erittäin halpaa. Polkupyörän sai päiväksi vain parilla eurolla. Tällä kertaa olimme valmistautuneet ulkoiluun vähän paremmin, aurinkosuoja oli kunnossa ja vettä oli riittävästi. Kävin myös ostamassa huivin pääni suojaksi. Järkyttävän kuumahan pyöräillessä tuli ja päädyimmekin päivän aikana ottamaan monta taukoa, ei siinä kuumuudessa  muuten olisi jaksanut.

Simo päätti myös kokeilla sukellusta ensimmäistä kertaa elämässään. Itsekin harkitsin sitä hetken, mutta tulin siihen tulokseen, että se ei ehkä kuitenkaan sovi minulle. En tunne oloani niin mukavaksi vedessä, että nauttisin sukeltamisesta.

  Simolle sukeltaminen sopi kuin nenä päähän. Hän oppi kaikki perusasiat ja liikkeet tosi nopeasti ja saikin paljon kehuja kouluttajaltaan. Sukelluskouluttaja oli erittäin ammattitaitoinen ja osasi selittää kaikki asiat hyvin selkeästi. Hyvä asia oli myös se, että  paikalla ei ollut muita ihmisiä, joten opetus oli henkilökohtaista. Hintakaan ei ollut niin paha, taisimme maksaa alle 40€  yhdestä sukelluskerrasta.

Ensin harjoiteltiin perusasioita altaassa

ja sitten mereen tositoimiin:D

Itse chillailin rannalla

Kookospähkinöitä

Ensimmäinen sukellus tehtiin kuuteen metriin.

Ile Sainte-Marie saari oli 1600-1800- luvulla suosittu merirosvojen pysähdyspaikka. Saarella on oleskellut monta legendaarista merirosvoa, mm. William Kidd. Ile Sainte-Marie saarella sijaitee maailman ainut tunnettu merirosvohautausmaa. Hautausmaalta löytyy vain muutama merirosvohauta. Suurin osa haudoista kuuluu saarella menehtyneille länsimaalaisille, jotka oleskelivat ja työskentelivät saarella 1850-1900-luvulla. Suurin osa saarella eläneistä kuoli hoitamattomaan malariaan.

Myrskyisä laivamatka paratiisisaarelle

Vietettyä yllättävän monta päivää Tamatavessa, koitti päivä jolloin oli aika jatkaa matkaa Ile Sainte-Marie saarelle, Madagaskarille kuuluvalle saarelle maan koillisosassa. Ihan seikkailunhalun vuoksi ja tietysti halvimpien hintojen perässä, olimme päättäneet mennä laivalla saarelle eikä lentäen.

Matkapakettiin jonka olimme ostaneet, sisältyi bussinouto hotellimme edestä aikaisin aamulla. Bussimatka Soanierana-Ivongoon, josta laiva lähtisi, oli matkaa noin 3-4 tuntia. Bussissa oli vain turisteja, suurimmaksi osaksi ranskalaisia.
Saavuimme perille ihan aikataulun mukaan. Perillä ilmoittauduimme laivan matkustajiksi, laivalippu meillä oli jo aikaisemmasta. Jouduimme mm. käydä satamassa monen vaiheen läpi, kävimme ainakin kolmessa eri "toimistossa" , ilmoittamassa tietomme poliisille. Ihmeellistä samojen asioiden toistamista:D Ilmoittautumisen jälkeen odottelimme hetken, että pääsisimme laivaan ja lähtisimme kohti paratiisisaarta. Laiva täyttyi melko nopeasti ihmisillä ja kaikennäköisellä tavaralla ja pääsimme vihdoin matkaan. Ihmettelimme sitä, miksi laivan seinämät oli peitetty paksulla sadesuojalla niin, että ulos ei yhtään nähnyt. Olisimme tietenkin halunneet nähdä ulos ja seurata matkamme maisemia. No, emme tietenkään voineet aavistaa minkälainen myrsky merellä olisi meitä vastassa ja että sadesuoja ihan hyvästä syystä oli käärittynä alas laivan suojaksi. En tiedä olenko ikinä ollut niin peloissani elämäni aikana, mutta olin ihan varma, että laiva uppoaa matkamme aikana. Matkaa oli edessä kaksi ja puoli tuntia ja tunnit olivat todellakin painajaismaiset. Pelastusliivit olivat vanhat ja huonossa kunnossa, joten niistä ei olisi ollut mitään hyötyä. Pysyttiin kuitenkin rauhallisina Simon kanssa, vaikka jo kerettiin laatia selviytymissuunnitelma, jos laiva ei myrskyä kestäisi. Aallot olivat järkyttävän suuria ja laiva heilui niin paljon, että suurin osa matkustajista oli merisairaita ja oksensivat koko matkan. Meitäkin vaivasi pahoinvointi, olimme tietenkin tajunneet ottaa matkapahoinvointilääkettä liian myöhään. Katsoin puhelimen kelloa säännöllisesti ja laskin kuinka paljon aikaa vielä oli jäljellä kunnes olisimme perillä saarella. Kuuntelin musiikkia puhelimesta ja yritin nukkua, että aika kuluisi nopeammin. 

Selvisimme lopulta perille asti, voi sitä helpotuksen tunnetta, kun saaren hahmoa alkoi nähdä kaukaa. Hiukseni oli kastunut ihan märäksi matkan aikana, niin paljon vettä oli päässyt sisään sadesuojan raoista.

Tämän pelottavan kokemuksen jälkeen, ajattelimme jo, että olemme valmiita lentämään saarelta pois, jos merelle olisi luvassa huonoa säätä, kun sieltä päätämme lähteä. Emme todellakaan halunneet kokea tätä samaa paluumatkalla.

Laivamme

Päästyämme saarelle, vastassamme oli taksi- ja tuktukkuskeja, sekä kasa hotellien apureita myymässä meille majoitusta. Ile Sainte-Marie saarella on jonkun verran turismia, joten olimme jo etukäteen päättäneet, että aluksi menisimme vähän rauhallisemalle saarelle, lähellä Ile Sainte-Marien eteläosaa. Pienen saaren nimi oli Ile aux Nattes. Saari on niin pieni, että sen ympäri kerkeää kävellä alle kolmessa tunnissa.

Ile Sainte-Marien eteläosaan oli matkaa noin puolisen tuntia tuktukilla. Sieltä saarelle pääsi vain kanootilla. Hyvän sään aikana, saarelle pystyy myös uida kapean kanavan läpi (noin 300 metriä), joka erottaa nämä kaksi saarta toisistaan. Olimme päättäneet majoittua saarella Chez Sica nimisessä paikassa, missä oli hyvät bungalowit budjettihintaan. Onneksemme, saarella oli melko hiljaista siihen aikaan vuodesta ja saimme bungalowin sieltä mistä toivoimme. 

Päivä jolloin saavuimme saarelle

Bungalowimme

Sisältä

Kanootti jolla tulimme saarelle

Saatiin tosiaan olla aika rauhassa Ile aux Nattes saarella. Turistikausi ei ollut vielä alkanut, joten kaikki ravintolat eivät vielä olleet auki tai jos olivat, niin oli vain rajoitetusti ruoka-annoksia saatavilla. Yleensä sai valita kolmen ruokalajin välillä.  Tämä oli tosiaan hieman ikävää, kun olisimme halunneet maistaa erilaisia ruokia (varsinkin erilaisia rapuja), mutta nyt ei vain ollut kaikkia ruoka-aineksia saatavilla. Majoiluspaikassamme ei ollut omaa ravintolaa (sieltä sai vain aamiaisen), joten jouduimme aina kävelemään jonkun matkan saarella,  että saimme lounasta ja päivällistä.

Malagasilainen elämäntapa on  ”mora mora”, eli kaikki on erittäin hidasta, mm. ruuan saamisessa saattaa mennä tunti sen tilaamisesta. Tähän elämäntapaan kyllä tottui, mutta kannatti kyllä mennä ravintolaan ennen kuin oli liian nälkä, niin odottaminen ei ärsyttänyt niin paljon:D

Elämäntapa saarella oli muutenkin aika rentoa. Yksi päivä kun kävelimme sisään ravintolaan, meitä vastassa oli melko hauska näky. Kuvitelkaa Machete elokuvan päähenkilö, istumassa sohvalla vain valkoiset kalsarit jalassa, syömässä jäätelöä purkista. Henkilö oli hotelli-ravintolan omistaja ja ihan saman näköinen näyttelijän kanssa. Samanlaiset kasvonpiirteet, ruumiinrakenne ja pitkä ruskea tukka. Ehkä oli vähän enemmän lisäkiloja:D Pakkohan meidän tähän paikkaan oli mentävä syömään. Sieltä sai jopa vähän erikoisempia ruokia, mm. taskurapua. Ruoka osoittautuikin olemaan tosi hyvää ja paikan ilmapiiri  oli loistava.

Iltaisin saarella oli tosi pimeä kun ei ollut valoja missään, sähköäkin oli vain rajatusti tietyissä paikoissa. Tietysti taskulamppuumme tuli jonkinlainen vika viimeisinä päivinä saarella, joten se ei valaissut teitä kunnolla. Oli vähän vaikea suunnistaa takaisin majoituspaikkaamme kun emme nähneet eteemme kunnolla. Jonkinlainen lehmäkin meinasi hyökätä kimppuumme pusikosta, matkalla takaisin majoituspaikkaamme. Kerkesimme kuitenkin sitä karkuun. 

Viimeisenä iltana Chez Sicassa saimme sitten tietää, että sieltä olisi saanut päivällistä, jos vain olisi ilmoittanut henkilökunnalle, että haluaa syödä. Sitä se tuottaa kun ei ole yhteistä kieltä:D No, tulipahan syötyä eri ravintoloissa ja seikkailtua ympäri saarta.

Mielenkiintoinen kyltti:D

Saatiin koiraseuraa

Raputaistelu

Chez Sica

Simo vedessä. Vesi oli erittäin matalaa:D

Hotelli-ravintola

Saarella oli myös vanha hautausmaa

Kanoottimies