Bahía Inglesa - Pohjoisen helmi

Kuuden tunnin bussimatka Copiapóón

Oleskeltuamme muutaman päivän Elquin laaksossa, päätimme jatkaa matkaamme kohti Chilen pohjoisosaa. Koimme liikkumisen Elquin laaksossa niin hankalaksi, että emme enää jaksaneet nähdä vaivaa sen eteen. Oma auto olisi ollut suuri etu, sen avulla olisimme voineet kokea paljon enemmän ja saaneet enemmän irti laakson kaikista nähtävyyksistä. 

Elquin laaksosta palasimme La Serenaan. Suunnitelmamme oli jatkaa matkaa suoraan Calderaan, rantakaupunkiin, joka sijaitsee yli 400km päässä La Serenasta. La Serenasta ei ole suoraa yhteyttä Calderaan, vaan on ensiksi matkustettava Copiapóón ja siellä pitää vaihtaa toiseen bussiin. La Serenan bussiterminaalilla, saimme tiedon, että seuraava bussi Copiapóón lähtisi vasta reilun parin tunnin päästä. Pitkästä odotteluajasta huolimatta, päätimme varata paikat kyseisestä bussista, sillä emme enää halunneet jäädä La Serenaan. 

Bussimatka Copiapóón tuntui ikuisuudelta. Olimme toivoneet, että olisimme kerenneet Calderaan saman päivän aikana, mutta auringon alettua laskemaan päätimme jäädä Copiapóón. Bussimatka oli kestänyt odotettua pidempään. Osittain johtuen siitä, että jouduimme odottamaan jonkun aikaa bensa-asemalla, kun bussin yhtä rengasta vaihdettiin. Lisää jännitystä tähän kaikkeen lisäsi se, että emme olleet varanneet mitään majoituspaikkaa tulevalle yölle.

Yksi matkamme nyrkkisääntö on ollut se, että yritämme välttää ulkona liikkumista pimeän aikaan, kun meillä on kaikki matkatavaramme mukana. Tästä "säännöstä" olemme varsinkin yrittäneet pitää kiinni vähän turvattomissa maissa. Vaikka Chilen sanotaan olevan yksi Etelä-Amerikan turvallisimmista maista, emme voi sanoa, että meitä ei yhtään olisi jännittänyt, kun saavuimme Copiapóón pimeän aikaan.

Elquin laaksossa, olimme Simon kanssa keskustelleet siitä, että lopettaisimme majoituspaikkojen varaamisen etukäteen, koska koimme varaamisen vähän stressaavaksi. Liikaa aikaa ja energiaa meni erilaisten majoituspaikkojen vertaamiseen ja etsimiseen. Mitä vähemmän valmiita suunnitelmia meillä oli, sen paremmalta ja spontaanimmalta matkustaminen mielestämme tuntui. Tässä tilanteessa, etukäteen varattu majoituspaikka olisi tietenkin ollut hyvä asia. 

Noin tunnin kestäneen etsinnän jälkeen, löysimme lopulta majoituspaikan läheltä Copiapón bussiterminaalia. Olimme aluksi kävelleet aivan väärään suuntaan, nimittäin kaupungin keskustaan, jossa oli vain kalliita majoituspaikkoja. Yhdestä yöstä olisi saanut maksaa noin 60€. Tähän emme olleet valmiita. Aloimme jo miettimään, että kohta meidän ainoa vaihtoehto on ottaa yöbussi San Pedro de Atacamaan, kun kohtuullisen hintaista majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Palattuamme bussiterminaalin kulmille, päätimme vielä käydä kysymässä yhdestä paikasta huoneen hintaa. Meidän onneksemme majoituspaikassa oli tilaa ja vielä kohtuulliseen hintaan. Olimme niin helpottuneita asiasta, että  majoituksen henkilökunta varmasti ajatteli meidän olevan hulluja. Huone oli erittäin simppeli, mutta meille se oli sillä hetkellä täydellinen.

Maaginen Bahía Inglesa

Aamulla sanoimme hyvästit Copiapólle ja jatkoimme suunnitelmamme mukaan  Calderaan. Syy, miksi olimme nähneet niin paljon vaivaa, että pääsisimme Calderaan, oli se, että Santiagon ensimmäisessä hostellissa huomasimme julisteen, jossa oli kuva aivan maagisen näköisestä paikasta. 

Emme ikinä olleet nähneet niin uniikin näköistä hiekkarantaa. Hiekka oli aivan vitivalkoista ja vesi kirkkaan turkoosia. Paikan nimi oli Bahía Inglesa. 

Aloimme heti selvittämään, missä kyseinen paikka oli. Selvisi, että Bahía Inglesa oli (San pedro de Atacaman) matkan varrella. Oli heti selvää, että pysähtyisimme kyseisessä paikassa. 

Tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Calderaan. Suunnitelmamme oli majoittua Bahía Inglesiassa pari päivää, ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti San pedro de Atacamaan. Bahía Inglesa, sijaitsee noin 6km Calderasta, eikä sinne mene mitään julkisia kulkuvälineitä. Ainut mahdollisuus päästä Bahía Inglesaan on taksilla.

Mitä enemmän pohjoiseen matkustimme, sitä kuivemmaksi ja karummaksi luonto muuttui.

Bahía Inglesa on pieni rauhallinen lomakylä aivan meren ääressä. Kylä oli aivan autio kun saavuimme sinne. Ihmisiä ei näkynyt missään. Tallustelimme toivekkaina kylän kaduilla, miettien erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Oli mm. paljon erilaisia lomataloja ja hotelleja. Ajattelimme, että meillä oli hyvä mahdollisuus saada huone halpaan hintaan, koska kylässä ei selvästikkään näyttänyt olevan muita turisteja kuin me.

Saimme kuitenkin heti alkuun pettyä. Kävimme useammassa majoituspaikassa kysymässä huoneiden hintaa, mutta hinnat pyörivät aivan pilvissä (eikä edes alennuksen pyytäminen auttanut). Monet hotelleista olivat kiinni, eikä kukaan edes tullut avaamaan ovea kun soitimme ovikelloa. Emme aikaisemmin matkallamme olleet kokeneet mitään vastavaa. Mielestämme oli outoa, että hotellit seisoivat tyhjinä pitkin päivää, eikä ketään sen kummemmin näyttänyt kiinnostavan, että olimme potentiaaliset majoittujat.

Aloimme pikkuhiljaa turhautumaan kaikkiin vastoinkäymisiin Chilessä. Ongelmat postipaketin kanssa, erilaiset vaikeudet julkisen liikenteen kanssa ja nyt vielä se, että majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Hetken etsittyä, löysimme lopulta loma-asunnon, jossa oli englantia puhuva nainen töissä. Häneltä saimme tiedoksi, että Bahía Inglesiassa ei valitettavasti ollut halpoja majoituksia, edes low seasonina. Kylässä oli mahdollista telttailla leirintäalueella, mutta leirintäpaikka maksoi yli 20€, joten päätimme jättää telttailun väliin. Halvimman majoituspaikan saisimme kuulemma Calderan keskustasta. Sinne oli siis taas palattava taksilla.

Löysimme lopulta majoituspaikan Calderasta, vieläpä kohtuullisen hintaan, omalla kylpyhuoneella. Päätimme majoittua hotelliin kahdeksi yöksi, jotta varmasti kerkeäisimme tehdä päiväretken Bahía Inglesaan.
 

 Caldera

Bahía Inglesa

 

Elquin laakso - Mikä meni pieleen ja mitä olisimme tehneet toisin?

Futuristisia observatorioita ja UFO havaintoja
 
Elquin laakso (Valle del Elqui) sijaitsee noin 62km itään La Serenasta. Kyseinen laakso, on erityisesti tunnettu futuristisista observatorioistaan, satunnaisista UFO havannoistaan, pisco tuotannostaan (paikallinen väkevä alkoholijuoma) sekä viehättävistä kylistään. Vicuna, joka on laaksossa sijaitseva pieni kaupunki, on vain puolentoista tunnin päässä La Serenasta. Monet turistit ja Chileläiset päättävätkin majoittua kyseiseen kaupunkiin Valle del Elquin vierailun ajaksi. 

Vähän kauempana Vicunasta, sijaistee pieni kylä nimeltä Pisco Elqui. Nimensä mukaan kylässä valmistetaan suuri osa paikallista piscoviinaa. Viina tehdään paikallisista rypäleistä ja alueelta löytyy runsaasti erilaisia piscoviinantuottajia. Sekä Vicunassa, että Pisco Elquissa on mahdollista tutustua piscoviinan valmistumisprosessiin, sekä päästä piscoviinanmaisteluihin.  

Elquin laakso kuulosti meidän korviimme erittäin mielenkiintoiselta paikalta, minne ehdottomasti halusimme mennä. La Serenasta oli helppo ottaa minibussi Vicunaan, lukuunottamatta sitä, että jouduimme odottamaan myöhästynyttä minibussia yli tunnin. Kerkesimme jo ajatella, että bussia ei ikinä tulisi, kunnes se sitten lopulta ilmestyi paikalle. Matka Vicunaan oli erittäin kuuma, auringon paistaessa täysin kirkkaalta taivaalta. Maisemat matkan varrella olivat kuitenkin upeat. Ihan kun olisimme matkustaneet keskelle villiä länttä!

Yöpyminen paikallisen perheen luona

Chilessä ollessamme meillä oli tapana varata yösija etukäteen. Tapa oli jäänyt päälle Santiagosta, koska siellä koimme, että majoituspaikan löytäminen paikan päällä oli ollut hankalaa. Olimme myös huonoja tinkimään huoneiden hinnasta, koska espanjan kielen taitomme oli niin rajoittunut. Varaamamme majoituspaikka sijaitsi 10km Vicunan keskustan ulkopuolella. Vasta paikan päällä meille selvisi, että kyseessä oli enemmänkin "homestay" tapainen majoitus, eli asuimme paikallisen perheen luona, omassa huoneessa kylläkin. Majoituspaikka sijaitsi erittäin upealla alueella Elquin laaksossa. Ihastelimme taustalla näkyviä korkeita laaksoja ja kirkasta taivasta. Juuri tällaisia kokemuksia olimme kaivanneet! 

Majoituspaikan omistajat olivat vanhempi pariskunta, mies oli alunperin Belgiasta ja nainen Chilestä. Perheen isäntä lupasi oma-aloitteisesti tehdä meille listan ja kartan lähellä sijaitsevista nähtävyyksistä ja muista mielenkiintoisista kohteista Elquin laaksossa. Tästä olimme hyvin innoissamme.

Kaktushedelmän ja piscoviinan makuista jäätelöä

Vicuna oli oikein viehettävä pieni kaupunki. Kaupungissa oli hyvin rauhallista ja hiljaista. Ravintoloita ei ollut montaa, eikä ruoka valitettavasti ollut hirmuisen erikoista. Söimme kuitenkin matkamme parasta jäätelöä siellä! Jäätelöä sai monessa eri maussa, mm. kaktushedelmän ja piscoviinan makuisena. Nämä kaksi erikoisuutta olivat suosikkimme.

Ryntääminen keskelle muistotilaisuutta

Matkamme yksi noloimmista hetkistä sattui ensimmäisen päivän aikana Vicunassa. Olimme juuri tulleet Vicunan keskustaan, kun jäimme ihmettelemään kadulle asetettuja kynttilöitä. Kynttilät olivat asetettu pitkään jonoon kadun reunalle. Jatkoimme matkaa ja palasimme takaisin hetken kuluttua, kun olimme lähdössä kauppaan. Koko kaupan henkilökunta oli kokoontonut kaupan ulkopuolelle.  Jonkinlaista torvea soitettiin jossain kauempana. Puhuimme jotain kovaan ääneen, kun yhtäkkiä saimme mieheltä tuiman katseen ja merkin siitä, että meidän piti olla hiljaa. Huomasimme ympärillä olevien ihmisten olevan tosi järkyttyneitä. He itkivät ja lohduttivat toisiaan. Hetken päästä torvien soitto voimistui ja auto kulki hitaasti yleisön ohi, ruumisarkku sisällään. Olimme saapuneet vainajan muistotilaisuuden keskelle. Kaupan ulkopuolella huomasimme valokuvakehyksen, jossa oli nuoren miehen kuva. Kyseessä oli ilmeisesti kaupan työntekijän hautajaiset ja muistotilaisuus. Pikkuhiljaa kaupan työtekijät liikkuivat takaisin työpisteisiinsä pyyhkien kyyneleensä pois poskiltaan. Emme voineet olla tuntematta pientä pistosta sydämmessämme.

Chile - Maanjäristyksien maa

Palattuamme majoituspaikkaamme perheen emäntä tuli ilmoittamaan meille, että olimmeko vähän aikaa sitten huomanneet maanjäristystä. Olimme aivan ällistyneitä hänen kysymyksestään, sillä emme olleet huomanneet mitään. Hän ei halunnut pelotetta meitä vaan halusi, että olisimme tietoisia siitä, että pienet maanjäristykset olivat mahdollisia alueella.

Pari viikkoa ennen matkaamme Chileen, syyskuun 16.päivä, Chilessä oli ollut suurempi maanjäristys. Maanjäristys oli tehnyt isompia tuhoja, sekä myös vienyt muutaman ihmisen hengen Chilessä. Pieniä jälkijäristyksiä oli ollut alueella sen jäljiltä. Kokemusta meillä oli pienistä maanjäristyksistä jo Taiwanista, vaikka emme niitä ikinä kunnolla tunteneet. Päätimme kuitenkin olla ottamatta stressiä Chilen pienistä maanjäristyksistä.

Jo ensimmäisen yön aikana heräsimme kahdesti siihen, että sänkymme tärisi. Olimme heränneet maanjäristykseen ja tällä kertaa sen todella pystyi tuntemaan! Kyseessä oli kuitenkin niin pieni järistys, että ei ollut tarvetta erityistoimiin.

Liikkuminen Elquin laaksossa

Koimme liikkumisen Elquin laaksossa olevan vähän hankalaa. Ainoa mahdollisuus päästä Vicunan keskustaan oli ottaa minibussi tien varrelta, joka sijaitsi aivan majoituspaikkamme ulkopuolella. Näin meidän oli tehtävä päivittäin, koska majoituspaikassamme ei ollut ravintolaa, taikka kauppaa lähistollä. Tämä ei meitä niinkään häirinnyt, vaikka bussimatkoihin meni jonkun verta rahaa. 
Niin kuin majoituspaikan isäntä oli  edellisenä päivänä luvannut, saimme häneltä itsetehdyn kartan ja erilaisia ehdotuksia päivän ohjelmaksi. Odotimme innoissamme piscoviinan maisteluita, vierailuja pieniin syrjäisiin kyliin, upeita maisemia sekä sitä, että polkupyöräillen saisimme tutustua tähän maagiseen laaksoon.

Innoissamme hyppäsimme tien varrelta minibussin kyytiin, joka veisi meidät Pisco Elquihin asti. Noin tunnin päästä saavuimme pieneen kylään, joka näytti aivan autiolta. Lähes kaikki ravintolat, kahvilat ja kaupat olivat kiinni. Ihmisiä näkyi vain muutamia kaduilla. 
Hetken käveltyämme löysimme yhden aukiolevan kahvilan, jossa päätimme nauttia yhdet kahvit ja teet. Emme pitkään aikaan olleet saaneet oikeata kahvia, vaan kaikki kahvi oli viime aikoina ollut  pikakahvia.
Harmiksemme saimme todeta, että päiväretkestämme ei ihan tulisi sitä mitä olimme odottaneet. Kaikki matkatoimistot ja polkupyörän vuokrausliikkeet olivat nimittäin kiinni. Pettyneinä päätimme palata Vicunaan, otettuamme muutaman valokuvan kylästä. Vierailumme Pisco Elquissa jäi odottettua lyhyemmäksi, mikä tietenkin harmitti meitä.

Ilmainen piscoviinamaistelu

Palattuamme Vicunan keskustaan, päätimme tehdä piscoviinamaistelun majoituspaikkamme tien varrella sijaitsevassa paikassa. Emme kuitenkaan tasan tarkkaan muistaneet missä kohtaa paikka sijaitsi, joten päätimme varmuuden vuoksi kävellä osan matkasta. Viiden kilometrin jälkeen huomasimme tien varrella yhden piscoviinatilan. Paikan päällä saimme tehdä ilmaisen piscoviinamaistelun. Viina ei oikein raakana ollut makuumme, mutta drinkeissä se osui ja upposi, erityisesti piscomango juoma.
 

Muutama käytännön vinkki Elquin laaksoon (mitkä opimme kantapään kautta)

1. Heti tullessamme Elquin laaksoon, huomasimme, että oma auto olisi helpottanut liikkumista laaksossa. Ilman omaa autoa, ainut vaihtoehto on käyttää minibussia, joka ei valitettavasti aja kuin päätietä. Omalla autolla olisi päässyt syrjäisempiin alueisiin ja kyliin. Polkupyörän vuokraaminen on tietenkin yksi mahdollisuus, mutta kannattaa ottaa huomioon, että välimatkat voivat olla melko pitkät. Päivisin on myös erittäin lämmintä, joten vettä on oltava runsaasti mukana. Kolmas vaihtoehto on ottaa matkatoimistosta järjestetty päiväretki, mitkä valitettavasti ovat melko kalliita. Neljäs vaihtoehto: Liftaa.

2. Ota selvää pyhäpäivistä ja muista, että sunnuntaisin Chilessä on "lepopäivä", eli lähes kaikki ravintolat ja muut liikkeet ovat kiinni. Valmistaudu siihen, että sunnuntaisin asioiden tekeminen tai aukiolevien ravintoloiden löytäminen voi olla hyvinkin hankalaa. Itse teimme sen virheen, että suuntasimme Pisco Elquihin pyhäpäivänä, jolloin mikään ei oikeastaan ollut auki.

3. Opettele espanjaa (tämä koskee koko Chileä). Hyvin harvat Chileläiset puhuvat englantia, joten opettele vähintään muutama sana espanjaa. Minibussit ovat yleensä erittäin täysiä ja meluisia, joten asiansa perille saaminen voi olla hankalaa, ellei puhu espanjaa. Paikkojen löytäminen sujuu varmasti helpommin, jos paikallisella kielellä osaa selittää mitä haluaa ja missä kohtaa haluaa pysähtyä.

4. Laita ikkunat kiinni yöksi, jotta alienit eivät kidnappaa sinua yön aikana.

Matka kohti Chilen pohjoisosaa alkaa

La Serena, pohjoisen rantakaupunki

Kuin kuuta nousevaa odotimme lähtöä Santiagosta. Santiagosta oli tarkoituksena jatkaa matkaa kohti pohjoista, aina San Pedro de Atacamaan asti. Emme kuitenkaan halunneet kulkea koko reittiä yhdessä päivässä (matka kestää yli vuorokauden bussilla), vaan halusimme pysähtyä muutamassa paikassa matkan varrella. Ensimmäisen pysähdyksen halusimme tehdä La Serenaan, viihtyisään rantakaupunkiin, joka sijaitsee Chilen pohjoisosassa.

Santiagon bussiterminaalilta lähtee useampia busseja tunnissa La Serenaan, mm. bussifirmat Pullman ja Tur-Bus. Lipun voi joko ostaa Semicama-luokkaan tai Salon Cama-luokkaan. Salon cama-luokka on vähän parempi, mutta huomattavasti kalliimpi kuin Semicama. Kalliimmassa luokassa istuinpenkit saa esimerkiksi laitettua makuuasentoon. Itse ostimme liput Tur-Bussin Semicama luokkaan, koska halusimme säätää bussikustannuksissa ja koimme Semicaman istuinpenkit olevan aivan tarpeeksi mukavat itsellemme. Bussimatka La Serenaan kestää kokonaisuudessaan noin 7-8 tuntia. 

La Serenassa olimme perillä puolen päivän aikaan. Vastassamme oli ihanan lämmin ja aurinkoinen keli. Viimeiset kaksi päivää Santiagossa olivat olleet yllättävän kylmät. Ulkovaatteista huolimatta, olimme palelleet kuin hullut. Kylmyyteen ei auttanut sekään, että Santiagon hostelissamme oli aivan jäätävän kylmä, eikä minkäänlaista lämmitystä ollut olemassa. Monet paikalliset sanoivatkin, että yleensä tähän aikaan vuodesta(keväällä) sää on ollut paljon parempi ja aurinkoisempi.

Olimme varanneet La Serenasta huoneen kahdeksi yöksi hostellista, jonka omisti saksalainen nainen. Simo oli juuri samana päivänä sairastunut vatsatautiin, joten oli hyvä, että olimme päättäneet viipyä La Serenassa pidempään kuin vain yhden yön. Hostelli osoittautui oikein mukavaksi ja siistiksi, eikä aamiaisessakaan ollut valittamista.

Seuraavana päivänä Simon vointi oli huomattavasti parempi. Kävimme tutustumassa kaupungin rantaelämään ja muihin nähtävyyksiin. La Serena oli meidän molempien mieleen. Kaupungissa oli ihanan rauhallista, eikä montaa turistia näkynyt kaupungin kaduilla. Kaupungin keskustassa tosin oli menoa ja vilskettä. Keskustassa oli juuri meneillään erilaisia paikallisia esityksiä, mm. tanssia ja musiikkia. Markkinoilla oli paljon ihmisiä ostamassa tuliaisia tai muuta tavaraa. Päätimme itse olla ostamatta mitään sen kummempaa, mukaan lähti vain yksi lämmin alpakkaneule. Muut ostokset halusimme tehdä vasta Boliviassa tai jossain muussa halvemmassa maassa.