Oleskeltuamme muutaman päivän Elquin laaksossa, päätimme jatkaa matkaamme kohti Chilen pohjoisosaa. Koimme liikkumisen Elquin laaksossa niin hankalaksi, että emme enää jaksaneet nähdä vaivaa sen eteen. Oma auto olisi ollut suuri etu, sen avulla olisimme voineet kokea paljon enemmän ja saaneet enemmän irti laakson kaikista nähtävyyksistä.
Elquin laaksosta palasimme La Serenaan. Suunnitelmamme oli jatkaa matkaa suoraan Calderaan, rantakaupunkiin, joka sijaitsee yli 400km päässä La Serenasta. La Serenasta ei ole suoraa yhteyttä Calderaan, vaan on ensiksi matkustettava Copiapóón ja siellä pitää vaihtaa toiseen bussiin. La Serenan bussiterminaalilla, saimme tiedon, että seuraava bussi Copiapóón lähtisi vasta reilun parin tunnin päästä. Pitkästä odotteluajasta huolimatta, päätimme varata paikat kyseisestä bussista, sillä emme enää halunneet jäädä La Serenaan.
Bussimatka Copiapóón tuntui ikuisuudelta. Olimme toivoneet, että olisimme kerenneet Calderaan saman päivän aikana, mutta auringon alettua laskemaan päätimme jäädä Copiapóón. Bussimatka oli kestänyt odotettua pidempään. Osittain johtuen siitä, että jouduimme odottamaan jonkun aikaa bensa-asemalla, kun bussin yhtä rengasta vaihdettiin. Lisää jännitystä tähän kaikkeen lisäsi se, että emme olleet varanneet mitään majoituspaikkaa tulevalle yölle.
Yksi matkamme nyrkkisääntö on ollut se, että yritämme välttää ulkona liikkumista pimeän aikaan, kun meillä on kaikki matkatavaramme mukana. Tästä "säännöstä" olemme varsinkin yrittäneet pitää kiinni vähän turvattomissa maissa. Vaikka Chilen sanotaan olevan yksi Etelä-Amerikan turvallisimmista maista, emme voi sanoa, että meitä ei yhtään olisi jännittänyt, kun saavuimme Copiapóón pimeän aikaan.
Elquin laaksossa, olimme Simon kanssa keskustelleet siitä, että lopettaisimme majoituspaikkojen varaamisen etukäteen, koska koimme varaamisen vähän stressaavaksi. Liikaa aikaa ja energiaa meni erilaisten majoituspaikkojen vertaamiseen ja etsimiseen. Mitä vähemmän valmiita suunnitelmia meillä oli, sen paremmalta ja spontaanimmalta matkustaminen mielestämme tuntui. Tässä tilanteessa, etukäteen varattu majoituspaikka olisi tietenkin ollut hyvä asia.
Noin tunnin kestäneen etsinnän jälkeen, löysimme lopulta majoituspaikan läheltä Copiapón bussiterminaalia. Olimme aluksi kävelleet aivan väärään suuntaan, nimittäin kaupungin keskustaan, jossa oli vain kalliita majoituspaikkoja. Yhdestä yöstä olisi saanut maksaa noin 60€. Tähän emme olleet valmiita. Aloimme jo miettimään, että kohta meidän ainoa vaihtoehto on ottaa yöbussi San Pedro de Atacamaan, kun kohtuullisen hintaista majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Palattuamme bussiterminaalin kulmille, päätimme vielä käydä kysymässä yhdestä paikasta huoneen hintaa. Meidän onneksemme majoituspaikassa oli tilaa ja vielä kohtuulliseen hintaan. Olimme niin helpottuneita asiasta, että majoituksen henkilökunta varmasti ajatteli meidän olevan hulluja. Huone oli erittäin simppeli, mutta meille se oli sillä hetkellä täydellinen.
Maaginen Bahía Inglesa
Aamulla sanoimme hyvästit Copiapólle ja jatkoimme suunnitelmamme mukaan Calderaan. Syy, miksi olimme nähneet niin paljon vaivaa, että pääsisimme Calderaan, oli se, että Santiagon ensimmäisessä hostellissa huomasimme julisteen, jossa oli kuva aivan maagisen näköisestä paikasta.
Emme ikinä olleet nähneet niin uniikin näköistä hiekkarantaa. Hiekka oli aivan vitivalkoista ja vesi kirkkaan turkoosia. Paikan nimi oli Bahía Inglesa.
Aloimme heti selvittämään, missä kyseinen paikka oli. Selvisi, että Bahía Inglesa oli (San pedro de Atacaman) matkan varrella. Oli heti selvää, että pysähtyisimme kyseisessä paikassa.
Tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Calderaan. Suunnitelmamme oli majoittua Bahía Inglesiassa pari päivää, ennen kuin jatkaisimme matkaa kohti San pedro de Atacamaan. Bahía Inglesa, sijaitsee noin 6km Calderasta, eikä sinne mene mitään julkisia kulkuvälineitä. Ainut mahdollisuus päästä Bahía Inglesaan on taksilla.
Mitä enemmän pohjoiseen matkustimme, sitä kuivemmaksi ja karummaksi luonto muuttui.
Bahía Inglesa on pieni rauhallinen lomakylä aivan meren ääressä. Kylä oli aivan autio kun saavuimme sinne. Ihmisiä ei näkynyt missään. Tallustelimme toivekkaina kylän kaduilla, miettien erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Oli mm. paljon erilaisia lomataloja ja hotelleja. Ajattelimme, että meillä oli hyvä mahdollisuus saada huone halpaan hintaan, koska kylässä ei selvästikkään näyttänyt olevan muita turisteja kuin me.
Saimme kuitenkin heti alkuun pettyä. Kävimme useammassa majoituspaikassa kysymässä huoneiden hintaa, mutta hinnat pyörivät aivan pilvissä (eikä edes alennuksen pyytäminen auttanut). Monet hotelleista olivat kiinni, eikä kukaan edes tullut avaamaan ovea kun soitimme ovikelloa. Emme aikaisemmin matkallamme olleet kokeneet mitään vastavaa. Mielestämme oli outoa, että hotellit seisoivat tyhjinä pitkin päivää, eikä ketään sen kummemmin näyttänyt kiinnostavan, että olimme potentiaaliset majoittujat.
Aloimme pikkuhiljaa turhautumaan kaikkiin vastoinkäymisiin Chilessä. Ongelmat postipaketin kanssa, erilaiset vaikeudet julkisen liikenteen kanssa ja nyt vielä se, että majoituspaikkaa ei näyttänyt löytyvän. Hetken etsittyä, löysimme lopulta loma-asunnon, jossa oli englantia puhuva nainen töissä. Häneltä saimme tiedoksi, että Bahía Inglesiassa ei valitettavasti ollut halpoja majoituksia, edes low seasonina. Kylässä oli mahdollista telttailla leirintäalueella, mutta leirintäpaikka maksoi yli 20€, joten päätimme jättää telttailun väliin. Halvimman majoituspaikan saisimme kuulemma Calderan keskustasta. Sinne oli siis taas palattava taksilla.
Löysimme lopulta majoituspaikan Calderasta, vieläpä kohtuullisen hintaan, omalla kylpyhuoneella. Päätimme majoittua hotelliin kahdeksi yöksi, jotta varmasti kerkeäisimme tehdä päiväretken Bahía Inglesaan.
Caldera
Bahía Inglesa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti