perjantai 4. joulukuuta 2015

Aavikkopolkupyöräilyä Chilessä

Polkupyörävuokrauksen vaikeus

Kaiken säätämisen ja erilaisten pettymysten jälkeen pääsimme vihdoin tekemään jotain, mitä olimme molemmat odottaneet. Niin pieni asia kuin polkupyöränvuokraus sai aivan uutta matkaintoa meihin. Tämänkään asian järjestäminen ei ollut niin helppoa miltä se kuulostaa, vaan vietimme lähes kokonaisen päivän etsien henkilöä tai liikettä, josta saisimme polkupyörät lainaan päiväksi. Käytyä muutamien liikkeiden suljettujen ovien takana ja saatuamme vain kielteisiä vastauksia paikallisilta, olimme jo lähes luovuttamassa asian suhteen. Emme voineet muuta kuin ihmetellä asian hankaluutta. Miten voi olla niin hankalaa löytää liike, josta saisi polkupyörät vuokrattua? Eniten meitä ärsytti se, että liikkeitä kyllä oli Calderassa ja Bahía Inglesassa, mutta mikään niistä ei ollut auki. 

Perjantai oli onnenpäivämme. Aamulla huomasimme Calderan heränneen eloon. Kaupunki vilisi enemmän ihmisiä ja päätimme ihan huviksemme, käydä vilkaisemassa oliko kaupungissa oleva polkupyöränvuokrausliike auki. Yllätykseksemme liike oli auki. Vihdoin pääsisimme pyöräilemään, mitä olimme odottaneet, aina Elquin laaksosta asti.

Päiväretki aavikolle

Pakattuamme vettä ja eväitä mukaan päiväretkelle, lähdimme matkaan kohti Bahía Inglesiaa. Seurasimme hyväkuntoista pyöräilytietä Bahía Inglesiaan asti. Ajattelimme tämän olevan ihan luksusta. Päiväksi oltiin luvattu mitä mainiointa säätä pyöräilylle. Aurinko pysytteli suurien pilvien takana, eikä tullut liian kuuma. 
Niin kuin Caldera, Bahía Inglesiakin oli herännyt eloon. Ravintolat olivat täynnä ihmisiä ja rannalla makoili pariskuntia ja lapsiperjeitä. Länsimaalaisia turisteja emme kuitenkaan nähneet.

Olimme varanneet lähes koko päivän polkupyöräilylle ja päätimmekin tehdä monen kilometrin pituisen lenkin. Illalla meidän oli kuitenkin palattava Calderaan, koska yöbussimme San Pedro de Atacamaan lähtisi kello 22.00. 
Matkan varrella emme voineet muuta kuin todeta, että tämä on matkustelua parhaimmillaan. Olimme karun aavikon keskellä lähes aivan yksin. Atacaman alueen aavikon maisemat olivat aivan uusi kokemus meille, emme voineet kuvitella, että tällaista paikkaa edes oli olemassa.








Päivän aikana pyöräilimme aina Paleontologiseen puistoon/ulkomuseoon asti. Puistossa ei ollut käynyt ihmisen ihmistä moneen viikkoon. Paikallinen mies piti meille opastetun kävelyn alueella, harmiksemme emme ymmärtäneet mitään mitä hän sanoi, koska hän puhui vain espanjaa. Kyseiseltä alueelta oltiin löydetty runsaasti erilaisten eläinten luita, jopa dinosaurusten jäännöksiä! Suurin osa luista olivat kuitenkin kopioita ja oikeat luut sijaitsevat Chileläisessä sisämuseossa.













Kilometrien kerttyessä ja tuntien valuessa ohi, huomasimme auringon pikkuhiljaa tulevan esille. Päivästä oli sittenkin tulossa ahdistavan kuuma. Päätimme jatkaa matkaa takaisin osittain rannikkoa pitkin, missä tuuli enemmän. Samalla meidän ei tarvinnut pyöräillä ihan samaa reittiä takaisin. Huomasimme pian, että hiekassa pyöräily ei ollut aivan helpoin asia. Matka takaisin sujui etananvauhtia, johtuen osittain paksusta hiekasta ja siitä että aloimme olemaan niin väsyneitä. Nautimme kuitenkin siitä, että saimme nähdä aavikon erilaisia puolia sekä hienoja rantoja.











Matkapohdintoja loppuun

Päiväretkemme Atacaman alueella oli todella tullut tarpeeseen. Kaksi ensimmäista viikkoa Chilessä, oli tuottanut aivan liikaa päänvaivaa. Asiat eivät olleet sujuneet niin kuin olimme toivoneet ja uusien hienojen kokemusten löytäminen tuntui olevan vaikeaa. Ehkä tämä johtuu siitä, että olemme jo olleet niin kauan reissun päällä ja nähneet niin paljon asioita, että uusien kokemusten saaminen (ns. vau-elämysten) on vaikeampaa. Tajusimme myös, että odotuksemme Chilen suhteen olivat olleet aivan liian korkealla.

Jatkoimme matkaamme Calderasta hyvin mielin. Tästä enemmän seuraavassa postauksessa. Olimme Calderassa saaneet vahvistuksen sille, että postipakettimme oli lopulta lähetetty Santiagosta lentopostina! VIHDOIN! Ennen tätä tietoa, saimme tosin TAAS käydä Calderan postikontorilla, missä asia kuitenkin lopulta hoitui, ystävällisen paikallisen miehen avulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti