Bahía Inglesian ja Calderan jälkeen oli vuorossa bussimatka San Pedro de Atacamaan. Kyseinen kaupunki sijaitsee Chilen pohjoisosassa, noin 1670km pohjoiseen Santiagosta. San Pedro de Atacama on yksi Chilen suosituimmista turistinähtävyyksistä Chileläisten kesken, mutta myös kansainväliset matkustajat ovat löytäneet tämän paikan. Turisteja vierailee kaupungissa suurin määrin vuoden ympäri, käyttäen San Pedro de Atacamaa tukikohtana, tutustuessaan kaupungin ympärillä oleviin hämmästyttäviin maisemiin. Päätimme itse matkustaa San Pedro de Atacamaan, Patagonian sijasta, koska alkuperäinen suunnitelmamme oli jatkaa matkaa Boliviaan, ylittäen raja Chilen pohjoisosasta. Patagonia kiinnosti meitä myös kovasti, mutta olimme sitä mieltä, että tällä matkalla se ehkä vaatisi enemmän aikaa ja rahaa. Kyseessä kun ei ole mikään halpa kohde.
Calderassa ollessamme, olimme varanneet bussiliput yöbussiin, matkustuspäivän edellisenä päivänä. Vaihtoehtonamme oli myös ottaa aamubussi, mutta valitsimme yöbussiin, koska säästäisimme siinä selvästi rahaa (koska majoitusta ei tarvinnut varata kyseiselle yölle). Bussimatkat taittuvat myös yleensä vähän nopeammin, bussissa nukkuessa. Matka kestäisi kaiken kaikkiaan noin 10 tuntia.
Oikean aikataulun mukaan bussimme San Pedro de Atacamaan lähtisi Calderan bussiterminaalilta kymmenen aikaan illalla. Olisimme toivottavasti perillä aikaisin aamulla. Hyväksi onneksemme, kyseinen bussiterminaali sijaitsi lyhyen matkan päässä majoituspaikastamme, eikä meidän tarvinnut kävellä pitkää matkaapimeällä. Kello oli jo vartin yli kymmenen, eikä bussia vieläkään näkynyt missään. Aloimme jo jännittämään, että tulisiko bussia ollenkaan. Puoli yhdeltätoista, bussimme vihdoin tuli ja pääsimme matkaan. Onneksi, ei nimittäin olisi ollut mukava etsiä majoituspaikkaa yön pikkutunteina (monessa majoituspaikassa ei edes ole henkilökuntaa yöllä).
Bussimatka San Pedro de Atacamaan sujui hyvin. Heräsimme kuuden aikaan aamulla auringonvaloon. Ikkunasta katsottua ulos, huomasimme aavikon karut maisemat ja Andien lumiset vuorenhuiput. Emme näin kauniita maisemia osanneet odottaa!
Vuoristotaudin oireita 2400m korkeudessa
San Pedro de Atacama sijatsee noin 2400m korkeudessa merenpinnasta, joten vuoristotaudin riski on olemassa. Vuoristotauti on varsin yleinen ongelma, noustessa nopeasti yli 2500m korkeuteen.
Bussimatkan aikana tarkkailimme vointiamme, toistaiseksi emme oleet huomanneet mitään eroa olossamme. Olimme kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässämme matkustamassa yli 2000m korkeuteen, joten osasimme odottaa joitain lieviä oireita. Aamulla lähestyessämme San Pedro de Atacaman kaupunkia, totesimme, että tunsimme olomme ihan hyväksi, lukuun ottamatta pientä väsymystä ja lievää päänsärkyä.
Sabina: Vasta ihan matkan loppupuolella tunsin yhtäkkiä hirveätä pahoinvointia. Kaivoin muovipussin esille ja olin ihan varma, että alan oksentamaan, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Muutamien minuuttien jälkeen pahoinvointi vain hävisi.
Saavuttuamme San Pedro de Atacamaan, nousimme molemmat aivan krapulaisen oloisina bussista. Päätä särki, väsytti, hengästytti ja suoraan sanottuna v******. Olimme molemmat aivan valmiita nukkumaan. Nälkä kuitenkin kurni vatsassa ja hostelliakaan meillä ei ollut varattuna. Onneksi olimme saapuneet San Pedro de Atacamaan aikaisin aamulla, koska päiväsaikaan polttava auringonpaiste olisi tehnyt olosta vielä tukalamman.
Ensivaikutelmamme San Pedro de Atacamasta oli, että se oli kuin pieni savimajakaupunki keskellä aavikkoa. Kapeat kadut pienine savitaloineen, saivat kaupungin muistuttamaan labyrinttiä. Hiekkaa ja pölyä oli paljon ilmassa, joten tunsimme sopivaksi kaivaa aurinkolasimme esille. Olimme etukäteen lukeneet, että San Pedro de Atacaman kaupunki on perustettu pelkästään turismia varten, minkä kyllä huomasi. Erilaisia matkan- ja retkenjärjestäjiä, turistiravintoloita, sekä hostelleja löytyy kaupungin joka nurkasta. Valtavat tulivuoret kaupungin taustalla, muistuttivat meitä kuitenkin siitä, miksi alunperin olimme tuleet tänne turistihelvetin keskelle.
Ensimmäinen tehtävämme oli löytää kohtalaisen halpa huone, mihin saisimme heti majoittua. Monen tunnin odottelu, ennen sisäänkirjautumista, ei innostanut meitä lainkaan. Löysimme hetken etsinnän jälkeen sopivan hostellin itsellemme, missä päätimme aluksi majoittua yhden yön. Toiseksi, halusimme löytää aamiaispaikan, joka onneksi löytyi aivan hostellimme vierestä. Sabina: Itse huomasin heti saadessani ruuan eteeni, että syöminen ja juominen tuottaisi vähän ongelmia, sen verta huonovointinen olin taas. Sain kuitenkin vähän syötyä, niin että nälkä ainakin hävisi. Hostellille palattuamme, nenäni alkoi yhtäkkiä vuotamaan verta, mitä tietenkin pelästyin aluksi. Mitäköhän seuraavaksi tapahtuisi?! Nenäverenvuoto kuitenkin lakkasi nopeasti ja johtui todennäköisesti vain kuivasta ilmasta ja pölystä. Syötyämme aamiaisen menimme nukkumaan ja toivottavasti herättyämme tuntisimme olomme paremmaksi.
Mikä ihmeen vuoristotauti?
Vuoristotauti johtuu siitä, että nousee liian nopeasti
liian korkealle, jolloin elimistö ei kerkeä tottua ilman vähähappipitoisuuteen.
Noin joka neljäs henkilö saa oireita noustessa 2000-2500m korkeuteen. Oireet
ovat silloin yleensä lieviä ja menevät ohi muutamassa päivässä ilman erityistä
hoitoa; mm. päänsärky, hengästyneisyys, huonovointisuus, ruokahaluttomuus ja
väsymys ovat tavallisia oireita. Muita oireita ovat sekavuus,
tasapaino-ongelmat ja uniongelmat. Vuoristotaudin riski kasvaa selvästi
3600m korkeudessa. Pahimmillaan tauti voi johtaa hengenvaaralliseen keuhko- tai
aivoödeemaan. Tällöin aivoihin ja keuhkoihin kertyy nestettä, eikä ne saa
tarpeeksi happea.
Kuinka ennaltaehkäistä vuoristotautia?
Vuoristotaudin ehkäisee sillä, että antaa elimistönsä sopeutua ilman vähähappipitoisuuteen. Yleensä puhutaan vähintään kolmesta päivästä, ennen kuin siirrytään vielä korkeammalle. Omaa vointia kannattaa tietenkin tarkkailla, jos vointi ei ole normalisoitunut 3-4 päivän kuluessa, ei kannata ottaa riskiä ja liikkua vielä korkeammalle.
Vuoristotaudille altistuminen on hyvin yksilöllistä, eikä edes hyvä fyysinen kunto suojaa siltä. Huippukunnossa oleva, voi siis myös saada taudin oireita. Tärkeintä on nousta tarpeeksi hitaasti uuteen korkeuteen, sekä sopeuttaa elimistö uuteen korkeuteen tarpeeksi kauan.
San Pedro de Atacamassa jotkut nähtävyyksistä sijaitsevat jopa yli 4000m korkeudessa. Näihin kannattaa vasta tehdä päiväretkiä, kun elimistö on tottunut korkeuseroon. Sopeutumisen jälkeen voidaan päivän aikana käydä yli 4000m korkeudessa, koska majoituspaikka (meidän kohdalla San Pedro de Atacamassa) sijaitsee niin matalalla, että vakavan vuoristotaudin vaaraa ei ole. Pitkillä kiipeily- ja patikointireissuilla, yöpymispaikan sijainnilla on suurempi merkitys, esim. Mount Everestille kiivettäessä. Tällöin suositellaan, että yövytään paikoissa joiden korkeusero päivää kohden ei ole enempää kuin muutama sata metriä. Jokaista noustua kilometriä kohden tulisi pitää ylimääräinen lepopäivä.
Vuoristotaudin tärkein hoito on nopea laskeutuminen, jota voidaan tarpeen tullessa tehostaa lääkkeillä tai lisähapella. Syrjäisillä paikoilla, esim. San Pedro de Atacamassa, tarvittavat lääkkeet tai lisähappi on erittäin vaikeasti saatavilla tai niitä ei ole saatavilla ollenkaan. On siis erityisen tärkeää ottaa huomioon elimistönsä totuttaminen vähähappipitoiseen ilmaan.
Loppuun vielä muutamia paikallisilta saatuja vinkkejä: Vältä raskaita ruoka-annoksia, syö siis kevyesti ainakin ensimmäisten päivien aikana. Vältä myös kahva, teetä ja alkoholia. Juo runsaasti vettä, vedensaantia voi jopa lisätä puolella normaalista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti