Antananarivon jälkeen olimme päättäneet, että jatkaisimme matkaa
Andasiben kansallispuistoon. Majoituspaikamme omistaja oli
erittäin ystävällinen ja auttoi meitä mm. selvittämään miten pääsisimme
kohteeseen. Kerroimme myös, että olimme
lähdössä Tamataveen sen jälkeen, jolloin omistaja kertoi, että
kyseisessä paikassa järjestettäisiin lähiaikoina suuri tapahtuma
nuorille pojille ja että voisimme
mennä sitä sinne katsomaan. Omistaja puhui auttavasti englantia, mutta sen
verran
ymmärrettiin, että poikien ympärileikkauksesta oli kyse. Tajusimme tämän
kyllä vasta jälkikäteen kun yhdessä mietittiin, mitä mies oli
tarkoittanut. Voi olla, että ilmeemme olisi ollut vähän eri jos heti
olisimme tajunneet mitä mies tarkoitti.
Koimme, että Madagaskarin minibussisysteemi
oli vähän monimutkaisempi kuin muualla Afrikassa. Minibussiasemia oli usempia ja on tiedettävä mistä paikasta pääsee minnekkin.
Asemilla on pelkästään madagaskarilaiset ja ranskalaiset nimet, mikä sekoittaa asioita entisestään. Päätimme ostaa pienen vihon, johon kirjoitimme ylös asioita
ranskaksi tai malagasiksi, helpottamaan asioita. Vihon avulla pystyimme myös tinkimään hinnoista, kun emme muuten puhuneet ranskaa:D
Kaikki pitkänmatkan
minibussiasemat sijaitsivat kauempana keskustasta, muutaman kilometrin päässä, jonka vuoksi päätimme kulkea taksilla kyseiselle bussiasemalle. Emme vielä kuitenkaan
tunteneet kaupunkia niin hyvin ja näin varmistimme, että pääsisimme oikealle asemalle.
Minibussiasemalla, rinkkamme suorastaan revittiin käsistä ja vietiin
minibussin katolle, niin suuri kilpailu oli eri minibussifirmojen kesken. Tappelu, siitä melkein seurasi kahden firman kesken, kun sanoimme, että haluamme mennä
toiseen bussiin (joka oli enemmän täynnä, että pääsisimme nopeammin matkaan).
Päätimme lopuksi jäädä ensimmäiseen bussiin, koska emme halunneet aiheuttaa enempää
ongelmia.
Andasiben kansallispuistoon ei pääse suoraan, vaan on vaihdettava bussia Moramangassa. Bussimatka Moramangasta Andasibeen on vain puolisen tuntia, mutta tämä matka lukeutuu helposti matkamme epämukavimpiin matkoihin. Bussi oli aivan täynnä ihmisiä, itse kuuluimme niihin ihmisiin jotka eivät saaneet istumapaikkaa, vaan jouduimme seisomaan koko matkan ilman minkäänlaista tukea. Kuulostaa helpommalta mitä se on, mutta kyllä keskivartalon lihakset oli aika kovilla niin mutkikkaalla tiellä. Tämän lisäksi oli ihan järkyttävän kuuma ja hiki vain virtasi. Selvisimme perille asti ja löysimme itsellemme halvalla huoneen, kalliiden lomamökkijen sijasta. Oli outoa olla ainoat omatoimimatkaajat, kaikkien "all incusive"-pakettimatka turistien keskuudessa.
Guesthousemme
Kalliit lomamökit
Huoneestamme löytyi mieleenkintoinen tavaraa, nimittäin raamattu ja kondomeja:D
Yksi syy tulla Andasibeen ja ylipäätänsä Madagaskarille, on Madagaskarin erikoinen eläinkunta, kasvit ja ötökät mitä ei muualta maailmalta löydä. Kaikki jotka ovat nähneet Madagaskar animaatioelokuvan varmasti tietävät lemur eläimen, kädellisen jota esiintyy vain Madagaskarilla. Andasiben kansallispuistossa lemureja elää vapaina luonnossa, niin pieniä kuin suuria. Andasiben metsien erikoisuutena on Indri-lemur, joka on suurin kaikista lemureista. Indrien "laulua" pystyi kuulemaan majoituspaikastamme aina aamuisin. Päätimme jäädä Andasibeen kahdeksi päiväksi, jotta kerkeisimme tehdä kaksi trekkiä metsään, aamu-sekä yökävelyn. Yökävelyn yhteydessä oli suuremmat mahdollisuudet nähdä yölemurit, eli kaikista pienimmät eläinkappaleet.
Alunperin ajattelimme tehdä tourin Andasiben virallisen kansallispuiston puolella. Tiemme varrella, jäimme kuitenkin ihmettelemään kylttiä, jossa oli Suomen luonnonsuojeluliiton logo. Kyseisessä paikassa oli luonnonsuojelutoimisto, joka osoittautui olemaan yhteistyössä liiton kanssa ja teki myös trekkejä metsään. Kyseisen paikan kautta ei tarvinnut maksaa sisäänpääsymaksua kansallispuistoon, vaan trekki tehtiin omalla alueella. Alue ei siis ollut virallista kansallispuiston aluetta, se oli kuitenkin samaa sademetsää. Näitä kahta aluetta erotti vain luonnonsuojelupuiston läpi kulkeva tie. Päädyimme ottamaan pienen riskin ja varata trekkimme tätä kautta. Se oli vähän halvempaa ja meille vakuutettiin, että eläimet ovat samat ja mahdollisuudet nähdä lemurit olivat yhtä hyvät ellei jopa paremmat. Yökävely oli jopa parempi tätä kautta varattaessa, koska se sisälsi kävelyä sademetsän sisällä. Kansallispuiston yökävely olisi pelkästään ollut asvalttitiellä puiston vieressä. Saimme myös oman oppaan molemmille kävelyillemme, molemmat puhuivat jonkun verran englantia. Kaiken kaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä päivä-ja yökävelyyn. Kävely olisi tuskin ollut parempi tien toisella puolella.
Kameleontti
Aluella oli puiden kasvatus-ja istutusprojekti
Giraffe-ötökkä:D
Sirkka
Pääsimme erittäin lähelle Indri-lemuria. Paikalla oli myös elokuvaryhmä kuvaamassa dokumenttia Madagaskarin lemureista.
Indri ilahtui kun sai ruokaa.
Vauvaindri äitinsä selässä
Metsässä oli paljon erilaisia sammakoita
Yökävelyiltä saimme vain vähän kuvia, koska yöllä on tietysti vaikeampi kuvata ja eläimet olivat niin pieniä tai kaukana korkealla puussa. Emme valitettavasti saaneet hyviä kuvia pienistä lemureista yökävelyllä. Monesti näimme vain niiden silmät valossa.
Madagaskarilla voi olla vaarallista nojailla puihin pimeällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti