Koimme melkoisen yllätyksen kun astuimme Nyaung Shwen kaduille. Tai no, olisihan meidän pitänyt arvata, että kaupunki olisi täynnä turisteja, koska Inle järvi on yksi Myanmarin suurimmista nähtävyyksistä ja olimme juuri sesonkiaikaan maassa. Nyaung Shwesta huomasi, että kaupunki on tehty turisteille. Kalliita turistiravintoloita ja matkatoimistoja löytyy joka kulmasta. Hotellit ja majatalot ovat keskittyneet kaupungin keskustaan, joten turisteja näkyy joka puolella. Monet lapsiperheetkin ovat löytäneet tämän paikan.
Ettei tämä postaus mene ihan valittamisen puolelle, niin löysimme kyllä muutaman hyvän ravintolan kaupungista ja söimme mm. tosi hyvää burmalaista ja intialaista ruokaa. Ihastuimme myös burmalaiseen teehen. Sitä on pakko joskus yrittää tehdä kotona. Ostimme mm. pari pussia paikallista teetä mukaan, jotta meillä sitten on oikeanlaista teetä mistä lähteä liikkeelle.
Päädyimme viettämään viisi päivää Nyaung Shwessa, joista kaksi ensimmäistä kalliimmassa hotellissa ja kolmantena päivänä vaihdoimme halvempaan majoituspaikkaan. Viiden päivän aikana kerkesimme tehdä aika paljon. Suurin syy miksi ihmiset tulevat Nyaung Shween on Inle järvi, joten olihan meidänkin pakko kokea suosittu veneajelu Inle järvellä omin silmin. Päädyimme varaamaan veneajelun nuorelta leskinaiselta, jonka mies oli menehtynyt pari vuotta sitten. Nainen oli miehensä kuoleman jälkeen, ottanut matkatoimiston omaksi vastuukseen.
Nyaung Shwessä on paljon erilaisia matkatoimistoja, kalliita ja halpoja sekä hyviä että huonoja. Päädyimme valitsemaan kyseisen matkatoimiston, koska se oli saanut hyvät arvostelut ja nainen teki veneretkistä asiakkaan näköisen. Monet veneajelut keskittyvät nimittäin vain myyntipaikkoihin ja näitä halusimme nimenomaa välttää. Veneretken hintakaan ei ollut mikään päätä huimaava, maksoimme muistaakseni 12€ per henkilö.
Retkemme alkoi aamulla matkatoimistosta, jossa veneemme kuski odotti meitä. Vaihdoimme samana päivänä hotellia, joten jouduimme kantaa rinkkojamme mukana. Venekuskimme sanoi, että voimme jättää rinkkamme veneeseen, sillä aikaa kun poistumme veneestä ja että hän voi pitää rinkkoja silmällä. Vähän kyllä kauhistutti jättää rinkat tuntemattoman ihmisen vastuulle, mutta onneksi kaikki sujui hyvin eikä mitään varastettu päivän aikana. Jossain muussa maassa olisimme kyllä olleet varovaisempia.
Päiväämme sisältyi veneajelua Inle järvellä sekä erilaisia pysähtymisiä joen varrella. Veneajelun alussa huomasi jo heti, miten turistinen veneajelu Inle järvellä oli. Ensimmäinen pysähdyksemme oli paikallisen kalastajamiehen luona. Kun lähestyimme kalastajaa veneellä, hän rupesi heti poseeraamaan meille ja halusi että otamme kuvan hänestä ja kalasta. Kun otimme kuvan, mies halusi siitä maksun. Maksoimme miehelle ja pettyneinä ajattelimme, että tällaistakö tämä koko päivä tulee olemaan. Valitettavasti huomasimme pian, että Inle järven veneajelu suurimmaksi osaksi perustuu siihen, että turisteja vain yritetään rahastaa matkan varrella olevissa pikkuputiikeissa. Vaikka olimme kertoneet matkatoimistossa ettemme halua, että veneretkemme perustuu pelkkiin putiikkeihin, niin valitettavasti niiltä ei oikein voi välttyä.
Turismi on tietenkin hyvä asia Myanmarille ja on myös hyvä, että kaupungit ja paikalliset saavat rahaa turisteilta, mutta tällainen massaturismi tekee myös hallaa paikallisille ja heidän asuinalueelle. Rakennetaan koko ajan uutta, hotelleja, matkatoimistoja ja ravintoloita. Kalliita ravintoloita pystytetään, joissa paikallisilla ei edes ole varaa käydä syömässä. Nämä kaikki vievät tilaa paikallisten asuinalueilta. Pikkuhiljaa paikalliset siirtyvät pois kaupungista, koska kaupungilla ei enää ole palveluita tarjottavana heille. Tämän turismin varjopuolen olemme saaneet kuulla paikallisilta monta kertaa.
Loppuun voimme sanoa, että päivämme Inle järvellä oli ihan mukava ja vasta nyt jälkikäteen katsellessa kuvia, tajusimme kuinka kaunis järvi ja maisemat sen ympärillä olivat. Uskon että Inle järvi on ollut maagisimmillaan, aikana jolloin turismi ei vielä ollut vallannut sitä. Harmi että olimme myöhässä sen suhteen. Kuulimme muutamalta reppureissaajalta, että Myanmarista löytyy paljon muitakin järviä, jotka eivät vielä ole turismilla pilattuja ja jopa kauniimpia kuin Inle järvi. Ehkä vielä joku päivä palaamme tähän maahan ja sillä kertaa keskittyisimme enemmän maan koskemattomiin alueisiin.
Saimme onneksi ihan hyviä kuvia otettua päivästämme Inle järvellä, vaikka monesti olimme turistien ympäröimänä (kuvia löytyy edellisestä postauksesta). Pääsimme retkellämme tutustumaan paikallisiin ja heidän työntäyteisiin päiviin, mikä tietenkin aina on mukava. Saimme mm. käydä sepänpajassa, josta mm. ostimme minulle uuden väliaikaisen kihlasormuksen (edellinen katosi, onneksi se oli halpa:D...) Kävimme myös isossa turistimarketissa. Vähän ikäviä katseita saimme välillä, kun emme ostaneet mitään paikallisilta. Kun näin pitkää matkaa tekee, ei voi ostaa kaikkea mitä nenän eteen pistetään:D Sitä myyjät valitettavasti eivät tiedä, eivätkä aina ymmärrä. Saimme myös tutustua käsityöpajaan, jossa tehtiin mm. käsikudonnalla huiveja ja muita vaatteita. Olisi ollut mukava ostaa jotain itselleen, mutta vaatteista pyydettiin ihan älyttömiä hintoja. Viimeisen pysähdyksemme teimme tupakkatehdaaseen, jossa pääsimme näkemään kun paikalliset naiset tekivät tupakkaa. Paikan yhteydessä oli myös venetyöpaja.
Nyaung Shwessä on paljon erilaisia matkatoimistoja, kalliita ja halpoja sekä hyviä että huonoja. Päädyimme valitsemaan kyseisen matkatoimiston, koska se oli saanut hyvät arvostelut ja nainen teki veneretkistä asiakkaan näköisen. Monet veneajelut keskittyvät nimittäin vain myyntipaikkoihin ja näitä halusimme nimenomaa välttää. Veneretken hintakaan ei ollut mikään päätä huimaava, maksoimme muistaakseni 12€ per henkilö.
Retkemme alkoi aamulla matkatoimistosta, jossa veneemme kuski odotti meitä. Vaihdoimme samana päivänä hotellia, joten jouduimme kantaa rinkkojamme mukana. Venekuskimme sanoi, että voimme jättää rinkkamme veneeseen, sillä aikaa kun poistumme veneestä ja että hän voi pitää rinkkoja silmällä. Vähän kyllä kauhistutti jättää rinkat tuntemattoman ihmisen vastuulle, mutta onneksi kaikki sujui hyvin eikä mitään varastettu päivän aikana. Jossain muussa maassa olisimme kyllä olleet varovaisempia.
Päiväämme sisältyi veneajelua Inle järvellä sekä erilaisia pysähtymisiä joen varrella. Veneajelun alussa huomasi jo heti, miten turistinen veneajelu Inle järvellä oli. Ensimmäinen pysähdyksemme oli paikallisen kalastajamiehen luona. Kun lähestyimme kalastajaa veneellä, hän rupesi heti poseeraamaan meille ja halusi että otamme kuvan hänestä ja kalasta. Kun otimme kuvan, mies halusi siitä maksun. Maksoimme miehelle ja pettyneinä ajattelimme, että tällaistakö tämä koko päivä tulee olemaan. Valitettavasti huomasimme pian, että Inle järven veneajelu suurimmaksi osaksi perustuu siihen, että turisteja vain yritetään rahastaa matkan varrella olevissa pikkuputiikeissa. Vaikka olimme kertoneet matkatoimistossa ettemme halua, että veneretkemme perustuu pelkkiin putiikkeihin, niin valitettavasti niiltä ei oikein voi välttyä.
Turismi on tietenkin hyvä asia Myanmarille ja on myös hyvä, että kaupungit ja paikalliset saavat rahaa turisteilta, mutta tällainen massaturismi tekee myös hallaa paikallisille ja heidän asuinalueelle. Rakennetaan koko ajan uutta, hotelleja, matkatoimistoja ja ravintoloita. Kalliita ravintoloita pystytetään, joissa paikallisilla ei edes ole varaa käydä syömässä. Nämä kaikki vievät tilaa paikallisten asuinalueilta. Pikkuhiljaa paikalliset siirtyvät pois kaupungista, koska kaupungilla ei enää ole palveluita tarjottavana heille. Tämän turismin varjopuolen olemme saaneet kuulla paikallisilta monta kertaa.
Loppuun voimme sanoa, että päivämme Inle järvellä oli ihan mukava ja vasta nyt jälkikäteen katsellessa kuvia, tajusimme kuinka kaunis järvi ja maisemat sen ympärillä olivat. Uskon että Inle järvi on ollut maagisimmillaan, aikana jolloin turismi ei vielä ollut vallannut sitä. Harmi että olimme myöhässä sen suhteen. Kuulimme muutamalta reppureissaajalta, että Myanmarista löytyy paljon muitakin järviä, jotka eivät vielä ole turismilla pilattuja ja jopa kauniimpia kuin Inle järvi. Ehkä vielä joku päivä palaamme tähän maahan ja sillä kertaa keskittyisimme enemmän maan koskemattomiin alueisiin.
Saimme onneksi ihan hyviä kuvia otettua päivästämme Inle järvellä, vaikka monesti olimme turistien ympäröimänä (kuvia löytyy edellisestä postauksesta). Pääsimme retkellämme tutustumaan paikallisiin ja heidän työntäyteisiin päiviin, mikä tietenkin aina on mukava. Saimme mm. käydä sepänpajassa, josta mm. ostimme minulle uuden väliaikaisen kihlasormuksen (edellinen katosi, onneksi se oli halpa:D...) Kävimme myös isossa turistimarketissa. Vähän ikäviä katseita saimme välillä, kun emme ostaneet mitään paikallisilta. Kun näin pitkää matkaa tekee, ei voi ostaa kaikkea mitä nenän eteen pistetään:D Sitä myyjät valitettavasti eivät tiedä, eivätkä aina ymmärrä. Saimme myös tutustua käsityöpajaan, jossa tehtiin mm. käsikudonnalla huiveja ja muita vaatteita. Olisi ollut mukava ostaa jotain itselleen, mutta vaatteista pyydettiin ihan älyttömiä hintoja. Viimeisen pysähdyksemme teimme tupakkatehdaaseen, jossa pääsimme näkemään kun paikalliset naiset tekivät tupakkaa. Paikan yhteydessä oli myös venetyöpaja.
 |
| Poseeraava kalastaja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti