Palattuamme Mawlamyineen päivällä, suuntasimme syömään perinteistä burmalaista ruokaa. Olimme ostaneet illaksi bussiliput majoituspaikastamme Inle järvelle, tai itse asiassa ei ihan sinne asti, vaan meidän oli kuljettava Meiktilan kautta ja sieltä vaihtaa minibussiin tai jaettuun taksiin. Pientä sumplimista asian suhteen, mutta eipä asialle voitu mitään, koska Mawlamyinesta ei mennyt bussia suoraan Inle järvelle.
Kun olimme syöneet itsemme täyteen ja olimme hetken hengailleet majoituspaikassamme, oli aika ottaa tuk-tuk Mawlamyinen bussiasemalle. Bussimme Meiktilaan lähtisi vasta illalla kello yhdeksän aikaan, joten toinen matkamme aikainen yöbussireissu oli edessä. Bussimatka Meiktilaan ei poikennut paljoa Mae Sotin bussimatkastamme. Erona oli, että pysähdyimme matkan varrella, ennen puolta yötä syömään ravintolaan. Itse emme enää halunneet syödä siihen aikaan ja olimme muutenkin ostaneet matkaevästä mukaamme.
Meidät herätettiin aamulla kello neljän jälkeen ja jäimme pois jossain tien reunassa kahden muun reppureissaajan kanssa. Ulkona oli vielä aivan pimeä ja ilma ei ollut mikään lämmin (öisin lämpötila saattaa laskea aika paljonkin). Tähän emme valitettavasti olleet varautuneet etukäteen, vaan meillä oli ihan liian kevyesti vaatteita päällä. Hetken herättyämme ja ihmeteltyämme, "että mitäs nyt tapahtuu? " Huomasimme, että emme todellakaan olleet missään bussiasemalla, vaan meidät oli ihan kylmästi jätetty tien reunaan seisomaan. Vastassamme oli muutama mopopoika, joiden tarkoituksena oli kyyditä meidät Meiktilan bussiasemalle. Itse olimme vielä ihan unenpöpperössä, emmekä voineet uskoa sitä todeksi, että vielä piti mennä mopopoikien kyytiin painavat rinkat selässä. Asia jota olimme välttäneet kuin ruttoa matkallamme, koska mielipiteemme on ollut, että mopokyyti rinkka selässä ei ole se turvallisin vaihtoehto. Emme ole luottaneet siihen, että ylipäätänsä edes pysyisimme moottoripyörän kyydissä, kun on ylimääräiset kymmenen kiloa selässä ja Simolla vielä enemmänkin painoa mukana. Paniikki oli osittain jo vallannut itseni, kun saimme vielä tietää, että matkaa bussiasemalle oli vielä noin 45 minuuttia. Siis oliko tämä oikeasti vitsi?! Tämä oli ainut asia mitä sillä hetkellä osasimme ajatella. Mopopojat eivät olleet asiasta moksiskaan, ihan kun tekisivät tätä jatkuvasti, niin kun he myös tekevät. He kyyditsevät kokonaisia perheitä ja tavaraa päivittäin moottoripyörillään. Oli vain luotettava poikiin ja että pääsemme ehjinä perille asti.
Olin itse jo heti alkuun varma, että kun istun moottoripyörän selkään tipun samalla sekunnilla pois moottoripyörästä, tasapaino-ongelmien vuoksi. Ihme kyllä onnistuin istumaan moottoripyörään, mutta kyllä se oli raskasta. Keskivartalon lihaksia piti jännittää jatkuvasti, että ei vaan vahingossa antanut rinkan kallistua liikaa taaksepäin. Se olisi nimittäin ollut menoa se:D Vajaa tunti istuttiin moottoripyörän kyydissä ja ei voi muuta sanoa, että oli aivan hullua menoa! Onneksi ulkona oli vielä pimeä ja sen vuoksi ulkona ei ollut vielä muuta liikennettä. Se vielä olisi puuttunut, että ympärillä olisi ollut kaoottinen liikenne. Tie oli välillä tosi mutkikas ja pomppuinen, että saimme kyllä ihan tosissaan pitää kiinni ja jännittää, että selvitäänkö tästä ihan elossa. En ollut vähään aikaan pelännyt niin paljon, eikä asiaa auttanut se, että kulkukoirajengi lähti juoksemaan meidän perään. Onneksi kuskimme ajoivat niin kovaa, että koirat jäivät taaksemme. Huhhuh oli kyllä hulluin matka pitkään aikaan( ja kylmin...) :D Hengissä kuitenkin selvittiin.
Mopopojat jättivät meidät bussilipputoimiston eteen, josta saimme ostettua bussiliput Nyaung Shween, kaupunkiin joka sijaitsee ihan Inle järven lähellä. Ensimmäinen minibussi aamulla lähtisi vasta kello 7.30, joten jouduimme odottamaan yli kaksi tuntia toimistossa. Kahta muuta reppureissaajaa odottelu otti tosiaan hermoon ja bussilipun myyjä ei valituksilta säästynyt. Meitä koko tilanne melkein enemmän huvitti, kun kiukututti. Jos olisimme tienneet etukäteen, että matka Inle järvelle olisi ollut näin aikaavievä, niin olisimme todellakin tehneet välipysähdyksen Meiktilaan. Olimme kuitenkin jo tehneet hotellivarauksen Nyaung Shween, kun olimme huomanneet miten täynnä majoituspaikat jo olivat Mawlamyinessä. Edessä oli vielä noin neljän tunnin ajomatka Meiktilasta Nyaung Shween, joten kärsivällisyyttä kyllä koeteltiin tällä matkalla. No omaapahan typeryyttä tämä kaikki oli, kun emme enempää asioista ottaneet selvää. Ainakin olimme saaneet "nauttia" yllätyksistä tämän matkan aikana. Onneksi meillä myös oli vähän seuraa kahdesta muusta reppureissaajasta, joten ajan sai vähän nopeammin kulumaan.
Pitkän päivän jälkeen saavuimme vihdoin Nyaung Shween. Päätimme bussiasemalta ottaa tuk-tukin varaamamme hotellille, koska olimme niin väsyneitä ja halusimme nopeasti syömään ja lepäämään. Maksoimme ylihintaa parin minuutin kuljetuksesta, hotellimme sijaitsi nimittäin aivan kulman takana, kävelyetäisyyden päässä :D Olimme varanneet pariksi yöksi vähän kalliimman hotellin (maksoimme muistaakseni 35€ yö), koska halusimme vähän hemmotella itseämme tulevien joulupyhien vuoksi.
 |
| Pysähdyspaikkamme matkalla Nyaung Shween |
|
|
|
 |
| Hotellimme, huoneemme oli ensimmäinen vasemmalla. |
 |
| Huoneemme |
 |
| Tie hotellin ulkopuolella |
 |
| Intialaista ruokaa |
 |
| Kaupungissa oli paljon matkatoimistoja ja turistiravintoloita |
 |
| Maisema oli mielestämme maagisen näköinen :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti