Keskiviikkona koitti road trippimme toiseksi viimeinen päivä. Edellisenä iltana olimme etsineet yösijaa internetistä seuraavalle yölle. Yllätyimme siitä, miten kalliit kaikki majoituspaikat olivat Great Ocean Roadin varrella. Warrnamboolista olimme saaneet motellihuoneen itsellemme ihan kohtuulliseen hintaan, mutta majoitukset Great Ocean Roadilla eivät olleet lähelläkään kohtuullista. Yhdestä yöstä olisi saanut maksaa lähes 150 dollaria, eli lähes 100€ yötä kohden. Tämä oli aivan liikaa mielestämme. Tiesimme kyllä, että olimme myöhään liikkeellä huonevarauksen suhteen. Uskoimme kuitenkin, että jostain voisimme saada huoneen halvemmalla. Telttailu ei enää ollut vaihtoehto, koska ulkona oli vielä yksinkertaisesti liian kylmä. Käytyämme erilaisia vaihtoehtoja läpi, päädyimme varaamaan huoneen Colacista.
Colac sijaitsee noin 150km Melbournesta lounaaseen suurella vulkaanisella alueella. Aluetta käytetään pääasiassa maa-ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin. Pienen kaupungin ympärillä on monia suuria järviä ja tulivuorten kraattereita. Itse Colac on rakennettu valtavan Colac-järven sivuun, josta kaupunki myös on saanut nimensä.
Ennen kuin jatsaisimme matkaa Colaciin, halusimme ensin ajaa koko Great Ocean Roadin loppuun, aina Geelongiin asti, josta sitten jatkaisimme matkaa Colaciin. Great Ocean Roadilla pysähdyimme useamman kerran. Yllätyimme siitä, miten erilainen luonto oli Apollo Bayn ja Torquayn välillä. Kun oli jättänyt yhden rannan taakseen, seuraava oli jo edessä. (Kyseistä aluetta kutsutaan Surf Coastiksi). Warrnamboolista Apollo Bayhin asti, maisemat olivat enemmän maalaismaisia ja välillä tie vei jopa sademetsän läpi.
Pysähdyimme muutamalla rannalla matkan aikana, mm. Kennet Riverillä, Lornessa ja Angleseassa. Kaikki kolme rantaa olivat hyvin erilaisia!
Syntymäpäivä Colacissa
Saavuimme Colaciin illan aikana. Taisimme olla ainoat henkilöt hostellissa, koska ainakaan ketään muita ei näkynyt talossa koko oleskelumme aikana. Talo oli vanha puutalo, joka natisi aina askeleen otaessa. Simon mielestä talo muistutti vähän kummitustaloa :D
Syötyämme päivällisen huoneessamme (pussinuudeleita ja mansikoita), päätimme vielä tehdä lyhyen kävelyn kaupungin keskustaan. Kaupungissa oli aivan mielettömän hiljaista. Harvoja ihmisiä näkyi ulkona ja kaikki liikkeet olivat kiinni. Olemme molemmat huomanneet, että emme enää oikein viihdy näin hiljaisissa kaupungeissa. Mielestämme on mukava olla kaupungissa, joka tuntuu eloisalta ja joka vilisee ihmisiä. Melbourne on tainnut tehdä tämän meille?
Torstaiaamuna koitti oma syntymäpäiväni ja road trippimme viimeinen päivä. Oli uskomatonta ajatella, että viime syntymäpäiväni vietin Ugandassa keskellä viidakkoa vuorigorilloiden kanssa. Vuosi oli vierähtänyt nopeasti. Aluksi olimme suunnitelleet, että olisimme tähän aikaan vuodesta jo Suomessa. Toisin kuitenkin kävi.
Emme aikoneet viettää syntymäpäivääni sen kummemmin road trippimme aikana, vaan viettäisimme sitä vasta seuraavana päivänä kun olimme palanneet Melbourneen.
Kumpikaan meistä ei pitänyt Colacia erityisen kiinnostavana kaupunkina, joten vierailumme siellä jäi melko lyhyeksi. Halusimme kuitenkin molemmat käydä keskustassa sijaitsevassa Colac Botanic Gardensissa, ennen kuin jatkaisimme matkaa. Puutarha sijaitsi aivan Colac-järven vieressä, mistä oli hienot näkymät järven yli.
Red Rock - Yksi Australian nuorimmista tulivuorista
Meillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa päivälle, kun että palaisimme takaisin Melbourneen illan/yön aikana. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ollut, että olisimme vielä yöpyneen yhden yön jossain muualla kuin kotona. Kalliit majoitukset ja se, että olimme jo niin lähellä kotiamme Melbournessa, sai meidät kuitenkin muuttamaan mielemme. Ehkä uusi suunnitelmamme oli myös järkevämpi sen kannalta, että välttyisimme perjantain aamuruuhkalta.
Colacin keskustasta suuntasimme seuraavaksi Red Rockille. Tulivuori on yksi Australian nuorimmista tulivuorista ja se sijaitsee vain 12 km Colacista. Paikasta on löydetty yli 40 erillistä purkauspistettä ja monet kraattereista ovat nyt täynnä vettä. Paikalle löytää helposti hyvien tieopasteiden avulla.
Lake Weering - Vaaleanpunainen järvi
Red Rockista jatkoimme matkaa Steigliziin asti. Matkalla Steigliziin näimme aivan upean järven! Parkkeerasimme automme tien viereen ja jäimme ihmettelemään järveä ja sen väriä. Emme ikinä olleet nähneet mitään vastaavaa. Kartasta katsoimme, että kyseinen järvi oli Weering-järvi. Netistä löysimme jälkeenpäin hyvin huonosti tietoa järvestä ja sen väristä, emmekä todellakaan tiedä mikä on syynä järven erikoiselle värille.
Auringonlasku ja kengurulauma
Saavuttuamme Steigliziin ajattelimme, että olisimme vielä menneet trekkaamaan Steiglizin lähellä sijaitsevaan kansallispuistoon (Brisbane Ranges National Park). Meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää parkkipaikkaa autollemme ja kello alkoi jo lähestyä kolmea, joten päätimme jättää trekkailun väliin.
Brisbane Ranges National Parkista jatkoimme matkaa Bacchus Marchiin, kaupunkiin, joka sijaitsee Ballaratin ja Melbournen välillä. Vietimme aikaa kaupungissa noin parisen tuntia, tutustuen kaupunkiin kävellen ja käyden päivällisellä. Kaupunki oli selvästi enemmän mieleemme kuin Colac.
Päivällisen syötyämme lähdimme ajamaan Melbourneen päin. Matkalla törmäsimme mitä ihanimpaan näkyyn, nimittäin kenguruihin luonnossa! Aurinko oli juuri laskemassa, joten saimme erittäin hienoja kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti