Kuumotuksen hetkiä Saharan aavikolla

Heräsimme aikaisin sunnuntai aamulla ja suuntasimme kohti Djerban bussiasemaa. Tarkoituksena oli, että ottaisimme bussin ja jatkaisimme matkaa toiseen kaupunkiin. Viime hetkellä mielemme kuitenkin muuttui, luettuamme enemmän louageista, eli minibusseista. Louagella matkustaminen olisi halvempaa  kuin bussilla ja yleensä myös nopeampaa. Minibussiin mahtuu noin 8-9 henkilöä ja bussissa odotetaan kunnes kaikki paikat ovat otettu.  Vasta kun bussi on täynnä se lähtee kohti päämääräänsä. Poikkeuksellisesti voi myös itse maksaa kaikista paikoista, jos on kiire ja sitä massia löytyy. Bussiasemalla on yleensä aamuisin eniten vilinää ja matkustavia henkilöitä on eniten. Näin oli myös tällä kertaa. Tarvitsi vain sanoa kaupungin jonne haluaa, niin avuliaat paikalliset osoittivat bussia joka vie kyseiseen paikkaan. Päätimme että lähdemme kaupunkiin nimeltä Douz. Bussimme täyttyi melko pian, joten ylimääräistä odottelua ei jäänyt paljoa.  Matka Douziin kesti yhteensä noin 5 tuntia, johon kuului yksi minibussi vaihto Gabesissa matkan ollessa puolivälissä. 

Tällä kertaa päädyimme paljon pienempään kaupunkiin ja vastassamme oli vielä paahtavampi kuumuus. Ulkolämpötila oli lähes 40 astetta. Melkein heti kun olimme nousseet ulos bussissta, oli kimpussamme muutama paikallinen joka halusi majoittaa meidät heidän hotellinsa ja myydä meille matkaa saharaan. Kuuntelimme killtteinä heidän tarjoustaan ja mitä heillä olisi meille tarjota.  Simo niin kilttinä, oli tarttua syöttiin. Kunnes sanoin, että katsotaan vielä toinen hotelli, johon alunperin oli tarkoitus majoittua. Toinen hotelli oli puolet halvempi ja sisälsi jopa aamiaisen. Samasta hotellista käsin, järjestettiin myös retkiä Saharalle. Retket eivät kyllä ulottuneet yhtä syvälle aavikkoon, mutta oli ainakin kaksi kertaa halvempia. Päätimme yhdessä, että otamme tämän tarjouksen joka sopisi meidän budjetillemme paremmin. Tärkeimpänä pidimme, että saisimme kokea kamelinratsastusta ja tähän retkeen sitä sisältyikin kaksi kokonaista tuntia.

 

Hotelli jossa majoituimme oli erittäin hyvä ja henkilökunta hauskaa ja mukavaa. Olimme itse päättäneet, että otamme huoneen ilman ilmastointia, koska se tulisi halvemmaksi. No täällä kertaa se osoittautui pieneksi virheeksi, koska sisälämpötila huoneessamme kohosi yli 37 asteeseen. Sitä hien määrää ei voi sanoin kuvailla, mutta tuntui siltä kun olisi nukkunut saunassa. Yön aikana taisi tulla juotua melkein iso pullollinen vettä.

Douz oli aivan erilainen kaupunki verrattuna Houmt soukiin. Paljon rauhallisempi ja pienempi paikka (turistisesonki oli ohi). Turisteja ei näkynyt oikeastaan lainkaan ja hotellissakin saimme hengailla yksin henkilökunnan lisäksi.

 Taatelipuita oli joka puolella

Simo fiilistelee

Maanantai iltapäivällä retkemme Saharalle alkoi. Lähdimme taksilla kameleiden kohtauspaikalle, missä myös oppaamme odotti kolmen kamelin kanssa. Oikeasti kamelit olivat dromedaareja, en tiedä miksi niitä aina sanotaan kameleiksi. Kamelimiehemme ei puhunut monta sanaa englantia, mutta emme ottaneet tästä mitään stressiä. Olimmehan jo tottuneet tähän täällä Tunisiassa. Dromedaarilla ratsastaminen oli yllättävän epämukavaa ja alussa sitä kyllä ajatteli, että miten tässä jaksaa istua kaksi tuntia. Aika nopeasti ahteri kuitenkin tähän tottui. Alussa sitä jännitti myös vähän kun dromedari ylitti korkeita hiekkadyyneja, mutta selässä sitä  kuitenkin pysyttiin koko matka:D Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen saavuimme pienelle leirintäalueelle, missä olisi tarkoitus yöpyä ulkona. Hieman alkoi jännittämään kun kamelimiehemme heitti patjat hiekalle ja meni valmistamaan ruokaa meille. Itse olimme siinä ymmärryksessä, että olisimme nukkuneet teltassa. No tässä vaiheessa emme vielä kehdanneet kysyä mitään.  

Pikkuhiljaa alkoi pimetä ja oppaamme oli edelleen omissa puuhissaan. Hiekalla käveli mustia isoja kovakuoriaisia.  Hyi yök, en itse tykkää yhtään hyönteisistä. Huomasimme, että meitä kohti oli tulossa yksi. Yhtäkkiä Simo huusi, että skorpioni ja juoksimme molemmat karkuun. Otus käveli penkin alle missä istuimme. Siinä vaiheessa meinasi jo saada slaagin ja olimme ihan varmoja ettemme nukkuisi ulkona. 

Selitimme oppaallemme, että näimme skorpionin. Hän tietenkin luuli, että tarkoitimme mustaa kovakuoriaista. Tarkensimme, että se oli beigen/oranssin värinen ja että sillä oli häntä missä piikki, jolloin oppaamme näytti uskovan meitä. Hän sanoi vaan, että sen voi talloa kuoliaaksi kengällä, samalla näyttäen kuinka se tehdään:D Siinä vaiheessa teimme selväksi oppaallemme, että emme aijo nukkua ulkona patjalla. Kävelimme sisään puurakennukseen, jossa nukkuisimme seuraavan yön ja kauhuksemme huomasimme, että sisällä oli hiekkalattia. 

Sain hetkeksi mielirauhan kun oppaamme tarjosi tekemäänsä ruokaa, lihapataa kuskusin kanssa ja jälkiruokana hunajamelonia ja teetä. Syötyämme oppaamme alkoi laulamaan ja soittamaan rumpuja metallikulholla.  Hän toivoi meidän myös laulavan jotain ja tanssivan:D Samalla huomasin toisen skorpionin puurakennuksen sisällä. Oppaamme tappaa sen kengällään. Hän huomasi varmaan meidän olleen vähän järkyttyneitä ja kysyi haluammeko lähteä täältää. Päätämme jäädä kun kuitenkin tänne asti olemme tulleet ja ulkona on jo pilkkopimeetä. Ajattelimme, että kyllähän muutkin täällä ovat yöpyneet ja vain patjoilla nukkuen ulkona. Oppaamme nukkui ulkona  ja sanoi vähän vartioivansa. Kävimme nukkumaan ja huomasimme, että puurakennuksen ovea ei saanut kunnolla kiinni. Meinasi iskeä pieni ahdistus ja epätoivo, mutta tästä oli vain selviydyttyä. 

Pakko sanoa, että oli elämämme kuumottavin yö. Ei tullut paljoa nukuttua. Sitä odotti vain että kello olisi kahdeksan aamulla ja pääsisi takaisin hotellille. Ulkona tuuli ihan hirveästi ja jokaisesta kolinasta ja pienestäkin äänestä tuli vainoharhaiseksi. Kello viiden aikaan oppaamme heräsi ja tuli sisälle tekemään leipää ja tarjoamaan aamupalaa. Ulkona alkoi olemaan valoisa. Huhhuh, yö oli ohi.

 

 Kameli kierimässä

 Nukuttiin oikealla näkyvässä puutalossa

  Ihana kovakuoriainen

 

Huomasimme aamulla käärmeen jälkiä puurakenuksessa missä nukuimme. Emme tiedä oliko jäljet vanhoja vai uusia, koska illalla kun tulimme tänne oli jo niin pimeä.

 Tässä nukuttiin

  Aamulla käärmeen jälkiä oli vähän joka puolella

Myöhemmin hotellilla kuulimme, että skorpioneja ei yleensä näe näin paljon. Mutta kun täällä Saharan aluella on nyt kuuma kausi meneillä, niin eläimet ovat päivät piiĺossa ja tulevat esiin öisin kun on viileämpi. Yritimme netistä löytää mikä skorpioni on ollut kyseessä  ja tulimme siihen lopputulokseen, että se oli luultavasti ihmiselle vaarallinen Androctonus australis.

http://en.wikipedia.org/wiki/Androctonus_australis