Kolme päivää Tozeurissa

Maanantaina Sahararetken jälkeen suuntasimme suihkunpuhtaina, kohti seuraavaa kaupunkia. Olimme aika väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta päätimme että jatkamme matkaa koska Douzissa ei enää ollut paljon nähtävää. Pieni kaupunki kun se oli.  Kuljimme tällä kertaa osan matkasta taksilla, koska louagea ei sillä hetkellä ollut saatavilla.  Kebilissä, kaupungissa matkan varrella, löysimme louagen joka veisi meidät Tozeuriin. Meidän seuraavaan kaupunkiin. Tällä kertaa saimme odottaa bussin täyttymistä melko pitkään. Huomasi kyllä, että mitä myöhempään lähtee matkaan, niin sitä kauemmin joutuu odottamaan. Onneksi lopulta pääsimme lähtemään.

Ensivaikutelma Tozeurista oli erittäin hyvä. Kaupunki oli erittäin kaunis ja huomasi, että kaupunkiin oli panostettu aika paljon. Koko illan otimme rennosti, lepäsimme ja söimme hyvin.

Aivan hotellimme vieressä oli mielettömän kokoinen palmupuutarha, joka sisälsi yli 200,000 taatelipalmua. Taatelit ovat juuri tällä hetkellä kypsiä ja parhaimmillaan. Kun olimme olleet pitkällä kävelyllä palmupuutarhassa, päätimme poiketa matkalla olevaan eläintarhaan. Sisäänmaksu oli vain kaksi dinaaria per henkilö, eli alle euron. Heti alkuun huomasi, ettei tänne olisi kannattanut tulla, nimittäin eläinten elinolot olivat mitä kurjimmat. Isoilla eläimillä oli aivan liian pienet häkit ja häkkien sisällä oli likaista. Monet laumaeläimet elivät aivan yksin. Linnuilla oli pienet ja matalat häkit. Surullisin näky oli kaksi leijonaa pikkuruisessa häkissä, sekä yksinäinen dromedaari joka selvästi yritti päästä ulos häkistään, puremalla ovikahvaa. Emme viipyneet siellä pitkään, kun siitä tuli niin kurja olo. 

 

Se on kyllä melkein raskainta matkalla kun näkee  viattomien eläinten kaltoinkohtelua.  Köyhässä maassa ei tietenkään vähään aikaan voi odottaa mitään suuria muutoksia tämän asian suhteen, kun niin monet muutkin asiat ovat huonosti. Tietysti eri maiden kulttuuritkin vaikuttavat asiaan, kissoja ja koiria ei välttämättä nähdä kotieläiminä vaan ovat kadulla eläviä kulkueläimiä. Eläimiä vangitaan myös  ja otetaan työvoimaksi ihan vaan turismin vuoksi, mikä on erittäin surullista. Hotellimme ulkopuolella oli hevosia hevoskärryineen, se on suosittu kulkotapa täällä.  Hevoset seisoivat koko kuuman päivän auringossa, odottaen seuraavaa kuljetettavaa asiakasta.  Ne olivat selvästi aliravittuja. Valitettavasti jouduimme kerran matkustamaan hevoskärryssä, kun oli niin pitkä matka takaisin hotellille ja mitään muuta kulkuneuvoa ei ollut sillä hetkellä saatavilla.  Hevonen vaikutti tosi uupuneelta matkan aikana ja kuljettaja vain ruoski siihen aina lisää vauhtia kun vauhti hiljeni.

Vaikka emme pidä käärmeistä, niin niitäkin käy sääliksi. Paikalliset vangitsevat aavikolla käärmeitä, liskoja ja aavikkokettuja. He laittavat eläimet lasipurkkeihin tai pitävät pienessä korissa ja odottavat saavansa lisää asiakkaita tällä tavalla.  Käärmeet ja muut matelijat kiinnostavat tietysti ihmisiä, kun niitä pääsee katsomaan niin läheltä. Pieni aavikkokettu kerää varmasti katsojia ihan vaan sen takia, että se on niin erikoisen ja suloisen näköinen. Meitä nämä eläinasiat ovat koskettaneet tähän asti eniten.  On surullista nähdä ihan kuihtuneita ja aliravittuja kissoja, koiria ja pieniä pentuja etsimässä ruokaa. Pitäisi kuitenkin muistaa kunnioittaa eri maiden kulttuureja ja pitää mielessä, että heidän ajatusmaailmansa voi olla  aivan erilainen meihin verrattuna.  Tunisiassa esimerkiksi liha on harvinaista herkkua ja sitä syödään yleensä vain kerran tai pari viikossa.

Toinen asia mihin täällä on kiinnittänyt huomiota on, että minkäänlaista jätehuoltoa ei täällä ole nähty. Ihmiset heittävät roskia mihin sattuu ja jos roskia kerätään johonkin paikaan, niin lopulta ne heitetään vaan pihalle. Poltetaan mahdollisesti jossain vaiheessa. Lasilla, muovilla ja metalilla ei näyttäisi olevan mitään arvoa. Monessa maassa missä olemme käyneet, niin on ollut niin sanottuja pullonkerääjiä. He saavat elantonsa sillä. Täällä heidänlaisiaan ei ole.

Eilen meillä meillä oli tapahtumarikkaampi päivä. Olimme varanneet hotellista missä yövyimme, puolenpäivän pituisen retken. Hotellista tuli mukaamme nainen New yorkista, kuskimme ja retken järjestäjä. Kävimme kolmessa eri paikassa ja hinnaksi tuli 39€, meiltä molemmilta yhteensä. Olimme katsomassa mielettömän kauniita paikkoja ja sai myös tutustua uusiin ihmisiin. Tähän asti olemme molemmat pitäneet eniten Tozeurista. Tässä alla vähän kuvia reissultamme.

 Täällä käytiin uimassa

 Kiviä oli myynnissä

 Kristallia

Old town

 Aavikon kamut

Syötiin granaattiomenaa suoraan puusta

Matkamme jatkuu tänään Tunisiin (istumme tällä hetkellä aamujunassa), Tunisian pääkaupunkiin, mikä myös on meidän viimeinen kaupunki tässä maassa. Junamatka kestää noin 8 tuntia, jos aikataulu vaan pitää. Sitähän ei ikinä voi tietää täällä Afrikassa:D