Suurin odotuksin Madagaskarille

Syy miksi lähdimme Tansaniaan oli oikeastaan se, että löysimme halvalla lentoliput Madagaskarille. Lentoliput Zanzibaarista Madagaskarille oli halvimmat mitä olimme löytäneet vertailuja tehdessä. Lentäminen Madagaskarille on kallista (myös sieltä pois lentäminen), koska ei ole niin paljon kilpailua lentoyhtiöiden välillä.

Tansania ei siis kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaamme, vaan olimme alunperin ajatelleet, että matkustaisimme Sambiaan, Malawin jälkeen. Hieman tietysti harmittaa, että Victoria falls jäi meiltä tällä kertaa näkemättä, mutta onneksi sinne voi matkustaa joskus toistekin. Lentomme Madagaskarille oli myös siedettävän pituinen, se sisälsi vain alle parin tunnin välipysähdyksen Nairobissa, joten ei todellakaan ollut valittamista. Olimme päättäneet, että viettäisimme pidempään aikaa Madagaskarilla, koska meillä oli vahva fiilis siitä, että viihtyisimme siellä. Lentomme pois Madagaskarilta oli vasta 19 marraskuuta, joten saisimme viettää 31 päivää maassa. 30 päivän viisumi olisi ollut meille ilmainen, joten vähän kyllä potutti, että yhden päivän takia jouduimme maksamaan  yhteensä noin satasen viisumeista:D

Lensimme Tansaniassa Kilimanjaron yli

Odotuksemme olivat hyvin korkealla Madagaskarin suhteen. Olemme monesti ajatelleet, että jos Madagaskarilla reissaaminen sujuu hyvin, niin todennäköisesti pärjäämme muissakin kohteissamme hyvin. No ei tietenkään ikinä saa olla liian itsevarma. Kuvittelimme Madagaskarin olevan todellinen kehitysmaa, missä ihmiset asuvat pelti-tai puuhökkeleissä, jossa tiet ja kulkuvälineet ovat ihan hirvittävässä kunnossa ja että ihmiset eivät puhu ollenkaan englantia. Kirjojen ja netistä luetun tiedon perusteella ajattelimme, että reissaaminen Madagaskarilla olisi erittäin vaikeaa ja mm., että

kulkuvälineet olisivat hyvin turvattomia. Suomen ulkoministeriön sivulla  varoitellaan monesta asiasta, mm. ulkona liikkumista ei suositeltu yhtään Antananarivossa, Madagaskarin pääkaupungissa:D

Miten mielikuvat voivatkaan olla niin väärässä, mutta kuitenkin oikeassa. Lentomme Madagaskarille sujui hyvin ja saavuimme lentokentälle aamupäivän aikaan. Olimme lonely planetista lukeneet, että vaihtoehtomme päästä Antananarivoon, oli ottaa taksi tai jonkinlainen lentokenttäbussi. Lentokentän pihalta, löysimme englantia puhuvan taksikuskin avulla bussin, jolla pääsisimme ihan hotellille asti. Bussi oli aivan uusi, tilava ja hyvin ilmastoitu. Aivan eri luokkaa, mihin olimme tähän asti tottuneita käyttämään.
Matka Antananarivoon kesti ikuisuuden. Oli ruuhka-aika ja tiet olivat niin kapeat, että liikenne seiso paikallaan koko ajan. Matka taisi kestää yli pari tuntia, vaikka matkaa hotellille oli vain noin 20km:D Kävellen olisi melkein päässyt nopeammin...Kun vihdoin pääsimme hotellille, se oli tietysti buukattu täyteen. Oli jatkettava matkaa etsien toista majoituspaikkaa. Pientä ärtymystä oli kyllä ilmassa väsymyksen ja nälän vuoksi. Hetken etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin guesthousen jossa oli tilaa. Olimme jo ennen sitä käyneet parissa paikassa kysymässä huonetta ilman tulosta. 

Löytämämme guesthouse oli enemmänkin asuntola, mistä pystyi vuokramaan itselleen asunnon pidemmäksi aikaa. Alueella asui nuori nainen joka osasi puhua vähän englantia. Saimme selitettyä hänelle, että halusimme vain vuokrata asunnon muutamaksi päiväksi, emme pidemmäksi aikaa. Hän soitti paikalle omistajan ja saimme ”vuokrattua” kämpän itsellemme muutamaksi päiväksi. Kämppä osoittautui olemaan erittäin hyvä ja siisti, halvan hinnan lisäksi. Saimme jopa oman keittiön ja kylpyhuoneen, jossa oli kunnollinen suihku ja lämmintä vettä. IHANAA. Kyllä täällä Afrikassa on oppinut arvostamaan pieniä asioita, niin kun esimerkiksi lämmintä vettä.

Pieni keittiömme

Tykästyimme molemmat Antananarivoon melkein heti. Kaupunki muistutti enemmän Aasialaista ja jopa vähän eurooppalaista kaupunkia, kun Afrikkalaista. Joka puolella myytiin jonkinlaista tavaraa. Ravintoloita ja kahviloita oli joka puolella. Kaupungissa oli paljon menoa ja vilskettä, puhumattakaan kaoottisesta liikenteestä. Yllätyimme positiivisesti Antananarivosta, sillä olimme odottaneet jotain aivan muuta. Kaupunkia oli rakennettu hienosti ja monet ihmiset asuvat oikeissa taloissa, eivätkä pelkästään puuhökkeleissä tai teltirakennelmissa. Maasto oli erittäin mäkinen, joten maisemat olivat mitä mahtavimmat, varsinkin korkealta katsottuna.

Olimme päättäneet jäädä Antananarivoon neljäksi päiväksi, ennen kuin jatkaisimme matkaa itään. Tanassa oli mukava vaan kävellä kadulla ja tutkia paikkoja. Löysimme myös hyvän kaupan, nimeltä Shoprite, johon jäimme vähän koukkuun. Kaupassa oli tosi hyvä valikoima ruokaa ja kaiken näköistä muuta kivaa. Ostimme aina sieltä aamiaista itsellemme ja saimme samalla myös säästettyä rahaa, kuin ei tarvinnut mennä kahvilaan aamiaiselle.

Kävimme myös vähän hienommassa ravintolassa syömässä. Ravintola oli arvosteltu yhdeksi parhaista ravintoloista koko Madagaskarilla, joten olihan siellä pakko käydä. Söimme molemmat kaksi ruokalajia, noin 15€:lla, mikä täällä on erittäin paljon. Yleensä yhden aterian saa alle kolmella eurolla. Pääruoka oli hyvää, jälkkäri taivaallista. 

Mitä enemmän tutustuimme kaupunkiin, sitä selvemmin köyhyyden huomasi. Kerjäläisiä oli vähän joka puolella, monet äidit asuivat kaduilla pienten lastensa kanssa ja prostituutiota oli paljon. Länsimaalaiset keski-ikäiset miehet (varsinkin ranskalaiset) nuorten naisten seurassa oli erittäin yleinen näky. Ällöttävintä oli kuitenkin kun näimme, miehen jolla oli jonkinlainen avonainen märkivä jalkavamma. Hän kerjäsi rahaa portaikossa, todennäköisesti sairaalaan varten. En tiedä elääkö mies enään. 
Tuloeron ihmisten välillä näki hyvin selvästi, paremmin kuin muualla Afrikassa missä olimme käyneet. Oli rikkaita ihmisiä, jotka ajoivat isoilla uusilla autoilla ja kävivät hienoissa ravintoloissa syömässä, samalla kun köyhät asuivat kaduilla kerjäten ja juoden viemärivettä. 

Juna-asema

Kuva guest housemme läheltä

La Varangue, hienompi ravintola jossa kävimme syömässä

Hotelli-ravintolan sisältä

Vanhoja autoja ravintolan pihalla

Herkuttelua

Emme kokeneet Anatananarivoa turvattomaksi, vaikka kaupungilla on vähän vaarallinen maine. Suurimaksi osaksi vältimme liikumista ulkona pimeällä, joskus aurinko laski niin nopeasti ettemme kerennet hotellille ennen pimeetä:D Emme myöskään pitäneet esillä arvokkaita esineitä, kuten kameraa. Iltasin jätimme repun hotellille ja otimme vain pienen summan rahaa mukaan, jos esimerkiksi kävimme syömässä. Ihmiset olivat kuitenkin suurimmaksi osaksi ystävällisiä ja auttavaisia. Luimme uutisista, että Antananarivossa oli ollut mielenosoituksia juuri muutama päivä ennenkuin saavuimme kaupunkiin. Emme kuitenkaan huomannet mitään erityistä siellä ollessa.