Taroko Gorge - Matka ylös huipulle

Koitti uusi päivä Hualienissa ja myrskyisä sää oli onneksi loppunut. Päivän ohjelmassa oli omatoiminen päiväretki Taroko Gorgeen. Sää oli hyvä päiväretkelle. Ei ollut liian kuuma tai kylmä, eikä sadettakaan oltu luvattu koko päivän aikana. Trekkaamista ei suositella huonon sään aikaan, koska se voi altistaa maanvyöryille ja liukastumiselle.
 Syötyämme majoitukseen kuuluvan aamiaisen aamulla, suuntasimme kohti Hualienin bussiasemaa. Päiväreput oli pakattu täyteen energiapitoisia eväitä, mm. suklaalevyjä, sipsiä, banaania ja kolmioleipiä. Juomavettä unohtamatta. Olimme myös pakanneet mukaan joitain ensiaputarvikkeita. Näitä tuskin tarvitsisimme, mutta varmuuden vuoksi on aina hyvä pitää mukana lääkkeitä, sideharsoja ja muita selviytymistarvikkeita. Bussiasema sijaitsi ihan juna-aseman lähellä, joten löysimme aseman ilman ongelmia. Ostimme asemalta meno-paluu bussiliput Taroko Gorgelle, niin kuin meille oltiin ohjeistettu Taipein turisti-infossa.

Bussimatka Taroko Gorgen kansallispuistoon kesti aika kauan, koska kyseessä oli turistibussi, eli bussi kierteli kaikki turistinähtävyydet matkan aikana. Hualienissa emme olleet tavanneet yhtäkään länsimaalaista turistia, mutta bussissa tapasimme noin kymmenen eurooppalaista turistia.
Lähes tunnin kestävän bussimatkan jälkeen, saavuimme lopulta Taroko Gorgeen. Vastassamme oli kuvankauniit maisemat ja emme malttaneet odottaa, mitä meitä ylhäällä vuoristossa odottaisi. Ennen kuin aloitimme matkamme ylös, kävimme vielä alueen turisti-infossa hakemassa esitteen alueen eri reiteistä ja matkalla olevista nähtävyyksistä. Reittejä oli ainakin yli kymmenen erilaista, joissa vaativuusaste ja reitin pituus vaihteli. Taroko Gorgen vaativimpiin reitteihin tarvitsee erityisen kiipeiluluvan, jonka esimerkiksi pystyy samaan Taiwanin poliisilta. Jotkut reitit vaativat myös lupaa itse kansallispuistosta. Lupa-asiat saattavat olla vähän monimutkaisia, mutta netistä löytää hyvin tietoa niistä. Koska emme olleet mitään lupia hakeneet, niin olimme päättäneet pysyä reiteillä, joihin ei lupaa tarvinnut. Simo oli valinnut meille reitin, joka oli kohtalaisen vaativa ja  kestoltaan noin muutaman tunnin.

Taroko Gorgen kansallispuisto

Reitin alussa oli mm. varoitus myrkyllisistä käärmeistä ja ampiaisista

Matkalla ylös oli näinkin hienoja maisemia

Autotie vuoressa

Reitin alussa tie oli helppo, kuljimme rappusia ylös ainakin puolitoista tuntia. Kyllä reidet ja pakarat kiitti:D Matkalla ylös meitä vastaan tuli vain neljä henkilöä, joten minkäänlaista tunkua polulla ei ollut.

Matkan varrella oli erikoista kasvillisuutta

Levähdys paikka. Kuvista huomaa, että päivä oli aika sumuinen.

Matkan varrella oli erilaisia tieopasteita, josta mm. näki eri kulkureittien pituudet

Evästauko. Simolla oli vähän hiki :D

Käveltyämme puolisentoista tuntia rappusia ylös, muuttui reittimme vähän haastavemmaksi. Reitti Dali kylään (Dali village), oli erittäin kivinen ja jyrkkä. Dali kylä sijaitsee aivan vuoriston huipulla, joten matkaa ylös oli vielä melkein kaksi kilometriä. Dali kylässä, asuu vielä tänäkin päivänä muutamia alkuperäisihmisiä, jotka elävät luonnonvaraisesti ja eristyksessä muista ihmisistä ja maailmasta. Suurin osa alkuperäisihmisistä ovat muuttaneet sivistyksen pariin, mutta luimme netistä, että jotkut eivät sopeutuneet suurkaupunkien elämään ja palasivat lopulta kotikyläänsä. 
Reitin loppuvaiheessa polut muuttuivat entistä huonommaksi. Kunnollisia polkuja ei oikein ollut tai ne olivat hyvin huonokuntoisia. Polut olivat hyvin kiviset ja varsinkin itseäni pelotti kävellä osittain irtonaisten kivien päällä, koska ikinä ei tiedä meneekö joku kivi liikkumaan jalkasi alta.  Ylempänä vuoristossa oli myös erittäin kostea ilmasto, joten monet kivet ja polut olivat erittäin liukkaita ja mutaisia. Kaatumisen tai liukastumisen seuraukset voivat kuitenkin olla vakavat, joten kai pelkoni oli ihan aiheellinen. Jos etukäteen olisin tiennyt, että valitsemamme reitti olisi ollut näinkin haastava, olisin kyllä harkinnut kahteen kertaan valitsenko tämän polun.
 Saavuttuamme ylös vuoriston huipulle oli olo erittäin helpottunut. Huh, selvisimme tästä. Ylhäällä maisemat olivat taianomaiset ja koimme olevamme etuoikeutettuja kun saimme olla näin kauniissa paikassa. Tuntui siltä, kun olisi ollut jonkinlaisessa fantasiaelokuvassa, aivan eri maailmassa. Se että olimme todennäköisesti ylhäällä aivan yksin, teki kokemuksesta jännittävän ja ainutlaatuisen, mutta samalla myös hieman pelottavan, koska tiesimme, että jos jotain meille sattuisi, niin todennäköisesti kukaan ei saisi tietää siitä, ainakaan vähään aikaan.

Matkaopasteita reittimme varrella. Dali kylään oli vielä matkaa 1700 metriä.

Polku jatkui kivisenä

Maisemat matkan varrella

Tästä kiivettiin ylös

Vihdoin ylhäällä

Maisemat ylhäältä

Ylhäällä sijaitsi tavarahissi, jolla alkuperäiskansa oli aikoinaan tuonut ruokaa ja muita tarvikkeita ylös.

Vanhoja kulkuvälineitä

Pieni talo kukkulan päällä

Takana oli kiva pudotus. Uskalsin mennä noinkin lähelle tien reunaa:D

Maagisia polkuja

 

Tähän päätämme ensimmäisen postauksen Taroko Gorgesta ja matkastamme ylös huipulle. Seuraavassa postauksessa lisää jännittäviä hetkiä ja yllättäviä kohtaamisia. Päivän aikana tuli otettua niin paljon kuvia, että haluamme jakaa tämän postauksen kahteen osaan.