Vietettyämme 27 tuntia putkeen junassa, voi vain kuvitella kuinka väsyneitä olimme. Aluksi ajattelimme, että ehkä hyvällä tuurilla olisimme saapuneet Buenos Airesiin vähän etuajassa. Tuntien vierittyä huomasimme, että tämä oli vain toiveajattelua. Junamme olisi perillä kello 1.00 aikaan yöllä. Koska junamme olisi niin myöhään perillä, niin olimme varanneet hostellin etukäteen yhdeksi yöksi. Luotimme siihen, että kaikki menisi hyvin. Buenos Aires on kuitenkin ihan turvallinen kaupunki, eikö niin?
Nousimme pois junasta muiden matkustajien kanssa ja seurasimme heitä pois juna-asemalta. Suurimmalla osalla oli jo kyyti valmiina odottamassa. Näimme pari taksia odottamassa tien reunassa. Onneksi tämä hoituisi näinkin helposti, ajattelimme. Taksikuski ei kuitenkaan ottanut meitä kyytiin, vaan ohjasi meitä kävelemään eteenpäin. Olimme hämmillämme. Päätimme kävellä lähellä sijaitsevalle valtatielle, jospa sieltä saisimme taksin. Ulkona oli hyvin vähän ihmisiä, mikä sai meidät hermostumaan. Koimme olevamme helppo kohde ryöstäjille ja halusimme nopeasti pois kaupungin pimeiltä kaduilta. Ajattelimme jokaisen vastaantulevan ihmisen olevan potentiaalinen ryöstäjä. Taksia emme edelleenkään löytäneet. Rupesimme pikkuhiljaa molemmat tulemaan epätoivoiseksi. Kysyimme yhdeltä vanhemmalta mieheltä, mistä saisimme taksin, mutta emme ymmärtäneet mitä hän tarkalleen sanoi, koska hän puhui pelkästään espanjaa. Päätimme palata juna-asemalle, koska se oli ainut paikka missä olimme nähneet takseja. Lopulta löysimme taksin, joka myös suostui viemään meidät hostellillemme. Puhelimen gps:llä seurasimme, että taksikuski vei meitä oikeaan suuntaan. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olimme perillä hostellillamme. Olimme helpottuneita, että kaikki loppujen lopuksi sujui hyvin. (Jälkikäteen kuulimme Cesarin pojilta, kuinka vaarallinen juna-aseman alue on, varsinkin yöllä. Lähistöllä on nimittäin suuri slummi. Olimme kuulemma olleet onnekkaita, että mitään ei käynyt meille. Se siis siitä Buenos Airesin turvallisuudesta.
Hostellilla meidät otti vastaan vanhempi mies, joka ei oikeastaan puhunut ollenkaan englantia. Hän näytti meille huoneemme, joka ikävä kyllä haisi vanhalle puulle ja homeelle. Emmeköhän tämän yhden yön kestäisi. Kylpyhuone oli aivan järkyttävässä kunnossa, vettä lainehti lattialla ja wc-pönttö oli lähes irronnut lattiasta. Talo oli todellakin remontin puutteessa. Pahin asia kuitenkin tuli esille, kun katsoimme sänkyyn. Lakanat olivat aivan tahraiset, pystyimme vain kuvittelemaan mitä eritteitä sängyssä oli. Oksennushan siinä melkein nousi kurkkuun. Olimme niin v*ittuuntuneita ja väsyneitä, että melkein itketti. Päätimme nukkua yön omissa makuupusseissamme sängyn päiväpeiton päällä. Aamulla poistuisimme tästä hirveästä hostellista, niin nopeasti kuin mahdollista.
Jälleentapaaminen Cesarin kanssa
Aamulla herättyämme menimme heti etsimään toista majoituspaikkaa. Sopivaa majoituspaikkaa ei kuitenkaan löytynyt, vaan kaikki oli liian kalliita budjettiimme. Lopulta päädyimme varaamaan huoneen itsellemme Bookingin kautta, mistä saimme huoneen hyvään tarjoushintaan. Ilmoitettuamme Cesarille tulostamme Buenos Airesiin (ystävällemme, johon tutustuimme Afrikassa), päätimme jäädä kaupunkiin yli viikoksi. Sovimme heti seuraavalle päivälle illallistapaamisen. Cesar oli varannut pöydän Korealaisesta barbeque ravintolasta seitsemälle henkilölle. Illalliselle osallistuisi Cesar, hänen vaimonsa ja heidän kolme aikuista poikaa meidän lisäksi. Lähes vuosi oli kulunut siitä kun viimeksi näimme Cesarin, joten odotimme innolla tapaamista.
Tapasimme Cesarin ensimmäistä kertaa majoituspaikassamme Livingstoniassa, Malawissa. Päädyimme matkustamaan yhdessä aina Tansaniaan asti. Cesar on alunperin syntynyt Etelä-Koreassa, mutta asui Argentiinassa. Meillä kolmella synkkasi heti ja matkustelusta tuli entistä hauskempaa Cesarin seurassa. Hän oli huumorimiehiä ja todellinen extreme-matkustaja meidän silmissä. Tansaniassa tiemme erkanivat, mutta vain hetkeksi, kun jälleen tapasimme Madagaskarilla. Matkamme jatkui kahdestaan Madagaskarilta Aasiaan, mutta pidimme vielä yhteyttä Cesariin puhelimitse. Sabina: Puhelimeni kuitenkin sanoi itsensä irti (hetkellisesti) Aasiassa ja kaikki kontaktini hävisivät puhelimesta, mukaanlukien Cesarin puhelinnumero. Asia jäi harmittamaan meitä molempia aivan hirvittävästi, emme nimittäin olleet vaihtaneet mitään muita kontakteja Cesarin kanssa. Tiesimme pelkästään Cesarin etunimen, joten hänen löytäminen Internetistä oli lähes mahdoton tehtävä. Kuukaudet vierivät, emmekä löytäneet Cesaria yrityksistä huolimatta. Otimme jopa yhteyttä majoituspaikkoihin, jossa olimme kaikki majoittuneet matkamme aikana sekä Etelä-Korean suurlähetystöön :D Niin halukkaita olimme löytämään hänet. Mitään vastausta emme kuitenkaan saaneet mistään. Yksi päivä selatessani Facebookia, näin kaveriehdotuksen Cesar nimisestä henkilöstä. (Olimme yrittäneet löytää Cesaria Facebookin kautta ilman tulosta). Kyseinen mies asui Argentiinassa ja profiilikuvana hänellä oli kuva Salar de Uynista, missä tiesimme Cesarin käyneen. Huomasimme myös, että kyseisellä henkilöllä oli poika, joka oli lakimies ja Argentiinan hallituksessa töissä. Tämä ei voinut olla sattumaa, koska Cesar oli kertonut tämän saman tiedon meille. Laitoin Cesarille yksityisviestiä, mutta en koskaan saanut vastausta häneltä. Jostain syystä olimme kuitenkin aivan varmoja, että kyseessä oli meidän tuntema Cesar. Lopulta päädyin vielä laittamaan viestiä Cesarin pojalle, jolta lopulta sain vastauksen, että kyseessä tosiaan on Cesar ja hänen poikansa! Emme voineet uskoa sitä todeksi, että aivan vahingossa löysimme Cesarin Facebookin avulla. Vaihdoimme yhteistietojamme jälleen kerran ja sovimme, että vielä näkisimme joku päivä.
Löysimme itsemme perille Cesarin varaamaan ravintolaan. Ravintolalla saimme mitä lämpimimmän vastaanoton. Cesar ja hänen vaimonsa halasivat meitä heti ja tuntui siltä, että olimme vanhoja tuttuja vuosien takaa. Tutustuimme Cesarin kolmeen poikaan ja juttelimme matkastamme ja kaikesta muusta. Pöytämme täyttyi hiljalleen ruuasta ja söimme itsemme aivan täyteen erilaisia ruokia. Ravintolaillallisen jälkeen, Cesar halusi vielä viedä meidät kahvilaan, jonka erikoisuus oli kotitekoinen jäätelö. Söimme lähes puoli kiloa jäätelöä ja loput saimme vielä viedä mukaan hostellille. Illan lopuksi sovimme vielä, että käymme vielä kerran syömässä Buenos Airesissa ollessamme. Cesarin nuorin poika, lupasi myös näyttää meille Buenos Airesin parhaita paloja viikonloppuna, mitä tietenkin odotimme innolla. Emme ikimaailmassa odottaneet näin hyvää vastaanottoa Cesarilta ja hänen perheeltään. Harvoin tapaa niin vieraanvaraisia ihmisiä. Cesarin tapaaminen ja ystävyys on ehdottomasti ollut yksi matkamme parhaista paloista:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti