Aivan älytön työviikonloppu takana! En ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Kesälomien ajaksi suljettiin puolet yksiköstä, koska henkilökuntaa on vähemmän näin kesäisin. Potilaspaikkoja on nyt kahdeksan. Perjantaina tunsi jo vähän kiirettä ilmassa, mm. potilasvaihtuvuus oli melko suuri. Monet kotiutuivat ja uudet potilaat tulivat tilalle. Olen tietenkin vielä melko uusi työntekijä, enkä ole vielä niin tottunut kaikkiin rutiineihin, mikä myös vaikuttaa siihen miten ripeästi pystyn toimimaan. Tässä työssä on niin monta asiaa mitä pitäisi tehdä samaan aikaan. Harvoin saa yhden asian saatettua loppuun, ennenkun jo pitäisi olla tekemässä seuraavaa asiaa. Näissä tilanteissa pitäisi osata pitää pää kylmänä, ettei mene sekaisin kaikesta paineesta ja stressistä. Tärkeää on, että osaa organisoida työtään ja priorisoida tehtäviään.
Perjantaina sain myös ensimmäistä kertaa nähdä kuinka traumatiimissa toimitaan. Koulussa tätä on simuloitu, taisin silloin itse "näytellä" ortopedia;) haha... No onhan se melko erilaista tositilanteessa. Voin hieman valaista tätä käsitettä teille, jotka eivät tätä tunne. Eli traumatiimi kutsutaan mm. silloin paikalle, kun tulee traumahälytys. Traumahälytys tarkoittaa sitä että, ambulanssista tai pelastushelikopterista tulee ennakkoilmoitus onnettomuudesta tai tapaturmasta sairaalaan, joka vaatii traumatiimin ammattitaitoa. Tälläisia onnettomuuksia voivat esimerkiksi olla, liikenneonnettomuudet, pyöräilyonnettomuudet tai muut vakavat tapaturmat, johon liittyy epäily tai tieto useammasta vammasta potilaalla. Traumatiimi koostuu yleensä monesta lääkäristä ja hoitajasta, johon kuuluu mm. ortopedi, kirurgi, anestesiasairaanhoitaja, anestesialääkäri, leikkaushoitaja(t), neurokirurgi, radiologi, röntgenhoitaja ja vastaanottava sairaanhoitaja(t). Jokaisella osallistujalla on omat tehtävänsä ja vastuualueensa. Työ traumatiimissä on hyvin järjestelmällistä ja vaatii hyvää tiimityötä kaikkien kesken.
Eilisiltaa voisi melkoin kutsua "traumapäiväksi", yhden illan aikana oli kahdeksan traumahälytystä ja melkein saman verran oli ollut yövuoron aikana! Aivan uskomatonta. Pelastushelikopteri pörräsi jatkuvasti sairaalan yläpuolella ja helikopterin laskutumispaikalla oli ruuhkaa. Oli mm. auto-, moottoripyörä-, pyöräily- ja ratsastusonnettomuuksia. En ole ikinä kokenut sellasta kiirettä työssä. Olin aivan loppu työvuoron jälkeen ja eikun kotiin nukkumaan kuudeksi tunniksi ja aamulla takaisin töihin. No tässä sitä ollaan ja hengissä vieläkin. Heh. Onneksi tänään oli rauhallisempi päivä. Ei tuollaista kiirettä nimittäin jaksaisi hirveän montaa päivää, kun kortisolitaso pyörii huipussaan. No olipahan tapahtumarikas viikonloppu ja ainakin on opittu hoitamaan traumapotilaita. Kai se on lämmin sää joka saa ihmiset liikkeelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti