Viimeiset päivät Ugandassa

Perjantaina matkamme jatkui neljänteen ja myös viimeiseen kansallispuistoon Ugandassa, nimittäin Lake Mburo National Parkiin. Lähdimme matkaan joskus kahdeksan aikaan aamulla ja olimme perillä noin kolmen aikaan päivällä. Kansallispuisto oli yllättävän eläinrikas. Autosta bongasimme jo monta eläintä, mm. eri antilooppilajia ja seeproja, joita vain löytää tältä alueelta. Kello neljän aikaan alkaisi meidän toinen veneristeily, saimme jakaa tämän hetken oikeiden lintubongareiden kanssa. Heitä eivät isommat eläimet oikein kiinostaneet. 

Ugandan kansallislintu

Veneristeilyn jälkeen oli aika jatkaa matkaa majoituspaikkaamme nimeltä Eagles Nest. Paikka sijaitsi kansallispuiston vieressä korkean kukkulan päällä. Pääsimme taas telttailemaan, mikä ei todellakaan haitannut, oltaessa niin kauniiden maisemien ympäröimänä.

Auringonlasku Eagles Nestilla

Seuraavana päivänä oli Amagara toursin järjestämän reissun viimeinen päivä. Meidän viimeinen aktiviteetti oli aamuinen safarikävely, jota odotimme innossamme. Ryhmässämme oli pelkästään me ja opas, mikä oli erittäin mukavaa. Toivoimme kovasti näkevämme leopardeja, joita alueella oli noin neljäkymmentä. Leijonia oli vain yksi, joten sen näkeminen olisi ollut todellista tuuria.

Harmiksemme emme nähneet ainuttakaan kissaeläinta, mutta pytonin näkeminen kyllä kruunasi safarikävelyn. 

Puhvelit ovat Ugandan yksi vaarallisimmista eläimiä arvaamattamuutensa vuoksi. Puhvelit lähtivät myös meidän perään safarikävelyllä, eivätkä meinanneet antaa periksi. Lopulta oppaamme sai ne perääntymään heittämällä kiviä ja kolisuttamalla asetta.

Näimme kauempaa kuolleen Impalan. Kun pääsimme sen luokse, huomasimme että maassa oli suurikokoinen pyton, valmistautumassa nielemään saaliinsa. Oppaamme ei aluksi huomannut käärmettä, vaan luuli sitä puuksi. Vasta Simon sanottua, että se on käärme hän huomasi sen ja perääntyi vauhdilla.

Pyton säikähti meitä ja jätti aamiaisensa syömättä. Oppaamme sanoi, että se palaa myöhemmin ruokansa ääreen kun olemme poistuneet.

Puhelit yrittivät edelleenkin seurata meitä kun olimme pytonin luona.

Kävelyn jälkeen oli aika palata Kampalaan, josta myös Amagara toursin matkan olimme aloittaneet. Tarkoituksena oli, että paluumatkalla vaihtaisimme kuskia sekä autoa toisessa kaupungissa, noin 1-2 tunnin ajelun jälkeen. Ongelmia kuitenkin ilmeni matkalla, kun saimme kuulla, että auto joka hakisi meidät oli mennyt rikki. Silloinen kuskimme tarjosi ratkaisuksi, että ottaisimme paikallisen bussin Kampalaan.  Matkaa Kampalaan oli vielä noin 4 tuntia. Meillä ei oikein ollut muita vaihtoehtoja siinä vaiheessa, vaan oli pakko ottaa bussi. Onneksi kuskimme oli erittäin avulias, pyysi mm. paikallisia pysäyttämään oikean bussin meille,  he myös kantoivat rinkkamme sisälle ja kertoi kuinka paljon meidän kuuluisi maksaa, ettemme maksaisi ylihintaa. Kuskimme lupasi vielä, että saisimme rahat takaisin, mitä jouduimme käyttämään bussimatkaan.
Bussimatka oli vähintään mielenkiintoinen, paikalliset suoraan sanottuna tuijottivat meitä häpeilemättä. Ihan kun eivät olisi valkoista ihmistä aikaisemmin nähneet. Erilaisia myyjiä marssi sisään bussiin jokaisella pysähdyksellä. Joku myi ihmelääkkeitä. Toinen virvokkeita ja pientä naposteltavaa. Kolmas yritti tienata rahaa soittamalla pientä kitaraa ja laulamalla (bussissa ei kyllä kuullut mitään, kun se piti niin kovaa meteliä).

Vihdoin ja viimein saavuimme takaisin Kampalaan ja molemmat ihan yhtenä palana. Seuraavaksi oli löydettävä hotelli, missä viimeksikin olimme yöpyneet. Onneksi olimme kerenneet tutustua kaupunkiin ennen tourin alkua, koska muuten kaupungissa suunnistaminen olisi ollut yhtä helvettiä. Puhumattakaan teiden ylittämisestä painavat rinkat selässä ja kävelemisestä ihmismassan keskellä, yrittäen väistää ihmisiä ja kaiken näköistä tavaraa. Simon avulla pääsimme kuitenkin helposti ja nopeasti hotellille ilman minkäänlaisia ongelmia. Vihdoin saimme huokasta helpotuksesta ja  rentoutua. 
Niin kuin kuskimme oli meille luvannut, saimme kaikki bussirahat takaisin.Voimme näin jälkikäteen todeta, että reissumme Amagara Toursin kanssa oli erittäin onnistunut, pienistä ongelmista huolimatta. Saimme tarpeeksi omaa vapautta ja asioissa oli mahdollista joustaa. 

Kampalassa vietimme vielä vajaat pari päivää. Oli mukava päästä takaisin suurkaupunkiin, missä nettikin oli saatavilla. Olimme jo kuitenkin olleet yli viikon ilman minkäänlaista yhteenpitoa kaverihin ja perheeseen. Sen lisäksi, sitä alkoi jo vähän kaipaamaan itsenäistä reissaamista, eli mennä niin kuin itse haluaa. 

Lentomme Ugandasta lähti kello 1.00 yöllä. Olimme taas varanneet saman kuljettajan viemään meitä lentokentälle, joka oli meidät myös sieltä hakenut. Tunnelma oli vähän haikea. Olimme kuitenkin tykästyneet Ugandaan niin paljon. Maassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, mikä vaatisi niin paljon enemmän aikaa kuin pari viikkoa. Kuskimme olikin jo heti alussa sanonut, että vähintään pari kuukautta täällä olisi hyvä aika tutustua maahan. Onneksi Ugandaan aina voi palata, mikä meidän kohdalla saattaa olla hyvin mahdollista.