Matka Paraguaysta Boliviaan - Onko erikoisempaa rajanylitystä olemassa?

Vierailu paikallisen miehen kotiin

Matkamme kuumassa ja kosteassa Paraguayssa oli pian päättymässä. Seuraavana oli vuorossa Bolivia, mihin oli tarkoitus matkustaa maateitse tai itse asiassa vesiteitse. Kerroimme jo aikaisemmassa postauksessa, että rajamuodollisuuksien kanssa oli ongelmia Bahia Negrassa. Viranomaiset olivat soittaneet peräämme, koska meiltä puuttui ilmeisesti jokin dokumentti, joka olisi tarpeellinen Boliviassa. Jotta saisimme dokumentin, oli meidän annettava mukaan passimme miehelle, joka työskenteli Tres Gigantesissa. Pitkän pähkäilyn jälkeen, päätimme luottaa mieheen ja antaa passimme hänen käsiinsä. Emme uskaltaneet riskeerata sitä, että joutuisimme ongelmiin Bolivian rajalla. Tästä pääsee lukemaan aikaisempaa kirjoitusta aiheesta.

Heräsimme aamulla kovaan ovenkoputukseen, mies majoituspaikastamme kertoi, että nyt oli aika lähteä. Olimme olleet siinä olettamuksessa, että odottaisimme majoituspaikassa sillä välin kun mies kävisi Bahia Negrassa hakemassa dokumentit meille. Ilmeisesti olimme kuitenkin ymmärtäneet väärin. Tämän seurauksena pakkasimme nopeasti kamppeemme kasaan ja suuntasimme moottoriveneelle. 

Ajettuamme noin puolituntia moottoriveneellä, olimme perillä paikassa, missä odottaisimme sillä välin kun majoituspaikan mies kävisi hakemassa dokumentit. Meillä ei ollut hajuakaan mihin olimme tulleet.

 Vastassamme oli vanhempi mies, seitsemän koiran ja yhden kissan kanssa. Emme valitettavasti enää muista miehen nimeä. Ymmärsimme pian, että paikka oli miehen koti. Esittäydyimme kaikki miehelle. Hänestä huomasi, kuinka onnellinen hän oli kun oli saanut vieraita kotiinsa. 

Joka kerta kun tutustumme paikallisiin ihmisiin, heidän ystävällisyys ja vieraanvaraisuus yllättää meidät. Olimme vieraina saapuneet miehen kotiin, jossa hän otti meidät avoimin mielin vastaan. Pannut olivat porisemassa nuotiolla ja kahvia oli tarjolla. Mies tarjosi meille myös keksejä, (iskukuumennettua) maitoa ja karamelleja.  Sateen alettua, hän ohjasi meidät puiseen taloonsa suojaan. Vaikka miehellä vain oli pieni puinen talo, sisällä oli vain puusta tehty sänky, patja ja hyttysverkko, niin meidän silmissämme hän vaikutti onnelliselta. Koirat, hevoset ja kissa pitivät miehelle seuraa. 

Vaikka mies itse omisti niin vähän, hän oli yksi anteliaimmista ihmisistä mitä olemme tavanneet. Harmiksemme espanjankielemme oli niin rajallinen, että pystyimme vain käymään pientä keskustelua hänen kanssaan. Olisi ollut niin mielenkiintoista kuulla miehen elämästä enemmän! 

Guy sai heti seuraa koirista

Moottoriveneellä Puerto Buschiin

Tunnin jälkeen mies majoituspaikastamme saapui takaisin moottoriveneellä hakemaan meidät. Pelkomme miehen luotettavuudesta osoittautui aivan turhaksi, mukana hänellä nimittäin oli passimme ja tarvitsemamme dokumentti. Tarkistimme vielä, että passimme oli oikeat ja että niissä ei ollut mitään vikaa.

Dokumentti koski maahantuloa Boliviaan. Koska kyseessä oli vähän erikoisempi rajanylitys, niin Paraguayn viranomaiset olivat tehneet meille dokumentin siitä, että olimme oikeutettuja oleskelemaan Boliviassa kolme päivää ilman Bolivian maahantuloleimaa. Viimeistään kolmen päivän sisällä oli hankittava maahantuloleima, muuten joutuisimme todennäköisesti jonkinnäköisiin ongelmiin.

Rajanylitys Paraguaysta Boliviaan oli siinä mielessä erikoinen, että jouduimme ottamaan moottoriveneen Paraguay-jokea pitkin pieneen kylään, nimeltä Puerto Busch. Kylä sijaitsee aivan Bolivian ja Brasilian rajalla. Matkan aikana näimme monta kaimaania ja värikkäät linnut lentelivät ympärillämme. Ajatus siitä, että edellisenä päivänä olimme soutaneet pitkin Paraguay-jokea pienen kanootin kanssa, sai ihokarvat melkein nousemaan pystyyn. Kaimaanin puraisemaksi kun ei olisi mukava tulla... 

Puerto Buschissa ei ole rajaviranomaisia, vaan siellä on pelkästään pieni "satama", kahden veneen kera. Matkamme jatkuisi Puerto Buschista taksilla lähimpään kaupunkiin, jossa on rajatarkastus. Tres Gigantesin henkilökunta oli tilannut taksin meille etukäteen, jonka hinta oli kokonaisuudessaan 150 US dollaria. Onneksi saimme kustannukset jaettua neljään osaan. Yritimme kyllä tinkiä hintaa matalemmaksi, mutta emme onnistuneet, koska kuski oli tullut meitä varten Puerto Buschiin. 

Viiden tunnin taksimatka luonnonsuojelualueen läpi 

Taksimme oli vanha ja pieni Peugeot, johon saimme juuri ja juuri rinkkamme mahtumaan. Puerto Buschista matkamme jatkui Otuquis luonnonsuojelualueen läpi, aina Puerto Quijarro nimiseen kaupunkiin. Puerto Quijarro oli päivämme päämäärä, koska siellä sijaitsi Bolivian ja Brasilian välinen rajanylityspaikka. Sieltä saisimme maahantuloleimat Boliviaan.

Olimme arvioineet matka-ajan Puerto Quijarroon aivan väärin, olimme  nimittäin olettaneet, että matka olisi paljon lyhyempi.  Tosiasiassa istuimme autossa lähes viisi tuntia, jalat ahtaassa tilassa ja väsyneinä. Itse matka luonnonsuojelualueen läpi, oli kuitenkin yksi matkamme parhaista. Kuka voisi uskoa, että yhden taksimatkan aikana näkisi niin paljon eläimiä! Taksimatka oli todellinen safariajelu, jälkeenpäin ajateltuna kaikki oli rahan arvoista.

Ajettuamme Otuquis luonnonsuojelualueen läpi, oli edessämme taas aivan erilaiset maisemat. Yhtäkkiä olimme korkeiden viidakkokukkuloiden ympäröimiä. Aivan kun olisimme astuneet Jurassic Parkiin (vain dinosaurukset puuttuivat)! Bolivian luonto on hyvinkin erilainen verrattuna Paraguayhin, joka on hyvin tasainen maa. 

Taksimatkan aikana näimme mm. peuran, erilaisia värikkäitä lintuja, kolme anakondaa, peuran ja pienen Kapybara perheen.

Tie oli koko matkaltaan kapeata soratietä, joka välillä oli hyvinkin huonokuntoinen. Ei ihme, että taksimatkassa kesti niin kauan! Onneksi luonnonsuojelualueella ei ollut muuta liikennettä, vaan saimme ihan rauhassa ajella alueen läpi (muiden autojen väistäminen olisi myös tuottanut omat haasteensa). Kuvassa Kapybaraemo, poikastensa kanssa. 

Rajamuodollisuudet kuntoon Puerto Quijarrossa

Kun olimme melkein perillä Puerto Quijarrossa, taksikuskimme pysähtyi  jostain syystä lähellä sijaitsevassa kaupungissa, nimeltä Puerto Suarez. Vastassamme oli kuskin isä. Selvisi, että taksikuskimme isä tomittaisi meidät perille Puerto Quijarroon, aina rajavirannomaisten luo. Papparaisen auto oli yksi huonokuntoisimmista autoista mitä olemme nähneet matkamme aikana. Penkit olivat aivan rikkinäiset ja ratin paikkaakin oli vaihdettu. Auto käynnistettiin jopa piuhoista :D

Pitkän päivän jälkeen olimme lopulta perillä Puerto Quijarrossa. Yllätykseksemme maahantulotoimisto oli vielä auki. Olimme vähän pelänneet, että se olisi kiinni koska oli sunnuntai. Paraguayn viranomaisten kirjoittaman dokumentin vuoksi, olisimme kuitenkin voineet olla ilman maahantuloleimaa kolme vuorokautta.
 Toimistossa meillä oli vähän selittämistä matkareittimme suhteen. Olimme tulleet maahan niin erikoista reittiä pitkin, että viranomaiset halusivat kuulla kokonaisen selityksen matkareitistämme, aina Concepcionista asti. Suurin osa paikallisista ja turisteista kun tulevat joko Brasiliasta Boliviaan tai toisinpäin.
 Annettuamme selkeän kertomuksen matkareitistämme, saimme ongelmitta leimat passiimme. Huh, mikä päivä oli takana!

Tästä pääsee katsomaan kulkemaamme reittiä (Paraguay - Bolivia rajanylitys)  google maps-kartalta.