Pako El Roblen maatilalle
Paraguayssa yksi kohokohdistamme oli ehdottomasti El Roble. Heti ensimmäisistä sekunneista lähtien tunsimme itsemme tervetulleiksi majoituspaikkaan. Pääsimme heti ruokapöydän ääreen syömään juuri valmistettua lounasta. Tarjolla oli paraguaylaista perinteistä kotiruokaa, sekä saksalaisia makuja. Ai, että teki hyvää syödä oikeata hapankaalia! Lähes kaikki ruoka oli peräisin El Roblen omalta maatilalta, mikä teki ruokakokemuksesta vielä paremman.
Majoituimme omassa pienessä mökissä, mikä oli erittäin kodikas. Maatilalla oli paljon eläimiä lemmikkeinä, mm. käärmeitä, tapiiri, koira ja luonnosta pelastettuja apinoita.
 |
| Maatilalla oli paljon liskoja, suuria sekä pieniä. |
 |
| Tapiiri |
 |
| Pikku apina, jonka olisimme voineet ottaa kotiin :) |
 |
| Apinat olivat pelastettu luonnosta luokkaantumisen vuoksi, eikä niitä enää voinut palauttaa luontoon. Tämän vuoksi apinat asuivat häkissä El Roblessa. Ne olivat hyvin kesyjä. Itse emme kuitenkaan uskaltaneet tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa. |
Jo ensimmäisen päivän aikana tutustuimme kahteen brittiläiseen nuoreen mieheen, Tomiin ja Guyhin. Peter, majoituspaikan omistaja oli suositellut, että matkustaisimme yhdessä Boliviaan, olihan meillä kuitenkin sama matkasuunnitelma. Tällä tapaa voisimme myös jakaa matkakustannukset ja säästää rahaa. Aika El Roblessa sujuikin hyvin mukavissa tunnelmissa, emme olleet tavanneet muita matkaajia moneen viikkoon, joten olimme erittäin iloisia kun pääsimme tutustumaan uusiin ihmisiin. Illat sujuivat korttia pelaillen ja rupatellen matkakokemuksista. Päivisin teimme kävelyitä lähellä sijaitseville alueille.
 |
| Polku El Robleen |
 |
| Kielletyt asiat El Roblella... :D |
 |
| Rio Paraguay -Paraguay joki |
 |
| Suunnittelimme menevämme veneajelulle Paraguay joelle. Peter antoi meille ohjeeksi mennä joenrantaan ja huutaa tietyn lauseen saksaksi. Hän antoi meille myös mukaan pullon paikallista rommia ja sanoi, että tällä varmasti saamme veneajelun joella. (Kyseessä oli Peterin ystävä). Perille tultuamme emme enää muistaneet koko lausetta, mutta yritimme huutaa joitain epämääräisiä lauseita. Tätä jaksoimme tehdä noin vartin verran, mutta kukaan ei ikinä tullut. Majoituspaikalla selvisi, että olimme kävelleet väärään paikkaan, Peterin ystävä oli ihmetellyt mihin olimme jääneet. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti