Ensikosketus Myanmariin ja aika laittaa ennakkoluulot sikseen

Kasvoilleni nousee väkisin hymy kun ajattelen tätä ihmeellistä maata, nimittäin Myanmaria. Oikeastaan matkamme Myanmarissa, oli aikamoinen pettymys, mikä latisti matkaintoamme aika lailla. Mutta ei itse maata voi syyttää siitä, vaan ihan itseämme, koska valitsimme väärät matkakohteet reitillemme. Emme ikinä olisi uskoneet, että kohtaisimme niin paljon turisteja Myanmarissa, koska kaikkihan olivat sanoneet meille, että nyt on se paras hetki matkustaa sinne, ennen kuin turismi alkaa lisääntyä. Mutta, eipä tämä pitänyt paikkaansa, vaan paras hetki oli todennäköisesti muutama vuosi sitten, kun rajat avattiin Myanmariin. Suuret turistimassat johtuivat osittain varmasti myös siitä, että matkamme maahan sijoittui juuri joulunaikaan. Emme todellakaan edes osanneet ajatella, että maahan järjestetään jopa pakettimatkoja ja että niin monta lapsiperhettä, jopa on löytänyt tämän ihmeellisen maan. 

Virhe jonka teimme, oli että luotimme liikaa opaskirjoihin, sekä että matkareittimme perustui näihin suosikkinähtävyyksiin. Myanmarin jälkeen päätimme, että kuljemme vain omaa reittiämme tästä eteenpäin, välittämättä siitä jääkö joku suosituttu nähtävyys näkemättä. Koska tosiasia on se, että onko se itse nähtävyys (ja varsinkin se kokemus paikan päällä) sitten niin hieno ja erikoinen, jos se vain on täynnä turisteja, etkä edes saa kuvaa otettua ilman ihmismassaa joka näkyy kuvassa. Meille on ainakin aina tullut se tunne näissä paikoissa, että haluamme nopeasti pois, johonkin rauhalliseen paikkaan, mikä ei vilise ihmisiä ja turistihuijareita.  Parhaat kokemuksemme ovat olleet sellaisissa paikoissa, jossa ei ole ollut ihmisen ihmistä, vain me nauttimassa siitä kauneudesta ja siitä hetkestä. Sen ei aina tarvitse olla mitään sen erikoisempaa.

Jos meillä vain olisi ollut tarpeeksi aikaa Myanmarissa, olisimme tehneet matkastamme siellä enemmän oman näköisemme. Valitettavasti ymmärsimme tämän liian myöhään ja erilaisen reitin suunnitteleminen olisi vaatinut enemmän suunnittelua ja aikaa. Myanmarissa liikkuminen on helppoa jos vain pysyy turistireitillä, mutta jos haluat enemmän koskemattomalle alueelle, joudut näkemään enemmän vaivaa ja ehkä jopa selittelemään paikallisille, että miksi hemmetissä haluat sinne. He kun luulevat, että tulet maahan, jotta saisit nähdä hienoimmat turistinähtävyydet, etkä tekemään mitään muuta. Myanmarissa on vieläkin tänä päivänä alueita, joihin turisteilla ei ole pääsyä, joten näistä alueista on myös hyvä ottaa selvää etukäteen, ettei vain joudu ongelmiin vahingossa. Tietyille alueille pääsemiseksi, pitäisi myös hankkia hallitukselta maksullinen lupa, jotta alueelle saa mennä.

No palataanpas vielä alkuun mistä matkamme Myanmariin alkoi...

Olimme päättäneet yöpyä vain yhden yön Mae Sotissa ja heti jatkaa matkaa Myawaddysta Mawlamyineen, koska meillä oli vain rajoitetusti aikaa Myanmarissa. Tämä tiukka aikataulu sen takia, koska olimme varanneet lentoliput Taiwaniin, noin kahden viikon päähän, jotta kerkeisimme juhlia uutta vuotta Taipeissa. Varmistimme hotellimme henkilökunnalta, että varmasti pääsisimme jatkamaan matkaa samana päivänä Myawaddysta Mawlamyineen, ettemme vahingossakaan joutuisi jäädä Myawaddyyn yhdeksi päiväksi, olemattoman liikenteen vuoksi. Nuoret pojat hotellilla olivat ystävällisimmät ihmiset mitä olimme tavanneet koko Thaimaan aikana. Vaikka he eivät puhuneet  paljoa englantia ja herätimme heidät kesken yöunien (lähdimme aamulla tosi aikaisin), he yrittivät aina parhaansa ollakseen meidän avuksi. Ihanaa, että niin kilttejä ihmisiä löytyy. 

 Jätettyämme hotellimme, meillä oli vaikeuksia löytää kuljetusta Mae Sot-Myawaddy rajalle. Takseja ei näkynyt missään, emmekä halunneet käyttää tuktukia,  aikaisempien huonojen hintatarjousten vuoksi. Lopulta meidän oli vain pakko tyytyä tuktuk-kuljetukseen, kun mitään muuta ei ollut saatavilla. Bangkokilla on ilmeisesti ihan omat hintansa, koska tuktukilla kulkeminen oli itse asiassa paljon halvempaa Mae Sotissa. 

Kun pääsimme rajalle, edessämme oli ainakin sadan metrin jono. Emme oikein tienneet, mihin meidän piti mennä, joten menimme vain jonon perään jonottamaan. Emme kauan kerenneet olla jonossa, kun eräs mies tuli sanomaan meille, ettemme tarvitse jonottaa vaan voimme suoraan mennä  Thaimaan viranomaisten luo. Teimme näin ja pääsimme heti muiden ohi (jonossa oli ilmeisesti vain paikallisia thaimaalaisia ja burmalaisia). Kun meidät oli leimattu ulos Thaimaasta, burmalainen mies tarjoutui meidän avuksi ja kertoi mm. mihin meidän seuraavaksi piti mennä. Itse olen varsinkin Thaimaan jälkeen ollut hyvin varovainen tuntemattomien kanssa aasiassa ollessani, koska he yleensä aina yrittävät hyötyä sinusta tai jollain tavalla huijata sinua. Yritin olla luottamatta liikaa  tuntemattomiin ihmisiin. Kuuntelimme kuitenkin miestä, ja menimme toimistoon johon mies meitä oli ohjannut. Hän sanoi jäävänsä ulos odottamaan, kunnes olisimme valmiita, vaikka olimme jo kiittäneet häntä ja sanoneet, että hän oli jo auttanut meitä tarpeeksi. Toimistossa viranomaiset olivat erittäin mukavia ja jopa rentoja olemukseltaan. Saimme leimat passiimme ja asiat hoituivat erittäin sujuvasti.

Sama mies odotti meitä ulkona. Yritin vain olla välittämättä hänestä ja ajattelin, että hän sitten aikanaan jättää meidät rauhaan, kun  hän itse huomaa että emme tarvitse apua. Simo kuitenkin on niin kiltti, että hän ei voinut olla puhumatta miehen kanssa ja kuunteli hänen antamiaan vinkkejä. (Meille tuli tästä vähän erimielisyyksiä:D) Mies luuli mm. Simon olevan Leonardo DiCaprio, ehkä hän siksi ei halunnut jättää meitä rauhaan.

  Simo oli päättänyt luottaa tähän mieheen, niin lopulta minulla ei oikein ollut mitään muuta vaihtoehtoa kun seurata sivusta, ettei mitään vakavaa tapahdu:D  Mies auttoi meitä mm. rahanvaihdossa, hän näytti meille missä on hyvä paikka vaihtaa rahaa ja missä rahanvaihtokurssi on hyvä. Yleensä en halua, että ulkopuolinen auttaa raha-asioissa, mutta tällä kertaa teimme poikkeuksen ja saimmekin erittäin hyvän kurssin rahoille. Mies vakuutti, että hyvää hyvyyttään haluaa auttaa turisteja, jotka tulevat Myanmariin. Hän sanoi, että ei tee tätä rahan vuoksi, vaan haluaa ilmaiseksi olla avuksi. Mies järjesti meille myös minibussin Mawlamyineen ja tutustutti meidät henkilöihin jotka matkustaisivat meidän kanssamme minibussissa. Hän myös varmisti kuljettajalta, että saimme saman hinnan kun paikalliset, eikä meiltä veloiteta turistihintaa. Ennen kuin lähdimme matkaan, mies vielä kysyi meiltä, olimmeko jo syöneet aamiaista ja että hän tiesi mistä sai hyvää burmalaista ruokaa. Simo meni miehen mukaan hakemaan takeaway-ruokaa ja minä jäin bussiin odottamaan rinkkojemme kanssa. Ruoka mitä mies oli suositellut meille, oli erittäin hyvää.  Vaikka olin erittäin skeptinen miestä kohtaan, on pakko myöntää, että mies todella auttoi meitä ystävällisyyttään. Tai niin ainakin luulen. En tiedä olisiko hän halunnut rahaa, ehkä olisi ollut oikein antaa hänelle pieni summa. Emme missään ole saaneet näin hyvää kohtaamista ihmiseltä, varsinkaan raja-alueilla. Taas oli aika miettiä ennakkoluulojaan ihmisiä kohtaan, ja muistaa, että kaikki ihmiset eivät yritä hyötyä sinusta tai huijata sinua. Thaimaassa ehkä on hyvä olla luottamatta tuntemattomiin ihmisiin liian helposti, mutta Myanmarissa koimme, että ihmiset olivat rehellisiä ja luottamuksen arvoisia.

No man's land

Matkamme Myanmariin oli alkamassa