Malesian kolmas kohteemme oli Penang-saari, joka on mm. tunnettu "ruokaparatiisina". Penang-saarella on rikas monikulttuurinen historia, joka on täynnä malaijilaisia, intialaisia, kiinalaisia ja eurooppalaisia vaikutteita. Saarelle pääsee monella eri kulkuneuvolla, mm. bussilla, laivalla, junalla ja minibussilla. Itse päädyimme valitsemaan bussin, jolla pääsi Georgetowniin asti, Penangin pääkaupunkiin. Bussi jätti meidät bussiasemalle, joka sijaitsi noin 12 km kaupungin keskustasta. Päätimme ottaa taksin keskustaan, koska emme jaksaneet etsiä muuta halvempaa vaihtoehtoa. Löysimme erittäin halvan majoituspaikan kaupungin keskustasta. Huone oli kyllä hintansa väärti, eli ei ollut mitään kehuttavaa:D
Malesiassa huomasimme molemmat, että meitä vaivasi pieni matkaväsymys. Ehkä Simolla kuitenkin oli enemmän oireita. Simoa masensi, asiat eivät innostaneet samalla tavalla ja väsymys vaivasi. Molemmilla oli hermo kireämmällä kuin tavallisesti, oli enemmän erimielisyyksiä asioista ja tuli riideltyä enemmän kuin normaalisti. Afrikassa emme oikeastaan riidelleet kertaakaan.
Tiesimme, että Afrikassa meillä oli aika kova matkatahti. Kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Emme oikein malttaneet olla paikallaan, oli niin paljon mitä halusi nähdä ja kokea. Aasiassa tämä sitten ehkä vähän kostautui, olimme väsyneitä ja asiat eivät innostaneet samalla tavalla kuin Afrikassa.
Olemme onneksi Simon kanssa pystyneet puhumalla selvittämään erimielisyyksemme ja riitamme. Välillä tuli mietittyä, että nytkö sitä pitäisi luovuttaa ja lähteä kotiin kun ei viihdy. Palata takaisin kylmään ja harmaaseen Suomeen työntekoon. Minua se ajatus ei oikein lämmittänyt. Hassusti roolimme kyllä matkalla vaihtui, Simo kun alunperin ehdotti matkaa maailman ympäri ja minä meinasin jänistää tai rajata matkan kolmeen kuukauteen. Nyt minä olin se, jota ei millään saanut reissusta pois ja Simo oli melkein valmis palaamaan arkeen ja työntekoon:D
No eihän kukaan voi tietää sopiiko tällainen pitkä matka itselleen, ennenkuin sen on itse nähnyt ja kokenut. Ei tämä kuitenkaan mitään lomailua pelkästään ole. Paljon suunnittelua ja asioista selvää ottamista, varsinkin jos halvalla haluaa matkustaa. Saimme kuitenkin asiamme selvitettyä Aasiassa ollessa ja matkamme jatkuu edelleen. On tämä kuitenkin niin erityinen tilaisuus, jonka eteen olemme tehneet paljon töitä ja säästetty rahaa.
Nyt taaksepäin katsottuna, olisimme ehkä tehneet monta asiaa erilailla, jotta olisimme viihtyneet paremmin. Liian monta kertaa Aasiassa eksyimme liian turistisiin paikkoihin (kirjoitan näistä myöhemmin). Olisi vain pitänyt mennä paikkoihin minne vain harvat menevät ja skipata niin sanotut suositut nähtävyydet. Koska suuri turistimassa pilaa helpostikin hienommankin nähtävyyden ja näissä paikoissa on yleensä paljon kalliimpaa. Paikallisiin tutustuminen on hankalampaa, koska he yleensä ajattelevat vain rahaa näissä paikoissa. Sitä oikeata elämää ei oikeastaan näe turistipaikoissa, koska se on pilattu majoituspaikoilla, turistiravintoloilla ja matkatoimistoilla. Huomasimme Aasiassa ollessa, että meidän olisi pitänyt nähdä paljon enemmän vaivaa, että olisimme löytäneet paikkoja mitkä eivät vielä ole pilattu turismilla. Afrikassa kun näin ei ollut, melkein ihan mihin tahansa menit, niin alueet olivat hyvin koskemattomia. Välillä saattoi mennä päiviä, että edes näki valkoisen ihmisen.
Itse koen tämän matkan tehneen hyvää itselleni, koen oloni nyt paljon vapaammaksi ja rennommaksi. Suomessa tuli opiskeltua niin monta vuotta peräkkäin ja aina tehtyä töitä kun oli mahdollista (eli melkein aina, hoitoalalla kun olen). Matka on avartanut katsettani ja saanut miettimään koko maailmaa ja sen ihmisiä, ei pelkästään koto Suomen. Suomi on kuitenkin niin pieni osa tätä maapalloa. Ihmiset keskittyvät nykyään liikaa itseensä ja itsensä ympärillä tapahtuviin asioihin. Omat ongelmat ovat maailman suurimmat. Ihmiset luulevat tietävänsä mikä maailman tilanne on median kautta, mutta oikean tilanteen näkee vasta paikan päällä, kun sen näkee omin silmin. Media vääristää niin paljon asioita, sen huomasi varsin hyvin Afrikassa.
Matkustaminen on mainio tapa avartaa katsettaan, mennä oman kuplansa ulkopuolelle ja tutustua muihin ihmisiin ja kulttuureihin. Monet sanovat, että heillä ei ole varaa matkustaa ja että vain rikkaat matkustavat. P****puhetta. Se on omista valinnoista kiinni. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi matkustaa tai että ihan kaikilla olisi mahdollisuus matkustaa. Suurimmalla osalla kuitenkin on, varsinkin Suomessa. Älä siis hukkaa elämääsi pelkkään työntekoon.
Malesiassa huomasimme molemmat, että meitä vaivasi pieni matkaväsymys. Ehkä Simolla kuitenkin oli enemmän oireita. Simoa masensi, asiat eivät innostaneet samalla tavalla ja väsymys vaivasi. Molemmilla oli hermo kireämmällä kuin tavallisesti, oli enemmän erimielisyyksiä asioista ja tuli riideltyä enemmän kuin normaalisti. Afrikassa emme oikeastaan riidelleet kertaakaan.
Tiesimme, että Afrikassa meillä oli aika kova matkatahti. Kaikki oli niin uutta ja jännittävää. Emme oikein malttaneet olla paikallaan, oli niin paljon mitä halusi nähdä ja kokea. Aasiassa tämä sitten ehkä vähän kostautui, olimme väsyneitä ja asiat eivät innostaneet samalla tavalla kuin Afrikassa.
Olemme onneksi Simon kanssa pystyneet puhumalla selvittämään erimielisyyksemme ja riitamme. Välillä tuli mietittyä, että nytkö sitä pitäisi luovuttaa ja lähteä kotiin kun ei viihdy. Palata takaisin kylmään ja harmaaseen Suomeen työntekoon. Minua se ajatus ei oikein lämmittänyt. Hassusti roolimme kyllä matkalla vaihtui, Simo kun alunperin ehdotti matkaa maailman ympäri ja minä meinasin jänistää tai rajata matkan kolmeen kuukauteen. Nyt minä olin se, jota ei millään saanut reissusta pois ja Simo oli melkein valmis palaamaan arkeen ja työntekoon:D
No eihän kukaan voi tietää sopiiko tällainen pitkä matka itselleen, ennenkuin sen on itse nähnyt ja kokenut. Ei tämä kuitenkaan mitään lomailua pelkästään ole. Paljon suunnittelua ja asioista selvää ottamista, varsinkin jos halvalla haluaa matkustaa. Saimme kuitenkin asiamme selvitettyä Aasiassa ollessa ja matkamme jatkuu edelleen. On tämä kuitenkin niin erityinen tilaisuus, jonka eteen olemme tehneet paljon töitä ja säästetty rahaa.
Nyt taaksepäin katsottuna, olisimme ehkä tehneet monta asiaa erilailla, jotta olisimme viihtyneet paremmin. Liian monta kertaa Aasiassa eksyimme liian turistisiin paikkoihin (kirjoitan näistä myöhemmin). Olisi vain pitänyt mennä paikkoihin minne vain harvat menevät ja skipata niin sanotut suositut nähtävyydet. Koska suuri turistimassa pilaa helpostikin hienommankin nähtävyyden ja näissä paikoissa on yleensä paljon kalliimpaa. Paikallisiin tutustuminen on hankalampaa, koska he yleensä ajattelevat vain rahaa näissä paikoissa. Sitä oikeata elämää ei oikeastaan näe turistipaikoissa, koska se on pilattu majoituspaikoilla, turistiravintoloilla ja matkatoimistoilla. Huomasimme Aasiassa ollessa, että meidän olisi pitänyt nähdä paljon enemmän vaivaa, että olisimme löytäneet paikkoja mitkä eivät vielä ole pilattu turismilla. Afrikassa kun näin ei ollut, melkein ihan mihin tahansa menit, niin alueet olivat hyvin koskemattomia. Välillä saattoi mennä päiviä, että edes näki valkoisen ihmisen.
Itse koen tämän matkan tehneen hyvää itselleni, koen oloni nyt paljon vapaammaksi ja rennommaksi. Suomessa tuli opiskeltua niin monta vuotta peräkkäin ja aina tehtyä töitä kun oli mahdollista (eli melkein aina, hoitoalalla kun olen). Matka on avartanut katsettani ja saanut miettimään koko maailmaa ja sen ihmisiä, ei pelkästään koto Suomen. Suomi on kuitenkin niin pieni osa tätä maapalloa. Ihmiset keskittyvät nykyään liikaa itseensä ja itsensä ympärillä tapahtuviin asioihin. Omat ongelmat ovat maailman suurimmat. Ihmiset luulevat tietävänsä mikä maailman tilanne on median kautta, mutta oikean tilanteen näkee vasta paikan päällä, kun sen näkee omin silmin. Media vääristää niin paljon asioita, sen huomasi varsin hyvin Afrikassa.
Matkustaminen on mainio tapa avartaa katsettaan, mennä oman kuplansa ulkopuolelle ja tutustua muihin ihmisiin ja kulttuureihin. Monet sanovat, että heillä ei ole varaa matkustaa ja että vain rikkaat matkustavat. P****puhetta. Se on omista valinnoista kiinni. Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi matkustaa tai että ihan kaikilla olisi mahdollisuus matkustaa. Suurimmalla osalla kuitenkin on, varsinkin Suomessa. Älä siis hukkaa elämääsi pelkkään työntekoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti