Yöbussilla Mae Sottiin ja asiaa Myanmarin rajanylityksestä

Oli sunnuntaiaamu ja vietimme viimeistä päivää Bangkokissa. Olimme ostaneet bussiliput Mae Sottiin sunnuntai-illaksi, koska olimme kärsimättömiä ja halusimme jo jatkaa matkaa eteenpäin. Hotellivarauksemme olisi ollut maanantai-aamuun asti, mutta siitä emme jaksaneet välittää. Päiviä oli jo tullut vietettyä tarpeeksi Bangkokissa. Vietimme viimeisen päivän mm. kierrellen eri temppeleissä.

  Illalla pakkasimme rinkkamme ja hyvästelimme Bangkokin. Päätimme kulkea bussiasemalle junalla ja loput matkasta taksilla, koska junalla ei päässyt ihan perille asti. Matkaa juna-asemalta bussiasemalle oli kuitenkin jonkun verta, emmekä halunneet pimeällä kävellä pitkiä matkoja. 

Bussiasemalla oli vastassa paljon turisteja ja paikallisia. Monet turistit näyttivät siltä, että olisivat viettäneet pitkän ajan bussiasemmalla, mm. monet nukkuivat tai lepäsivät lattialla. Itse olimme juuri tarpeeksi ajoissa bussiasemalla, että kerkesimme ottaa yhdet kuplateet, ennen kuin bussimme Mae Sottiin lähti. Bussi oli erittäin uuden ja hyväkuntoisen näköinen, joten ihan mukava bussimatka olisi todennäköisesti edessä. Olimme valinneet toisen luokan liput, joten emme ainakaan saaneet huonoimpia paikkoja bussista, jotka sijaitsivat virtsalle haisevan vessan vieressä. Bussissa meille vielä tarjottiin puhdistusliinoja, pientä evästä ja vettä. Koska kyseessä oli yöbussi, joka lähtisi kello yhdeksän illalla,  olisimme perillä Mae Sotissa jo joskus kello viiden jälkeen aamulla.

Matkasuunnitelmamme Mae Sotista eteenpäin olivat vielä auki. Meillä oli pari vaihtoehtoa, joko yöpyisimme Mae Sotissa yhden yön tai tekisimme rajanylityksen samana päivänä Myawaddyyn. Myawaddysta kulkee useampia busseja/minibusseja mm. Hpa-aniin ja Mawlamyineen. Erikoinen seikka on, että kyseisiin kaupunkeihin ja maan muihin osiin, pääsee vain tiettyinä päivinä  (joka toisena päivänä). Yleensä kuukaudesta riippuen parillisina tai parittomina päivinä. (Itse otimme selvää päivistä netistä). Tämä järjestely johtuu siitä, että tie on vain yksikaistainen ja niin kapea, että toinen auto ei mahdu ohittamaan, minkä vuoksi länteen pääsee vain liikkumaan tiettyinä päivinä. Toisina päivinä, liikenne liikkuu taas toiseen suuntaan. Mielenkiintoista :D

Naisten tanssi-ja musiikkiesitys Bangkokissa

Wat Arun - Aamunkoiton temppeli

Kissojen lepopaikka

Matkamme ensimmäinen yöbussimatka sujui hyvin. Emme olleet aikaisemmin ottaneet yöbussia matkamme aikana, koska Afrikassa se ei ollut turvallista ja Malesiassa tuli aina kuljettua julkisilla päiväsaikaan. Nukkuminen bussissa on aika pinnallista ja pienempiinkin ääniin, valoihin ja pomppuihin herää helposti. Itse olen kuitenkin saanut ihan kohtalaisesti nukuttua busseissa. Yöbussissa luulisi olevan rauhallista, mutta ei, siellä laitetaan kunnon musiikkishow pystyyn. Telkkarista soitetaan thaimaalaista karaokemusiikkia, jonka mukana on mahdollista laulaa.  Tästä olimme jo kyllä kuulleet etukäteen, joten osasimme odottaa sitä. Seuraava päivä meni sitten hyrräillessä thaimaalaisia poppibiisejä. 

Juuri ennen kuin olimme perillä Mae Sotissa, yöbussin henkilökunta herätti meidät. Kello oli vähän yli viisi aamulla. Ulkona oli vielä pimeä, kun jäimme pois bussiasemalla. Oli pakko ottaa taksi Mae Sotin keskustaan, koska bussiasema sijaitsi keskustan ulkopuolella. Muita kulkovälineitä ei ollut paikalla, joten taksilla oli kuljettava. Taksikuskimme puhui erittäin huonosti englantia ja hänellä ei ollut hajuakaan mihin halusimme. Emme olleet varanneet hotellia etukäteen tällä kertaa, vaan ajattelimme käydä kysymässä paikan päältä. Taksikuskimme kierteli erilaisia katuja Mae Sotissa, mutta montaa hotellia ei näkynyt matkan varrella. Lopulta pyysimme taksikuskiamme vain jättämään meidät jollekin kadulle, josta kävellen etsisimme majoituspaikan itsellemme. Hetken etsittyämme löysimme yhden majoituspaikan, joka kyllä näytti erittäin kalliilta. Alunperin ajattelimme vain käydä kysymässä rajanylityksestä hotellin henkilökunnalta, mutta päätimmekin jäädä hotelliin yhdeksi yöksi, kun selvisi, että hotellihuone oli erittäin halpa ja olimme molemmat aika väsyneitä. Kyseinen hotelli oli varmaan aikoinaan ollut tosi kallis ja hyvässä kunnossa, mutta se oli selvästi päästetty huonompaan kuntoon, eikä sitä oltu kunnostettu pitkään aikaan. Huoneessa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, paitsi että suihkusta tuleva vesi oli ihan JÄÄKYLMÄÄ. Hui...Afrikkamuistoja:D

Mae Sotin hotellihuone

Hotellilla sorruimme taas pitkiin päikkäreihin, yöllä matkustelu on sen verran rankkaa. Herättyämme suuntasimme ulos etsimään ruokapaikkaa. Kaupunki oli aivan eri näköinen valoisalla. Pimeän aikaan oli niin hiljaista ja ketään ei näkynyt missään. Mikä oli vähän pelottavaa. Valoisalla ihmisiä taas näkyi joka puolella, ei kuitenkaan montaa turistia. Jess, tätä olimme odottaneet. Ruokapaikkaa etsiessä meille tuli taas valinnanvaikeus, mikä on ollut yleinen ongelma  Aasiassa ollessa:D Emme osaa päättää mihin menemme syömään ja kiertelemme eri ruokapaikkoja, kunnes toinen jo on niin nälkäinen ja kiukkuinen, että on vain pakko mennä jonnekkin. Saimme tällä kertaa apua päätöksentekoon, kun eräs suomalainen mies huomasi meidän puhuvan suomea ja liityimme sitten hänen seuraksi. Siinä meni sitten helposti muutama tunti, rupatellessa ja kahvitellessa. Illalla kävimme vielä hänen ja yhden australialaisen naisen kanssa ulkona syömässä. Emme valitettavasti ottaneet mitään kaupunkikuvia Mae Sotista.  Aika meni niin nopeasti, että valokuvien ottaminen unohtui:D